Johnny Rotten 50 v. 31.1.2006

Jussi nuorena Jussi vanhana

John Lydon

Sex Pistols

The Sex Pistols

ananova.com/entertainment/story/sm_1147469.html?menu=entertainment.celebrities.

http://www.vokno.cz/skrybicka/Sex%20pistols/johhnysexpistols.htm.

www.ongen.net/search_detail_track/track_id/tr0000057716/.

Suomi-rock rules! Ihmeiden aika ei ollutkaan ohi...

Kuvassa Children of Bodomin turvallisuusmies Reaper lähdössä "niittohommiin." Keli on hyvä. Sopivan sumuista muttei sateista. Reaper tietää jo nyt saavansa tänä yönä erinomaisen sadon Bodom-järven rantaniityiltä...Bändin pojat tarvitsevat tuoretta heinää. Kasvissyöjiä kun ovat...

Children Of Bodom rynnisti brittien rocklistan kärkeen
30.01.2006 15:51 (Sonera Plaza)

Suomalaisbändien menestys maailmalla jatkuu. Brittien tuoreen Top 40 Rock Singles -listan kärjessä komeilee helsinkiläinen raskaan rockin ryhmä Children Of Bodom kappaleellaan In Your Face.

Bodomin jälkeen listalla ovat The Darknessin One Way Ticket, Green Dayn Jesus Of Suburbia ja Foo Fightersin Resolve.

Sijalla viisi jatkaa suomalaismyllytystä Nightwishin single Sleeping Sun. HIM:in Wings Of A Butterfly on sijalla kahdeksan, Nightwishin Nemon sijoitus on 12, The Rasmuksen Guilty on sijalla 22, Nightwishin The Siren löytyy sijalta 37 ja edelleen Nightwishin Wish I Had An Angel kärkkyy sijalla 38.

© STT

Mitähän tää nyt oikein meinaa? 7 suomalaissingleä Englannin rock- top 40:ssä, joista pelkästään neljä on Nightwishiä. Pitääkö vanhan syödä jo piponsa? En olis ikinä uskonut.
Ei sen puoleen, että mä nyt niin ihmeemmin näitä diggaisi. Yksi on kuitenkin varmaa: töitä nää on saaneet menestyksen eteen tehdä kaikki. Ja se todistaa tietysti jo jotain.

Kovassa seurassa tietty ollaan. Darkness menettelee. Green Day on hyvä, ja Foo Fighters meikän suosikki! Dave Grohl on huippulahjakkuus sekä biisintekijänä, lavamuusikkona että video-näyttelijänä.
On se kumma, että grungen syntysijoilta, seattlelaisesta (Jimi Hendrixin kotikaupunki) trio-Nirvanasta kehkeytyi toinenkin super-mies (siis Grohl) - mutta aivan eri luontoinen kuin yliherkkä ja maanis-depressiivinen Kurt Cobain-vainaa, joka ei kestänyt julkisuuden paineita eikä heroiinia - toisin kuin Grohl.

Jos Suomesta (väenväkisin) etsitään vastavaa paria, niin Albert Järvinen oli Kurt Cobain ja Isokynä Lindholm on Dave Grohl. Vai mitä?

*
Minua huvitti suuresti, kun pari vuotta sitten Tavastialle keikan tehneen Foo Fightersin Grohl, joka kyllä muisti Hanoi Rocksin, totesi tavattuaan pitkästä aikaa Andy McCoyn, että "vasta nyt olen nähnyt todellisen rock-tähden".

En toki tohdi epäillä Daven lausunnon osuvuutta, sillä näkemäni kuvan (hiukan samankaltainen kuin tämäkin) perusteella Andy oli pistänyt Fightersien keikalle "parhaat päälle" ja kultahampaat suuhun...Mies oli pukeutumisessaan kerta kaikkiaan ylivertainen yhdistelmä Jimi Hendrixiä, Elton Johnia ja Liberacea.

Näkipä myös Dave Grohl kerran elämässään, minkälainen ihmetys/ilmestys saattaa kehkeytyä täysin globalisoituneesta, alunperin lappalaisesta räätäli-rock-sähkökitaristista, jota voi elossa olevista, "kävelevistä päihde- ja huumelaboratorioista" puheenollen jo nyt verrata ehkä vain Keith Richardtsiin .

*

http://www.kolumbus.fi/anna.miettinen/gigs/.
http://www.rockcity.com.tr/.

Dètenten hengessä

Kommentti Maalaisen juttuun Mikä oli syy? (30.1). (Lisäyksiä + linkkejä klo: 23. 25)

*
Sanon tämän nyt ihan sovinnollisesti mutta samalla myös vilpittömästi - ilman sitä ketunhäntää ja vailla retorisia (kuvallisia) ylilyöntejä (ns. "turkkamaisuuksia") joihin olen kyllä mieltynyt.

Se, mistä olen sinua - kuten naispuolista bloggaaja-kolleegaasi Kirsti Ellilää (Kirjailijan hierojaklinikka) - kritisoinut: ympäripyöreä asioiden veivaaminen ja suoranainen banalisointi, ei suinkaan ole välttämättä mikään heikkous tai pahe kolumnityössä.
Kyllä se parhaimmillaan on aikamoinen etu, jos osaa viritellä keskustelua ja/tai puhua asioista laajaspektrisesti omaa näkemystään kontrolloiden.

*
Omat juttunihan ovat joko äärimmäisen teoreettisia, äärimmäisen provosoivia ja/tai äärimmäisen sekavia.
Parhaimmillaan "sekavuuteni" pyrkii (vaikkei aina onnistu) olemaan intentoitua, koska joittenkin kysymysten/aiheitten abstraktiotaso on todella vaikea, ja ne ovat käsitteellisesti niin kertakaikkisen luutuneita joihinkin symbolis-klisheemäisin tulkintoihin (Jumala, ihmisoikeudet, tasa-arvo, vapaus), että on parempi viedä koko pohdinta äärimmäisyyksiin ja siten ad absurdum (mielettömyyksiin), jotta mahdollisesti tämän kautta voisi saada edes jotain tolkkua esimerkiksi poliittisen retoriikan joskus täysin opaakista (läpinäkymättömästä) ja mystifioiduista (tietoisesti tai tiedostamatta vääristellystä ja hämärretystä) huuhaa-terminologiasta.

Tämä sama äärimmäisyyksiin vieminen oli myös Ludwig Wittgenstein "metodi" filosofisten kysymysten suhteen, jotka hänen mielestään olivat pikemminkin kielellisiä sekaannuksia (puzzles) kuin aitoja ongelmia (problems).
Asia, josta hänen kolleegansa Karl Popper oli täysin eri mieltä.

Tällaista metodia on toki hankala noudattaa johdonmukaisesti eikä se oikein toimi tasapainoisen kolumnin pitämisen periaatteena.
Mutta tehokasta se on, jos toivoo ihmisiltä muutakin kuin juupas eipäs keskustelua, jossa kaikki muka ovat oikeassa (niinkuin ovatkin - valitettavasti!)

Tiedän, että rääväsuisuuteni herättää myös inhoa ja torjuntaa, mutta vaikka "ihanteenani" onkin "rivohko" (mikä mainio sana!) stand-up-komiikka, niin juuri tämä on se metodi/perspektiivi, jolla pyrin käsitteellisiä ilmiöitä "purkamaan".

Minulle tällainen käytäntö on kriittinen itsestään selvyys ja klisheemäiset hyvät tavat tulevat vasta sen jälkeen.
Vien - kuten sanottu - yhden perusteluketjun absurdiin äärimmäisyyteen ja katson, löytyykö siitä enää järjen hiventä sen jälkeen kun se on käynyt läpi satiirisen "myllytyksen".

Esimerkkinä tästä toimikoon esittämäni oletus Sauli Niinistön oikeistopolitiikan ja Jussi Vähämäen prekariaatti-analyysien sisäisistä yhteyksistä ja puoluepoliittisesta samanhenkisyydestä.

Toivon tosiaan, että keskustelu tästä aiheesta jatkuu - myös maalaisen blogissa.Väänsihän siitä jo mediaprof. Mikko Lehtonen mainion pakinapätkän Hesariin.
(Kts. mm. Sediksen referaatti 25.1.)

*
Eräs 1900-luvun alkupuolen loistava esimerkki kuvaamastani mystifioidun kielenkäytön kritiikistä on minulle (myös Wittgensteinin ja Freudin suuresti ihailema) wieniläinen verbaalinero Karl Kraus ja hänen lähes 40-vuotta toimittamansa julkaisu Die Fackel - Wienin älyllisen satiirin ja kriittisen intellektualismin lippulaiva.

Tämänkaltaista projektia voin siis pitää jonkinlaisena ihanteena omalle kirjoitelulleni, - ihanne, josta saatan kyllä liian helposti lipsua itsetarkoitukselliseen yliampumiseen...tuohon Jouko Turkan rääväsuisuuteen, joka silti on parhaimmillaan ollut terävintä ja paljastavinta kielenkäyttöä, mitä tässä maassa on viime vuosikymmeninä esitetty Erno Paasilinnan satiirien ja Seppo Ahdin (Bisquit) verbaaliakrobatian ohella.

Lisäys. Muistin virkistämiseksi mainittakoon Ylioppilaslehden kaksi "muinaista" tosi kovan luokan pakinoitsijaa (sekä runoilijaa), joista Pekka Haukinen (Johnny Walker) kuoli liikenneonnettomuudessa alta 30:enä ja Pentti Saarikosken Nenä, joka parhaimmillaan oli aivan hirveä - niin lauseopillisesti kuin sisällöllisesti, ei sekään elänyt kovin kauaa - ei Nenänä eikä Saarikoskena!

Legendaarinen pakinoitsija Olli lienee aikoinaan vaikuttanut merkittävästi kummankin (ainakin Nenän) teksteihin.

*
Karl Kraus - Wikipedia (Perusteellinen ja laaja saksankielinen katsaus)

Ludwig Wittgenstein: munkki, mystikko ja mekaanikko

Otsikko Terry Eagletonilta

Muistumia ja huomioita Ludwig Wittgensteinista sekä Wittgensteinilta itseltään.
Lainaukset ovat kirjasta Wittgensteinin hiilihanko.

*
"Hän oli loistava parodioija. Hän oli joutunut väärälle alalle: hänen olisi pitänyt ryhtyä lavakoomikoksi.
Hassunkurisella itävallansaksallaan hän matki kaikenlaisia ääntämyksiä, tyylejä ja puhetapoja. Hän puhui erilaisista äänensävyistä, joilla asioista voitiin ilmaista, ja se oli hyvin vaikuttavaa.
Muistan kuinka hän eräänä iltana nousi tuolistaan ja sanoi hullunkurisella äänellä jotakin sentapaista kuin: "Mitä sanomme, jos kävelen tämän seinän läpi?"
Muistan panneeni merkille, että rystyseni vaalenivat, koska puristin tiukasti tuolin käsinojaa. Minä tosiaan uskoin, että hän aikoi mennä seinän läpi, ja että katto putoaisi niskaamme.
Osa hänen karismastaan oli varmaankin siinä, että hän pystyi loihtimaan esiin melkein mitä tahansa.

Peter Gray-Lucas

*
Stephen Toulmin kävi Wittgensteinin kaksi kertaa viikossa kokoontuvassa seminaarissa: "Me olimme hänen mielestään sietämättömän tyhmiä. Hän sanoi meille päin naamaa, ettei meitä pystynyt opettamaan."

Stephen Toulmin

*
"Hän vaikutti ihmiseltä, jonka elämän täytti intohimo kysymiseen, keksimiseen ja jolla oli syvällisen vilpitön ja koruton elämäntapa. Hän oli vaikea ihminen, koska hänen rehellisyytensä ja suoruutensa oli tavallisista ihmisistä kiusallista"

John Vinelott

*
"Wittgenstein teki vaikutuksen kaikkiin, jotka joutuivat tekemisiin hänen kanssaan. Toiset inhosivat häntä. Useimmat pitivät hänestä, ja toisinaan hän suorastaan lumosi kuulijansa.
Voisi sanoa, että Wittgenstein vältti tuttavuuksien solmimista mutta tarvitsi ystävyyttä. Hän oli verraton mutta vaativa ystävä."

G.H von Wright

"Jokainen keskustelu Wittgensteinin kanssa oli kuin tuomiopäivän kokeminen. Se oli hirvittävää. Kaikki piti koko ajan kaivaa esiin uudestaan, asettaa kyseenalaiseksi ja sen totuudellisuutta piti koetella. Eikä pelkästään filosofiassa vaan kaikessa elämässä."

G.H von Wright

*
On kokonaan toinen asia kuinka tarkasti Tractatus (W:n nuoruuden pääteos) osattiin tulkita kokonaisuutena Wienin piirissä. Wittgenstein oli jakanut lauseet niihin, joista voitiin puhua, ja niihin, joista oli vaiettava.
Tieteelliset lauseet luokiteltiin edelliseen kategoriaan, eettiset lauseet jälkimmäiseen.
Wienin piirissä monet eivät kuitenkaan käsittäneet, ettei Wittgenstein tuominnut hölynpölyksi sitä, mitä oli vaiettava.
Päinvastoin, se, mitä ei voinut puhua oli todella tärkeää.
Wittgenstein oli selvittänyt tämän seikan teoksestaan kirjeessään tunnetulle wieniläistoimittajalle: "Teoksen ydin on eettinen...Teos muodostuu kahdesta osasta: siitä, joka on esitetty tässä, ja kaikesta siitä, mitä en ole kirjoittanut. Juuri tämä toinen osa on se tärkeämpi."

Muutamat Wienin piirin jäsenet, muiden muassa Otto Neurath, päätyivät pitämään Wittgensteinia huijarina.
Rudol Carnapiin teki voimakkaan vaikutuksen kontrasti, joka vallitsi Wittgensteinin tekstistä tekemien tulkintojen ja miehen itsensä välillä.
Piiri koostui tiukoista tiedemiehistä, jotka eivät olleet kiinnostuneita metafysiikasta, etiikasta eivätkä hengellisyydestä, ja he uskoivat, että se oli myös sanomana Wittgensteinin Tractatuksessa.
Sitten heidän eteensä ilmaantui kuitenkin runoja lausuva puolimystikko.
Carnap ilmaisi asian näin:

"Hänen näkökulmansa ja asennoitumisensa ihmisiin ja ongelmiin, teoreettisiinkin ongelmiin, olivat pikemminkin luovan taiteilijan kuin tiedemiehen. Voisi melkein sanoa kuin uskonnollisen profeetan tai näkijän...Kun hän lopulta, toisinaan pitkän ja ankaran ponnistuksen tuloksena, antoi vastauksensa, se avautui eteemme kuin vasta luotu taideteos tai jumalallinen ilmestys."
(ss. 159-160)

*
"Väite ei näytä ilmaisevan teille samaa kuin minulle. Jos joskus joudutte elämään vieraan kansan keskuudessa pitempään ja olemaan heistä riippuvainen, ymmärrätte vaikeuteni."

Ludwig Wittgenstein

*
Ludwig Wittgenstein – Wikipedia
http://www.4to40.com/legends/index.asp?article=legends_wittgenstein.
Karl Popper – Wikipedia

Romu-Ranen remukraattinen vaaliräp

DEMOKRATIAVAALIT ON KUMMAA PUUHAA
NIISSÄ JOS ÄÄNIÄ SAA EI O HUUHAA

TOISET VOITTAA JA TOISET HÄVIÄÄ,
NOLLASUMMAPELI SEN OLLA PITÄÄ

ÄLÄ SIIS JÄYNÄÄ VAAN TUTKI LISTAA
EIHÄN SUN EHDOKAS SIELLÄ NYT TWISTAA

MUT TARJA ON VALITTU SE PC:STÄ NÄHTIIN
JA SAULI JO TUIJOTTAA EUROOPAN TÄHTIIN

*
(O Fuck! Tästähän tuli ihan sopivan idioottimainen...)

Ihannenainen (?)

kunnonnainen.sporttisaitti.com/.../ .

Nainen Pariisista

http://www.nettisanomat.com/2001/09/06/nainenpariisissa.htm. (Klikkaa linkkiä)

Muinaista "feminismiä"

Käväisin Minhin blogissa. Juttunsa Madonnan riivaama oli jo aikamoinen, mutta Saaran kommentissaan antama linkki se vasta hurrja on! Siteraan siitä olennaisimman.

http://cc.oulu.fi/~jek/marras05.html#b28.11.05
(Vain kovahermoisimmille miehille. Naisillehan tässä nyt ei mitään uutta ole...)

*
"Ennen muinoin vitussa oli väkeä - "väki" tarkoittaa voimaa, väkevyyttä, joka oli maagista luonteeltaan. Vittu piti ansaita synnyttämällä ja aikuiseksi kasvamalla, sitä ei saatu syntymässä. Pikkutytöillä ja nuorilla naisilla oli pillu, semmoinen vähävaltainen ja mitätön elin, jonka rinnalla aikuisen, synnyttäneen naisen vittu oli täynnä maagista voimaa. Vittu oli ylpeyden aihe kantajalleen.

Ennen vanhaan maatalon emännät nousivat navetan oven päälle seisomaan jalat harallaan, kun karjaa ajettiin kevätlaitumelle. Lehmät kulkivat emännän vitun alitse, ja uskomuksen mukaan karja oli turvassa pedoilta koko kesän.
Vitullisella naisella oli myös valta pilata miehisiä esineitä, kuten metsästysvälineitä tai teräaseita: jos vitullinen nainen astui kirveen yli, se tylsyi oitis.
Hameenhelmaa nostamalla ja vittunsa näyttämällä emäntä pystyi solvaamaan pahemmin kuin millään muulla tavalla: teko näytti miehille sen, mikä heiltä puuttuu, ja naisille (vitullisille ja pillullisille) se osoitti, että minun vittuni on voimakkaampi kuin sinun."

Kts. myös RAUNO RÄSÄNEN: Second Coming

Kaksi vaakaa puhuu toistensa ohi?

Kommentti Maalaisen juttuun Demonisoimista (25.1).

*
Vaaka se olen minäkin. Aina epätasapainossa - mutta harkitusti - niin toivon.

Pistän tähän saman kommentin kuin Nudistillekin (Niinistön kolonnaa).

"Aivan oikein ilmaistu. Minä olen nimenomaan Niinistö-antagonisti. En varsinaisesti mikään Tarja Halonen fani!
Väänsin tästä vaalista itselleni toisella kierroksella ennenkaikkea puolue- enkä henkilövaalin.
Siitä johtuu kuulemasi retorinen "pauhu"..."

*
Mutta kun Niinistö nimittää itsensä "työväen presidentiksi, väittää, että vastakohtien ajat ovat puoluepoliittisesti ohi, ja että nyt aletaan aito yhteistyö tai päästää muita - nimenomaan kokoomuslaisen suusta lauottuja sammakoita, en voi olla näkemättä/kuulematta "punaista".

Ja vaikka noin koenkin en kuitenkaan pidä itseäni jonkinlaiseen regressioon vajonneena fanaatikkona. Pikemminkin Niinistö ja hänen valheellisen mystifioiva vaaliretoriikkansa on sitä.

Sitäpaitsi demonisoitini - sitä kyllä löytyy - on tarkoin harkittu taktiikka. Valitsin täysin tietoisesti kovakaliiberisen retoriikan, koska järki ei loppupeleissä merkitse näissä(kään) vaaleissa kovin paljoa itse tuloksen kannalta.

*
Paljastan tässä kuitenkin jopa sen, että vaikka en erityisemmin diggaa Tarja Halosta persoonana, enkä pidä myöskään hänen eräistä (jopa alentuvista) vaikenemisistaan suhteessa esim. Putinin politiikkaa kohtaan (Paasikivi tai Paavo Haavikko kai pitäisivät tätä kuitenkin oivallisena diplomatiana) tai hänen edustamastaan turhan idealistisesta maamiina-kampanjasta, niin silti hän noin yleisesti ottaen - kuten Sediskin kirjoittaa - on hoitanut tehtävänsä moitteetomasti ellei hyvin.

Ja mikä tärkeintä - hän ei ole oikeistolainen presidentti!

*
En ole katsonut ainoatakaan vaaliohjelmaa (minulla ei ole televisiota), en ole kuunnellut yhtään radionkaan vaalitilaisuutta (radio minulla on).
Olen lukenut vain muutamia yleisiä vaalijulistuksia netistä ja se riittää kyllä.

Selvisihän jopa sinulle maalainen näistä minun "v:stani" (sinun lyhennyksesi) - ja jo oli aikakin - erään tärkeän käsitteen/heterogeenisen joukon - prekariaatin - merkitys ja luonne.

Tämä käsite ja sen tulkinta äänestäjien itseymmärryksessä on tulevaisuuden politiikan yksi tärkeimpiä kiistakysymyksiä, mitä tulee oikeisto-vasemmisto-akselin määräytymiseen pätkätyöläisten keskuudessa.
Ja prekariaatti ratkaisee tulevaisuuden eduskuntavaalit.

En tosin osaa ennustaa mihin suuntaan...

Lue aiheesta lisää Sediksen mainiosta referaatista Pysyväistö kunniaan! (25.1), joka käsittelee prof. Mikko Lehtosen tämän päivän Hesari-pakinaa orjuudesta prekariaatin ongelman poistamiseksi/ratkaisemiseksi.

Etnis-kulttuurinen assimilaatio ja muslimit

Tämä päre on kommenttia lähinnä Vääräuskoisen 23.1 juttuun Muslimit pohjalla kaikkialla ja sen kommentteihin.

*
Karua tekstiä kundit kirjoittavat. Mutta mielenkiintoista.

Linkkiin, jossa käsiteltiin muun muassa illuusiota "onnellisesta muslimi-Andalusiasta" olin sattumoisin jo viime vuonna tutustunut.

Tiede & Miehen blogissa on viime aikoina käsitelty tätä aihepiiriä hieman sivuavaa ongelmaa eli kolonialismia ja imperialismia..

Ongelmaksi siirtolaiskysymyksissä on noussut tietysti se, pyrkiäkö etniseen assimilaatioon vai salliako muslimeille eräänlainen valtio valtiossa tie.

Jos muslimi ei assimiloidu, niin vastaanottava valtioko se sitten assimiloituu? Näin olen itse "ennustellut" esim. Ranskan suhteen, vaikka tietysti tällainen on pitkälti poleemista kärjistystä.
Kaipa lakien koventaminen sitten on ainoa tie myös Ranskassa.
Kyllä muslimikin tottelee kiväärinpiippuun tuijottaessaan - ellei sitten pääse sitä ennen räjäyttämään itseään (ja muita).

Tämä tie vain johtaa Euroopan "puolisosialistisessa kontinetissa" kohti totalitarismia, mikä tosin - yllätys yllätys(?) nimenomaan saattaakin olla Osmo Laatusen (Bin Laden) perkeleellisin ja pirullisin juoni!
Onhan jo Islam itsessäänkin lakiuskonto...

Sillä kun vastaanottaja joutuu kiristämään lakejaan muslimien takia, se tulee samalla epäsuorasti myöntäneeksi voimattomuutensa eli maahanmuuttajan vaikutusvallan, koska joutuu antamaan periksi omista perustuslaillisista sitoumuksistaan ihmisoikeuksien suhteen.

Osmo saattaa päätellä strategisesti oikein, että "lakitie" on väistämättä ikäänkuin slippery slide kohti muslimeille myötämielisempää valtiota ja yhteiskuntaa, vaikka lakien tiukennukseen ajaudutaankin ensisijaisesti muslimien edustaman uhkan - yhteiskuntarauhan järkkymisen - takia.

Ja mikäli näin ei tapahdu - terrorismi leviää ilman esteitä.

Osmolle molempi on parempi...

http://www.pritchettcartoons.com/publicist.htm.

Blogistanin poliittinen Hermes - "The Ffaarrdt-Man" - tiedustelulennolla

www.thepeoplescube.com/.

Leppeää "vaalienalustunnelmaa" - Pink Floyd 1973 (live)

Kiitos jälleen Jussi ja Kasa (23.1)

Pink Floyd 1973







Google Video: Pink Floyd - "Careful with that Axe, Eugene"
(Live, Earl's Court 1973). Lähde:
GoodShit.

Kuvassa palava Sauli Niinistö tekee sopimuksen mafian kanssa.

Pink Floydin esityksen omistan molemmille ehdokkaille rauhoittaakseni kiihkeää ja likaista vaalikampanjointia...

(Wish You Were Here - Pink Floyd album -1975, etukansi)
pink-floyd.ru/articles/ books/mabbett/part_15.html.

Kun valhe täytyy purkaa auki ja analysoida

Huomatkaa seuraavassa erityisesti se seikka, että Niinistö ei esittele tutkimuksen niin sanottuja parametreja eli esimerkiksi sitä, millä arvomuuttujilla se on tehty.
Kaikki vastaukset annetaan positiivisina ja epäpropblemaattisina, ikäänkuin Niinistö itse olisi niiden alkuperäinen Pelle Peloton.

Kun tarkkaan luette, huomaatte, että tästä "tutkimustuloksesta" ei voi löytää mitään sellaista sisältöä, joka liittyisi välittömästi joihonkin Niinistön ohjelman "sisältöihin". Tämä johtuu siitä, että hänellä ei sellaisia edes ole.

Tämä tutkimussiteeraus ja sen lopettava retorinen höpinä pyrkivät vain yhteen päämäärään: siihen että kokisimme tuon rullaluistelevan, narsistisen marakatti-paapattajan ulkoaopetellut klisheet turvallisiksi ja äänestäisimmme häntä.

Mistään muusta ei ole kysymys. Siten myös oppineitten (?) valtiotieteilijöitten "analyysit" diplomaattisesta retoriikasta ovat yhtä tyhjän kanssa silloin, kun tyhjästä pitäisi löytyä sisältöä.

Toki valtiotieteilijät kykenevät löytämään tyhjästäkin merkityksiä. Siihenhän heidät on koulutettu - aivan samoin kuin finanssipankkiiri Niinistökin...valheeseen, jos sanomme asian selkokielisesti.

Mutta tämän valheen tyhjyys on jokaisen kyettävä oivaltamaan henkilökohtaisesti. Se ei ole helppoa ja toisaalta se on miltei liian myöhäistä, kun kokoomuslainen "yhteishenkisyys", joka on työläiselle kuin kuoleman syleily, asettaa ehtonsa työvoimapoliittisissa neuvotteluissa.

Tämän vuoksi kaikki alla oleva yhtenäisyyden korostus on törkeä ja sisimmältään petokseen verrattava yritys saada prekariaatti eli pätkätyöläiset kokoomuksen leiriin.

Mitään sitovaa yhteiskuntasopimusta työnantajan kanssa ei kuitenkaan pidä tehdä.
Täysin sopimuksettomaan tilaan ajautuminen taas merkitsee, että pitää olla jatkuvasti valmistautunut pitkäaikaiseen ja totaaliin lakkoon.
Siinä perusohjeet "niinistöläisten" kanssa kommunikoimiseen.

Sillä toki "tiedämme", että jos antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden! Työläisen ei siis pidä antaa pirulle edes yhtä kynsivallia!

Hyvä/huono esimerkki tästä kehityksestä on ollut Suomen yliopistomaailman muuttuminen sivistysyliopistosta putki-/tehdasopistoksi, joka ei opeta enää sivistystä vaan valmistaa yksipuolisia tutkintoja, joiden haltija saattaa noin yleisesti ottaen olla "tyhmä kuin saapas" (eli typerä/"uusavuton" kansalainen), vaikka tuottaisikin robottimaisesti työnantajalleen tämän vaatiman voiton.

Mutta sehän sopii Niinistölle, jonka sivistys ja sosiaaliset intentiot rajoittuvat lähinnä rullaluistimien säätöjen sekä juridisten "monetaari-kataloogien" tuntemukseen...

Ne ovat molemmat hyvin samankaltaisia diskursseja: "säädöt pitää sopia omaan - ei jonkun toisen jalkaan...ja tämänhän me kaikki toki myönnämme ja ymmärrämme..?

*
Sauli Niinistön kampanjaohjelmasta

Yhdessä tekemisen aika

Yhdessä tekemisen aika on alkanut

On mielenkiintoista huomata, että suomalaiset naiset ja miehet ajattelevat lähes samoin presidentin roolista työn ja hyvinvoinnin yhteydestä. Lisäksi niin pääkaupunkiseudulla kuin maaseutukunnissakin asuvat ihmiset pitävät tärkeänä, että Suomessa tehdään nykyistä enemmän töitä uusien työpaikkojen lisäämiseksi. Opiskelijat ja eläkeläiset taas jakavat huolen Suomen työllisyystilanteesta ja sitä kautta koko hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta.

Taloustutkimuksen tekemän tutkimuksen mukaan 80 prosenttia naisista ja 79 prosenttia miehistä on sitä mieltä, että presidentin tulisi tehdä nykyistä enemmän työn ja hyvinvoinnin yhteyden korostamiseksi. Samaisen tutkimuksen mukaan 77 prosenttia opiskelijoista ja 76 prosenttia eläkeläisistä haluaa presidentin tekevän nykyistä enemmän työllisyyden parantamiseksi.
Lisäksi 74 prosenttia pääkaupunkiseudulla asuvista ja 77 prosenttia maaseutukunnissa asuvista on sitä mieltä, että presidentin pitäisi tehdä nykyistä enemmän uusien työpaikkojen lisäämiseksi Suomeen. Tutkimuksen otos on 1280 henkeä ja se toteutettiin 12.­-13.1.2006.

Yhdessä tekemisen aika on alkanut.

Aloitetaan tulevaisuuden tekeminen vaikkapa näistä.

Kolme ratkaisua siihen, kuinka Suomeen saadaan lisää työpaikkoja vuoteen 2012 mennessä:
Suomeen voidaan luoda kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja erityisesti palvelusektorille. Tämän vuoksi matalapalkka-aloja on tuettava porrastamalla työnantajamaksuja palkkatason perusteella kaikissa ikäluokissa.

Perheyritykset luovat merkittävän osan suomalaisten uusista työpaikoista. Tämän vuoksi perheyrittäjyyttä on vahvistettava luomalla nykyistä paremmat edellytykset sukupolvenvaihdoksille. Yritystoimintaan tulevasta omaisuudesta ei pidä periä lahja- ja perintöveroa.

Tutkimusta ja tuotekehitystä on tuettava. Suomessa toimivien yritysten mahdollisuuksia saada riskirahoitusta on vahvistettava.
Kolme ratkaisua siihen, miten presidentti voi vaikuttaa uusien työpaikkojen luomiseen ja tuomiseen Suomeen:
Suomalaiset ovat tunnettuja uutteruudesta, osaamisesta ja luovuudesta. Presidentin tehtävä on vahvistaa tätä mainetta maailmalla. Erinomaisesti tämä onnistuu järjestämällä riittävän usein suomalaista työtä tukevia vienninedistämismatkoja.

Presidentin on kuultava suomalaisia työntekijöitä ja työnantajia. He tietävät, miten suomalaista työtä voidaan edistää.

Presidentin on oltava mukana luomassa Suomeen sellainen ilmapiiri, että onnistuminen yrittämisessä ja työnteossa on hyve.

Vastaus Nudistille

Nudisti said...

Tähänkö tämä Saulin äänestäminen nyt sitten tyssäsi?

*
RR

Mene itseesi.

Äänestäisitkö sinä vilpittömin mielin miestä, joka ei piittaa vähääkään muusta kuin taloudellisesta voitosta ja korkotulojensa kasvusta? - miestä, joka lienee sijoittanut pääomiaan USA:n aseteollisuuteen aivan samoin kuin Kimmo Sasi...

Minulle nämä tyypit ovat todella vaarallisia sekä yhteiskuntamoraalisesti että ulkopoliittisesti, vaikka joku maalainen saattaakin langeta heidän "lumoonsa" ja lupauksiinsa samalla tavalla kuin pettynyt työläinen Hitlerin lupauksiin 1930-luvun alun Saksassa.

Sinäkin olet varmasti huomannut, että olen nyt ottanut tosi vahvakaliiberisen retoriikan käyttööni.

Niinistö teki niin jo vaalitaistelun alkuvaiheessa - tosin hienostuneemmin ja ovelammin kuin esim. Halonen, mutta kun kyseessä on kuitenkin retorinen vaikutuspyrkimys eikä kiista sisältökysymyksistä, niin nyt sitä retoriikkaa sitten tulee tästäkin suunnasta - ja sumeilematta.

Enää en häpeile sanoa suoraan, mitä Niinistöstä ajattelen. Antaa loan lentää!

Pannaan Rulla-Saulin hermot koetukselle!

Ja terveisiä vaan samalla viime kesänä kuolleelle ädilleni. En todellakaan aio äänestää tuota marakattia, joksi sinä hänet aikoinaan niin oivallisesti nimitit...

Sammakoita Sauli Niinistöltä

eli satusedän arkisempi minä...

Kiitos Reijo mailista.

....Suomalaiset veteraanit ei pääse vieläkään kuntoutukseen, mutta ulkomaalaisille on kyllä tarjota valtion puolesta kaikki perkeleen kriisiavut ja terapeutit heti, jos grillijuhlilla sataa ja
tötteröhattu kastuu.

....Somalimukulat uhoaa jo lehdissäkin, että ne on Stadin kovin
jengi. Kyllä sen verran pitää meidän kasvavasta nuorisosta löytyä
yritystä, että näytetään, kuka on isäntä talossa. Jätetään se liiman imppaaminen vähän vähemmälle ja pannaan paikat kuntoon, niin mummotkin uskaltaa taas
liikkua steissillä.

...Mä istuin yhtenä päivänä katukahvilassa Esplanadilla mukavassaseurassa. Silloin siihen tallusteli Abu-Papu ja sen kaveri Bingo-Bango suoraan päiväunilta. Ne haki jostain pari tuolia ja tunki röyhkeästi kahden suomalaisen tytön pöytään näiden kielloista huolimatta.
- "Mä en tiedä, millainen istumajärjestys siellä teidän kamelinpaskaleirinuotiolla yleensä on, mutta täällä Suomessa e nimitellä naisia eikä tungeta ilman lupaa toisten pöytään. Alkakaa kalppia takaisin rautatieasemalle. Tehän ootte varmaan VR:llä töissä, kun te siellä aina roikutte?"
Siinä vaiheessa mä nippasin sen pihalle koko terassilta ja se pyllähti kaaressa perseelleen jalkakäytävälle. Kännykkä sillä oli kädessä jo ennen kuin ilmalento päättyi ja hirvee molotus alkoi välittömästi.

....Jos kerran taiteilijaeläkettä myönnetään kaiken maailman savikukon pyörittäjille ja runon rustaajille, joiden kippoja ja kirjoja on nähnyt ehkä viisi ihmistä, niin kyllä musta samalla tavalla pitäisi tukea entisiä urheilijoita urheilijoita.
On ihan yhtä rankkaa treenata joka päivä 25 vuotta urheilua kuin puhallella vähän lavalla nuotteja paskatorveen tai sutia baskeri silmillä kännissä pillunkuvia tauluun.

...Mä lupaan tässä ja nyt maksaa bensat jokaiseen Ladaan, jolla
suomalaiset kommunistimaanpetturit tsörää punanen pipo päässä ikuisesti helvettiin täältä... ei muuta kuin balalaikka perseeseen ja rajalle.

...Mä olen ollut niin monella ovella aikoinaan vahdissa, että mä voin hyvin ottaa saman homman eduskunnassakin. Mä menen pääovelle seisomaan ennen täysistuntoa ja pidän huolen siitä, että sisään pääsee vain rehellisiä ja isänmaallisia, syntyperäisiä Suomen kansalaisia niin kuin laissa
sanotaan.

....Mitä hyötyä meille yleensä on koko Kiasmasta? Mä takaan sen, että jos mä väännän kunnon maissipaskat kattilaan ja lyön siihen propellin pystyyn ja vien sen yöllä salaa Kiasman näyttelyyn jonkun feministilesbotaiteilijan nimellä, niin siellä on helsinkiläiset taidekriitikot seuraavana päivänä lääpällään kehumassa, että onpa uskomattoman hienoa taidetta.

....Jos Pate Pallinaama vetää kaks litraa pirtua ja ämpärillisen pillereitä ja rupee näkeen näkyjä ja lyö mua lapiolla päähän ja leikkaa mattoveitsellä multa munat irti, niin kyllä se sattuu niin vitusti. Ei se lievennä ainakaan mun haaroja tippaakaan, vaikka Pate ois kuuden promillen kännissä ja pilleripölyssä.

....Jos miestä ei kotityöt huvita eikä se saa muijaansa siivoamaan, niin silloin sillä on vääränlainen muija. Jos taas nainen ei saa ukkoaan imuroimaan ja puhumaan joka päivä kolme tuntia parisuhteen filosofiasta, niin vaihtakoon miestä. Uusi löytyy varmasti vaikka ympäristöministeriöstä, tohvelitehtaasta tai kehitysmaakaupasta.

....Marja-Liisa Kirvesniemessä on pikkaisen mallia kaiken maailman nenärengasfeministeille, joiden ainoa saavutus elämässä on sadantonnin opintolaina, tupakalta löyhkäävä hengitys ja hermoromahduksen saaneet vanhemmat.
Mutta niinhän se on. Näyttäkää mulle tyytyväinen feministi, nii mä näytän teille Jari Sillanpään tyttöystävän.

Hitler-kortti, prekariaatti ja presidentinvaalit

Saksalaiset eivät vielä vuonna 1933 tunteneet "Hitler-korttia".
Sen sijaan he tunsivat kyllä Hitler-äänestyslipun, ja sen avulla natsismi sitten pääsi valtaan.

Tämäkin episodi kertoo historian ja ihmisluonnon suuresta ironiasta. Kansalaiset panivat toivonsa suuria lupailevaan johtajaan, joka lopulta suuruudenhulluuudessaan ja kyvyttömyydessään tai jopa haluttomuudessaan pyrkiä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseen itse asiassa halveksi heitä.

Amerikkalaiset valitsivat vuonna 2004 G.W. Bushin toisen kerran presidentiksi, vaikka tämä oli osoittanut olevansa älyllisesti lahjaton sekä tyystin oman hallintonsa haukkojen ja monetaristien talutusnuorassa. Siis kaikkea muuta kuin koko kansan ja työväen presidentti!

Mitä meidän on syytä oppia edellisistä esimerkeistä näin Suomen presidentinvaalien alla vuonna 2006?

Kansalainen - se sinun täytyy itse oivaltaa! Voit silti ainakin yrittää oppia historiasta jotain, sillä nyt sinun ei ainakaan tietämättömyytesi takia tarvitse valita Hitleriä/Bushia!

academic.brooklyn.cuny.edu/. ../0255/img0029.htm.

Satusetä-Saulin oppikoulutodistus

Tässä Sauli "Työväen Presidentti" Niinistön oppikoulutodistus vuodelta 1967. Via Dekadenssiblogi ja Pekka Nykänen.

Minulla ei ole tähän mitään lisättävää tai vähennettävää. Kerrankin numerot puhuvat puolestaan.../RR

*
Uskonto
7

Äidinkieli
1) kielioppi, kirjallisuus ja suullinen esitys
6

2) kirjallinen esitys
6

Historia, yhteiskuntaoppi ja taloustieto
7

Biologia
7

Maantiede
7

Fysiikka
6

Kemia
6

Aritmet. ja algebra
7

Geometr. ja trigonom.
6

Fysiikka
6

Ruotsin kieli
6

Englannin kieli
7

Ranskan kieli
6

Urheilu
10

Voimistelu
7

Kuvaamataito
6

Lukuaineiden keskiarvo
6,5

Satusetä Niinistö ja prekariaatti - kommentti maalaiselle

Maalainen Työn uusi luonne - 22. 1 (osa jutusta).

...En nyt rupea referoimaan mitään näistä raporteista, mutta äärimmäisen kiinnostavia ne ovat sille, joka pohtii työn uutta luonnetta. Työhän on jopa teemana meneillään olevassa presidentinvaalitaistelussa, jonka lämpötila tuntuu nousevan. Ehdokkaat itse ovat sivistyneen hyväkäytöksisiä, mutta osa kannattajista mustamaalaa ja pelottelee. Hitler-kortti on käytössä. (Nyt kun RR on ryhtynyt v:aan, sanon että hän on ehkä myös Egon Fridellin kaksoisolento, myös Keuruun Ekokylässä käyneen henkienmanaajan ilmetty kopio. Joku oli pyytänyt hänet poistamaan laitosajan pahoja viboja.)

Edellisen linkin kautta pääsin tosi mielenkiintoisille sivuille, jossa tutkija Jussi Vähämäki pohtii työn luonteen muuttumista. Virtaava työ, joustava moraali. Se laittoi nyökyttelemään tunnistavasti: Noin se tosiaan on. Vähämäellä on muitakin kiinnostavia linkkejä. Hänen kauttaan pääsin ensi kertaa käymään Prekariaattisivuilla. Itsekin kuulun lyhytaikaisessa työsuhteessa oleviin, vaikka ikäni kautta en olekaan enää kovin epävarmoilla...

*
RR

Vai on ruvennut henkienmanaaja-Friedell v:aan(?) Kiintoisa ilmaisu...

*
Löytämäsi linkit ovat minulle tuttuja.
Tuo Risto Niemi-Pynttärin juttu on kuitenkin samalla myös terävää kritiikiä Vähämäelle. Et liene ehtinyt sitä vielä ainakaan kovin tarkkaan lukea.

Ja kritiikkiä tulee myös Juha Siltalalta, kuten "Prekariaatti-linkistäni" voi myös päätellä.

Siitä olemme varmaankin yhtä mieltä, että nyt ollaan tosi kiinnostavan ja tärkeän ongelman äärellä. Sellaisen, joka täytyy muotoilla sekä filosofisesti että konkreettisesti - työelämän tarpeet, koulutustason kohoaminen, väestön ikärakenteen muuttuminen, uuden teknologian aiheuttama työvoiman liikkuvuus jne. huomioon ottaen.

Filosofisesti kyse on siitä, miten työ semanttisesti nykyään määritellään, eli mitä työ nykyään merkitsee. Miten työn luonne ja merkitys noin yleisesti ottaen on muuttunut verrattuna esim. 1960-luvun tilanteeseen, joka alkoi jo olla Suomen lyhyen teollisuusyhteiskuntavaiheen (verrattuna moniin muihin Euroopan maihin) ylimenokautta.

Juuri tätä - sinänsä hyödyllistä analyysia - Vähämäki on tekemässä, mutta vastustan hänen "nomadismejaan" lähinnä sen vuoksi, että joku oikeistolainen monetaari-maakari pystyy helposti käyttämään niitä oman ideologiansa perusteluna ja oikeutuksena.

Ja Vähämäki on kuitenkin - näin oletan - jonkin sortin ei-vasemmistolainen marxilainen! Hänhän on tutkinut sekä italialaisia että ranskalaisia postpostpostpost jne. hermeneutikkoja sekä marxilaisia...

Tämä käsitehirviö - ei-vasemmistolainen marxilaisuus, jonka myös Leevi Lehto on omaksunut, ei mene minun kaaliini. Mistä ihmeestä tässä on kyse?

Ja koska en ymmärrä - pistän varmuuden vuoksi jarrut päälle juuri em. syistä.

Niinistön ei siis pidä kuvitella, että hän voisi saada ideologista tukea KOKO prekariaatilta, jonka määrä näyttää lisääntyvän jatkuvasti, mikä ilmiö kyllä - joskin varsin näennäisesti - sopii kokoomuslaiseen, libertaristisen monetaarivaltion sosiaalipoliittisiin ratkaisuihin.
Hyvin koulutettu prekariaatti on nimittäin sittenkin vain vähemmistö koko pätkätyöläisten sankasta joukosta.

Yleistäminen on tässä ilmeinen kategoriavirhe - niin Vähämäeltä, Lehdolta kuin Niinistöltäkin.

Mutta koulutettujen pätkätyöläisten määrä lisääntyy jatkuvasti, ja kun kirjoitin "pizzakuski-prekariaatista", tarkoitin esimerkinomaisesti, että ihmisten täytyy pätkätyöläisinä repiä leipänsä useasta eri työpaikasta (tai sekä työpaikasta että sossusta!), eikä sillä asiaintilalla oletko maisteri vai ei ole enää tulevaisuudessa paljonkaan merkitystä sen realiteetin kanssa, pärjäätkö saamallasi ammatti- tai yliopistokoulutuksella vai joudutko tosiaan kuskaamaan myös sitä pizzaa iltahomminasi + ehkä jotain muutakin, jotta pystyisit maksamaan sohvakaluste-eräsi lyhennykset aikanaan.

Muussa tapauksessa sinusta tulee "ulosmitattuun prekariaattiin" kuuluva maisteri...

Ole siinä sitten kokoomuslainen - voi pyhä Mooses!

Joskus on puhuttu ryysyköyhälistöstä. Tässä yhteydessä voisimme puhua "ryysykokoomuslaisuudesta."

*
Mutta "prekariaatti-kysymys" (vrt. työväenkysymys) on monitasoisella tavalla erittäin tärkeä ja siitä pitää puhua - myös provosoivasti.

Millä tavoin prekariaatti esim. tulee mieltämään työnteon ja yrittäjyyden välisen suhteen, ratkaisee suuresti, miten pätkätyöläiset tulevat sijoittumaan puoluepoliittisella kartalla.

Ja vielä kerran - Niinistön valheellinen ja uuskielinen satusetäily tulee vakaasti torjua silloin, kun analysoidaan kansalaisen todellista tilannetta ja asemaa työvoimana, jonka pitäisi Niinistön mallin mukaan kestää yhä pahenevaa epävarmuuden ja turvattomuuden tunnetta oman yrittäjähenkisyyden ja vapausilluusion (reilusti alle 1000 €:n nettotulovapaus) - nimissä.

Arvatkaa kuvottaako minua tällainen charlatanismi!

Led Zeppelin: "Rain Song" (live)

Jimmy Page, Led Zeppelin ja John Paul Jones



Kiitos taas linkistä Kasa (21. 1 - Misc.)

http://www.pistolwimp.com/media/40688 - Live-esitys vuodelta 1979. Hieno biisi. Lähde: GoodShit.

LL kirjoittaa Kasan komenttiosastolla 21.01.06 14:15 mm. seuraavasti...."Tämä versio kuulosti itseasiassa ajoittain vähän kompelöltä balanssien ja synasoundin takia. Keikkaratkaisuja joutuu tietenkin tekemään, mutta ainakin olisi helpottanut, jos syna ei olisi aivan noin pinnassa."

Olet ehkä oikeassa LL, mutta kyllä se toimii näinkin. Bassopuoli hoituu sekin jälleen John Paul Jonesin syna-pedaaleilla. Ei jää epäselväksi, onko bändi "paska vai vielä paskempi..." Got it?

http://www.cathedralstone.net/Pages/LedZeppelin.htm.
liveaid.free.fr/vsd/ pages-uk/johnpauljones.html.

TULOSVAROITUS: "TYÖVÄEN PRESIDENTTIEHDOKAS" VALEHTELEE!

KRIITTINEN KOMMENTTI SAULI NIINISTÖN KAMPANJATEKSTEIHIN
(Kts. myös http://www.demari.fi/category.jsp?category=5.)

KANSALAINEN!

ONKO SINULLA (KIRJAIMELLISESTI) VARAA USKOA TÄLLAISEEN UUSKIELEEN, JONKA LAUSUJA ITSE ENSIMMÄISENÄ ON PYSTYTTÄMÄSSÄ VASTAKKAINASETTELUJA IHMISTEN VÄLILLE EDUSTAMANSA NOLLASUMMAPELI-MORAALIN KANNATTAJANA?

JOS ON - OLET JOKO TARPEEKSI RIKAS USKOAKSESI TAI SITTEN OLET IDEOLOGISESTI TÄYSIN HARHATEILLÄ KUTEN SAKSALAISET ÄÄNESTÄJÄT VUONNA 1933, MINKÄ TÄTEN SURUKSENI TOTEAN.

SILLÄ SE, JOKA EI ENÄÄ HUOLEHDI OMAN RYHMÄN - PERIAATTEESSA KAIKKIEN LÄHIMMÄISTENSÄ - EDUISTA, ON DEMOKRATIAN ULKOPUOLELLE SIIRTYNYT JA SIELTÄ KÄSIN TOIMIVA, OMAN ETUNSA HÄIKÄILEMÄTÖN ASIANAJAJA.

MITEN SIIS HÄNEN "MORAALINEN VAKAUMUKSENSA" (JOTA EI ITSE ASIASSA OLE OLEMASSAKAAN) VOISI TOIMIA VASTUULLISESTI EDES SUOMEN VALTION ETUJEN HUOLEHTIMISESTA, KOSKA HÄN ITSE TUIJOTTAA NARSISTISESTI VAIN OMAAN NAPAANSA JA KESKITTYY VAIN OMIEN KORKOTULOJENSA KASVATTAMISEEN!

MUTTA TÄLLAINEN SAULI NIINISTÖ ON. LUKEKAA TARKKAAN ALLA OLEVA TEKSTI, JA POHDISKELKAA HILJAA MIELESSÄNNE, MITEN KUKAAN KOKOOMUSLAINEN VOI VÄITTÄÄ TUOLLAISTA ILMAN, ETTÄ HÄN JO ARGUMENTATIIVISESTI AJAUTUU ITSENSÄ KANSSA RISTIRIITAAN.

*
TE LÖYDÄTTE NIINISTÖN "TYÖVÄEN PRESIDENTTI"-HUIJAUKSEN ERÄÄN PERUSTELUN TAI AINAKIN LÄHTÖKOHDAN ESIM. Jussi Vähämäeltä - TYÖN UUDELLEEN MÄÄRITTELYN ANALYYSEISTA. (Kts. myös Työläispresidentti ja pizzakuski-prekariaatti )

EN TIEDÄ, MUTTA JOS VÄHÄMÄKI KATSOO KÄSITYSTENSÄ SOPIVAN NIINISTÖLÄISEEN POLITIIKKAAN, HÄN TULEE SAMALLA LOPULLISESTI PALJASTANEEKSI VIEHTYMYKSENSÄ KOKOOMUSLAISEEN MONETAARI-FASISMIIN!

VAROKAA NÄITÄ "DELEUZELÄISIÄ NOMADEJA", JA POISTAKAA VARMISTIN ASEESTANNE JOKA KERTA, KUN KUULETTE HEIDÄN PUHUVAN TAI LUETTE HEIDÄN TEKSTEJÄÄN...SILLÄ HE VALEHTELEVAT EIVÄTKÄ VÄLITÄ PÄTKÄN VERTAA KANSALAISTEN SOSIAALISISTA OIKEUKSISTA.

NIINISTÖN MORAALIN MUKAAN KANSALAINEN EI OLE YHTÄÄN ENEMPÄÄ KUIN YKSI MONOPOLI-PELIN PELAAJA.
JOS HÄN HÄVIÄÄ, NIIN OMA OLI VIKANSA, MITÄS RUPESI PELAAMAAN...JA SAMALLA NIINISTÖ KUITENKIN SAARNAA, ETTÄ MITÄÄN TYÖVOIMAPOLIITTISIA TAI YHTEISKUNNALLISIA VASTAKKAINASETTELUJA EI ENÄÄ OLE OLEMASSA.

MITÄ HELVETTIÄ MONOPOLI-MORAALI SITTEN MUUTA ON KUIN ÄÄRIMMÄISIIN VASTAKKAINASETTELUIHIN ELI KILPAILUASETELMIIN PERUSTUVA TAISTELUKENTTÄ!

EIKÄ TÄSTÄ PELISTÄ VOI KIELTÄYTYÄ YHTEISKUNNASSA KUTEN OLOHUONEEN LATTIALLA PELATESSA...

SAULI NIINISTÖ - SINÄ OLET NARRI JA VALEHTELIJA - KAIKEN KAIKKIAAN POLIITTISESTI VAARALLINEN HENKILÖ!

*
http://www.niinisto.net/

Vastakkainasettelun aika on ohi

Vastakkainasettelu on turhaa, koska olemme kaikki suomalaista työväkeä;työntekijät ja työnantajat, yrittäjät, opintojen parissa uurastavatopiskelijat, kotona lapsiaan hoitavat vanhemmat, työelämän ulkopuolellaolevat ja työnsä jo tehneet eläkeläiset.

Vastakkainasettelu on turhaa myös työelämässä. Into­himoisille ihmisille onannettava tilaa, niin työntekijöinä kuin yrittäjinä. On vastuutonta asettaa työntekijät ja työnantajat ajatuksissa vastatusten. Jos jokainen meistä ei ammatissaan saa ansaitsemaansa arvostusta, murennamme pohjaa yhteiseltä tulevaisuudeltamme. Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa kaikilla suomalaisilla olisi töitä.

Tasapaino työn ja muun elämän välillä tuntuu hetkittäin unohtuvan. Suomalainen työväki jää liian usein jaksamisensa kanssa yksin. Hyvä elämä edellyttää tasapainoa elämän eri osa-alueiden välillä. Politiikassa toimiessani sain usein moitteita siitä, etten osannut tai halunnut riittävästi "pitää oman ryhmän eduista huolta".

Tällainen ajattelu on menneisyyttä ja otan mielelläni samat moitteet vastaan myös tasavallan presidenttinä.

Vastakkainasettelun aika on ohi.

Hyvää yötä sano mummo...jne....lopun alkua...

Pause.

Olen nyt kommentoinut illan mittaan noin kymmeneen blogiin, enkä jaksa sanoa omassa blogissani enää yhtään mitään, joten hohhoi...Auf Wiedersehen...some day?

Tällä hetkellä olen ... hmm...erinomaisen tyytyväinen. Ei tarvi lässyttää mistään mitään kenenkään kanssa.

Jospa keskittyis vain hyvien kirjojen lukemiseen...

Ei tolkun häivää...

Kommentti Kirstin kommenttiin.

Rauno, kirjoitit näin:"Mikä sitten erottaa minut tavallisesta iltalehtirahvaasta on se, että voin alati vaihtaa puolta - olla sekä ironinen että itseironinen (täysin omilla ehdoillani)." Oletko varma, että tämä erottaa sinut tavallisesta iltalehtirahvaasta? Entäpä jos onkin niin, että juuri se yhdistää sinut tavalliseen iltapäivälehtirahvaaseen? Ehkä lopultakin vähemmistö törkylehtien lukijoista on niitä jotka intohimoisesti tonkivat pelkkää törkyä vailla muita pyrkimyksiä? Ehkä niiden suuri levikki selittyy juuri sillä että suuri osa meistä ihmisistä on sekä pyhiä että pahoja. Samalla kun kurotamme kohti tähtiä, tekee välillä mieli nuuhkia paskaa.

(Olen tehnyt kommenttiini lisäyksiä alkuperäiseen verrattuna).

*
Kirrrrsti.

Miten on mahdollista, että osaat latistaa asian kuin asian tykkänään banaaliksi? (Ehkä minun pitäisi kadehtia sinua..?)

*
Et lukenut/ymmärtänyt juttuani loppuun asti. Lopussa annettu dogmaattisuusmääritelmä selittää "pyhiä ja pahoja"-klisheesi ainakin noin yleisesti ottaen.

Veivaat tätäkin asiaa sietämättömällä tavalla vailla edes yhtä selkeää pointtia!

God - tätäkö on naisten suuri viisaus? Kun minä puhun itseironisesta omien intressieni ylittämisestä, se ei tarkoita sitä, että lankeaisin itseni ulkopuolelle eli puhun ikäänkuin minulla olisi oma mielipide, jos minulla sitä ei ole!

Se ei siis ole samaa kuin iltalehtien lukijoitten (noin yleisesti) uteliaisuus/lattea monimielisyys/yksimielisyys-intressi (a´la Heidegger), jonka "kruunaa" se, että kaikki lukijat nyökyttelevät aasimaisen tietäväisinä päätään - "minähän sen kyllä jo tiesin, kyllä se sai mitä ansaitsi" jne jne. - loputtomiin tätä samaa typerää klishee-sloganien omahyväistä suota...

Mutta tätä sinä Kirsti et ole ymmärtänyt, vaan jauhat taas sitä samaa omaa liirum-laarumiasi, kun vaan nyt pitää jauhaa.
Kun se on niin mukavaa ja sosiaalista...

Vittu teidän naisten kanssa! Ei tolkun häivää mielipiteissä!

7 päivää on liikaa

Tämä on kommentti Kirstin 18.1 juttuun

7 päivää on pornolehti - sosiaaliporno-sellainen, ja kaikki, mikä liittyy "hävyn" (siveyden ja häpeän) alueeseen kiinnostaa ilmeisesti meitä kaikkia aivan määrättömästi. Olemmehan jatkuvassa kiimassa eläviä eläimiä...

Olemme himomme orjia, ja siihen kun sitten liitetään toisten heikkouksille hekottelu (vahingonilo) tai joittenkin sankareiksi korottaminen (molemmat jopa samassa yksilössä kuten Matti N.), niin asia on selvä.

Mikään oikea älyllinen keskustelu ei voi elää tällaisessa ilmapiirissä - paitsi ehkä tarkoin harkittuna kyynisyytenä.

Myönnän kyllä, että pidän eräänä sivistyneisyyden merkkinä sitä, ettei kajoa sormellakaan iltalehtiin, mutta samalla totean heti perään, että kyllä minuakin kaikki "kiihottava" kiihottaa. Ja miksi ei?

Mikä sitten erottaa minut tavallisesta iltalehtirahvaasta on se, että voin alati vaihtaa puolta - olla sekä ironinen että itseironinen (täysin omilla ehdoillani) ja siihen ei edes iltalehtien päätoimittajilla tulosvastuuvelvoitteessaan ole mahdollisuutta eikä välttämättä ehkä kykyäkään.

Vain ehdoton päätös olla hyväksymättä yleistä mielipidettä tai edes omia tuntemuksiaan muuna kuin eräänä vaihtoehtona monien joukossa, antaa ihmiselle vapauden mediasaastan vallasta!
Sen verran kuitenkin on syytä lisätä, että moraali EI ole minulle perusteiltaan relativistinen tai edes pluralistinen asia, vaikka sen eri käytännöt muuta osoittaisivatkin.
(Olenko ristiriidassa itseni kanssa? Jos olen, niin kaikki on hyvin!)

Mutta tämänkin pyrkimyksen siveellisyyteen - "perushyveiden" korostamiseen - joku 7 päivää-lehden kaltainen "huono" porno turhentaa.
Siksi se turhentaa myös dialektisen paatoksen, joka sokraattiseen ironiaan - tuohon ajattelemisen perusparadigmaan väistämättä sisältyy.

7 päivää on "dogmaattinen" julkaisu. Dogmin voimme ymmärtää joko ajattelua integroivaksi, aksiomaattiseksi perustaksi tai sitä latistavaksi tyhjäkäynniksi.

Ja 7 päivää edustaa taatusti vain tuota jälkimmäistä käsitystä dogmaattisuudesta.

Työläispresidentti ja pizzakuski-prekariaatti

Tämä päre on kommentti muun muassa Sedikselle.

Sedis said...

Räsänen: eivät ne olleet numeroita. Ne olivat oikeasti äänestäneitä ihmisiä. Miten niiden lisääntyminen olisi tehnyt asian epädemokraattiseksi.

Pässejä kaikki.

*

RR (Alkuperäiseen kommenttiin on tehty joitain lisäyksiä).

Okei okei. Eivät äänestäjät mitään pässejä ole, elleivät nyt sitten liekanaru-sellaisia...(Vai tarkoititko kommentoijia..?)

Periaatteellinen kantani asiaan lienee kuitenkin sama kuin Aimo-Kalevi Hotasella (Vaalit: paljon melua tyhjästä. 3.1.06).

Nämä vaalit ovat poliittisesti tarpeettomat, kaiken ahmivalle medialle järjestetyt kekkerit. Klisheemäisyyden, nonsensen ja pseudointellektualismin juhla.

Pääseväthän siinä myös valtiotieteilijät - nuo ennustajaeukoista pahimmat - mielin määrin esittelemään uusimpia "näkyjään".
Se on show joka vetää vertoja jopa Groucho Marxin parhaimmille!

Mutta sieluni "puhdistamiseksi" toistan nöyränä - kannatan Tarja Halosta. Ihan oikeasti.

Ja ihmettelen kovasti, että Maalainen - mikäli oikein ymmärsin ja luin - on kallistunut "työläis-ehdokas" Niinistön - kannalle.

Ehkäpä Niinistöstä kuitenkin saadaan hyvä pressa Suomen tulevalle valtaluokalle eli (vähintään) maisteritason "pizzakuski-prekariaatille" kuten Jussi Vähämäki ja kump.

*
PS. En totisesti ymmärrä Vähämäen logiikkaa, mitä tulee työn uudelleen määrittelyyn ja työvoiman liikkuvuuden muuttumiseen, mutta ehkäpä hän näkee esim. väestötieteellisesti paljon pitemmälle kuin minä tai Juha Siltala.

Valitettavasti.

Generaattori paljastaa sisimmän olemuksesi ja luovuutesi

Lausegeneraattori sen tiesi.

Rauno on uskovainen gynekologi. (Hehheh - itse asiassa mä olen uskomaton gynekologi...)

Kiitos Kirsti ja Ohi Ammuttu.

Taidanpa kohta viimeinkin ja oikein todella tosissani kokeilla myös Leevin Runogeneraattoria!

Harakka nauraa - niin minäkin

Timo Harakka: Kilon presidentti (Sonera Plaza Kolumnit)

Sauli Niinistö on Tasavallan presidentti, virkavalaa vaille, mikäli Iltalehteä (16.1.) on uskominen. “Makea voitto”, julistaa etusivu; “Halonen on kaadettavissa”, vakuuttaa pääuutisaukeama; “Sauli voitossa kiinni”, lupaa kolumni. Hymyilevin, nauravin, skoolaavin kokosivu-Niinistöin. Tarja Halonen on kannessa yllättyneen, sisäsivulla äkäisen näköinen.

Otsikoiden mukaan “Kiukuttelu pilasi pelin” ja “Halonen syytti laiskaa kansaa”. Oletko valmis presidentiksi, Iltalehti kysyi Niinistöltä. Mihin muutat Mäntyniemestä, Iltalehti kysyi Haloselta. No, Iltalehteä ei ole uskominen. Presidentti saavutti murskavoiton ja etenee vääjäämättä jatkokaudelle.

Toimittajia ei miellytä totuus, vaan parempi tarina. On tylsää, mutta totta, että Niinistöllä ei ole mikroskooppistakaan mahdollisuutta päästä presidentiksi. Siis Suomen presidentiksi. Mutta jos Nokian pääkonttori päättää perustaa virallisestikin oman valtion Espooseen ja Kauniaisiin, niin sen johtoon Niinistöllä on toki edellytykset.

On olemassa paradoksaalinen olio, joka on samaan aikaan ylimielinen, alemmuudentuntoinen ja äärimmäiseyyteen asti keskinkertainen. Se on suomalainen sosialidemokraatti. Sen sielunelämää olen yrittänyt ymmärtää vuosikymmenet, turhaan. Vain suomalainen demari voi vaatia, että kansa takaa hänen ehdokkaansa voiton heti kun mahdollista, jottei tarvittaisi “kallista” (lue: nöyryyttävää) kakkoskierrosta. Vain suomalainen demari voi unohtaa, ettei suoraan valinta onnistunut edes Mauno Koivistolta 1988, kun sitä viimeksi kansalta edellytettiin. Koivisto joutui tyytymään yhtä säälittävään alle 50 prosentin kannatukseen kuin Halonen.

(Historia tosiaan toistaa itseään. 18 vuoden takaisissa vaaleissa suosittu presidentti sai melkein puolet äänistä, opposition räväkkä ehdokas kiilasi kakkoseksi ohi valjun silloisen pääministerin. Seuraava näytös: nujerretun pääministerin puolue häviää eduskuntavaalit ja valtaan astuu nuori, tuore, terhakka oppositiojohtaja.)

Näköjään en ollut ainoa, joka ei halunnut Suomeen pohjoiskorealaista presidenttiä. Enkä olisi millään kestänyt demarien omahyväistä pullistelua voittonsa jälkeen. Hyvä presidentti saa kärsiä typerän puolueensa takia. Halosen on nyt pakko kestää arvostelua ja piikittelyä pari viikkoa, mielistellä Lapin lestadiolaisia ja Närpiön tomaattifarmareita. Se on tietysti hänellekin ihan oikein.

Samaan aikaan me mediassa koetamme tasoittaa matsia, siis pudottaa Halosta ja pönkittää Niinistöä – vain “jännitysnäytelmä” saa lehtiä kaupaksi ja yleisöä ruutujen eteen. Lisäksi Halosen kampanjaryhmä haluaa ampua vielä toiseenkin jalkaansa: nyt keskitytään köyhän asiaan, jota presidentti ei voi auttaa, sen sijaan että korostettaisiin ulkopolitiikkaa, jossa presidentti on tyrmäävän ylivoimainen. Peli tasoittuu, väkisin. Halosen toista presidenttikautta se ei estä, vain lykkää.

Niinistö havaitseekin siis yhtäkkiä, että “vastakkainasettelun aika” ei sittenkään “ole ohi”. Mutta millainen se asettelu on? Ainakin totunnaiset sukupuoliroolit sotkeutuvat. Vaali-illan surrealistisin osio nähtiin, kun pääehdokkaat palasivat kannattajiensa keskuuteen pitämään kiitos- ja anteeksipuheitaan. Halonen oli kankea ja sekava. Vanhasen selityksiin kyllästyi jopa Yleisradio, joka feidasi tylysti pääministerin jorinat keskellä lausetta kuulumattomiin – siirtyäkseen Niinistön viihdyttävämpään sanailuun.

Vaan mikä olikaan liituraitamiehen viesti Suomen kansalle? Meillä kisastudiossa epäiltiin vahvasti, että Niinistö ei ollut polttanut matkalla ainakaan tupakkaa.
Kilon Presidentti jutteli todella levottomia. Kuin materiaalinsa hukannut stand-up-koomikko Niinistö heitti huulta kännisten välihuutajien kanssa ja kiitteli kyynel silmässä jokaista kahvikeittäjää ja Ben Zyskowiczin koiraakin.

Minua Niinistö alkoi todella pelottaa. Vaihtoehtoja on näet kaksi. Joko Niinistö on todella hormoniensa vietävissä, mikä tarkoittaa sotaa Färsaaria vastaan milloin tahansa. Tai hän koettaa tieten tahtoen herkkyydellä murtaa kuvaansa kivisydämisenä koviksena, jolloin saadaan aina jännittää, onko asialla viisas Jekyll vai holtiton Hyde.

Eli toisella kierroksella ovat vastakkain – jos nyt tätä sanaa nyt voi oikeasti hymyilemättä käyttää – kylmän rationaalinen nainen ja lähes hysteerinen mies.
Vastakkain on myös kaksi lakimiestä, mikä taas on kakkoskierroksen aikaansaaneelle kansalle aivan oikea rangaistus. Juristin puhe – yhtä vaikea saada selvää kuin pikkujoulujen naistenhaussa.

MÄ

Kaiken tämän juorupläpläpplää-saatanan keskellä, jossa elämme, voin todeta olleeni aika tiukka jätkä.

Minua ei kiinnosta pätkääkään kenenkään yksityiselämä, enkä täten kerro myöskään omastani kenellekään.

En ole ympäripyöreä kukkahattu-täti, joskaan en oikein jaksa seurata Saarankaan yökötyksiä - (vaikka sen kuva Lisää minusta oli oikke tsipaditsäpädi!)...

Olen Regina Rento. Fiiliksellä. Pidän rauhallisista ja intohimoisista ihmisistä...

VIERAS MIES

Uuno Kailas
Kokoelmasta Uni ja kuolema 1931

Olin kaikkialla vieras mies,
he katsoivat minua pitkään.
Joka paikasta halusin paeta pois,
mutta minne ikänä pakenin
olin sielläkin vieras mies.

Koko maailman piirissä minulle
ei ollut rauhan sijaa.
Ja minua minussa raahasi
joku minulle vieras mies.

kirjojenpuutarha.pupu.jp/ kirjailijat/uunokai.html.

Loogis-metaforisen ajattelun paradoksi ja metafysiikka

Mitä tarkemmin asiat sanotaan, sitä vähemmän niissä on sisältöä.

Mitä epätarkemmin asiat sanotaan, sitä enemmän niissä on turhaa, ylimääräistä ja valheellista.

Entä "Sisältö"? Mihin se katosi? Onko se(kin) lopulta pelkkä metafora - siis tulkinta tulkinnasta jne.?

Siinä tapauksessa metaforaa voinee pitää eräänlaisena näytelmänä. Toisin sanoen"valheena, joka kertoo totuuden".

Mutta sen verran haluan tarkentaa, ettei tuo totuus (metafora!) ole yhtä kuin "Sisältö", koska sisältöä ei ole (empiirisesti an sich) olemassakaan. On vain myytti ja metafora.

Siten metafysiikka ja fysiikka käyvät lopulta yksiin. Ne molemmat puhuvat jostain, jota ei voida osoittaa vaan ainoastaan "näytellä!"

Mitä muuta nykyfysiikka on kuin maailman "eksaktein animaatio"?

Kohta jo sinullakin on uusi soittoääni kännykässäsi

Sähköpostikeskustelu (Kiitti paljon Latelle)

Late

Tunnetko?

(Kuva lisätty blogiin)

http://www.dpiwe.tas.gov.au/inter.nsf/Attachments/SJON-52P4XB/$FILE/tasde.aiff

Rane

Ei leikkaa. Mutta jos nyt jotain on pakko vastata, niin G.W Bush. Tai sitten sinä itse!

Late

Se on Tasmanian pussipiru joka siinä huhuilee.

Rane

Nyt leikkasi! Tätä pitää ruveta markkinoimaan eksoottisena kännykän soittoäänenä. Varma hitti! Varsinkin kun ollaan esim. kirkossa tai teatterissa...

Tasmanian Devil

http://www.terrambiente.org/fauna/Mammiferi/metatheria/.

Vinkki mm. Kirsti Ellilälle

Eiköhän tästä taas jakseta jauhaa...siellä terapialootassa...

Sonera Plaza uutiset (13.01.2006 15:56)

Kadyrov: Tshetsheniaan moniavioisuus

Tshetshenian virkaatekevä pääministeri Ramzan Kadyrov katsoo, että sodasta kärsineen alueen väestökehityksen vinouma on korjattavissa moniavioisuudella.

Kadyrov esitti ideansa Eho Moskvy -radion haastattelussa. Kadyrovin mukaan moniavioisuus voitaisiin ottaa käyttöön ilman lakiuudistuksia ja se on tarpeellinen, koska Tshetsheniassa on sodan vuoksi enemmän naisia kuin miehiä.

Kadyrovin mielestä miehellä tulisi olla oikeus valita itselleen niin monta vaimoa kuin haluaa.
- Jokainen mies päättää itse, kuinka hänen tulisi elää. Hän on pomo, hän päättää, Kadyrov sanoi.

Useamman vaimon ottaminen on islamilaisen lain mukaan sallittua, mutta Venäjän laki rajoittaa vaimojen määrän yhteen.
Tshetshenian naapurissa Ingushiassa yritettiin aiemmin sallia moniavioisuus, mutta hanke tyssäsi Kremlin vastustukseen.

You (me) bloody bastard!

"Which Literary Archetype are You?" (via Anita Konkka: Sanat)

Results:

Aphrodite: The Seducer and the Advantager

You are, in essence, the great seducer. You never need to do anything; you are perfectly capable of making other people do it for you. You search for a life free of restraints, and have an openly sexual nature.
Seducers often find trouble starting a family, as they often find themselves playing the figurative mistress. Which is not to say that you are heartless; you are as kind as anyone, if a little self-centered.
But beware: this egocentricity can lead into the other side of the spectrum, The Advantager. Advantagers use their gift of persuasion to take advantage of people. They are the ones who lure the person into the back alley, kill them and take their money.
Both of these archetypes are often classified as loners, as they often repel friends with their persuasion and seduction.

A common Seducer/Advantager is Karl Denham (Jack Black) from King Kong. Denham uses his persuasive speaking to get people to do and think what he wants them to.

Vuosituhannen alun rakkausruno

Onni

San. Paula Vesala (PMMP)

Olen kauhean kalpea
ja niin hirveän pieni
Sinä ylpeä, loistava
valo kaunis ja ihana
Olen tottunut luopumaan
kukaan viivy ei kauaa
Mä en käskenyt lähtemään
enkä pyytänyt jäämään
Vain muistamaan

Tehdään niin kuin täytyy
Kun mentävä on
niin mentävä on
Annoit mulle onnen
Saat takaisin sen
sua tarvitse en

Epäreilua sattumaa
että kun minä pieni
väsyin, kalpea, loistamaan
sammui toinenkin tähti
ja nyt huomasin viimeinkin
että yö on niin suuri
Pimeää aina jatkuvaa
Näen juuri ja juuri
ja onneni on jossain siellä

Annoit mulle onnen
nyt annan sen pois
Mä päästän sut pois

C.O.P.Y. Right-retoriikkaa

Siirrän tämän Kemppisen päreeseen Teoskynnys kirjoittamani merkillisen kommentin myös omaan blogiini, koska sopii sitä tiirailla sieltäkin käsin.
(Alkuperäiseen kommenttiin on tehty melko pitkä, kursiivilla merkitty lisäys ja viimeisin tarkennus lisättiin 16.1, kts. alla).

*
Jukka Kemppinen said...

Ad Rauno - and Leevi Lehto

Juristille Fogerty v. Fantasy on U.S. Supr.C:n prejudikaatti oikeudenkäyntikuluista.
Tekijänoikeusjuttu ratkesi juryn päätöksellä District Courtissa eli alimmassa asteessa, eikä siinä ollut tietääkseni oikeudellisesti sen erikoisempaa. Mietittiin vain, plagiaatti vai ei. Sellaisia tapauksia on paljon myös Euroopassa.

Tämä on lurputtelua blogissa niin että se siitä. Oppilaan opinnäytetyöstä vetäisisin viittaukset Fogertyyn yli.

*

RR jatkaa

Fogertysta vielä.

(Please Mr. Kemppinen - älä naura itseäsi kipeäksi. Nyt kirjoittaa pateettinen maallikko, Fogerty-fani ja umpitollo filosofi - samassa persoonassa).

*
Juridisesti kyse oli tietysti siitä, oliko J.F:n biisi plagiaatti Zaentzin omistamasta (J.F:n) biisistä vai ei, ja sitähän se nyt ei suinkaan ollut, kun edellytetään, että Fantasyn olisi pitänyt osoittaa myöhemmin julkaistu kappale täysin identtiseksi eikä ainoastaan samankaltaiseksi vertailtavan - aikaisemman - kappaleen kanssa.

Mutta pointtini ei itse asiassa ollut tämä vaan kysymys siitä, missä määrin intellectual property-seikkojen kyseessä ollen taiteilijan yksittäinen (tässä tapauksessa toisen omistama) tuotos on erotettavissa hänen persoonallisesta tyylistään tai päinvastoin - missä määrin se EI ole erotettavissa siitä.

Fogertyn oikeudenkäynnissä kiteytyy mielestäni jotain kauaskantoisempaa kuin pelkkä omistusoikeus copyrightina.

Sen peruspointti lienee siinä, että singer/songwriterin yksittäisten kappaleitten ja hänen tyylinsä (persoonallisuutensa, joka on ikäänkuin luovuttamaton oikeus) erottaminen toisistaan on toki mahdollista, mutta viime kädessä tekijän ELI hänen tyylinsä ja hänen yksittäisten kappaleittensa suhde rinnastuu ikäänkuin vanhempien ja lasten suhteeseen.

Zaentz oli (laillisesti..hmmm) kieroudella ja kavaluudella saanut Johnin allekirjoittamaan orjasopimuksen.
Siten Zaentz riisti lapset luonnolliselta äidiltään/isältään, ja täten hänen lopulta 100%:nen omistusoikeutensa J.F:n kappaleisiin oli tekijän luonnollisten oikeuksien törkeää loukkaamista (vetäkää henkeä!).

Minun puolestani Fogertya olisi aivan hyvin voinut pitää plagioijana - ja nimenomaan oman itsensä plagioijana!

Mutta koska - minun logiikkani mukaan - tyyli ja persoonallisuus ovat erottamattomat - Fogerty ei ole plagioija käsitteen syvemmässä merkityksessä.

Viittaan vielä kerran tekijän luovuttamattomiin oikeuksiin tyylinsä/persoonallisuutensa suhteen.

Paradoksaalinen johtopäätökseni kiteytyykin seuraavasti.

Jos J.F. oli plagioija, hän ei ollut sitä, mutta jos hän ei ollut plagioija, hän oli sitä.

Äärimuodossaan tästä argumentaatiosta tosin seuraa mahdottomuus luovuttaa tai myydä toiselle yhtään mitään sellaista, joka on minun persoonallisuuttani, koska eihän persoonallisuuttaan voi myydä, ellei sitä sitten tulkita vapausoikeuksien myymiseksi.

Mutta jos en voi myydä tuotoksiani eli omaa itseäni - mitä merkitystä on enää copyrighteillakaan?

Tämä on ikäänkuin solipsistinen tulkinta aiheesta.

*

Mutta koko homma menee minun katsannossani väärille urille jo siitä hetkestä lähtien, kun Zaentz väitti laillisesti omistavansa Fogertyn CCR-aikaisen elämäntyön ja luuli jopa voivansa estää häntä jatkamasta omien laulujen tekemistä.

Kyse oli henkilökohtaisesta painostuksesta - samoin kuten tietysti Johnin herjauksetkin Centerfield-LP:llä.

Fogertyn oma kommentti oli kuitenkin osuva: "Saul olisi siinä vaiheessa (Centerfieldin herjausten takia) haastanut minut oikeuteen vaikka hengittämisestä!"

Lisäys/tarkennus -16.1 (Alunperin Saul Zaentz oli 20:lle John Fogertylle isähamo. Johnin oma isä sen sijaan oli alkoholisti ja muuttanut pois kotoa Johnin ollessa 8:n ikäinen. John käytti juutalaisesta Zaentzista lempinimeä Jabba the Hut).

Toki John saa syyttää tekemisistään myös omaa tietämättömyyttään, herkkäuskoisuuttaan tai kaunaisuuttaan, mutta tuo toteamus: "Saul olisi haastanut minut vaikka hengittämisestä", kuvaa erinomaisesti sitä tilannetta, jossa henkilö haastetaan oikeuteen oman persoonallisuutensa takia - olipa kyse sitten omasta tyylistä, jonka joku toinen omistaa tai katkeruudesta, jonka henkilö kokee tuota toista kohtaan.

Koko jupakan motiivit olivat vähintäinkin kostonhimoisia, mutta se että ne MUKA selvitettiin lakiteknisesti hieman hymyillyttää minua, koska lopultakaan mikään todella oleellinen asia (mitä plagiaattisyyte ei tässä tapauksessa edes ollut!) ei vuosia kestäneitten juristitapaamistenkaan jälkeen tuottanut sovintoa Zaentzin ja Fogertyn välille.

Juridisesti ja kaupallisesti ongelmana tietysti olivat Zaentzin omistamat miljardituottoiset Fogertyn laulujen täydelliset copyright-oikeudet, mutta jupakan perimmäinen syy löytyy lopultakin Zaentzin ahneudesta ja kieroudesta sekä John Fogertyn hyväuskoisuudesta ja tietämättömyydestä.

Nuolkoot siis Fogerty näppejään - toteavat lakimiehet ja finanssipankkiirit. Oikeus on toteutunut. Aivan - oikeus on toteutunut, mutta oikeudenmukaisuudesta ei ole tietoakaan! Eikä siitä lakimies mitään tiedäkään (ehkei kukaan muukaan), ja siksi hän ei myöskään paljoa sitä pohdi.

Hänelle on pääasia, että kun saa "katrillin" eli oikeusprosessin sujuvasti pyörimään, niin kaikki menee juuri niinkuin sen proseduurien mukaan pitää mennäkin...

Mutta ei se niin ole. Historioitsijana sinä Kemppinen kyllä tiedät, etteivät asiat näin etene. Kukaan vallankumouksellinen ei ole koskaan pitänyt vanhan järjestyksen lakeja (etenkin business-oikeutta) muuna kuin rakenteellisena ja laillistettuna riistona sekä huijauksena, ja tämä pätee myös Fogerty-Zaentz tapaukseen.

Sen verran hyvin tuon episodin taustoja tunnen, että uskallan näin sanoa.

(Tarkennus 14.1) Tietenkin ilmaisemani ajattelutapa on lakimiehille pelkkää emotionaalis-moralistista hömpötystä, mutta yhtä kaikki - kun kulloinkin vallitsevan hegemonisen vallan ylläpitämä käsitys yleisestä oikeudenmukaisuudesta muuttuu, kääntää lakimieskin takkinsa tai päätyy mestauslavalle...ja se siitä oikeudesta ja kohtuudesta.

Piste.

*
Viittaan tässä yhteydessä vielä aihetta tiukasti sivuavaan - mutta ihan eri perspektiivistä katsovaan - Leevi Lehdon maninioon juttuun James Joycesta ja "copywrightismista" blogissaan The Finnish Ulysses, johon toivon mukaan saadaan joskus jatkoa...

Entä mikä on minun argumenttini ja Leevin logiikan ero?

Vastaus:
Leevi luopuisi kaikista copyrighteista vaikka heti.
Minun mielestäni niistä ei voi luopua, koska niitä ei ole olemassakaan...

Psykokulttuuri ja medikalisaatio

Tarttuvat diagnoosit

Tässäpä erinomainen linkki, josta löytyy aate- ja oppihistorioitsija Petteri Pietikäisen Tieteessä tapahtuu 4/2005 julkaistu artikkeli "Tarttuvat diagnoosit", jossa tehdään tiivis katsaus neuroosi-ja psykosomaattistyyppisten - siis lievempien psyykkisten häiriöiden diagnostiikan kehittymiseen ja muotoutumiseen 1800-luvun loppupuolelta alkaen.

Katsaus osoittaa selkeästi, miten modernisaatio kaupungistumisineen ja teollistumisineen synnytti länsimaissa ennennäkemättömän psyykkisen oireilun, psykiatris-/psykologisen terapiakulttuurin ja lääketeollisuuden välisen kytkykaupan, joka näyttää yhä vain laajenevan huolimatta esimerkiksi psykoanalyysin "terapia-arvon" romahtamisesta ja biologisen ihmiskäsityksen (laajemmin: naturalisoinnin) invaasiosta psykologian ja psykiatrian "harmaalle" alueelle - nimitys, jonka annan kaikelle sille epämääräiselle, joskus jopa mystifioivalle reduktionismille, johon psykiatrian teoriat useinkin perustuvat.

Minulle on kuitenkin sekä kokemuksen että teorian kautta aivan selvää, että siinä missä luontaistuotekauppa on suurimmalta osalta huuhaata, siinä psykologis-/psykiatrista terapiakulttuuria voi pitää eräänlaisena "tuotetieteen" ilmentymänä, joka palvelee pikemminkin niitä "ostotarpeita", joita markkinatalouden ehdoilla toimiva hyvinvointivaltio kansalaisilleen synnyttää kuin jonain lääketieteellisesti eksaktin tutkimuksen tuloksena.

Pietikäisen tavoin on syytä tarkentaa, että vakavien psyykkisten sairauksien/häiriöiden kuten skitsofrenian tai maanis-depressiivisen (nykyään kaksisuuntainen) mielialahäiriön määrä (prevalenssi) on pysynyt kuluneitten 100 vuoden aikana jokseenkin samoissa lukemissa, kun sen sijaan näiden edellä kuvattujen - lievempien oireiden - määrä ja "semantiikka" on siis lisääntynyt valtavasti.

Ensimmäinen yleiseen kliiniseen käyttöön tullut psykosomaattinen diagnoosi lienee ollut Freudin lanseeraama hysteria. Sen paikan otti sittemmin neuroosi.
Nykyään kumpikin diagnoosi on saanut väistyä "kaikenkattavan" depression tieltä. Myös burn-out ja paniikkihäiriö ovat saaneet -90-luvulta alkaen suurta suosiota näitten "hömppädiagnoosien" top-tenissä.
(Jopa mökin mummo "oppi" kärsimään alemmuuskompleksista viime vuosisadan aikana....)

Mutta on eräs instanssi, jolle sekä vakavien että lievien psykosomaattisten oireiden tutkimus ja "hoito" merkitsee suunnatonta tulolähdettä, ja joka siten myös osaltaan ohjailee tätä psykokulttuurista ilmiötä nimeltään psykoterapia.

(Pistän hoidon tässä lainausmerkkeihin, koska - kuten on jo huomattu - en pidä psykiatriaa/psykologiaa hoitomuotona vaan modernisaation luomana instituutiona, jolla ihmisten ahdistusoireita (angstia) käytetään sekä heidän kontrolloimiseensa että rahastamiseensa.)

Intanssi, josta puhun on tietysti lääketeollisuus. Porno-ase- ja huumekaupan ohella se lienee kaikkein tuottavinta nykyaikana.

Voidaan sanoa, että ainakin skitsofrenian ja maanis-depressiivisen mielialahäiriön hoito (ns. raskas psykiatria) on yhä enenevässä määrin keskittynyt ja perustunut biokemiallisten sekä viime aikona etenkin geneettisten tekijöiden tutkimukseen.

Sama pätee kyllä jossain määrin myös kevyempään psykiatriaan, mutta depression, burn-outin ja paniikkihäiriön kaltaisia oireiluja lienee mahdotonta osoittaa täysin biologispohjaisiksi - yksinkertaisesti siitä syystä, että ne eivät sitä ole!

Silti lääkkeitä näiden "kulttuuristen" oireiden taltuttamiseen ja lieventämiseen on kehitelty pilvin pimein viimeisten 20 vuoden aikana - ja kehitellään tietysti edelleen.

Tämä merkitse myös sitä, että kun diagnoosien määrä tutkimuksen ja hoitomahdollisuuksien edistyessä automaattisesti lisääntyy ja tarkentuu, tulee psykologian ja markkinavoimien yhdistyminen tuotetieteelliseksi huuhaaksi antamaan sekä kuluttajalle (asiakas/potilas) että tuottajalle (psykiatrit/psykologit ja lääketeollisuus) ennenäkemättömän mahdollisuuden määritellä/tulkita aiemmin varsin luonnollisina joskin epämiellyttävinä pidettyjä, genetiikasta ja ikääntymisestä johtuvien biologisten prosessien seurauksia "puutteiksi", jotka mitä ilmeisimmin aiheuttavat ahdistusta länsimaiselle, informaatioyhteiskunnan tehokansalaiselle.

Tällaisia "vajavuuksia" ovat esimerkiksi erektiohäiriöt ja kaljupäisyys. Niinpä - jos kärsit impotenssista tai hiusten lähdöstä, ne mitä ilmeisimmin tullaan kirjaamaan tulevaisuudessa psykiatrien/psykologien diagnoosikatalologeissa luokkaan "ei itse aiheutetut biologisperustaiset traumat".

Sitten eikun viagrajohdannaisia ja karvaisten ihmisten geeneistä kehitettyjä hiustenkasvuhormooneja popsimaan!

Muista siis kansalainen ahdistua! Kun sinua kusetetaan ja rahastetaan, niin lääketeollisuus kukoistaa! (Toisin sanoen: bruttokansantuote nousee...)

*
PS. Petteri Pietikäinen on kirjoittanut tätä aihetta sivuavia artikkeleita Tieteessä tapahtuu (TT) lehdessä enemmänkin, ja palaan niihin myöhemmin.

Tässä yhteydessä kuuluu ehdottomasti mainita myös Janne Kivivuori, joka kirjoitti - 90-luvulla kolmiosaisen katsauksen nimenomaan psykokulttuuri-teemasta. Pietikäinen esitteleekin kyseisen trilogian eräässä TT-artikkelissaan.

PMMP ON PARAS!

Kun "romuvaari" Räsänen kerran retkahtaa johonkin, niin sen se tekee totaalisti! (Vaikka näin hiukan jälkijunassakin...)

Tässä löytämäni mainio juttu PMMP:stä viime keväältä.

Totta joka sana! Usko - äläkä ole epäilevä Tuomas!

PMMP pelastaa naisrockin

Joskin PMMP muistetaan ikuisesti Rusketusraidat-rallatuksesta, niin olisi syytä painaa mieleen tämän kakkoslevyn opetukset. Vaikka tyttömäinen kiukku on tallella, nyt biiseissä on myös tärkeämpää sanottavaa. Kaiken kukkuraksi Paula ja Mira ovat kadehdittavan hyviä sanoittajia.

Kovemmat kädet on kolmevarttinen rymistely täynnä hempeää tyttöenergiaa ja varsin kivaa suomen kieltä, jollaista ei ole aikoihin kuultu. Mitään pelastavia enkeleitä tytöt eivät esitä (eivätkä sitä kyllä olekaan), mutta PMMP sanoo sen, mikä mieltä kalvaa ja tästä rehellisyydestä pitää heitä palkita menestyksellä. Suoraan sanotut asiat ovat paljon parempaa kuunneltavaa kuin filosofiset maalailut.

PMMP-kokonaisuus on erittäin onnistunut, sillä musiikki kuulostaa rehelliseltä, sanat ovat rehellisiä, kannet trendikkäät ja soundi parantunut ensimmäisestä levystä huomattavasti. Rusketusraidat-hitillä one-hit-wonderiksikin leimautunut duo osoittaa, että epäilijät olivat väärässä. Tämä toinen levyllinen on niin laadukasta tyttörokkia, että helpommalla pääsee kun nielee sanansa ja kuuntelee näitä neitoja.

Sanotaan niin, että tuntuu

Nimibiisi Kovemmat kädet pureutuu lapsentappoon, Matkalaulu kertoo matkustuksen ja ystävyyden ihanuudesta, Oo siellä jossain mun vanhenemisesta, Päiväkoti eroamisesta ja niin edelleen. PMMP puhuu arkisista asioista, mutta niin realistisesti, että kipeää tekee. Tällä levyllä kiroillaan tarpeen vaatiessa ja silti yllättävän vähän.

Parhaimmillaan kaksikko on puolihuutaen vedetyissä rokeissa, kuten Mummola ja Matoja, sillä tällaista särmikkyyttä suomalainen rock on naisilta odottanutkin. Kun vielä muutama vuosi sitten Jonna Tervomaan ja Maija Vilkkumaan kerrottiin pelastavan naisrockimme, niin kyllä PMMP jakaa tuplapotkuja ja suoria totuuksia heihin verrattuna.

Tyylit tulee ja tyylit menee

Kuten edellinenkin levy, niin myös tämä on tyttöjen sekä Jori Sjöroosin tekemä. Tällä kertaa Jori on heittänyt entistä enemmän 80-luvun retrosoundimaailmaa kuvioihin ja lopputulos kuulostaa silti tuoreelta. Paikoin äänet ovat kuin New Orderia tai OMD:n syntikkapoppia, mutta tyylikkäästi varastetut palaset eivät särähdä korvaan.

Paula ja Mira ovat myös oppineet laulajina paljon ja biisit ovat vaativampia. Mielenkiintoista onkin nähdä mihin tämä kaikki johtaa, sillä keikoilla PMMP on uutuuslevyään huomattavasti rankempi ja hempeät, kauniisti lauletut tunnelmapalat jäävät paitsioon. Toivoa silti sopii, että kaksikko jaksaa pysyä vauhdissa, kun sellaiseen on nyt päässyt.

Loppukaneettina vielä kerran: PMMP:n Kovemmat kädet on yksi vuoden 2005 kotimaisista levyistä.

Keskiviikkona 13.4.2005, Anssi Järvinen

Oikeuksista, valinnoista ja teoista sekä vapaudesta ja velvollisuudesta

Tässä pari kommenttia blogiini aiemmin kopioimaani juttuun otsikolla Rakkautta ilman sitoumuksia, lupauksia tai velvollisuuksia?
(Alkuperäinen lähde Polyamoria – rakkauden avoimet ovet.)

*
Pälli said...
Voi taivas. Tämähän Suomesta enää puuttuukin.No, ei hätää. Kyllä pedofiilit alkavat kohta vaatia oikeuksiaan, odotellaan vain vuosi tai pari...

*
RR

Niinpä.

Kun kaikilla kerran on (perus-) ihmisoikeudet, niin siihen sitten voinee perustaa myös yleisen oikeuden "toteuttaa itseään ihmisenä...".

Toinen vaihtoehto on julistaa tietyt "itsensätoteuttamismuodot" - kuten pedofilian - sairaudeksi/rikokseksi, mikä on tietenkin (?) selvää rasismia - syrjiihän se pedofiileille ominaisia luonteenpiirteitä mitä törkeimmällä tavalla...

Mutta mistäs löytyy se moraali ja lainsätäjä, joka vetää rajan sen välille, mikä on tässä(kin) tapauksessa psyykkistä sairautta (siis ei-tahdonalaista käytöstä), mikä taas tahdonalainen, tietoinen valinta/teko (*).

Homoseksuaalisus oli Suomessa rikos vuoteen 1972 ja vuoteen 1974 sitä pidettiin lähinnä geneettispohjaisena häiriönä/sairautena (**). Psykiatrisesta sairausluokituksesta määritelmä poistettiin1980-luvun alkupuolella.
Silti homous luokitellaan yhä vielä psyykkiseksi häiriöksi siinä missä pedofiliakin – (kts. alla oleva linkkilisäys).

Mutta jos homous on edelleen psyykkinen häiriö, niin missä mielessä se eroaa "normaaliheteroudesta", joka ei ole "häiriö"? Onko tuo ero vain kristillistä moraalia edustavan lainsäätäjä-psykiatrin keksintö?
Entä mikä ero on homouden ja pedofilian välillä? Psyykkisinä häiriöinähän ne ovat ikäänkuin samalla viivalla, vaikka tulkitaankin juridisesti aivan eri lähtökohdista.

Muistettakoon tässä yhteydessä, että esimerkiksi antiikin Kreikan kulttuuri oli avoimesti homoseksuaalista ja jopa pedofiista (tosin ei niin sadomasokistisessa merkityksessä kuin nykyään tämän ilmiön tunnemme (***)) – eikä kyseessä suinkaan ollut mikään elinkelvoton kulttuuri – olkoonkin, että sen kukoistuskausi jäi merkillisen lyhyeksi ja että sen hajoaminen tapahtui nopeasti verrattuna moniin muihin sivilisaatioihin.

Onko sinulle Pälli annettu Raamatussa parempaa "tietoa" näistä asioista?

Alla olevasta linkistä löytyy aiheesta hieman psykiatrinkin ”tietoa”, joka sattui silmääni vuosilukuja tarkistellessa.

Seksuaalisuus - FORUM

(*) Voin nimittäin haluta asioita, joita en intentoi (aio tehdä) enkä myöskään tee. Haluan itselleni uuden superhypermegamax-play-stationin, mutta en aio varastaa sitä - enkä myöskään varasta.

Entä voinko aikoa (ja myös tehdä) jotakin, vaikken haluaisikaan sitä? Kyllä varmaan. Koulussa meidän kaikkien on pakko lukea myös sellaisia aineita, joista emme pidä.

Mutta voinko tehdä jotain, mitä en ole halunnut enkä aikonut? Miksi ei? Voin esimerkiksi heittää pallon vahingossa ikkunaan.

Joskus on kuitenkin hankalaa erotella se, olenko tehnyt jotain sellaista, mitä haluan, mutta en ole aikonut. Esimerkiksi - joku voi päätyä sukupuoliyhteyteen sitä (ainakaan alunperin) lainkaan aikomatta, vaikka mieli kyllä teki!
Mutta uskooko mahdollisista seurauksista päättävä tuomari tällaista selitystä?

SUMMA: Milloin ja miksi ylipäätään "suostun" (consent to sth) tekemään jotain varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa impulsiivinen haluni (esim. nälkä, sukupuolivietti, aggressio) ja intentionaalinen aikomukseni (arvoni ja intressini) ovat selvästi ristiriidassa keskenään?

En kuitenkaan ole enkä halua olla Buridanin aasi, joka kuolee nälkään, koska ei kykene ehdottoman varmaan rationaaliseen valintaan (sellaista varmuutta ei lopultakaan ole!).
Silti pitäisi päättää halun ja aikomuksen välillä - syönkö tuon suuremman heinäkasan vai tuon pienemmän, mutta herkullisemman ja ravitsevamman turnipsiläjän (joka ei kuitenkaan tyydytä nälkää yhtä hyvin kuin suuri heinäkasa)?

Olemme nyt tahdon vapauden ongelman ytimessä...(#)

(**) Näiden kahden käsitteen - häiriön ja sairauden - välinen erottelu ja semantiikka on ollut psykiatriassa erittäin epäselvää ja lähes mystifioivaa.
Tämä johtunee osittain siitä, että tuon eron tekeminen aiheuttaa välittömästi seuraamuksia myös henkilön vapausoikeuksien suhteen.

Yhtä suuri epäselvyyttä aiheuttava tekijä on ollut psykologisten teorioiden hypoteettinen luonne. Niitä kun ei yleensä voi oikeuttaa kuin viime kädessä lakiteitse. Esimerkiksi psykoanalyysia ei ole mahdollista verifioida tieteellisesti.

Mutta ei tosiaankaan ollut mikään vähäinen kategoriavirhe, että homoseksuaalisuutta pidettiin samanaikaisesti sekä geneettisperustaisena (ei-tahdonalaisena) että rikollisena (tahdonalaisena) käyttäytymis-ominaisuutena!

*
Ja vielä kerran. Miten sitten erotella (edellä kuvaamani) homous ja pedofilia juridisesti psyykkisinä häiriöinä? Seurauksien perusteellako?
Toisin sanoen pedofiliasta psyykkisenä häiriönä aiheutuu väistämättä rikollisia seuraamuksia, mutta homoudesta sellaisenaan ei.

Minkä ihmeen takia homoutta sitten yhäkin pidetään psykoanalyyttisessa koulukunnassa edes persoonallisena häiriönä - lukuunottamatta ehkä niitä, joilla tämä seksuaalinen suuntautuneisuus aiheuttaa tietoista ahdistusta ja vaikeutta hyväksyä se oman persoonallisuuden osaksi.

Voimme kuitenkin edelleen jatkaa argumentatiivisia kysymyksiämme aiheesta. Mikä on psykoanalyytikon tehtävä sellaisen henkilön kohdalla, joka tuollaisista tuntemuksista kärsii?
Auttaako häntä hyväksymään ne ja toimia vastoin psykoanalyyttista "luokitusmanuaalia" vai lähteäkö psyykkisen häiriön kategoriasta ja yrittää "manata" terapian avulla pois tuo "paha" taipumus?

Jo tämä päättelysarja osoittaa, että psykonalyysi rinnastuu Raamatun kanssa samaan kategoriaan perusteltaessa tietyn käyttäytymisominaisuuden "patologisuutta" tai "synnillisyyttä".

Antiikin kreikkalaisilla perhe oli (itämaiseen tapaan) tiukka sosiaalinen roolijärjestelmä - aivan kuten antiikin juutalaisillakin, mutta ei yhtään enempää. Vapaan miehen velvollisuus oli mennä naimisiin, mutta tässä oli kyse lähinnä sukujen välisestä kauppapolitiikasta ja hallinnosta.
Nainen oli omaisuutta ja miehet saivat elää perheen ulkopuolella niinkuin halusivat - kunhan vain perheasiat tuli asiallisesti hoidetuiksi.

Juutalaiset sen sijaan ajattelivat, että perhe oli Jumalan säätämä, pyhä ja muuttumaton/tamaton instituutio, jota kyseenalaistavat seksuaalitavat tuomittiin ankarasti. Tulkitsivathan juutalaiset papit Jumalan kanssa tehdyn liiton eräänlaiseksi " super- tai supra-avioliitoksi", jossa uskollisuus Jahvelle oli ehdoton käsky.

Liiton arkista tuli tämän suhteen sinetöivien "dokumenttien säilytyspaikka." (Josko sieltä löytyisi jopa Mooseksen ja Jumalan allekirjoitukset...)

Yhteiskunnallinen roolitus oli siis juutalaisuudessa kyllästetty monoteistisen teokraattisuuden kaikkialle tunkeutuvalla eetoksella, ja papisto kontrolloi kultista poikkeavaa käytöstä ankarin rangaistuksin.

PS. Mutta yhtä lailla juutalaisilla oli homonsa ja biseksuaalinsa. Mainittakoon nyt vaikka kuningas David.

(***) En malta tässä yhteydessä olla siteeraamatta Nietzscheä, joka kirjoitti, että "kristinusko juotti Erokselle myrkkyä, ja se rappeutui paheeksi!

(#) On toki olemassa ideaalitilanne, jossa sekä halu että aikomus käyvät yksiin, ja jolloin teko seuraa ikäänkuin automaattisesti.

Silloin joudumme kysymään, onko nimenomaan tällainen teko vapaa, koska emme koe päätöksen suhteen mitään ristiriitaa - me vain toimimme.

Vai onko asia sittenkin juuri päinvastoin? Kun halu, aikomus ja teko lankeavat yksiin, ja tarve arvioida halun ja aikomuksen suhdetta poissa - juuri silloin olemme täydellisen vapaita - vapaita myös itse tahdon vapauden kysymyksestä?