Tunne oireena

Kirjoitettu kommentiksi peeär-miehen päreeseen Räntäsadetta.

peeärmies kirjoitti mm:

'Palautuvatko tunteet aivokemiaan?'
*
Mitä tarkoittaa palautuminen tässä yhteydessä? Onko se sama kuin toteaisi, että tunteet ovat aivokemiaa?
Tämä vastaus on kuitenkin paitsi väärä myös harhaanjohtava siinä mielessä, että vaikka aivokemialla voidaankin selittää ja manipuloida tunteita, niitä ei kuitenkaan voi ymmärtää siitä käsin.

Selittäminen on aina manipuloinnin ehto, ymmärtäminen taas on kaiken manipuloinnin ja mystifioinnin purkamisen ehto.

Etenkin tämän vuoksi reduktionistiset naturalistit ovat paitsi tylsiä eli mielivituksettomia ja tosikkomaisia keskustelukumppaneita, heidän piilevänä intentionaan (jota he eivät välttämättä itse tajua) on myös tehdä ihmisestä koneenomainen - siis cyborg, joka toimii toimii ja toimi - l. kuluttaa, kuluttaa ja kuluttaa, kunnes varaosia ei enää pystytä asentamaan.

Tällainen ihmiskäsitys ilmentää kammottavaa yritystä luoda Frankensteinin hirviö, joka alistetaan rotuhygienian ja 'vapaan' markkinatalouden peli'säännöille'. Siis mikä vapaus, mitkä säännöt?
Vapaus huijata ja riistää, vapaus vapautua säännöistä huippukalliiden huippujuristien avulla.
*
Tunteet ovat aina oireita, jotka ilmentävät Reaalista (viettiä, halua, fyysistä 'luontoa') strukturoivaa fantasiaa.
Reaalinen on tyhjyyttä, joka tiedostamisprosessissa ikäänkuin 'pakenee' ilmenemistään fantasiaan, ja jota Symbolinen taso (diskurssi, ajattelujärjestelmä) pyrkii hahamottamaan ja hallitsemaan.

Ihmisen tietoisuus on siis Symbolinen, joka rakentuu fantasialle Toisesta eli Reaalisesta.

Tunteet oireina ovat todellisia siinä merkityksessä, että ne eivät voi palautua Reaaliseen ilman tietoisuuden konsistenssin hajoamisen uhkaa - psykoosia. Tämän vuoksi emme voi elää ilman fantasiaa ('ideologiaa'), vaikka se pyrkiikin peittämään oireen (tunteen) todellisen alkuperän ja kohteen eli Toisen imaginaarisen luonteen Reaalisen 'kuvana'.

Mutta näin tapahtuu kuten sanottu siitä syystä, että Reaalinen on tyhjyyttä, ei-mikään, mahdoton Toinen.

Minä on Toinen. Halu on aina Toisen halua, joka ilmenee puutteena.

Tunne oireena '(oire) ei ole vain salakirjoitettu viesti, vaan se on samaan aikaan tapa, jolla subjekti organisoi nautintoaan.' (Zizek)

Meillä ei siis oikeastaan edes ole tunteita vaan pelkästään oireita, jotka vaativat tulla tulkituiksi, ja joista yritämme vapautua tai pikemminkin korvata ne 'miellyttävämmillä' oireilla.