Päivitys vai uudelleen postaus eli bloggeri Buridanin aasina

(Blogi on hieman kesken, linkkejä on odotettavissa lisää - ehkä vielä tekstiäkin)

Tapani kirjoittaa on sellainen, että törmään jatkuvasti tähän ongelmaan: päivittääkö vanhoja blogeja niin kauan kuin siihen tarvetta ilmenee (täydennyksiä, korjauksia, uusia linkkejä) vai kirjoittaako täysin uusi posti aiheesta - vaikkapa osa kakkosen, lisäyksen, jälkikirjoituksen tai sitten ihan vaan uuden päivityksen nimellä? Who knows?

Tilanne muistuttaa 1300-luvun skolastiikassa pohdittua päätösteoreettista (eli valinnan vapauden) ongelmaa: tahto vai järki?
Tämä pohdinta oli muuten meidän aikaamme ajatellen todella modernia, ja kyseistä termiähän käytettiin uudesta - nominalistis-tyyppisestä skolastiikasta jo tällöin, kuten esimerkiksi Simo Knuuttila on tunnustetuissa tutkimuksissaan pätevästi osoittanut.

Duns Scotuksen ja William Ockhamin tavoin myös Jean Buridan John Buridan, EXPLORE: Jean Buridan - Dictionary of Philosophers, CATHOLIC ENCYCLOPEDIA: Jean Buridan kritisoi rationalistis-determinististä päätösteoriaa.
Minun katsannossani tämä kritiikki johti silti jo alunperin myös äärimmäisen tahdon vapauden (voluntarismi) loogiseen kumoamiseen yhtä absurdina kuin äärimmäinen rationalismikin (determinismi).

Determinismin absurdiuden valaisemiseksi Buridan esitti mainion vertauksen aasista, jonka eteen annettiin samalle etäisyydelle kaksi heinäkasaa. Aasi ryhtyi pohtimaan kumman kasoista valitsisi ja pohti lopulta niin kauan, että kuoli nälkään. Lopullista paremmuutta heinäkasojen välille kun ei rationaalisesti löytynyt.

Aasi halutaan siis kuvata rationalistisen päätösteorian edustajaksi, mutta yhtä hyvin sitä voisi mielestäni pitää "absoluuttisen" tahdonvapauden malliesimerkkinä, sillä periaatteessahan aasi on harkinnassaan täysin vapaa.

(Huomaamme jälleen, että sellaiset analyyttiset käsitteet kuin determinismi ja voluntarismi ovat antinomioita (kuten niin monet muutkin logiikan termit).
Tämä tarkoittaa, etteivät ne vastaa mitään kokemuksellista tilaa vaan ovat ajattelun mahdollistamiseen konstruoituja tai analyyttisemmin: ajattelun itsensä - joko synnynnäisiä tai sosiaalisesti konstruoituneita - edellytyksiä.

Buridanin aasin - ongelma kuvastaa kuitenkin näppärästi ja mieleenpainuvasti seurauksia, joihin ehdoton usko rationalistisen valinnan mahdollisuuteen loogisesti johtaa: toimimattomuuteen.

Äärimmäisen tahdon vapauden edustajan tilanne on siinä mielessä samanlainen kuin deterministin, että kun hän toimii niinkuin toimii (päinvastoin kuin B:n aasi, joka vain miettii), hän tekee sen ilman motiivia, sattumanvaraisesti.

Mutta eikö tällainen päätös/teko ole lopultakin loogisesti aivan samaa kuin, jos tekijä toimisi ennalta määrätysti - Järjen/Jumalan ohjauksessa?
Rationaalinen intuitiivisuus näyttäytyy minulle aivan yhtä tiedostamattomana kuin sattumanvaraisesti valinnan tekevän motiivitkin.

Ei inhimillinen ajattelu erota sattumaa välttämättömyydestä muuten kuin kirjoittamalla kaksi eri sanaa, joille jälkeenpäin annetaan mitä merkillisimpiä sisältöjä ja/tai jotka on muodostettu yleistämällä yksittäistapauksista.

Sitä, mikä tapahtuu säännöllisesti (esim. auringon nousu) pidetään ennalta määräytyneenä (determinismi, analogisesti: "yhteisöllis-kosminen eli ei-vapaa tahto") ja sitä, mikä tapahtuu epäsäännöllisesti pidetään sattuman varaisena (indeterminismi, analogisesti: "ääri-individualistinen "vapaa tahto").

Loppupäätelmä: deterministis-rationalistisen ja äärivoluntaristisen aasin päätöksien/toiminnan lopputuloksen välillä ei ole mitään eroa. Kummatkin kuolevat: rationalisti nälkään ja voluntaristi "yliannostukseen."

Äärimuodoissaan voluntarismi (tahdon vapaus) ja determinismi (järjen "ääni") ovat täysin teoreettisia oletuksia, sillä yleensähän ihmiset toimivat aina tottumustensa, tapojensa ja auktoriteettiuskonsa mukaisesti.
Tällainen ei tietenkään välttämättä ole kovin rationaalista toimintaa, eikä siihen sisältyvä tunne vapaudestakaan ole muuta kuin illuusiota.
Mutta - tervettä järkeä käyttämällä vältetään ainakin Buridanin aasin surkea kohtalo - olipa tuo aasi sitten rationalisti tai voluntaristi.

*
Henkilökohtaiseen ongelmaani palaten - kumman itse valitsisin: päivityksen vai uuden postin? Kummassakin on ilmeiset etunsa ja haittansa.
Päivityksien avulla saa muokattua tekstistään ainakin tiedollisesti ja lauseopillisesti entistä virheettömämmän ja pätevämmän.
Jutun koherenssikin saattaa parantua, vaikka ameebamaisen kirjoittamiseni yksi ilmeinen vaara on nimenomaan tekstin rönsyäminen ja pirstoutuminen yksittäisen tiedon jakamiseksi ja erityyppisten teemojen ja teesien esittelyksi sekä niiden välisen - loputtoman! - dialektiikan taistelutantereeksi.

(Tietysti tätä kirjoitapaa voi pitää tavallaan myös kirjoittamiseni metodisena vahvuutena ja omaperäisyytenä? Joka tapauksessa se vaatii viimeistyä, ja viimeistely on duuniua, joka vaatii melkoisesti keskittymistä!
Kts. vain vähän keskeneräinen Filosofian lohduttomuus, enää osittain keskeneräiset Mitä tekemistä Jerusalemilla on Ateenan kanssa? (Tertullianus) päivitys 19.5, PÄIVITYKSISTÄ, kirjoista ja kirjoittamisesta ym. (päivitetty 25. 5) sekä aika pahasti keskeneräinen LUMOUS ON AINA LÄSNÄ, osa 2, ”uusi tulkinta” )

Vanhaa aihetta käsittelevässä uudessa postissa/blogissa sen sijaan päivityksiin voi, pitää ja on pakkokin suhtautua eri tavalla. Uusi posti on aina oma juttunsa kuten esimerkiksi oli "päivitykseni" Päivitys blogiin "Kirje Matti Myllykoskelle" - klo: 07.18 blogi-esseehen Kirje Matti Myllykoskelle.

Se ei enää ollut osa sitä juttua, jota se väitti päivittävänsä vaan melko erillinen ja itsenäinen uloke, joka oli kyllä saanut perusvirikkeensä alkuperäisestä blogista.
Uusi posti/"päivitys" tuo tekstiin kuitenkin aina lisää vähintäin yhden uuden teeman uusine linkkeineen kuljettaen sitä eteenpäin jopa niin pitkälle, että lopputulosta saattaa olla lähes mahdoton assosioida alkuperäiseen blogiin.

Tässä siis ongelmaa kerrakseen, ja voi olla, ettei jomman kumman valinnan oikeellisuutta ja toimivuutta voi arvioida kuin vasta sitten, kun valinta päätöksineen ja lopputuloksineen (tässä siis: vanhan päivityksineen tai uusine posteineen) on auttamattomasti (ja ehkä myös onneksi) viety loppuun saakka.

*
Seuraavassa muutama kommentti aiheesta.

Sedis Blog
"Lisään tässä vielä käyttäjäkommenttini ja maailman tiivistyksen, joka löytyy Kuuluttajan blogin kommenteista."