Erich Auerbachia lukiessa

Kaksi sitaattia kirjasta "MIMESIS - todellisuudenkuvaus länsimaisessa kirjallisuudessa" + "kommentit."

"Ihmisäänet vaietkoot, ihmisajatukset hiljentykööt: kurkottautukoot ne kohti käsittämätöntä, mutta eivät käsittääkseen vaan osallistuakseen."

Enarrationes in Psalmos (lähtökohtana Psalmi 146 ja Vulgata-käännös)

*
"Mens hebes ad verum per materialia surgit" - "Tylsä mieli kohoaa totuuteen aineellisuuden kautta."

Suger de Saint-Denis (teksti on 1100-luvulta)

.......................

Haluaisin "omistaa" nämä (huom!) kontekstistaan irrotetut sitaatit kaikille reduktionistisen fysikalismin edustajille, kaikille materialisteille ja ylipäätään kaikille tylsäpäisen ateismin "asianajajille!"

Se, että te väitätte tietävänne, ettei Jumalaa "tai vastaavaa henki-oliota (sic - tarkoituksella valitsemani termi)" ole olemassa, ei perustu tosiasioihin, koska väite Jumalan olemassaolosta - kuten väite olioiden/asiaintilojen olemassaolosta yleensäkään ei voi olla pelkästään empiirinen kysymys.

Tämän pitäisi olla yleisesti täysin hyväksytty ja tunnustettu teesi sekä tieteenfilosofiassa että (luonnon)tieteen metodologiassa.

Mutta - kyseessä ei myöskään ole looginen ongelma, koska propositiolla "Jumala on olemassa" ei voi olla mitään semanttista merkitystä.
"Jumala on olemassa" merkitsee pelkistetysti todettuna samaa kuin sanoisi, että "kaikki on olemassa tai mitään ei ole olemassa."
Tällainen propositio on semanttisesti "tyhjä."

Ergo: Miten voi todistaa sellaisen olion tai asiaintilan olemattomuuden, jonka olemassaoloa on mahdoton asettaa argumentatiiviseen testiin kokeellisen havaintoaineiston perusteella? Ja Jumala on sellainen olio/asiaintila...

Jumalan - niinkuin minkään muunkaan asiaintilan - olemattomuus/ei-olemassaolo ei seuraa vielä siitä, että itse todistaminen on osoitettu mahdottomaksi. Propositio voidaan tietysti hylätä tämän takia, mutta se ei merkitse samaa kuin kumoaminen...

Kari Enqvist (Kari Enqvist: artikkeleita) (1) ehkä kommentoisi tähän, että voin toki filosofina (tai matemaatikkona) edustaa eräänlaista loogista absolutismia tai nihilismiä/RR, mutta kritiikkini ei ole relevanttia kvanttifysiikan kannalta, eikä kumoa sen kokeellisia tuloksia, joista Jumalaa ei löydy.
En kiellä, mutta mielestäni kunniallisempaa olisi tiedemiehenkin vaieta tässä asiassa a`la Wittgenstein kuin väittää loogisesti mahdottomia!

Jumala ei ole "maantieteellinen", kokeellis-fysikaalinen, matemaattinen - ei edes teologinen ongelma! Jumala ei ole ongelma lainkaan, mutta kuten edellä totesin, tämä ei merkitse, että Jumalan olemassaolo olisi kumottu...
"Tietämättömyys ei oikeuta vielä minkäänlaista varmuutta mihinkään suuntaan."

PS. En puutu tässä probabilismiin, joka on minusta yhtä objektiivista kuin äänestäminen parhaasta ehdokkaasta.
Jos Jumala - kuten Richard Swinburne ajattelee - on olemassa vähintään 50%:n (eli ½:n) todennäköisyydellä (The Justification of Theism), niin miksi minä en voisi ajatella, että Richard Swinburne on olemassa 75%:n (3/4:n) tai 25%:n (1/4:n) todennäköisyydellä...jne..ad inf.

Pystyykö Swinburne itsekään todistamaan olevansa juuri se, joka hänen oletetaan olevan, tai jona hän itseään pitää?
Ei - olkoon hän siis olemassa vain jollain todennäköisyydellä! On nimittäin kuitenkin varsin todennäköistä, että hän on olemassa jollain todennäköisyydellä, koska meillä on hänestä ainakin epämääräistä varmempaa evidenssiä...

"O sancta simplicissimus" mitä typeryyttä! Siitä ei kannata edes keskustella, sitä voi vain halveksia tai sääliä...

*
(1) Tässä Enqvistiltä kuitenkin varsin pätevä artikkeli Taivaalliset todisteet , jota voi tietysti käyttää myös minua vastaan, mitä tulee irvailuihini Richard Swinburnen todennäköisyystodistuksista Jumalan olemassaoloa pohdittaessa.

Swinburne tosin edustaa Jumala-todistusten suhteen evidentialismia, jota sekä Enqvist että minä pidämme täysin kestämättömänä näkemyksenä.
Mitään sellaista evidenssiä, jonka varaan Swinburne voisi tieteellisen Jumala-uskonsa perustaa ei yksinkertaisesti ole.

Kiistamme liittyy (myös wittgensteinilaiseen) fideismiin, joka minun mielestäni on ainoa relevantti suhtautumistapa Jumala-uskoon.
Fideismi, USKONNONFILOSOFIA

Enqvist siteeraa uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäistä, jonka "tapaan voisi todeta, että ”Jumala” on tässäkin vain nimilappu laatikolle, jonne kaikki selittämätön piilotetaan."
Toisin sanoen - fideismi on Pyysiäisen ja Enqvistin mielestä uskon viimeinen pakopaikka, eräänlainen roskakori, jonne kaikki mahdottomat kysymykset Jumalasta heitetään ja jätetään käsittelemättä.
Mutta tästä kirjoitan toisella kertaa.

Fideism, CATHOLIC ENCYCLOPEDIA: Fideism, Fideism - Wikipedia, the free encyclopedia

Huomautan lopuksi, että minä en ole puhunut mitään siitä, uskonko itse Jumalaan vai en. Olen sanonut vain, etten "tiedä" koko asiasta yhtään mitään (lainausmerkit, koska en tiedä edes sitä, mitä tieto oikeastaan merkitsee - paradoksaalista kyllä!).
Itse asiassa tämä oli myös Wittgensteinin asenne ko. kysymykseen. Repikää siitä!