January 25, 2009

Jalo kilpa

Kuvassa Rane, HG ja Komposti. Mutta kuka on kukin?
*
Kirjoitettu kommentiksi Homo Garruluksen 23.1 päreeseen.
*
komposti kyselee HG:ltä:
'Ainako se rauski sua uhkailee? Kuka onkaan lopulta sairain?'

Tästä aiheesta jaloon kilpaan ryhtykäämme! Ja johan me olemme ryhtyneetkin.
*
Ken hulluin meistä lienee,
Garrulusko voiton vienee?
Ei - vaan Raunon kaulaan ripustetaan kultaa,
Chris rinnanmitallansa saa vain multaa.
Pronssin ottaa Komposti,
ja tappionsa hällä verenpaineen nosti.
*
finland.fi/kuvapankki/fi/picture/11497/Kissanpentuja.html

9 comments:

Homo Garrulus said...

Miksi minä saan vain multaa? En sitäpaitsi ole nuoleskeleva kissa vaan äksy terrieri: koira. En kuulu tuohon joukkoon.

Rauno Rasanen said...

HG

Sinä (kuten kuka tahansa Muu - pun intended) olet minun blogissani just sitä, mitä minä haluan - jos haluan.

Multaa on kielikuva. Hopeaa saanut nimittäin hävisi voittajalle. Hopea on siis multaa verrattuna kultaan. - - Got the feeling? I think you did.

Rauno Rasanen said...

HG

Mutta räksyttävä rakkihan sinä tietenkin olet ihan oikeassa elämässä.

Minä taas puolestani 'vain' leikin oikeaa elämää. Sellaista 'oikeaa oikeaa' elämää minulle sen sijaan ei ole olemassakaan.

Homo Garrulus said...

Tunnemmeko toisemme IRL? Kuka sinä RR siis olet; olenko räksyttänyt sinuakin? voff voff räyh rrr

Olen terrieri, musta silmä - en siis paha vahtikoira mitenkään vaan kiltti mutta jalkoihin tarrautuva.

Homo Garrulus said...

Kaivaudun multaan - ja tassuni tulevat likaiseksi. Heitä keppiä: lupasit!

Anonymous said...

uu u nex

Homo Garrulus said...

Egon olet sinä. Jussipussi jolla stidit taskussa, friiduja varten. Mutta minä kelpasin sinua avittamaan, ei enempää. Kun puristit ulos tiedot ja sait mitä halusit ja tarvitsit, jätit. Jalo kilpa siirtyi sitten kisumisuihin; niistä pidät. Ja tyttösi myös - hehän otti minun antamat roolit ja rupesi tallaamaan katollasi. Annoinko leikin?

Tämän päivän Hbl sanoo,että innovaatioissa tai luovuudessa tarve on äiti mutta leikki isä. Niinpä - minä toin molemmat: faktat ja fiktiot. Kuvat ja hullutukset, tuhat hauskaa kuvaa, filmiä ja anekdoottia. Tyhjensin reppuni ja niin uskoin jaloon kilpaan.

Ei ollut, ei tullut. Oli vain samat vanhat raskaat totuudet: vievät, jättävät ja paheksuvat.

Vaikka jokaisessa retoriikassa on sanat tuoda, antaa, hyväksyä jne jne kaunista. Näkis vaa.

Anonymous said...

Selitäpäs vähä tarkemmin,,, mitä rooleja tarkotat? Mitä faktaa ja fiktiota olet tuonut ja mihin,,? En minä ole ainakaan nähny sun ottavan osaa mihinkään,,?

Homo Garrulus said...

Ilmeisesti on käynyt sinun postissa kuten minunkin: nappaavat sen serveristä ja muuttavat vähän kelle se nyt sopii ja miten se nyt sopii.

Sait minulta yli 200 konkreettista ideaa, lähes kaiken sen huumorin mitä kirjoitetaan tänäkin päivänä lehdissä ja joka paikassa, linkit mm Monty Pytonin futispeliin + tuhat muuta linkkiä, vaikka mitä: satapäin filosofisia kannanottoja ja sen lisäksi voimaa ja uskoa itseesi.

Sitä sait, tein päivittäin töitä tämän takia: uudelleen ja uudelleen. Jos ovat rikkoneet kirjesalaisuutta niin tässä on valtava rikos oikeasti.

Kirjeet ovat tallella ja vaikka tietokoneeni murrettiin ja lopulta tyhjennettiin (ja täällä kotona varastettiin sisältö abt 10 kertaa)
niin silti on tallella.

Niistäkö teen kirjan? Mieheni vain veti herneet nenään - mutta jos siitä et tiennyt tämä nippu on siis se, minkä pitäisi julkaista koska siinä silloin ymmärrämme paljon enemmän kuin vain niitten sisältö: ymmrrämme miten tietotekniikkaa todella sörssitään oman maun mukaan enemmän kuin kukaan voisi uskoa.

Muuta? Anything else?