Kuka on tämä keski-ikäinen, nuoren Hegelin ja Karl Marxin näköinen mies?
*
anonymous kysyi päreessäni Adorno, Zizek ja Minotauroksen labyrintin arvoitus epämääräisesti:
*
'uskotko manipulaatioon' ja http://www.nytimes.com/2009/11/09/opinion/09zizek.html?pagewanted=2&_r=3 - - ei mit''n uutta, ei todella'
'uskotko manipulaatioon' ja http://www.nytimes.com/2009/11/09/opinion/09zizek.html?pagewanted=2&_r=3 - - ei mit''n uutta, ei todella'
*
Miten manipulaatioon on ylipäätään mahdollista uskoa? - - Onko tuo kysymys vitsi, paradoksi vai kumpiakin - zizek'läisessä hengessä?
*
Minun mielestäni on joka tapauksessa erinomainen asia, että Zizek pitää ääntä näistä fantasia/ideologia/politiikka/vasemmisto-asioista. - - Sitäpaitsi jo kritiikki itsessään sisältää oman oikeutuksensa, kunhan se on sekä asiallisesti että retorisesti hyvin perusteltua.
Tästä kritiikin ikäänkuin valmiiksi annetusta oikeutuksesta (jota ei pidä yksinkertaistaa liikaa kuten myöhemmin käy ilmi) huolimatta kukaan muu kuin Zizek ei ole viime aikoina kritikoinut ja analysoinut kapitalismia samassa laajuudessa ja samalla persoonallisella inspiraatiolla sekä perusteellisuudella kuin hän.
Me tavalliset pulliaiset emme ole hänen lukeneisuutensa, oppeisuutensa, luovuutensa ja mediarohkeutensa rinnalla kuin pelkkiä imitaattoreita ja/tai suunsoittajia - - jos kohta myönnettäköön (em. linkki), että myös Zizek on omassa ajattelussaan 'ei-välttämättä-aina-ihan-niin-kovin-omaperäinen-kompilaattori', mutta silti aivan eri tasolla kuin suurin osa tavanomaisesta ideologiakritiikistä ja etenkin Blogistanin monista pikku teknokraatti-besserwissereistä, jotka ovat muka löytäneet funktion, joka ratkaisee kaikkeen kommunikatiiviseenkin toimintaan sisältyvät hankaluudet.
Sinänsä arvostettava, perusteellinen ja oikeaankin osuva visionääri Manuel Castells on myös hän lopulta systeemin käsikassara kuten yksi monista apinoistaan: Pekka Himanen tai joku Esa 'Nokia-pop' Saarinen. - - Nämä tyypit ovat nimittäin myyneet itsensä kapitalistisen järjestelmän suomien media- sekä palkkioetujen seireeneille ja muuttuneet siten epäillyttäviksi eli jääveiksi projektiensa vilipttömyyden suhteen.
Zizek sen sijaan on säilyttänyt hämmästyttävästä mediahuomiostaan huolimatta kompromissittoman kriittisyytensä ja sivullisen roolinsa. Hän on, kuten olivat myös Schopenhauer, Marx ja Nietzsche, aito maverick - piirre, josta ehdottomimmat filosofiset vaikuttajat yleensä tunnistaa.
Zizek ei nuoleskele rahaa eikä juokse huippuvirkatarjousten perässä (joita kyllä löytyisi) vaan keskittyy omaan projektiinsa.
On aina helppo arvostella, jos luulee, että koska omaa mielipidettä pidetään oikeutettuna ja jopa toivottuna, ja että se siten myös (muka) sisältää varteenotettavaa tietoa - ei pelkästään kyselyyn annetun kyllä tai ei-vastauksen. - - Mutta tällainen luulo on etenkin mediademokratian luoma harhakuva todellisesta tasa-arvosta ja todellisesta edistyksestä.
Luullaan siis, että kenen tahansa mielipide voi olla yhtä painava kuin sen, joka ihan oikeasti ymmärtää asioista jotain varsinkin, jos hänellä on arvovaltaa ja etenkin oikeaa valtaa = rahaa ja/tai maan hallitus ja armeija takanaan.
Lue siis Platonin valtio, niin löydät tehokkaan systeemin, jonka avulla kyettäisiin puuttumaan esim. myös ympäristötuhoihin. - - Siinä valtiossa ihmisille on osoitettu heidän paikkansa, jonka rajoissa liikkuminen takaa yhteisön kiinteyden ja perustellut/pitävät/asiantuntevat päätökset eikä salli mitään julkimosirkusta parlamenttiin! - olkoon, että homma toki kärjistetymmillään haiskahtaa totalitarismilta.
(Karl Popper sai 1945 vaikean "'hengen ahdistuskohtauksen'" Platonin 'kommunistisesta' Valtiosta: lue Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. - - Mutta kuten myöhempien tutkijoitten taholta on todistettu, Popper tulkitsee Platonia kuin piru Raamattua ja on lukenut, ymmärtämisestä puhumattakaan Hegelin - toisen (muka) totalitaristin - kirjoituksia luvattoman huonosti).
Mutta jopa maltillinen ja avoimesti perusteltu/määritelty yksilön vapauksien rajoittaminen on vähäinen hinta oikeasta poliittis-yhteiskunnallis-ekologisesta kurssista, jota sen sijaan sinne tänne poukkoileva, muka demokraattinen uskomus-hömppä-kapitalismi ei pysty kulkemaan.
Kapitalismilta kyllä löytyisi kaikki välineet, valmiudet ja rahaa maltillisempaan ekspansiivisuuteen, jos ahneuden määrälle kyettäisiin asettamaan raja, mutta koska silloin romutettaisiin markkinatalouden pyhiä perusteita (laissez-faire, jatkuvan kasvun myytti), niin antaa vain sademetsien tuhoutua vapaan kilpailun nimissä.
Ja kun uskotaan illusorisesti, että kapitalismin näkymätön käsi lopulta pelastaa romahdukselta (jota se nostaessaan eräitten ryhmien elintasoa itse eskaloi), ja että liberaalin demokratian mielipiteen vapaus on todellista tasa-arvoa, niin eipä meitä enää 'mietinnän kalvas karva sairaaks muuta' - kuten vielä Hamletille kävi.
Itse asiassa geeni tuhoutuu lopulta juuri omaa koodiaan toteuttaessaan, koska geeni lisääntyy aina yhä niin kauan, kunnes sen kantaja kuolee sukupuuttoon olosuhteitten pakosta eli niiden aiheuttaman ylittämättömän esteen vuoksi, joihin se ei enää ehdi sopeudu - kuten kävi dinosauruksille. (Tämän jälkeen geeni jatkaa toisessa oliossa samaa megalomaanista pakkotoimintaansa.)
Näin käy myös ihmiselle, koska tekniikan mahdollistama erikoistuminen tuhoaa hänen geneettisen muuntumiskykynsä poistaessaan mutaatioriskit, jotka ovat muuntautumisen, kehittymisen ja siten myös sopeutumisen ehto.
Tätä muuntumista ei kyetä etukäteen ennakoimaan kuin hyvin lyhyellä aikavälillä. Lopputulos saattaa kuitenkin olla olio, johon eivät virukset enää pysty tarttumaan, mutta joka ei näin ollen pysty myöskään enää muuttumaan kuin yhä enemmän tietokoneen kaltaiseksi simulaattoriksi.
Geenin tuhoutumisen kaava sisältyy itse asiassa jo moderniin, ei-teleologiseen (anti-aristoteeliseen) liikkeen määritelmään Galileolla, ja jota Hobbes sovelsi ihmisluontoon.
Ja mikä pöyristyttävintä - eräissä libertaristisissa teknokraattipiireissä (esim. Björn Wahlroos ja kump.) on täysin legitimoiduksi luokiteltua päättelyä, että koska ne, jotka luultavasti hyötyvät sademetsien tuhoista eniten ja kärsivät niistä vähiten eivätkä elä enää 100:n vuoden päästä, on täysin oikeutettua, ilman mitään omantunnon ongelmia, siirtää vastuu esim. sademetsien hakkuista tulevaisuuteen (jälleen mm. kaiken 'hyväksi' järjestävän näkymättömän käden hoidettavaksi).
Mutta jos tällainen ajattelu täyttää alkeellisemmankaan etiikan perusvaatimukset, niin silloin minä en ole koskaan ymmärtänyt etiikasta yhtään mitään - enkä tule ymmärtämään. - - Itse asiassa silloin mitään etiikkaa ei ole (ainakaan minulle) olemassakaan, on vain preferenssejä ja sopimuksia, joista ei lopulta tarvitse pitää kiinni (vastuu voidaan viime kädessä sysätä yksipuolisesti kansalle) - - varsinkaan, jos esim. vakuutusyhtiöit sopimustekstiensä 'kryptisine' ehtoineen ja pankit ylikuumenneine luototuskampanjoineen vähän ennen kuplan puhkeamista eli likviditeetin lamautumista eivät enää hyödy sopimuksistaan.
Kapitalismi (loputtoman, pakonomaisen riskinoton eskaloima oikeutettu riisto) pysyy kasassa lakien ja oikeusjärjestelmän varassa. Ja mikäli asianajaille on varaa maksaa mielettömiä summia, ei ole huolta huomisesta. Saat valehdella mielin määrin, koska pääset pälkähästä mahdollisimman lievin rangaistuksin. - - Vain huono onni eli ikävä sattuma, voi silloin olla ainoa vihollisesi - ei suinkaan oikeudenmukaisuuden vaatimus.
*
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=zizek
http://thephoenix.com/Boston/Arts/66267-IN-DEFENSE-OF-LOST-CAUSES-SLAVOJ-ŽIŽEK/?rel=inf
Miten manipulaatioon on ylipäätään mahdollista uskoa? - - Onko tuo kysymys vitsi, paradoksi vai kumpiakin - zizek'läisessä hengessä?
*
Minun mielestäni on joka tapauksessa erinomainen asia, että Zizek pitää ääntä näistä fantasia/ideologia/politiikka/vasemmisto-asioista. - - Sitäpaitsi jo kritiikki itsessään sisältää oman oikeutuksensa, kunhan se on sekä asiallisesti että retorisesti hyvin perusteltua.
Tästä kritiikin ikäänkuin valmiiksi annetusta oikeutuksesta (jota ei pidä yksinkertaistaa liikaa kuten myöhemmin käy ilmi) huolimatta kukaan muu kuin Zizek ei ole viime aikoina kritikoinut ja analysoinut kapitalismia samassa laajuudessa ja samalla persoonallisella inspiraatiolla sekä perusteellisuudella kuin hän.
Me tavalliset pulliaiset emme ole hänen lukeneisuutensa, oppeisuutensa, luovuutensa ja mediarohkeutensa rinnalla kuin pelkkiä imitaattoreita ja/tai suunsoittajia - - jos kohta myönnettäköön (em. linkki), että myös Zizek on omassa ajattelussaan 'ei-välttämättä-aina-ihan-niin-kovin-omaperäinen-kompilaattori', mutta silti aivan eri tasolla kuin suurin osa tavanomaisesta ideologiakritiikistä ja etenkin Blogistanin monista pikku teknokraatti-besserwissereistä, jotka ovat muka löytäneet funktion, joka ratkaisee kaikkeen kommunikatiiviseenkin toimintaan sisältyvät hankaluudet.
Sinänsä arvostettava, perusteellinen ja oikeaankin osuva visionääri Manuel Castells on myös hän lopulta systeemin käsikassara kuten yksi monista apinoistaan: Pekka Himanen tai joku Esa 'Nokia-pop' Saarinen. - - Nämä tyypit ovat nimittäin myyneet itsensä kapitalistisen järjestelmän suomien media- sekä palkkioetujen seireeneille ja muuttuneet siten epäillyttäviksi eli jääveiksi projektiensa vilipttömyyden suhteen.
Zizek sen sijaan on säilyttänyt hämmästyttävästä mediahuomiostaan huolimatta kompromissittoman kriittisyytensä ja sivullisen roolinsa. Hän on, kuten olivat myös Schopenhauer, Marx ja Nietzsche, aito maverick - piirre, josta ehdottomimmat filosofiset vaikuttajat yleensä tunnistaa.
Zizek ei nuoleskele rahaa eikä juokse huippuvirkatarjousten perässä (joita kyllä löytyisi) vaan keskittyy omaan projektiinsa.
On aina helppo arvostella, jos luulee, että koska omaa mielipidettä pidetään oikeutettuna ja jopa toivottuna, ja että se siten myös (muka) sisältää varteenotettavaa tietoa - ei pelkästään kyselyyn annetun kyllä tai ei-vastauksen. - - Mutta tällainen luulo on etenkin mediademokratian luoma harhakuva todellisesta tasa-arvosta ja todellisesta edistyksestä.
Luullaan siis, että kenen tahansa mielipide voi olla yhtä painava kuin sen, joka ihan oikeasti ymmärtää asioista jotain varsinkin, jos hänellä on arvovaltaa ja etenkin oikeaa valtaa = rahaa ja/tai maan hallitus ja armeija takanaan.
Lue siis Platonin valtio, niin löydät tehokkaan systeemin, jonka avulla kyettäisiin puuttumaan esim. myös ympäristötuhoihin. - - Siinä valtiossa ihmisille on osoitettu heidän paikkansa, jonka rajoissa liikkuminen takaa yhteisön kiinteyden ja perustellut/pitävät/asiantuntevat päätökset eikä salli mitään julkimosirkusta parlamenttiin! - olkoon, että homma toki kärjistetymmillään haiskahtaa totalitarismilta.
(Karl Popper sai 1945 vaikean "'hengen ahdistuskohtauksen'" Platonin 'kommunistisesta' Valtiosta: lue Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. - - Mutta kuten myöhempien tutkijoitten taholta on todistettu, Popper tulkitsee Platonia kuin piru Raamattua ja on lukenut, ymmärtämisestä puhumattakaan Hegelin - toisen (muka) totalitaristin - kirjoituksia luvattoman huonosti).
Mutta jopa maltillinen ja avoimesti perusteltu/määritelty yksilön vapauksien rajoittaminen on vähäinen hinta oikeasta poliittis-yhteiskunnallis-ekologisesta kurssista, jota sen sijaan sinne tänne poukkoileva, muka demokraattinen uskomus-hömppä-kapitalismi ei pysty kulkemaan.
Kapitalismilta kyllä löytyisi kaikki välineet, valmiudet ja rahaa maltillisempaan ekspansiivisuuteen, jos ahneuden määrälle kyettäisiin asettamaan raja, mutta koska silloin romutettaisiin markkinatalouden pyhiä perusteita (laissez-faire, jatkuvan kasvun myytti), niin antaa vain sademetsien tuhoutua vapaan kilpailun nimissä.
Ja kun uskotaan illusorisesti, että kapitalismin näkymätön käsi lopulta pelastaa romahdukselta (jota se nostaessaan eräitten ryhmien elintasoa itse eskaloi), ja että liberaalin demokratian mielipiteen vapaus on todellista tasa-arvoa, niin eipä meitä enää 'mietinnän kalvas karva sairaaks muuta' - kuten vielä Hamletille kävi.
Itse asiassa geeni tuhoutuu lopulta juuri omaa koodiaan toteuttaessaan, koska geeni lisääntyy aina yhä niin kauan, kunnes sen kantaja kuolee sukupuuttoon olosuhteitten pakosta eli niiden aiheuttaman ylittämättömän esteen vuoksi, joihin se ei enää ehdi sopeudu - kuten kävi dinosauruksille. (Tämän jälkeen geeni jatkaa toisessa oliossa samaa megalomaanista pakkotoimintaansa.)
Näin käy myös ihmiselle, koska tekniikan mahdollistama erikoistuminen tuhoaa hänen geneettisen muuntumiskykynsä poistaessaan mutaatioriskit, jotka ovat muuntautumisen, kehittymisen ja siten myös sopeutumisen ehto.
Tätä muuntumista ei kyetä etukäteen ennakoimaan kuin hyvin lyhyellä aikavälillä. Lopputulos saattaa kuitenkin olla olio, johon eivät virukset enää pysty tarttumaan, mutta joka ei näin ollen pysty myöskään enää muuttumaan kuin yhä enemmän tietokoneen kaltaiseksi simulaattoriksi.
Geenin tuhoutumisen kaava sisältyy itse asiassa jo moderniin, ei-teleologiseen (anti-aristoteeliseen) liikkeen määritelmään Galileolla, ja jota Hobbes sovelsi ihmisluontoon.
Ja mikä pöyristyttävintä - eräissä libertaristisissa teknokraattipiireissä (esim. Björn Wahlroos ja kump.) on täysin legitimoiduksi luokiteltua päättelyä, että koska ne, jotka luultavasti hyötyvät sademetsien tuhoista eniten ja kärsivät niistä vähiten eivätkä elä enää 100:n vuoden päästä, on täysin oikeutettua, ilman mitään omantunnon ongelmia, siirtää vastuu esim. sademetsien hakkuista tulevaisuuteen (jälleen mm. kaiken 'hyväksi' järjestävän näkymättömän käden hoidettavaksi).
Mutta jos tällainen ajattelu täyttää alkeellisemmankaan etiikan perusvaatimukset, niin silloin minä en ole koskaan ymmärtänyt etiikasta yhtään mitään - enkä tule ymmärtämään. - - Itse asiassa silloin mitään etiikkaa ei ole (ainakaan minulle) olemassakaan, on vain preferenssejä ja sopimuksia, joista ei lopulta tarvitse pitää kiinni (vastuu voidaan viime kädessä sysätä yksipuolisesti kansalle) - - varsinkaan, jos esim. vakuutusyhtiöit sopimustekstiensä 'kryptisine' ehtoineen ja pankit ylikuumenneine luototuskampanjoineen vähän ennen kuplan puhkeamista eli likviditeetin lamautumista eivät enää hyödy sopimuksistaan.
Kapitalismi (loputtoman, pakonomaisen riskinoton eskaloima oikeutettu riisto) pysyy kasassa lakien ja oikeusjärjestelmän varassa. Ja mikäli asianajaille on varaa maksaa mielettömiä summia, ei ole huolta huomisesta. Saat valehdella mielin määrin, koska pääset pälkähästä mahdollisimman lievin rangaistuksin. - - Vain huono onni eli ikävä sattuma, voi silloin olla ainoa vihollisesi - ei suinkaan oikeudenmukaisuuden vaatimus.
*
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=zizek
http://thephoenix.com/Boston/Arts/66267-IN-DEFENSE-OF-LOST-CAUSES-SLAVOJ-ŽIŽEK/?rel=inf
