Aamuisin katson taivasta toisin / Gegen Morgen seh ich den Himmel anders (Kiitos vinkistä/linkistä Leevi Lehto )
Mikähän siinä on, että kuolemasta tulee lopulta - ihan aidosti - ihmisen syvällisin "huvitus"? Sekä muitten että lopulta omasta kuolemasta. Ehkäpä siksi että kuolemaa ei voi "uusintaa"...se on ainoa "aito asia"...kaikkein aidoin koko elämässä...aidompi kuin syntymä, joka tuo vain näennäisesti uusia geenirekombinaatioita olemassaoloon.
Genomihan on äärellinen "systeemi" ja vain mutaatiot (yleensä ihmislajin kannalta haitalliset) lisäävät siihen jotain - sanoisimmeko uutta.
Tiede on ottamassa kohtalokkaan harppauksen kohti täysin kloonattua elämää. Cyborgit ovat "aitoja" kopioita. Mutta - ne kuolevat "sukupuuttoon", sillä Anaksimandroksen a-peiron "iskee takaisin" (nature strikes back!). Ihminen ei ole evoluution kulussa kuin roska....Fazerin karamellipaperi....kimalteleva mutta täysin tarpeeton ja turha...
No comments:
Post a Comment