October 14, 2013

Kertaavaa kommentointia

Kertaavaa poleemista kommentointia [joku sanoisi ‘toistoa’] tutusta teemasta Ironmistressin päreen ‘Uskonvapautta kai se tämäkin’ kommenttiketjuun. Sisältää käänteistä fundamentalismia, nihilistis-metafyysistä reduktionismia, valheellista vapaamielisyyttä ja uusimman teknologian tehostamaa sankarillista narratiivisuutta eli miten valistuksen projekti romahti takaisin myyttiin.  
.
1
Nimimerkki T[omi] on käänteinen fundamentalisti kuten Jussi. K. Niemelä, eikä se, joka jämähtää pelkästään ilmiön olemassaolon tieteellisen todistamisen [regressiivinen verifikationismi/falsifikationismi, jota kontrollikokeiden loputon sarja ilmentää] tai totuuden episteemisen varmuuden oikeuttamiseen [verismi, sosiaalinen tietoteoria, Alvin Goldman] oikeastaan koskaan kykene puhumaan mistään muusta, koska hän ei voi olla täysin varma minkään totuuden perustasta ellei sitten tee empiristisiä yleistyksiä [jotka ovat pragmaattis-utilitaristisia ‘ennakkoluuloja’] tai postuloi totuudelle sosiaalisesta kontekstista johdettuja hyvekriteerejä [vrt. tiedepoliittinen ‘konsensus/korrektiivisuus’].
. 
Jos T on niin sanotun sivistysvasemmiston esimerkillinen edustaja, niin enpä juuri halua olla tekemisissä sellaisen porukan kanssa, joskin yhtä vähän haluan huumaantua sekoliberaalisten punaviherhörhöjen urbaani-narsistisista ‘orgioista’.
.
T ei näyttäisi keskustelumetodinaan osaavan muuta kuin inttäen palauttaa joka ikisen ongelman reduktionistisesti nano- tai makrotasolle [josta hän jollain käsittämättömällä logiikalla johtaa kommunismin historiallis-deterministisen totuuden]. Vain kaikkein rajoittuneemmat dogmaatikot ajattelevat noin kapea-alaisesti.
.
Edes Ironmistress, joka myös tulkitsee asiat ja ilmiöt reduktionistisessa hengessä, ei ole sentään ihan täysin jämähtänyt kulttuurien tulkinnoissaan kaikkein absurdeimpaan fysikalismiin ja/tai antropologiaan [dogmaattinen ja fundamentalistinen IM toki on, aivan kuten T].
. 
Paljon ei Ironmistressinkään täydestä absurdiudesta silti puutu, sillä ajautuuhan hän ihmis- ja jumalakuvassaan täysin johdonmukaisesti kaameaan visioon, joka seuraa nimenomaan reduktionismiin implikoituvasta arvonihilismistä [tyhjä, kuolemaa kohti etenevä ‘arvoton’ ja väkivaltainen olemassaolo kuvottaa Ironmistressiä samaan tapaan kuin mätänevä komposti eksistentialisti Sartrea Inhossa], jota voi sietää ainoastaan käänteisellä fundamentalismilla: joko ateistis-fysikalistisella fantasia-scifillä [‘jippii me lennämme kohti mustaa aukkoa’/esim. Esko Valtaoja] tai uskonnollis-transsendentaalisella ‘huumauksella’ [‘sua kohti Herr – anteeksi Nirvanani’ [esim. IM].
.
Kätevin ja pätevin vaihtoehto ratkaista nihilismin ongelma lopullisesti olisi tietenkin itsemurha [‘nappi ohtaan ja vintti pimmeeks’ [savolaane ihtesä tappaja].
. 
T:n ihmiskuva vaikuttaa selvästi valoisammalta kuin Ironmistressin - edelleenkin jostain käsittämättömästä syystä, jota olen taipuvainen pitämään kaikkien anarko-marxistien suurimpana itsepetoksena/petoksena. Anarko-optimistinen ihmiskuva [tämän olemme oppineet historiasta] kätkee sisäänsä tekopyhän dogmatismin ja fundamentalismin, jolla murskataan etenkin niiden itsetunto, jotka haluavat kuulua vasemmistoon mutta eivät tunnustaa ‘vapaamielisten oikeamielisten’ [oxymoron] pseudo-pluralistista agendaa ja heidän aivan ilmeistä pyrkimystään päästä palvontamenojen kohteeksi. On nimittäin aivan sama, julistaako fundamentalistisesti vapaamielisyyttä vai rasismia, jos perimmäisenä pyrkimyksenä taata oma hegemonia ja saattaa toisin ajattelijat poliisin kontrollin alaisiksi [tämänkään vuoksi en erehdy pitämään itseäni ideologisen suvaitsevaiston jäsenenä vaan kantilaisena velvollisuusliberaalina, jolle velvollisuus (ihmisarvon ja ihmisoikeuksien suhteen) ei kuitenkaan ole mikään abstrakti universaali ‘korkein hyve’ eikä poliittisesti legitimoituva agenda vaan jokaisen yksilön henkilökohtainen/sisäinen ‘uskon vakaumus’].
. 
2
Jos Hume edusti käsite-empirististä skeptisismiä ja moraalitunnerelativismia ja Kant skeptisismin muka ylittäen samanaikaisesti sekä kvasinaturalistista epistemologiaa että kvasiteologisista moraalifilosofiaa, niin Hegel sen sijaan ylitti näissä lähtökohdissa väistämättömästi muhivan solipsistisen nihilismin historiallis-poliittis-evolutiivisella ja siveellis-eettisellä prosessiajattelulla [Aristoteleen entelekhian hengessä], jonka taas Nietzsche Hegeliä enemmän tai vähemmän tietoisesti ‘väärin lukien’ vei absurdiin äärimmäisyyteen kytkemällä Hegelin hengen emansipaatioon tähtäävän yhteiskuntahistoriallisen prosessiteologian [hengen ‘determinismin’] Humen pragmaattisen skeptisismin ja Kantin perimmältään epähistoriallisen transsendentaali-reduktionismin lähtökohdissa piilevään individualismiin [Humen asiantuntijavalta, Kantin nerohypetys].
. 
Lopputuloksena oli valistuksen ja myytin yhteen kietoutumisen seurauksena solipsistinen fantasiavisio yli-ihmisjumalasta, joka on ‘vapautunut’ rajoituksien ja päämäärien orjuudesta analogisesti samassa mielessä [mutta täysin Hegelin nationalististen valtio-intentioiden vastaisesti] kuin ihminen hegeliläisessä historian lopussa vapautuu toteuttamaan aitoa [positiivista] vapauttaan eli autonomista olemustaan ‘optimaalisessa’ yhteiskunnassa/valtiossa.
. 
Nietzschen yli-ihminen ei ole yhteiskunnallis-historiallisen evoluution tai kulttuurisen tradition ikään kuin ennalta määrätty seuraus vaan valistusajattelun ‘lumouksesta vapautuneen’ [Weberin Entzauberung] individualistisen järkeisuskon mytologisoitu ‘kontrafinaalinen’ lopputulema. Siis ei mikään einsteinmainen huipputiedemies tai humanismin ‘albert schweitzer’, kuten saattaisimme odottaa, vaan fantasiatasolla homeeristen myyttien moderniin aikaan siirretty immoraalinen mutta silti hyveellinen[?] sankari [‘Caesar, jolla on Kristuksen sydän’/Nietzsche].
. 
Ja näitä sankareitahan postmodernina kitsch-net-aikana kyllä riittää pilvin pimein jopa lisääntyvässä määrin [Nietzsche ennakoi tässäkin sitä, mitä tuleman piti sekä fasismin, kommunismin että liberalistisen viihdehömppäkulttuurin suhteen]: siitä uusimman teknologian kehitys perinteistä narratiivisuutta päivittävänä/tehostavana välineenä pitää osaltaan huolen. Olette kai huomanneet, miten luonto- ja historiadokumentit ovat muuttuneet entistä viihteellisemmiksi ja narratiivisesti ‘koukuttavammiksi’ mm. ällistyttävintä nano- ja videoteknologiaa hyödyntäen ja lopulta sen ehdoilla. Ihminen ei kuitenkaan muutu, ‘vain’ teknologia muuttuu.
*

October 12, 2013

Sata kitarariffiä eli rock’n rollin lyhyt historia


100riffs.com Alex Chadwick plays 100 famous guitar riffs in one take giving you a chronological history of rock n' roll.





Montako riffiä näistä Alexin esittämistä sinä osaat soittaa? 
100 Riffs (A Brief History of Rock N' Roll)

http://www.youtube.com/watch?v=xiC__IjCa2s

Kansalaistottelemattomuus on välttämätön osa poliittista kansanvaltaa

Gandhi during the Salt March, March 1930.
. 
Kommentti Finnsanitylle hänen päreessään ‘Kuinka Hautalan erottaminen on tulkittava’.
.
1 
Vaikka tietyin myönnytyksin sanoudunkin, Finnsanity, irti poliittisesta anarkismistasi ja ‘psykopato-politiikastasi’ [joka toimii hyvin samantyyppisen poleemisen logiikan mukaan kuin Ironmistressin ja Valkean piilorasismi], niin kritiikistä huolimatta kohta 3 osuu listassasi tällä kertaa täysin kohdalleen [myös muut kohdat ovat tietyin varauksin osuvia].
. 
Kokoomus vetoaa aina ja kaikessa lain noudattamisen kirjaimellis-muodolliseen proseduuriin, koska se mitä suurimmalla todennäköisyydellä palvelee viime kädessä kapitalismin ja oikeistoeliitin etuja johtuen pääomalle annetuista perustuslaillisista ja poliittista privilegioista. Silti työväki ei ole saanut milloinkaan mitään oikeuksia tai etuja ilmaiseksi, ikään kuin jonkin ikiliikkujamaisen autonomis-byrokraattisen lainsäädännön ‘oikeudenmukaisesta armosta’, vaan ne oikeudet on alunperin taisteltu aina kansalaistottelemattomuuden enemmän tai vähemmän ‘laittomia’ keinoja käyttäen.
. 
Kokoomus [ja Kalle ‘höyrypää’ Isokallio] edustavat tässä asiassa niin taantumuksellista näkemystä kuin olla saattaa. Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus saavutetaan Kokoomuksen mielestä silloin, kun pääoman intressit sekoittuvat juridisen käytännön perimmäiseen proseduuriin. Näin ollen työväki vain pettää itseään, mikäli se kuvittelee saavansa poliittisia oikeuksiaan läpiajettua uskomalla ne vain ja ainoastaan edustuksellisen demokratian ja parlamentaarisen lainsäädännön varaan.
.
Juridinen oikeus on oikeistolle pyhä lehmä, eräänlainen byrokraattis-legalistinen deus ex machina, joka objektiivisena totuutena ilmestyy lainsäätäjälle tämän pohtiessa ratkaisujaan esim. valtion omistusohjauskiistaan, jossa ministeriltä on nyt Hautalan tapauksen jälkeen viety lopullisesti poliittinen arvovalta pääoman suhteen. Demokratiaa? Sitäpä juuri. Pääomaparlamentarismia. Eläköön kansanvalta.
.
2
Juridiikasta on tullut valtaa pitävien tehokkain ase kaikkialla, myös oikeassa sodankäynnissä [esim. kiista kemiallisten aseitten käytöstä Syyriassa on jätetty juristien käsiin]. Sitoutumaton diskurssi-nominalisti, vähemmistö-aktivisti [esteettis-eettinen hedonisti] Michel Foucault oivalsi ja ennusti tämän kytköksen yhä lisääntyvän hegemonian jo lähes 50 vuotta sitten. Mahatma Gandhi [jo yli 80 vuotta sitten] sen sijaan ei tyytynyt vain kuvailemaan tuon kytköksen luonnetta vaan halusi myös murskata sen sikäli kuin edustuksellinen juridiikka estää kansanvallan toteutumisen. Slavoz Zizekille Gandhi onkin modernin maailmanhistorian ehkä suurin ‘terroristi’, koska hän voitti itsensä brittiläisen imperiumin kansalaistottelemattomuudella. Suunsoittaja-legalisti Kalle Isokalliolle Gandhi lienee kuitenkin lainrikkojista suurimpia. Samaan kansalaistottelemattomien ryhmään voidaan lukea tietenkin myös Jeesus ja Sokrates. Heidät tosin saatiin hengiltä lakiin vedoten.
*

October 9, 2013

Luonnollinen laki ja ateismi

Kommentti Ironmistressin kommenttiin hänen päreessään ‘Armoton armomurha, osa III’.
.
‘[Anonyymi]: Ei ateismista tietenkään seuraa mikään luonnonvalinnan ja vahvimmanoikeuden ihannointi. - - [IM]:- Ateisti, joka ei niitä kondonoi, elää itsepetoksessa.’
*
On olemassa sellainen jo kauan ennen kristinuskoa tunnettu uskomus ja periaate, jonka mukaan rationaalinen päättely voi ymmärtää luonnollisen lain olemuksen, jota se myös pystyy itsenäisesti noudattamaan ilman suoraa sitoutumista uskontoon.
.
Miksi IM ei ainoastaan unohda tätä historiallista, eettistä ja juridista tosiasiaa vaan [annan itselleni luvan päätellä ja väittää näin] miltei hysteeris-paranoidisesti demonisoi luonnonoikeuden ajatuksen - ainakin silloin, kun luonnollisen lain lähtökohdaksi ei oleteta uskonnollista auktoriteettia - olettaen sen johtavan jopa kausaalisella välttämättömyydellä ateismiin - kaiken lisäksi ateismin aggressiivis-ideologisiin eli sosiaalidarwinistiseen, kommunistiseen ja arvoliberalistiseen versioon?
. 
Mielestäni tällainen tulkintapa, paitsi että se on tosiasioita poleemisen yksipuolisesti tulkitseva ellei vääristävä, kertoo jälleen vähintään yhtä paljon tulkitsijan omista kuin tulkittavienkin ongelmista. Mutta projektio [tässä projektiivinen identifikaatio] ei koskaan voi olla pätevä lähtökohta argumentille – päinvastoin. Psykologisesti se toki saattaa herättää etenkin niiden huomion, jotka ovat kiinnostuneita merkillisistä luonteista: tarkoitan lähinnä mediaa, kirjailijoita sekä tietenkin psykiatreja. Filosofit kuitenkin kavahtavat tällaista ihmistä ja pitävät häneen itselleen sopivaa etäisyyttä.
.....
Platon sanoi, että kyynikko Diogenes oli hulluksi tullut Sokrates. Onko Ironmistress sitten hulluksi tullut juutalais-buddhalainen gnostikko, mikä on jo itsessään kontradiktio, ilman hulluuttakin: vai löytääkö joku järkeä ja johdonmukaisuutta siitä, että buddhalainen voisi edustaa nationalistista arvokonservatismia? Hm. Jos tämä yhdistelmä kuitenkin on perusteltavissa, se ei minun mielestäni kerro ainakaan buddhalaisista kovin hyvää.
*

October 8, 2013

Eutanasia ja hyve-etiikka

Kommentti Ironmistressin päreeseen ‘Armoton armomurha, osa II’.
.
Arvopluralistinen liberalismi ajautuu kapitalismissa jatkuvan kasvun imperatiivin ja utilitaristisen etiikan myötä teknokraattiseen sosiaalidarwinismiin. Kärjistäen sanottuna ihmisen kärsimyksen vähentäminen aktiivisella eutanasialla muuttuu ilman vankkaa eutanasiakriittistä arvoperiaatetta vaivihkaa ja vähitellen markkinatalous-yhteiskunnallisen hyödyn tavoitteluksi, koska silloin säästetään julkisen sektorin menoja. Nimimerkki Miltton Friidman näyttää julkisesti ilmoittautuvan tämän mallin ‘Mengeleksi’ par excellence.
. 
Voidaan tietysti väittää, että universaalit ihmisoikeudet ja universaali käsitys ihmisarvosta demokraattisessa yhteiskunnassa/valtiossa ilman muuta estävät eutanasiaa muuttumasta kieroutuneeksi keinoksi pienentää kestävyysvajetta, mutta tätä optimismia voidaan perustellusti kritisoida. Universaalit oikeudet eivät ole sellaisenaan itsestään pysyviä eivätkä ne toteudu uskottavasti ilman tiettyjä hyveitä, jotka ilmentävät konkreettisesti hyvää elämää tietyn historiallisen perinteen puitteissa, jossa oikeudet sidotaan kiinteästi yhteiskunnallisiin arvoihin, mikä siis edellyttää tiettyjä hyvälle elämälle välttämättömiä [ei pelkästään asenteita vaan] luonteen ominaisuuksia eli hyveitä.
. 
Hyvän elämän käytäntöjä edistäviin hyveisiin sidottuna ihmisoikeudet eivät muutu pelkästään proseduraalisina kompromisseina päätetyiksi abstrakteiksi laeiksi, jotka joko muodollisuudessaan eli sisällöttömyydessään tai sisältöjensä käytännöllis-poliittisissa tulkinnoissa mahdollistavat sen, että ihmisoikeuksien suhteen on mahdollista tehdä byrokratian ‘hiljaisuudessa’ myönnytyksiä vapaan eli lähes kontrolloimattoman aktiivisen eutanasian suuntaan.
. 
Mutta mistä stoalainen universalisti saisi käytännöllis-konkreettista lihaa abstraktien velvollisuuskategorialuittensa päälle? Vai pitäisikö pikemminkin kysyä: miten [individualistisen] velvollisuuseetikon voisi kasvattaa toimivaan hyveellisen elämän käytäntöön eikä pelkästään muodollis-normatiivisen säännön byrokraattis-legalistiseksi noudattajaksi, joka on kuin positivistisoikeudellinen velvollisuusautomaatti, ja jolta näin ollen puuttuu itse/ymmärrys yhteisöllisistä perinteistä kumpuavan praktisen eetoksen legitimoimasta oikeudenmukaisuudesta.
. 
Entä mitä nämä hyvän elämän käytäntöjä ilmentävät ja toteuttavat hyveet sitten lopulta ovat ja minkälainen olisi yhteiskunnallisesti se hyvän elämän projekti [elämänmuoto, arvoyhteisö], joka pystyy estämään aktiivisen eutanasian ja jälkiehkäisyabortin kaltaisten moraalinrappeuttajien leviämisen maailmaan? Kas siinä kysymys, johon ei ainakaan tässä kommentissa anneta vastausta. Kysymys jääköön kipeänä leijumaan ilmaan. Mitä kipeämpänä, sitä parempi.
*

October 6, 2013

Velvollisuus-liberalistisia sivalluksia osa x

Kommentti Rikun kommenttiin päreessäni ‘Impivaara, here I come’.
.
Kummeli on sentään hauska, kun taas Jimmy H. on ällistyttävän mauton ja pahantahtoinen tosikko, joka käsittämätöntä kyllä luulee olevansa hauska.
.
Yksi aidon kulttuuri-ihmisen tuntomerkeistä on nimittäin ‘vilpitön’ itseironian taju ja kyky. Tämä taju/kyky puuttuu liian monilta julki-konservatiiveilta - ainakin niiltä, joiden kanssa olen täällä Blogistanissa väitellyt. Se on sääli, sillä konservatistisen ajattelun peruspointtia ei noin vain voi kumota naivin idealistisella hörhö-liberalismilla, joka luulee, että arvo-anarkismi on yhteiskuntaa ja ihmisten välisiä suhteita integroiva aate.
.
Tiukkapipoisimmat julki-impivaaralaiset tekevät siis itse asiassa hallaa omalle aatteelleen [kuten hörhö-anarkistit omalleen], jolla on taatusti ollut ja jolle löytyy fiksumpia edustajia kuin nämä eräät nimeltä mainitsemattomat nationalistit. Esimerkkinä [tietyin varauksin] vaikka Timo Hännikäinen, johon olen aiemmin pari kolme kertaa viitannut.
.
Oma poliittis-filosofinen peruslähtökohtani on joka tapauksessa eettiseen autonomiaan [jossa moraalinen autarkia ei ole ristiriidassa kategorisen imperativin kanssa] pyrkivän yksilön alkuperäinen ja absoluuttinen [negatiivis-individualistinen] vapaus, jonka on autonomian [~ tiettyä arvojen ykseyttä edellyttävän positiivisen vapauden] saavuttaakseen pyrittävä säätämään itse itselleen lakeja kahlitsemattoman vapautensa hallitsemiseksi, jottei ajauduttaisi eräänlaiseen arvojen ‘devalvaatioon’, sillä anarkistisesta arvopluralismista ei synny lopulta muuta kuin yhteiskunnallista epäjärjestystä eli kaikkein yleisimpiin perusnormeihin kohdistuvan lojaliteetin ja vahvimpia arvositoumuksia legitimoivan uskottavuuden rappeutumista.
.
Kapitalismi pystyy 'näkymättömän kätensä' jatkuvan hyvinvointikasvun metafysiikalla jos ei täysin rulettamaan niin ainakin suvereenisti ohjailemaan normien ja arvojen suhteen epäyhtenäistä anarko-liberalistista laumaa miten tahtoo, ja kuitenkin juuri kapitalismi [etenkin finanssi-kapitalismi aarresaarineen] on anarkisteillekin jotain sellaista, joka/mikä on saatava tiukasti kuriin. Miksi ihmeessä he eivät kuitenkaan tajua, ettei tämä tule onnistumaan ilman yhtenäistä arvopolitiikkaa?!
.
Konservatiivien logiikka on kapitalismin suhteen [ainakin näennäisesti] paljon yhtenäisempää ja myös siten järkevämpää. Mutta. Valitettavasti vain ainakaan ne konservatiivit, joihin edellä viittasin, eivät todellisuudessa edes pyri kapitalismin kontrolliin vaan pelkästään kapitalismin uudelleen ‘lokalisointiin’ ja hierarkisointiin jonkin/tietyn ‘paremman’ väestöryhmän ehdoilla [soveltamalla meritokratian kaapuun verhottua geeni- ja älykkyysosamääräpolitiikkaa lainsäädäntöön]. Tässä meillä on todella kieroutunut republikaaninen käsitys muka kaikkia ihmisiä koskevasta oikeudenmukaisuudesta ja sitä minä vastustan niin kauan kuin minussa henki vähänkin pihisee.
*

October 5, 2013

Pyhän Kolminaisuuden ongelmallisesta ja paradoksaalisesta hierarkiasta

Kemppinen kirjoitti päreessään ‘Ylpee torni’: 'Muistaakseni keskustelimme pneumatologian ongelmista sekä yleisesti että suhteessa areiolaisuuteen.'
*
Areios oli johdonmukainen platonikko [Poika on ontologisessa hierarkiassa alempi eli Isästä syntynyt/luotu], mikä näkemys sopii kyllä paremmin kristinuskon juutalaisen tulkinnan kontekstiin [jonka mukaan Messias on Jumalan sukua oleva (Jumalahan on juutalaisten ‘sukua’) viimeinen profeetta, joka toteuttaa aiempien profeettain ennustukset, muttei sentään Jumalan poika (mikä koettiin herjaavaksi hybrikseksi ja jopa insestiseksi)] kuin keskiplatonistiseen jumalallisen välittäjän aseman korostamiseen tasavertaisena jumalan rinnalla [keskiplatonismi ~ pelastus-/mysteeriuskonnot, joilla on mielenkiintoinen oppihistoriallinen kytkentä stoalaisuuteen]. Jeesusta voidaan hyvällä syyllä pitää keskiplatonistisesti tulkitun mysteeriuskonnollisuuden uudistajana.
*

September 30, 2013

Oliko Jeesus epäonnistunut juutalainen uskonpuhdistaja?

Jatkokommentti Valkealle ja Ironmistressille Kostosta päreeseen.
.
1
Valkea, sinä et tietenkään ole täysin väärässä, mutta kristinuskon teologisten tulkintojen selvää vähemmistöä edustava tulkintasi ajautuu väistämättömään ristiriitaan Jeesuksen edustaman ‘vapaamielisyyden’ ja hänen juutalaisessa yhteisössä edustamansa ennenkuulumattoman ‘individualismin’ kanssa. Enkä minä ole tämän mielipiteeni kanssa yksin, sinä tiedät sen. Sinun etnosentristinen Jeesuksesi ei ole minun universaali lempeän ‘kyyninen’ Jeesukseni, joka edustaa ‘luonnollista’ käsitystä laista, ei suinkaan nurkkapatrioottista, puoliparanoidista ja hengellisesti pysähtynyttä pappis-poliisivaltio-traditiota.
. 
Itsetarkoituksellinen/ehdoton/vaihtoehdoton partikularismi, lokalismi ja etnisismi päätyvät aina sulkemaan itsensä muun [alempiarvoisen] maailman ulkopuolelle säilyttääkseen fundamentalistisen mutta samalla hauraan identiteettinsä [koska fundamentalismin ehdottomuus on [tiedostamatonta] hysteeris-paranoidista oman epävarmuuden läsnäoloa]. Kastieroja ei kuitenkaan tehdä vain suhteessa ulkoryhmiin vaan jopa oman ryhmän sisällä. Jeesus ei taatusti ollut tällainen konservatiivi enkä ymmärrä, miten joku voi sellaista väittää muuten kuin omien piilorasististen preferenssiensä läpi. 
. 
Mutta samapa tuo, en ole sidoksissa minkään uskonnollisen ideologian kahleisiin. Olen in ironice nietzscheläisittäin ‘vapaa henki’ ja maailman– vai sanoisinko peräti universumin kansalainen – niin hyvässä kuin pahassa. Minulla ei ole fetissejä, pyhiä lehmiä tai kultaisia vasikoita, edes Jeesuksen hahmossa. Mieletön maailma ja raadollinen ihminen eivät ansaitse tulla palvotuksi millään tavalla.
. 
2
On hyvä, IM, että mainitset Jeesuksen intention itsemurhaan, koska se kuuluu osaksi myös omaa argumenttiani. Mies, joka ajaa itsensä tietoisesti teloitettavaksi vastustaessaan dementtiä juutalaista impivaaralaisuutta, edustaa sokraattisen ajattelun parasta perinnettä. Stoalainen universalismi ja arvokonservatiivista eliittiä [muttei suinkaan kaikkea arvokonservatismiin liittyvää] vastustava ‘individualismi’ ovat deontologisen velvollisuus-liberalismin perusta. Stoalaista velvollisuusetiikka edustanut skeptikko Cicero on minulle filosofisesti arvostettavampi ja poliittisesti kunnioitettavampi hahmo kuin puhdasta oppiaan mustasukkaisesti ja pakkoneuroottisesti varjeleva juutalainen rabbi.
. 
3
Sen verran on lisättävä että voimme tietenkin pitää Jeesusta essealaisten lahkon suorana perillisenä, mikä tekisi hänestä vahvasti juutalaisen mutta samalla itsensä etnisyyden ja itse asiassa koko maailman ulkopuolelle asettavan askeetin. Jeesus ei kuitenkaan ole askeetti eikä hän kerää ympärilleen omaa ‘eliittiä’ ellei sitten köyhiä, oppimattomia ja huoria pidetä uutena eliittinä. He odottavat lopun aikoja, totta kyllä, mutta he elävät yhä tässä maailmassa eivätkä luostarissa tai alistu etnisen eliitin painostukselle. Niin - jos tämä ‘eliitti’ sitten edustaa uutta juutalaisuutta, niin okei, mikäs siinä. Sopii minulle. Kyseessä on uskonnollinen ‘vallankumousliike’, joka on matkalla kohti maailmaloppua ja siten kohti viimeistä tuomiota, jossa ‘oikeauskoiset’ pelastetaan ja vääräuskoiset tuhotaan. Tosiaankin, miten juutalaista!
*

Ikävä mutta naurettava esimerkki anonyymin suomalaisen nettikommentoinnin surkeimmasta tasosta, joka on tyylitöntä, lapsellista ja ehkä parantumattomasti debiiliä

Anonymous said...
Vanhoina hyvinä aikoina koulukiusaajat pilkkasivat erimieltä olevia ilkkumisilla ja riekkumisilla, joita oli kahta lajia:

1) Rane on homo, lällällää
2) Rane haisee, lällällää

Onneksi Rane itse on niin valistunut, ettei sorru haukkumaan erilailla ajattelevia homoiksi, sillä sehän loukkaisi homoja.

29/9/13 10:28 P
*

http://www.kiepy.pl/img/45623

September 26, 2013

Kostosta

Kaksi kommenttia Ironmistressin päreeseen ‘Ylimääräinen ET:n etiikan tehtävä syksyn ylppäreihin’.
.
1
Utilitarismilla ei pitäisi olla mitään tekemistä kuolemanrangaistuksen oikeutuksen moraalifilosofisessa arvioinnissa. Ihmisen arvon/arvottomuuden voi toki laskea, jos niin halutaan, mutta kyseinen arviointi ei ole moraalinen vaan teknokraattis-poliittis-uskonnollinen. Velvollisuuseettisestä lähtökohdasta ihmisen kohteleminen pelkkänä keinona/hyötynä johonkin päämäärään nähden [myös kuolemanrangaistus kostona ja pelotteena käsittelee ihmistä keinona] on kuitenkin täysin epämoraalista ja tuomittavaa. Sitä paitsi [kääntäen] ei ole olemassa rikosta, joka pitäisi lunastaa kuolemalla. Ja jos on, niin jonkun pitää silloin olla viimeinen ja samalla kaikkein arvokkain uhri, joka lopettaa uhraamisen [muuten koston kierre jatkuu loputtomiin]. Kristinuskossa hän on Jeesus. Tämä on Rene Girardin syntipukki-teorian eräs pääpointti. On sitten kokonaan toinen juttu, mitä kauheuksia ihmiset ovat kristinuskosta ja sen nimissä tehneet. Uskonnot ovat siis ihmisen ‘käsiin annettuina’ yhtä hyvin saatanasta kuin jumalasta. - - Kannattaisi ehkä kallistua pikemminkin universaalin stoalais-kantilaisen etiikan kannalle, koska se ainakin yrittää olla mahdollisimman ‘järjellis-universaalisti perusteltua’, toisin kuin oikeudenmukaisuuden yksipuolisesti hyödyksi/hyväksi tulkitseva utilitarismi tai oikeudenmukaisuuden metafyysis-biologis-uskonnollis-yhteisölliseksi luonteen ominaisuudeksi käsittävät eri hyve-etiikan suuntaukset ajattelevat – oltiinpa ‘loogisen järjen’ kyvystä määritellä moraalia sitten mitä mieltä tahansa.
.
Kohlbergin teoria on empiirisesti falsifioitu jo ajat sitten. Ks. esim. Klaus Helkama: Moraalipsykologia.
*
.
2
Jos hyväksymme koston periaatteen [mihin en tässä ota suoraa kantaa] ‘oikeudenmukaisena’ rangaistuksena, niin kenellä sitten on legitimaatio/oikeus kostaa? Yksilöllä, suvulla, heimolla, kansalla, valtiolla?
.
Olipa nyt miten tahansa, ainakin verikosto on saatava oikeudelliseen kontrolliin, muuten se jatkuu ‘vastavuoroisesti’ loputtomiin [hieman samankaltaisella logiikalla kuin Marcel Maussin tutkima lahjan antaminen arkaaisissa kulttuureissa]. Ongelmana vain on, etteivät oikeuden päätökset tyydytä toista [kumpaakaan?] osapuolta, koska se vaatii yleensä vain kuolemantuomiota.
.
Kosto on [kuin] perisynnin seuraus - kuin avoin haava – sekä kostajan että kostetun ruumiissa ja sielussa, ja sen haavan aiheuttama kipu sekä tuska vaatii tulla lunastetuksi. Kostoa, koska se on determinoitu vastavuoroiseksi, ei kuitenkaan voi lopettaa viime kädessä kuin armahdus/armo, joka taas on jyrkästi ristiriidassa oikeusjärjestelmän omaksuman rangaistus [‘ansainta’]logiikan kanssa.
.
Muistutan edelleen Jeesuksen merkityksestä viimeisenä ja kaikkein arvokkaimpana uhrina, jonka kautta itse Jumala kostaa yhdellä iskulla luomansa ihmisen [Aatamin] synnin/t uhraamalla itsensä ristillä pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä inkarnaation ja ylösnousemuksen välillä tapahtuva syntien lunastus [ja koston kierteen katkaiseminen] on kristinuskon ehkä huikein uskonnollis-moraalis-dramaturginen saavutus, jonka vaikutus länsimaiseen oikeusjärjestelmään on stoalaisen etiikan ja roomalaisen oikeuden ohella ollut valtava.
.
PS.
En samaista [ainakaan suoraan/täysin] uskontoa ja politiikkaa moraaliin, koska ne sekä ‘ylittävät että alittavat’ moraalisten kategorioiden ylivertaisuuden vaatimuksen. On nimittäin niin, että moraalin kategoriat saavat viimekätisen legitimaationsa politiikasta ja/tai uskonnosta [eivätkä pelkästään muodollisesta järjestä, joka pyrkii ehdottoman luotettavaan proseduraaliseen pätevyyteen], mutta niitä ei silti voi eikä pidä palauttaa systemaattisesti uskontoon ja politiikkaan, koska oikeuden on oltava mahdollisimman johdonmukainen eivätkä uskonnot ja politiikka voi täyttää tätä vaatimusta puolueettomasti [yhtä vähän moraali on palautettavissa johonkin hyötykalkyyliin, joka sekin tulkitaan aina moraalisten kategorioitten puitteissa mutta politiikan ja uskonnon kontekstissa].
.
Tätä ongelmallista suhdetta moraalin ja uskonnon/politiikan välillä pitää kuitenkin pohtia lisää. Tässä se ei ole mahdollista.
*

September 24, 2013

Haisevaa geenipolitiikkaa


Yläkuvassa persulainen aito-geneettisen Suomi-sonnin sydänpihvi. Se näyttää hyvältä  - - mutta se haisee. Yök! - - Alakuvassa geneettisesti kelpoinen veturinkuljettaja James Hirvisaari. Senhän näkee jo ihon väristä ja silmien asennosta.
*
Jos James Hirvisaari saa vapaassa demokratiassamme päästää julkiääneen ‘aitogeneettisiä sammakoitaan’, lienee myös minulla oikeus kipeisiin täsmä-aivopieruihin. Kas näin. - - Mr. Hirvisaaren olemus haisee rasismilta ja se haju on kuvottava – paljon kuvottavampi kuin muslimien keittiöaromit tai vaikkapa juutalaisten ‘puhdas’ kosher-ruoka. Mieluummin valitsen kuitenkin islamilaisen keittiön tai juutalaiset uhribileet [en kuitenkaan Iromistressin dogmaattista uhripyttipannua] kuin Jameksen geeni-optimoidun conserve[tive]-pihvin, joka mitä ilmeisimmin on kasvatettu sisäsiittoisesti parhaasta perimästä Impivaara-jalostuksen säilyketutkimuslaboratoriossa, joka sijaitsee optimaalisen geneettisen etäisyyden päässä suomalaisen yhteiskunnan poliittisista ja eettisistä realiteeteista. Hirvisaaren heart-steak saattaa tietysti hyvinkin olla [ainakin Persujen rasistisiiven kriteereillä] geneettisesti parhaan Suomi-Liekki-sonnin lihaa, mutta minun mielestäni se ei ole hyvää – päinvastoin, sillä se haisee jo kilometrien päähän, kuten tekijänsäkin. YÖK. - - Hälyttäkää Elintarvikeviraston geeni- ja veritarkastaja Impivaaraan tutkimuskäynnille ennen kuin hirvisaarelaiset geeni-konservatiivit ehtivät toimittaa tuota jalostettua [pilaannutettua] lihaansa [rotufantasiaansa] Impivaaran tutkimustehtaitten ulkopuolella sijaitsevaan reaali-maailmaan etno-partikularistisen hyve-etiikan kauppanimikkeellä markkinoituna.
*
Valtakunnansyyttäjä pohtii, pitääkö Päijät-Hämeen poliisin käynnistää esitutkinta perussuomalaisten kansanedustajan James Hirvisaaren nettikirjoittelusta.
Asiasta kertoi Suomen Kuvalehti nettisivuillaan tiistaina.
Rasistisista kirjoituksistaan tunnettu Hirvisaari väitti esimerkiksi elokuussa Twitterissä, että ahkeruus olisi "geneettinen ominaispiirre", jota kaikilla maahanmuuttajilla ei ole.
Hirvisaari on aiemmin tuomittu sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kirjoitus käsitteli muslimeita.
Hirvisaaren kirjoitus julkaistiin Twitterissä 17. elokuuta.
Valtakunnansyyttäjä Jorma Kalske arvioi yleisellä tasolla, että puheet voivat "heijastua käytännön elämässä vihanpurkauksiin".
Maahanmuuttoa ja maahanmuuttopolitiikkaa voi arvostella muutenkin kuin kertomalla, että maahanmuuttajaryhmä on geneettisesti epäkelpo, hän sanoi Suomen Kuvalehdelle [HS.fi, 24.9].
*
http://www.hs.fi/kotimaa/SK+James+Hirvisaaren+kirjoittelusta+harkitaan+esitutkintaa/a1379987856280

September 20, 2013

Siveellisyydestä seksuaalisuuteen

Havis Amanda siveellisyyden ja seksuaalisuuden edustajana.
.
Niin konservatiiveilla kuin liberaaleilla sekä idealisteilla että empiristeillä on mielestäni paljon opittavaa ja tajuttavaa Antu Soraisen sosiologisesta, sosiaaliantropologisesta ja käsitehistoriallisesta katsauksesta/analyysistä.
.
Kalle Haatanen
.
Torstaisin klo 10.05 - 11.00, uusinta lauantaina klo 22.05
.
Käsite "siveellisyys" on ollut suuressa roolissa Suomen historiassa, niin filosofiassa, politiikassa kuin oikeusjärjestelmässäkin, kertoo tutkijatohtori Antu Sorainen.
Alun perin saksalaisesta idealismista kumpuava käsite sai kansallisfilosofimme J.V. Snellmanin ajatuksissa moraalisen pohjan, joka viittasi kansanluonteeseen ja tapoihin. Aikojen saatossa suomalainen tiede lähestyi kuitenkin brittiläistä empirismiä, ja silloin tuollaisista ideologisista käsitteistä tuli taakka.
Samalla itse siveellisyyden käsite muuttui, ja sillä alettiin viitata yhä enemmän seksuaalisuuteen. Antu Sorainen käy läpi näitä historian murroskohtia niin tieteen, taiteen kuin oikeudenkin kannalta.
* 
*

September 17, 2013

Loss of critical reasoning: Riita filosofi Kantin teorioista johti ampumiseen Venäjällä

Mitä ihmettä! Ne ryhtyivät ammuskelemaan toisiaan luettuaan minun ‘Ikuisen rauhaan’ teokseni. Mutta tämähän tapahtuukin Venäjällä, joka on aina ollut epädemokraattisen, konservatiivisen, nationalistisen, totalitaristisen ja rasistisen perinteen luvattu maa. - - Jaa että samat määritelmät sopivat myös Preussiin ja kohtuullisen suvaitsevaiseen hallitsijaamme Fredrik II Suureen? Vastaan lyhyesti. Paitsi että tuo väite on mahdollisesti kateellista liioittelua, se vääristelee asioita myös siksi, että, että me saksalaiset olemme kurinalaisia rationalisteja kaikissa asioissa, jopa emotionaalisesti, päinvastoin kuin epäjohdonmukaiset ja tunne-elämänsä vietävissä olevat venäläiset.
*
Riita filosofi Kantin teorioista johti ampumiseen Venäjällä
.
16.9.2013 16:53 4
REUTERS–HS
Riita filosofi Immanuel Kantin teorioista johti ampumiseen ruokakaupassa Venäjällä.
Venäläisen uutistoimiston Ria Novostin haastatteleman poliisin mukaan erimielisyydet filosofin teorioista aiheuttivat tappelun Donin Rostovissa Etelä-Venäjällä.
"Tappelun aikana epäilty otti aseen ja ampui useita kumiluoteja toiseen mieheen", poliisi sanoi. Poliisi ei kertonut keskustelun yksityiskohtia.
Sairaalahoitoon viedyn ammutun vammat eivät olleet hengenvaarallisia.
Kant oli vaikutusvaltainen 1700-luvun filosofi, joka tunnetaan erityisesti kirjastaan Puhtaan järjen kritiikki. Kirjassa Kant yritti vastata kysymyksiin siitä, mitä tiedämme ja kuinka voimme tietää sen.
Uutistoimisto Reutersin mukaan venäläiset keskustelevat mielellään filosofiasta sekä historiasta, usein lasillisen ääressä, mutta tällaiset keskustelut päättyvät harvoin ammuskeluun.
*
http://rt.com/news/russia-kant-debate-shooting-944/
http://www.hs.fi/ulkomaat/Riita+filosofi+Kantin+teorioista+johti+ampumiseen+Ven%C3%A4j%C3%A4ll%C3%A4/a1379297709898?ref=hs-top4-4
http://en.wikipedia.org/wiki/Immanuel_Kant
http://fi.wikipedia.org/wiki/Immanuel_Kant
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ikuiseen_rauhaan

September 10, 2013

Kokoomuksen Calamity Jane tulee, oletko valmis? Kyllä olen.

Susanna Koski on tunnettu Vapaan Suomen rotunainen, joka tiedetään taitavaksi ulkoryhmien edustajia vakoilevaksi äärioikeistolaiseksi. Susanna Koski on myös tullut tunnetuksi Ville Persu Kokin ystävänä ja taisteluistaan maahanmuuttajia vastaan.
*
Martha Jane Cannary-Burke alias Calamity Jane (1. toukokuuta 18521. elokuuta 1903) oli tunnettu villin lännen hahmo, nainen joka tunnettiin taitavana tiedustelijana. Calamity Jane tuli myös tunnetuksi Wild Bill Hickokin ystävänä ja taisteluistaan intiaaneja vastaan.
*
Suzie Quatro - Can the can
*

September 9, 2013

Sisäryhmien Jumala

Sèvres-Babylonen metroasemalla näin kummallisen seinäkirjoituksen. Siinä sanottiin: ‘Jumala halusi eriarvoisuutta, ei epäoikeudenmukaisuutta.’ Mietin, kuka mahtoi olla noin hyvin perillä Jumalan tarkoitusperistä.
*
Kertoja-päähenkilö Michel Houellebecqin kirjassa Halujen taistelukenttä.
*

September 7, 2013

Kommenttipäre etiikasta

Valkea kirjoitti päreessäni 'Konservatiivinen vallankumous tulee. Olen valmis': ‘Suosittelen sinulle tätä filosofista kirjaa’ [Alasdair MacIntyre: After Virtue].
.
1
Kirjahyllystä löytyy suomennos. Olen lukenut sen ja kommentoinutkin tässä blogissa. Hyvä kirja, moraalifilosofian moderni klassikko. Hieman - sanoisinko 'rönsyävä' se argumentaatiossaan kuitenkin on, joskin kyllähän siinä 1900-luvulla vallinneet etiikan teoriat saavat pätevää kritiikkiä.
.
Itse en kuitenkaan valitse  - ainakaan ilman Kantia - MacIntyren katolista hyve-etiikkaa [Whose Justice? Which Rationality?]. Uskon ihmisen järjenkäyttöön, en niinkään hänen kykyynsä uskoa [Aristoteleen] hyve-etiikasta Tuomas Akvinolaisen kautta johdettuun jumalalliseen johdatukseen ja kirkolliseen moraaliin [tomismi], joka saattaa saada ties minkälaisia muotoja ‘paikallisesta’ auktoriteetista riippuen [esim. pedofilia] – siitäkin huolimatta, että järjen tulee kiinnittyä myös arvosisältöihin eikä pelkästään muodolliseen eli/tai proseduraaliseen [puolueettoman menettelytavan] pätevyyteen, kuten Kant näyttäisi ajattelevan.
.  
Kantia ei pidä kuitenkaan tulkita liian jäykästi, koska se johtaa absurdeihin ratkaisuihin/tilanteisiin [aina ei voi eikä ole edes mahdollista tai järkevää tehdä vain sellaisia asioita joiden haluaisi tulevan yleiseksi laiksi kaikille]. Kantin oletus ihmisen universaalisesta moraalisesta vaistosta ei myöskään ole täysin uskottava, mutta osittain sen oletuksen varaan minä silti joudun rakentamaan oman ‘uskoni’ deontologiseen liberalismiin.
.
Habermasilaista, kommunikatiivisen toiminnan ’kantilaisuutta’ soveltaen: ihmisten on useimmiten mahdollista löytää moraalinen jos ei ‘konsensus’ niin ainakin kompromissi, joka toimii eräänlaisen modus vivendin tavoin niin kauan kuin parempi ratkaisu [taas kerran] löydetään. Ei kuulosta täysin kantilaiselta, mutta sama tuo – en ole mikään dogmaattinen Kantin tulkitsija, vaikken kantilaiselta pohjalta kritisoiden pidäkään utilitarismia nimenomaan normatiivisena moraaliteoriana vaan pikemminkin kasvottoman teknokraattisena hyöty- ja tehokkuuskalkylointina.
. 
Hyve-etiikkaa ei sen sijaan voi koskaan pohtia liikaa. Ihanteeni olisikin ‘mahdoton’ eli jopa kristillisen hyve-etiikan ja deontologisen [kantilaisen] moraali-liberalismin ‘konsensus’ [tähän ‘mahdottomaan’ pitää ehdottomasti palata (ks. ensi alkuun luku 2)]. 
.
Muistettakoon, että Kantin moraaliteoria oli lopultakin filosofisen analyysin rakenteellisen tarkentamisen vuoksi arvot ja Jumalan sulkeistanut teologistyyppisen moraalin ehtojen loogis-rationaalinen esitys, joka rakentuu uskoon järjen kykyyn valita moraalisesti oikein pätevien argumentatiivisten ehtojen vallitessa.
.
Juuri tätä oletusta mm. David Bentley Hart ja Alasdair MacIntyre kritisoivat eikä ilman varteenotettavaa perustelua, sillä moraalisia valintoja ei voi täysin ymmärtää ilman arvosisältöjä ja sosiobiologisia olemassaolon edellytyksiä. Silti Kant antaa meille erinomaisen analyyttisen pohjan, jonka varassa moraalisen päättelyn ehtoja voi ymmärtää paremmin kuin lähtemällä suoraan psykologisista asenne-stereotypioista, joiden tulkitseminen ilman pätevää loogista struktuuria on loputon ja pohjaton suo, jonne ei kantavaa ymmärryksen siltaa saa rakennettua.
.
Meidän on ymmärrettävä ensin moraalisen ajattelumme rakenne, jotta voisimme ymmärtää koherentisti moraaliarvojemme sisältöjen merkityksen, niiden yhteydet ja eroavuudet suhteessa toisenlaisiin arvoihin. Juuri näin tekee tietenkin myös Alasdair MacIntyre. Kukaan ei voi enää ohittaa Kantia noin vain selittelemättä, vaikkei hänen filosofointitapaansa sitten hyväksyisikään [kukaan ei voi myöskään ohittaa enää John Rawlsin Kantin kategorisen imperatiivin inspiroimaa deontologis-liberaalia oikeudenmukaisuusteoriaa].
. 
2
Syksyn ensi jäät pettävät ja kolme lasta putoaa jäihin rannan tuntumassa. Yksi heistä on oma lapsesi. Et pysty pelastamaan kuin yhden lapsista. Kenet siis pelastat? Hyve-etiikka vastaa: oman lapsesi, vaikka sitten oman henkesi uhalla. Velvollisuusetiikka vastaa: jos et pysty pelastamaan kaikkia [mikä olisi ensisijaista], pelasta se, jonka varmasti eli mahdollisimman todennäköisesti ehdit pelastaa [ks.1], olipa hän sitten oma tai jonkun toisen lapsi. Itseään ei kuitenkaan tarvitse asettaa kuolemanvaaraan: velvollisuusetikka ei vaadi supererogatorisuutta [vaikkei se sitä kielläkään] kuten usein vaatii hyve-etiikka.
.
Kumpi eettinen ohje on tässä oikea tai moraalisesti ‘pätevämpi’. Vaikuttaa nimittäin siltä, että ohjeistukset sulkevat selvästi pois toisensa: vain toisen voi valita, jolloin ‘väärä’ valinta on moraalinen rikos.
.
Esimerkki on äärimmäisen pelkistetty, mutta juuri siksi se myös pystyy niin dramaattisella tavalla esittämään hyve- ja velvollisuusetiikan perimmäisen yhteensovittamattomuuden. Velvollisuusetiikka ei sitoudu lokaaleihin institutionaalisiin arvoihin vaan ainoastaan universaaliin [kultaiseen]sääntöön niin epämääräiseltä ja abstraktilta kuin tämä tietysti kuulostaakin.
.
3
Kukaan ei voi tehdä moraalista valintaa/ratkaisua minun puolestani – ei edes Jumala. Jumala voi toimia enintään hyvänä ‘neuvonantajana mutta ei ylimpänä, kumoamattoman auktoriteettina. En ehkä ole aina yksin valintaa tehdessäni, mutta silti viime kädessä olen ja minun nimenomaan pitääkin olla yksin siinä mielessä, että joudun itse vastuuseen moraalisista valinnoistani. Kukaan ei voi lunastaa ‘vääriä valintojani, ellei sitten Jumala tämän ajan ulkopuolella tule sitä joskus tekemään, mikäli hyväksi näkee. Sitä ennen maksan itse hinnan töppäilyistäni ja saan kiitoksen onnistumisistani. Tämä ajattelutapa sitoo hyvin laajassa mielessä yhteen velvollisuusetiikan ja hyve-etiikan palauttaen perimmäisen moraalisen vastuun yksilölle, ei yhteisölle, traditiolle tai edes universaalille laille.
.
Joku saattaa huomata, että ajattelutapani taustalla vaikuttaa Nietzschen hyve-eettistyyppinen ja ylipäätään eksistentiaalis-situationistinen lähestymistapa moraaliseen päätöksentekoon ja arvovalintoihin. Huolimatta Nietzschen vahvasta Kant-kritiikistä, eksistentiaalis-tyyppinen moraali juontuu vahvasti sekä yksilöllisestä hyve-etiikasta että Kantin autonomisen järjen moraali-deontologiasta.
.
1] Kuten esimerkistä voi päätellä, utilitarismi ja velvollisuusetiikka eivät ole suinkaan aina ristiriidassa keskenään, mitä teon suositukseen tulee. Sen sijaan hyve-etiikka näyttäisi ainakin tässä tilanteessa asettuvan selvästi velvollisuusetiikkaa ja jopa jyrkästi utilitarismia vastaan: oman lapsen pelastaminen ylittää kaikenlaisen hyötykalkyloinnin tai universalisoinnin. 
.
1a [8.9] Mielestäni juuri velvollisuuden ylittävässä toiminassa [uhrautumisessa] jonkin  henkilökohtaisesti omaksutun/sisäistetyn arvon/arvomaailman ja uskon[non] puolesta kietytyy radikaalein ero  hyve-etiikan ja velvollisuusetiikan välillä. Velvollisuuseetikkokin on toki sitoutunut joihinkin perusarvoihin ja voi uhrautua niiden puolesta, jos niin kokee ja haluaa, mutta uhrautuminen ei ole hänelle universaali velvollisuus ainakaan samassa mielessä kuin hyve-eetikolle, joka puolustaa 'hyveessään' paitsi omaa henkilökohtaista kunniaansa myös oman yhteisönsä [lokaalisti] absoluuttista eli luovuttamatonta traditiota. 
.
Utilitaristille uhrautuminen sen sijaan on täysin käsittämätöntä, kuten ovat kaikki aidosti moraaliseen valintaan ja moraaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät perimmäiset kysymykset ja päätöksetkin - jopa arvot, jotka voi aina vaihtaa riippuen siitä, miten ne korreloivat ja priorisoituvat keskenään kalkyloidun arvon hypoteettisen utiliteetin perusteella. Utilitaristi laskee siis vain todennäköisyyksiä ikään kuin 'todennäköisyydet' tekisivät kaikki perimmäiset päätökset hänen puolestaan: voiko virheellisemmin, epäinhimillisemmin ja typerämmin enää argumentoida? 
*

September 6, 2013

Konservatiivinen vallankumous tulee. Olen valmis.

Etälamautin, malli IM vai RR?
.
1
Ironmistress kirjoitti päreessään: 'Konservatiivinen vallankumous tulee. Oletko valmis?'
. 
Olen valmis. Menen heti ostamaan kaasuaseen ja etälamauttimen siltä varalta, että sattuisin törmäämään liian aggressiiviseen piilorasisti-konservatiiviin tai moralisoivaan nurkkapatriootti-idioottiin.
. 
Hyvä että viimeinkin julistit avoimen sodan. Rintamalinjat ovat tietystä samanmielisyydestä huolimatta selvät. Olen siis eräissä asioissa kanssasi samoilla linjoilla, mutta yhdessä asiassa täysin eri mieltä. Erottelu sisä- ja ulkoryhmiin on mm. fundamentalisti-juutalaisesta etnosentrismistä [mono('ido')latria, nepotismi, simonia jne.] tai ylipäätään tietyn sisäryhmäläisyyden perustalta kumpuavaa piilorasismia.
. 
Yhteiskuntaa ei voi rakentaa fundamentaalisen sisäryhmä-ulkoryhmä-eriarvoisuuden lähtökohdille ajautumatta ennen pitkää jonkin tyyppiseen jyrkkään luokkajakoon, oligarkiaan tai jopa rasismiin niin että paukahti. Tästä käyvät traagisiksi todisteiksi esim. Sokrates ja Jeesus, jotka vallitseva konservatiivis-plutokraattis-nepotistinen eliitti teloitti, koska he elämällään ja opetuksillaan osuivat vallitsevan elitistisen valhepaiseen ytimeen ja onnistuivat lähes puhkaisemaan sen.
. 
Näyttää siltä, ettet ole ymmärtänyt tai oppinut yhtään mitään näiden henkilöiden kohtalosta tai ainakin yrität väärentää sen ylimielisen omahyväisellä sisäryhmäläisyydellä, jonka eräs vahva porvarillinen esikuva on ollut muun muassa kalvinistinen piilopelagiolaisuus, tuo maailman typerin, tekopyhin, pinnallisin ja lopulta piilorasistisin uskontolahko.
. 
‘Itsepuolustuksellis-nationalistis-konservatiivinen’ käsityksesi vapaudesta päätyy johdonmukaisesti toteutettuna putinilaiseen nationalismiin ja homofobiaan. Oudot petikaverit: Ironmistress ja Vladimir Putin - vai ovatko sittenkään niin oudot?
. 
2
Konservatismi on monesti hyvinkin ymmärrettävää, mitä arvoihin ja moraalikysymyksiin tulee, mutta yhtä lailla jopa sietämätöntä, mitä tulee yksilön perimmäisen, alkuperäisen vapauden rajoittamisen suhteen jostain ulkopuolisesta traditiosta, uskonnosta, politiikasta, heimosta, klaanista tai suvusta käsin.
. 
Ihmisen [aksiomaattista, ontologista, eksistentiaalista] vapautta on aidosti ja/eli legitiimisti mahdollista rajoittaa vasta sen jälkeen, kun yksilö on itse ymmärtänyt olevansa perimmältään täysin vapaa aina rikollisuuteen asti ja että tämän absoluuttisen vapauden rajoittaminen, itse itselleen lakia säätävänä olentona, on vapauden paradoksin syvällisin ja aidoin ratkaisu – ei mikään ulkopuolisen instanssin pakottava uhka, kuten konservatiivit ajattelevat.
. 
Tiedän kyllä, että kaikki ihmiset eivät yhtäläisesti kykene oivaltamaan ja toteuttamaan kantilaiseen vapauskäsitykseen [deontologinen liberalismi] sisältyvää autonomian vaatimusta, mutta jos tätä fundamentaalista periaatetta eli yksilön omaa itsemääräämisoikeutta ryhdytään jotenkin puoliväkisin tai ‘dogmaattisesti’ ohjaamaan heteronomian eli yksilön autonomiaa vahvasti rajoittavan instituution lähtökohdista [en tarkoita nyt nimenomaan parlamentaarisesti säädettyä lakia vaan tuon lain ‘takana’ olevaa rajoittunutta eettis-yhteiskunnallista itseymmärrystä (jopa teknokraattista ‘sailas-pragmatismia’) ja lopulta silkkaa poliittis-uskonnollista fanatismia], jotta hän paremmin sopeutuisi arvoihin, joita tietty ‘sisäryhmä-yhteisö’ preferoi, ei tästä välttämättä ole kuin pari askelta niin tiukkapipoiseen moraalikuriin, että se lähes väistämättä ajaa ihmiset joko teeskentelyyn, tekopyhyyteen, vainoharhaisuuteen tai jopa terrorismiin [katolinen rippi, kalvinistinen pelastusvarmuus, kommunistisen puoluekurin paranoidisuus, islamin jihad].
.
Kant varmaankin vaati ihmisiltä aivan liikoja kategorisessa imperatiivissaan [vrt. Rawlsin Oikeudenmukaisuusteorian lähtökohta: ‘tietämättömyyden verho’], mutta yhtä kaikki hän osoitti tien, jota kulkemalla ihminen voi ylläpitää reflektiivistä tasapainoa kahden useinkin ristiriitaan ajautuvan pyrkimyksen/lähtökohdan välillä: 1] yksilön autonominen vapaus ja 2] moraalinen vakaumus/pyrkimys oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan.
.
Tätä logiikkaa konservatiivit eivät nähtävästi ymmärrä tai hyväksy, koska heille yksilön vapaus on aina ja kaikkialla väistämättä sidottu ja sidoksissa lokaaliin/paikalliseen eettis-yhteiskunnallis-poliittiseen traditioon. Itse olen vahvasti eri mieltä, mitä yksilön mahdollisimman autenttiseen ja älyllisesti rehelliseen moraaliseen autonomiaan tulee. Mikään kulttuurinen instituutio ei voi määritellä/sanella yksilön autonomian ehtoja ilman, että ajattelun ja päätöksen vapaus sen seurauksena [ainakin monissa ääritapauksissa] typistyisi passiiviseksi reaktioksi ties miten perverssien auktoriteettien harjoittaman vallankäytön alamaisuudessa.
. 
Eräs vakavasti otettava Kantin moraalifilosofian [rationaalisesti pätevän moraalisen toiminnan ehtoja/periaatteita] kritisoiva kulttuurifilosofi/-kriitikko on arvostamani ortodoksiteologi David Bentley Hart. Kunpa Ironmistress, nimimerkki Valkea ja heidän asenteellisuuttaan komppaava pikkupopulistilaumakin kykenisi arvostelemaan Kantin moraalifilosofian ongelmaa edes jossain määrin yhtä syvällisesti kuin Hart – olkoonkin, että tiedän, etten itse aio astua Hartin edustaman konservatismin ‘reviirille’ koskaan – ainakaan molemmilla jaloillani - - ;\].
.
Vapauden voi säilyttää ja sitä voi käyttää mahdollisimman ‘oikein’ lopulta vain itse itseään pakottamalla – ei joutumalla alistumaan jonkin/jonkin toisen ‘vapauden’ alaisuuteen.
*

September 5, 2013

Katoavat, aineettomat kuvitelmat

‘O, wonder!
How many goodly creatures are there here!
How beauteous mankind is! O brave new world,
That has such people in't!’
.
Miranda, The Tempest Act V, Scene I
* 
‘- niin kuin tuon näyn olematon kudelma,
myös pilviin asti ulottuvat tornit, suurenmoiset
palatsit ja juhlalliset temppelit
ja koko tämä suuri pallo tulevine asukkaineen
katoavat aineettoman kuvitelman tavoin,
usvan henkäystäkään ei siitä jää.
Meidän tomustamme kudottuja ovat unelmat,
ja uni saartaa pientä elämäämme.’
. 
Prospero, Shakespearen näytelmässä Myrsky.
*

September 3, 2013

Drown in my own tears

Jeff Beck: Drown in my own tears
*

Huutoa vailla ääntä

Maailmankaikkeuden jumalallisen apaattinen turhuus inhimillisen olemassaolon evoluutiona saa irvokkaan huippunsa kausaalisen determinismin rikkovassa anomaliassa eli introspektiivisessa tietoisuudessa, jolle ei ylivertaisesta nerokkuudestaan huolimatta [tai juuri sen takia] jää kontrafinaalisesti muuta tehtävää ja käyttöä kuin pyrkimys kumota itsensä sulautumalla takaisin alkuun päästäkseen loppuun, joka on synnytystuskissaan ja kuolinkouristuksissaan huutavan energiaksi muuttuneen aineen ikuisesti mykkää tyhjyyttä: huutoa vailla ääntä.
.
Ihminen on huutoa vailla ääntä. Kukaan ei häntä kuule. Ei edes Jumala. Miksi minut hylkäsit?