Oikeudenmukaisuus ansiona: Aristoteles ja 'luonnollinen rasismi’

Jos Platonia voi pitää sekä proto-natsina että proto-kommunistina, ei Aristoteles ollut kuin enintään rasisti. Parlamentaarisen demokratian [erotuksena antiikin Kreikan suoraan demokratiaan, jossa suurin osa ihmisistä jätettiin kaiken poliittisen vaikuttamisen ulkopuolelle] perimmäinen lähtökohta sen sijaan juontuu stoalaisuudesta ja Paavalin stoalaisvaikutteisesta kristinuskosta, joka teki Jumalasta universaalin ja siten myös jokaisesta ihmisestä perimmältään tasavertaisen Jumalan edessä. Toki tämä periaate löytyy [joskin hieman ehdollisena johtuen Jumalan tekemästä liitosta nimenomaan Israelin kansa kanssa] myös Raamatun deuteronomisista teksteistä.

*

Demokratian ikuinen ongelma on siinä, miten oikeudenmukaisuus [mikä on oikein, mikä väärin] ja ansio [meriittinä ja aatteellisena arvona] voidaan sovittaa yhteen. Aristoteles ratkaisee tämän ongelman ehkä kaikkein käytännöllisimmin, mutta hänelle kyseessä on aina tietyn poliksen eli yhteisön sisäisistä, siis paikallissidonnaisista, ratkaisuista, joita ei voi soveltaa universaalisti.

*

Platonin ongelmana oli se, miten oikeudenmukaisuus voidaan määritellä ja oikeuttaa argumentatiivisesti pätevällä tavalla [varmana tietona], ja siten universaalisti. Kysymys on siitä, palautuuko oikeudenmukaisuus aina tehokkuuteen [hyöty, intressi, voima] vai voidaanko sille osoittaa jokin perustavaa laatua oleva Hyvän idea, jota tietyt perusarvot edustavat ja joita oikeudenmukaisuus yhteiskunnallisena organisaationa ilmentää.

*

Platon ei anna tähän kysymykseen lopullista ratkaisua, vaikka kehitteleekin Valtio-dialogissaan yhteiskunnan, jossa oikeudenmukaisuus muka toteutuu universaalisti ansioiden, kykyjen ja tasa-arvon periaatteen ‘sopusointuna’. Mutta Platonin valtiomalli muistuttaa pikemminkin jonkinlaista kastijärjestelmää [‘natsitettua’ kommunismia] kuin yhteisöorganismia, joka pystyy säätelemään itseään joustavasti. Tässä yhteiskuntamallissa ihmisten ansiot [siten myös oikeudet ja tarpeet] on arvioitu lopullisesti määriteltyjen kykyjen mukaan ammattien ja meriittien perusteella [vrt. systemaattinen älykkyysosamäärä-eugeniikka, johon eräät piilorasistit ovat hurahtaneet].

*

Aristoteleen vaihtoehto on yhteisöllisesti joustavampi ja siten käytännöllisempi, mutta voidaanko oikeudenmukaiseksi kutsua mitä tahansa yhteisöä, joka organisoituu paikallisesti tulkitun ansioperiaatteen ja arvoperustan mukaan? Aristoteleen malli on jos ei sentään yhtä idealistinen kuin Platonin, niin ainakin siinä vähät välitetään ihmisten välille syntyvän eriarvoisuuden oikeudenmukaisuusperustasta, mikäli se täyttää ne paikallisesti hyväksytyt hyvekriteerit, joilla ko. yhteisön ansioperiaate legitimoituu. Aristoteleelle mikä tahansa yhteisö, jossa toteutuu hyveellisen käytännön mukainen ansioperiaate, on myös oikeudenmukainen yhteisö, eikä hän problematisoi erikseen itse legitimaatio- ja päätösprosessia, jossa tietyt arvot ja ansiot arvioidaan jonkin erillisen oikeudenmukaisuusperiaatteen tai normatiivisen hyötykriteerin mukaan [vrt. Habermasin ‘tarkennettu’ desisionismi, jossa päätöksenteon ideaalinormisto takaa oikeudenmukaisuuden toteutumisen tai Rawlsin reflektiivisen tasapainon periaate].

*

Mitähän empiristi mutta ‘umpirationalistinen’ hyveteoreetikko Aristoteles sanoisi meidän arvoliberaalista demokratiastamme? Entä islamilaisten valtioiden  teokraattistyyppisestä järjestelmästä? Luultavasti pitäisi niiden käsitystä hyveellisistä käytännöistä enemmän tai vähemmän väärinä. Demokratiaa hän kritisoisi, koska siinä arvot ja siten myös päämäärät on korvattu keinoilla [menetelmäoikeus ~ proseduuri, enemmistöpäätös], jolloin demokratia on kykenemätön ansioihin perustuvan hyveen oikeaan soveltamiseen politiikassa. Islamia hän luultavasti pitäisi demokratiaa parempana vaihtoehtona, mutta kritisoisi sen liian dogmaattista arvoperustaa, joka estää ansioitten joustavan poliittisen arvioinnin kulloisestakin tilanteesta käsin sovellettuna käytäntönä. Aristoteles ei ollut fundamentalisti jos kohta ei myöskään demokraatti, pikemminkin jonkinlainen valistunutta itsevaltiutta kannattava konservatiivi.

*

Oletan, että Aristoteles olisi suhtautunut melko myötämielisesti älykkyysosamäärä-eugeenikkojen endogamia-projektiin eikä olisi pitänyt sitä ainakaan ‘väärällä tavalla’ rasistisena: perustaahan se lähtökohtansa määriteltävissä ja jopa laskettavissa[?] oleviin kykyihin, taipumuksiin ja tietynlaisiin tunteisiin, jotka tulkitaan hyveiksi ja joiden edistäminen tuottaa ansioita. Näin ajatellen Aristoteles hyväksyisi sellaisen politiikan, jota nykyään pidetään ainakin liberaalissa ja demokraattisessa järjestelmässä rasistisena.

*

Platonin hahmottelema universaalisti oikeudenmukainen ideaaliyhteiskunta ei siis ole Aristoteleelle toteutettavissa oleva malli, koska politiikka tapahtuu aina kaupunkivaltion [poliksen] sisäisinä käytäntöinä, ei alunperin utooppisessa teoreettisessa kuvitelmassa, joka väen väkisin yritetään saada toimimaan kaikkialla riippumatta siitä, miten se lopulta soveltuu erityyppisten ihmisryhmien käytännöksi. Yhteisöjä on monenlaisia ja Aristoteles pitää niitä suhteellisen itsenäisinä ja siten toisistaan poliittisesti riippumattomina yksikköinä. Aristoteleen yhteiskunnallinen perusyksikkö ei ole yksilö, kansa tai peräti utopia vaan kotitalous ja polis.

*

Demokratiassa taitava retorikko voi Aristoteleen [myös Platonin] mukaan manipuloida äänestäjänsä katteettomilla lupauksilla jopa siinä määrin ja sillä seurauksella, että poliittinen valta saattaa keskittyä harvojen käsiin tai nostaa valtaan tyrannin [vrt. pankkien valta liberaalissa demokratiassa, jota Alain Badiou kutsuu pääomaparlamentarismiksi].

***

Mutta miten ansio ja oikeudenmukaisuus lopultakin kytkeytyvät periaatteellisesti toisiinsa? Sitä minä en vieläkään ymmärrä. Aristoteles nimittäin esittää pelkästään hyper-rationaalisen mallin, jonka mukaan poliittisten käytäntöjen tulee kussakin yhteisössä rakentua, käytäntöjen sisällöistä riippumatta. Minun mielestäni myös tällainen etiikka ja politiikka, olipa se sitten miten joustavaa tahansa, mitä se ei loputtomiin tietenkään voi olla, koska ratkaisut eivät synny itsestään eli suoraan hyveellisistä käytännöistä [*], on lopulta vain pelkkä malli ja proseduuri myös sen vuoksi, että se jättää arvo- ja normikysymykset kunkin yhteisön erikseen ratkaistavaksi. Ikään kuin juuri ne eivät aiheuttaisi suurimpia kiistoja ihmisten välillä.

.

Itse olen sitä mieltä, että jos aristoteelinen malli toimii, se ei johdu itse mallista vaan jostain muusta, mutta siihen muuhun ei  Aristoteles juurikaan ota kantaa, vaikka tiedämme, että hän oli jonkinlaisen valistuneen itsevaltiuden kannalla, joskin perimmältään kai jonkinlainen eklektikko, mitä poliittiseen järjestelmään tulee.

* 

[* ] Aristoteles-spesialisti Alasdair MacIntyre kuitenkin olettaa, että juuri tämä on yksi Aristoteleen käytännöllisen järjen peruslähtökohtia. Tiedollisesti pätevä praktinen syllogismi, joka Aristoteleella väistämättä implikoi perustakseen ja päämääräkseen hyveellisen käytännön, ei toteutuakseen tarvitse erillistä päätösaktia [ja siten erillistä legitimaatiota] vaan toteuttaa itse itsensä. Tiedollinen, hyveellinen ja käytännöllinen ovat Aristoteleella yksi ja sama asia [vrt. muodon, aineen ja liikkeen ykseys Aristoteleen biologis-metafyysisessä teleologiassa]. Legitimaatio sisältyy jo tähän prosessiin itsessään.

*

Eräät modernin poliittisen teorian suuntaukset [arvoliberalismi, sosialismi] eivät kuitenkaan ole tästä asiasta Aristoteleen kanssa samaa mieltä vaan pitävät sitä kehäisenä ja metafyysisenä verbaliikkana, joka ei pysty tekemään ja jossa ei kai edes haluta tehdä eroa esim. rasististen ja ei-rasististen käytäntöjen välillä, mikä tietenkin vaatisi rasismin kieltäviä lakeja. Aristoteleen oma, positiivinen, näkemys sellaisesta eriarvoisuudesta, jota me kutsumme rasismiksi, mutta jota ei hänen aikanaan pidetty lainkaan samassa mielessä tuomittavana kuin nykyään, ei Aristoteleen teorian kannalta ole kuitenkaan olennaista, koska sen lähtökohta ei ole yksittäisissä arvoissa tai oikeuksissa vaan kunkin yhteisön hyveellisissä käytännöissä, jotka vaihtelevat.

*

Mutta onko rasismi lopulta vain määritelmäkysymys eikä kuvaa todellisia ihmisten välisiä suhteita ja hierarkioita, mikä merkitsee, että ainakin liberaalidemokraattiset lait ovat tässäkin asiassa enemmän tai vähemmän ‘luonnottomia’? Ehkä meidän pitäisi tosiaan unohtaa koko rasismin ajatus, kuten nimimerkki Valkea [Hiljaista pohdintaa] toteaa, ja ryhtyä kaikin voimin toteuttamaan yhteiskuntaa, jossa eriarvoisuus toteutuu luonnonmukaisesti ja toimivasti, siten myös hyveellisesti, kuten hyveellinen hylomorfisti Aristoteles asian ymmärsi. Vai mitä? Eikö tämä ole vakavan pohtimisen arvoinen asia? Hm. Joku pyörittelee päätään...ei, se ei ole vain minun peilikuvani vaan myös joku muu. Itse asiassa moni muu.

*

http://en.wikipedia.org/wiki/Alasdair_MacIntyre#Whose_Justice.3F_Which_Rationality.3F_.281988.29

http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4yt%C3%A4nn%C3%B6llinen_syllogismi

Tiede tutkii, laki säätää

Endogamian suosimisen laajentaminen yhteiskuntaa yleisemmin rakenteistavaksi perusperiaatteeksi älykkyysosamääräerojen periytyvyyteen vetoamalla ei ole mitään muuta kuin systemaattista eugeniikkaa, siis rodunjalostusta. Tällainen periaate tunnetaan laeissa, joita suurin osa liberaaleista ja demokraattisista yhteiskunnista noudattaa, rotusyrjinnän eli rasismin nimellä, käytettiinpä siitä sitten mitä tahansa muita nimityksiä tai vedottiinpa sen suosimisen preferoimiseen mitä tahansa tieteellisinä pidettyjä todisteita geneettisesti toisistaan eroavien ihmisryhmien eroista myös älykkyyden suhteen. On kategorisesti kaksi eri asiaa a] esittää tällaisia todisteita ja b] vaatia, että niiden perusteella pitäisi organisoida yhteiskunnallisia rakenteita. Tiede ei ole lain perimmäinen lähtökohta vaan enintään asiantuntevana pidetty taho, jolta tarvittaessa pyydetään tutkittua informaatiota erilaisista ilmiöistä. Tiede tutkii, laki säätää. Tiede on lain palvelija, ei sen herra ja lähtökohta. Joka muuta väittää, ei, ilman argumentaatioonsa sisältyvää sisäistä ristiriitaa, pysty enää uskottavasti puolustamaan tieteellisen tutkimuksen luotettavuutta.

Politiikkapäreessä [v]ihaillaan ensin sarastusta ja ennustetaan lopuksi tuleva sota.

Constitution of the Athenians, 4th century BC.

*

Onko liberaalisten parlamentaaristen demokratioidemme edustuksellisen valtaeliitin perimmäinen pyrkimys varjella kansaa siltä itseltään, jotta valtaeliitti voisi samalla varjella itseään kansalta?

.

1

Ongelmallinen demokratia: Demokratian kriisistä kohti orgaanista demokratiaa [osat I ja II, Rami Leskinen]

.

http://sarastuslehti.com/2013/09/13/ongelmallinen-demokratia-osa-i-antiikin-alkulahteelta-liberalismin-harhapoluille/

http://sarastuslehti.com/2013/11/06/ongelmallinen-demokratia-osa-ii-demokratian-kriisista-kohti-orgaanista-demokratiaa

.
2

Tämä on parasta poliittisen filosofian analyysia, mitä Sarastuksen eli Suomen konservatiivi-älykköjen verkkolehdessä toistaiseksi on julkaistu [etenkin osa II].

.

Mitä Leskisen referoimaan Alain de Benoist’n esittämään poliittisen liberalismin ja edustuksellisen demokratian kritiikkiin tulee, pidän sitä monilta osiltaan [en siis kaikilta] kohdallisena ja pätevänä.

.

Samalla Benoist’in liberaalin demokratian tilalle tarjoama melko hatara joskin perusteiltaan hahmotettavissa oleva orgaanisen demokratian malli näyttäytyy minulle kuitenkin utopiana, joka tulee väistämättä päätymään ulkoryhmiin kohdistuvaan rasismiin ja fasismiin, koska se ei ole toteutettavissa kuin väestöltään erittäin pienissä yksiköissä, joiden jäsenillä ei ole keskenään perustavia erimielisyyksiä kannattamistaan vahvoista arvoista ja maailmankatsomuksiaan koskevista uskomuksista, mutta jotka tästä seuraten eivät myöskään voi sallia arvoistaan ja uskomuksistaan selvästi eroavien ihmisten saada vaikutusvaltaa yhteisössään.

.

Näin vahvan yhtenäisyyden vaatimuksen toteutumiseksi ja ylläpitämiseksi tarvittavat sanktiot eli sananvapauden poliittisesti legitimoitu kontrolli [suora kansanäänestys ei ratkaise tätä dilemmaa, koska siinä kansan pitäisi kyetä asettumaan jopa perusarvojaan vastaan, mikä hajottaisi koko järjestelmän koheesion], sensuuri, kansalaisoikeuksien rajoittaminen ja viimein jopa yhteisöstä karkotus, ovat minun ‘semanttisen’ ymmärrykseni mukaan kaikkea muuta kuin demokraattiseksi luokiteltavan poliittisen järjestelmän tunnusmerkkejä.

.

Liian vahvassa orgaanisen demokratian mallissa [johtuen itse mallin toteutumisen mahdollistavista ehdoista/kriteereistä] ei siis ole kyse demokratiasta lainkaan vaan totalitaaris-uskonnollisesta yksimielisyydestä, jossa asioista ei tarvitse [tai pikemminkin: ei voi] äänestää lainkaan, sillä jo erimielisyys itsessään ilmentäisi epäluuloa ja kritiikkiä itse yhteisön perusarvomaailmaa kohtaan, joka kuitenkin koko yhteisön olemassaolon ehto, perusta ja tarkoitus.

.

Benoist tosin pystyy vakuuttavasti osoittamaan, miten liberalistis-edustuksellinen parlamentarismi on nihiloinut [tyhjentänyt sisällöllisestä merkityksestään] sekä sananvapauden että äänioikeuden pelkästään muodollisiksi oikeuksiksi, jotka muistuttavat pikemminkin tyhjänpäiväistä ja vaikutukseltaan joko kuoliaaksi vaiettua [tai lopulta vaiennettua] satiiria ja näennäisen tärkeillä asioilla mässäilevää viihdettä kuin toimivat kansan tahdon [*] uskottavana ilmaisuna ja siirtämisenä/siirtymisenä valtasuhteiden uudelleen järjestämiseksi tarvittavan, poliittisen legitimaation omaavan, hallituksen muodostamisen määrällisenä sekä laadullisena kriteerinä.

.

[*] Tätä oletettua ‘kansan tahtoa’ manipuloidaan taitavasti puolue- ja vaalipoliittisilla järjestelyillä sekä poliittisen valta- että finanssi-eliitin hallinnoimassa mediassa.

.

3

Mitä sitten sekä konservatismin kanssa flirttailevan Benoist’in että anarko-marxistien vahvasti ihannoimaan antiikin Kreikan suoran demokratian malliin tulee, pitää asian selventämiseksi muistaa seuraava historiallinen tosiasia [tai ainakin sellaisena yleisesti pidetty], joka paljastaa molempien utopioiden todellisen luonteen.

.

‘Ateenan demokratia oli ‘välitön’ sikäli, että kaikki noin 40 000 mieskansalaista saattoivat periaatteessa ottaa osaa päätöksentekoon. Kansankokouksen valamiehistön vähimmäismääräksi oli kuitenkin asetettu 6000 kansalaista, joista kansantuomioistuimeen valittiin kerralla tavallisesti 501. Kun tähän lasketaan mukaa vapaat ei-kansalaiset [naiset, lapset, ei-kreikkalaiset], saadaan vapaiden ateenalaisten määräksi noin 200 000. Kun tähän lisätään orjat, lähestytään puolta miljoonaa. Ateenan demokratia oli siis loppujen lopuksi melko aristokraattinen hallintojärjestelmä: noin kymmenesosa koko väestöstä saattoi periaatteessa edustaa itse itseään, ja muilla ei ollut mitään sanan sijaa.’ [Riku Juti: Tiedon filosofia, antiikista nykyaikaan [s. 46, alaviite].

.

Jos tätä mallia siis pidetään suoran, välittömän demokratian  paradigmana, puhutaan pikemminkin harvainvallasta kuin siitä järjestelmästä, jonka olemme Ranskan vallankumouksen alulle paneman poliittisen kehityksen myötä demokratiaksi käsittäneet ja säätäneet.

.

En yhtään ihmettele, että konservatiivit kokevat kyseisen mallin houkuttelevaksi, koska se de facto perustuu käytännössä ilmiselvään rasismiin - tosin ‘luonnolliseen’ ja siten hyväksyttyyn rasismiin. Rasismihan merkitsee aina ihmisten välisten ‘luonnollisten’ statussuhteitten ‘luonnollista’ hierarkiaa, jolla legitimoidaan yhteisöllisen organisaation toiminnallinen perusta.

.

Mitään statussuhteiden hierarkiaa [Platonin Valtion-mallin mukaista sotilasleiriä tai teknokraattis-meritokraattista valtaeliittiä] ei kuitenkaan ole olemassa ‘luonnollisesti’ eli ikuisesti/jumalallisesti annettuna yhteisöllisenä rakenteena, vaan se muodostetaan aina hegemonisen vallan ja sanelun pohjalta, eikä hegemonia koskaan ole luonnollista siinä mielessä, että se toteuttaisi kaikkia ihmisiä koskevan oikeudenmukaisuuden kriteerit. Tämä normatiivinen fakta pätee myös siihen tilanteeseen ja niihin edellytyksiin, jotka mahdollistivat antiikin Ateenan vapaitten kansalaisten suoraan/välittömään päätöksentekoon pyrkineen ja melko nopeasti omaan mahdottomuuteensa [manipulaatioon ja korruptioon] kaatuneen demokratia-kokeilun [Sveitsin suora demokratia perustuu aivan toisenlaiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja äänestysteknologiaan kuin Ateenan malli].

.

Miksi anarko-kommunistit sitten suosivat tätä mallia? Heidänhän pitäisi ihmisarvon suhteen ainakin periaatteessa olla liberaaleja universalisteja, joille miten tahansa perusteltu sisä- ja ulkoryhmien välinen fundamentaalinen erottelu on porvarillisen luokkavallan pystyttämä hegemoninen muuri, jonka ainut tarkoitus on legitimoida hallitsevan luokan arvo- sekä ansaintalogiikka ja sen seurauksena syntyneet privilegiot. Mitään ‘luonnollisia arvo- ja statushierarkioita’ ei siten myöskään ole olemassa kuin enemmän tai vähemmän rasistisia motiiveja implikoivina ennakkoluuloina.

.

En ole keksinyt muuta vastausta tähän anarkistien antiikin suoran/välittömän mutta oligarkkisen demokratian hypetykseen kuin, että ‘pseudototuudestaan’ huumautuneina he ilmeisesti onnistuvat tosiasioista täysin piittaamatta valehtelemaan itselleen ja tovereilleen niin merkillisen taitavasti [itse asiassa konservatiivit ovat heitä rehellisempiä, koska toimivat johdonmukaisesti piilorasististen arvojensa pohjalta], että kääntävät vaikka mustan valkoiseksi, kunhan vain pääsevät itsetarkoituksellisesti muuttamaan maailmaa eli barrikadeille mesoamaan ja jopa pommeja heittelemään. Teorian suhteen anarkistit kuitenkin elävät turvallisesti ‘älyllisessä [ikään kuin mystisessä] pimeydessä’, jota tosin [päinvastoin kuin uskonnollis-mystisessä kokemuksessa] kirkkainkaan jumalallinen valo ei pysty läpäisemään silloin, kun he tuohon dogmaattiseen pimeyteensä kaikkein ‘akuuteimman totuuskiimansa’ vallassa uskovat. - - Jos heidän pimeytensä olisi valoa, itse aurinkokin kalpenisi sen rinnalla.

.

4

Väitän, että 1] siinä missä anarko-kommunistit ovat kyvyttömiä tiedostamaan ja ymmärtämään omaa ‘perverssiä kaipuutaan’ totalitarismiin, siinä 2] konservatiivit eivät suin surminkaan halua tunnustaa, että heidän [de re/de dicto] ‘luonnollisiin statuksiin’ perustuva yhteiskunnan ‘luonnollinen hierarkisointinsa’ ei [de facto] ole lopultakaan muuta kuin tietyn yksittäisen sisäryhmän hegemoniaa ulkoryhmiin nähden: sisäryhmän, jonka jäsenet kuuluvat samaan uskonlahkoon, samaan kansaan tai ainakin samaan heimoon, joilla on sama kieli ja jotka ylipäätään jakavat samantyyppiset arvotraditiot ja kulttuuriset tavat.

.

Jokainen, joka vähänkin tuntee 1900-luvun eurooppalaista historiaa, oivaltaa heti, että juuri ne yhteiskunnat, jotka perustivat yhteiskunnallisen hallinnan tällaisten aatteellis-asenteellisten lähtökohtien varaan, olivat taipuvaisimpia ajautumaan de facto rasismiin [Italia, Espanja, Saksa]. Mikä ei tarkoita, etteikö myös anarko-totalitaristinen valtio olisi viime kädessä rasistinen, koska koko sen olemassaolo perustuu pakotettuun yksimielisyyteen [universalismi kun ei voi toteutua ilman maailmanhallitusta eli jonkin asteen totaalia pakkoa], joka/mikä johtaa aina vainoharhaiseen hallinto-alamaisjärjestelmään. Totalitarismissa itse asiassa kaikki ihmiset vainoavat toisiaan ja tätä sitten kutsutaan todelliseksi vapaudeksi ja demokratiaksi[?!]

.

Konservatiivinen ‘rasismi’ on siinä mielessä ‘luonnollisempaa’ kuin pakotettu liberaali universaalisuus [joka ikään kuin universalismin ‘perversiona’ ilmenee totalitaarisena kontrollina etenkin teknologisen kehityksen myötä], että se ainakin alunperin on elämänmuodoltaan ja etnisyydeltään määrätyn/rajatun väestöryhmän aidosti vapaaehtoinen yhteenliittymä.

.

Aidosta vapaaehtoisuudesta huolimatta tai oikeastaan juuri sen takia konservatiivien oletus siitä, että arvoiltaan ja elämänmuodoltaan toisistaan poikkeavat sisäryhmät voisivat elää rauhanomaista rinnakkaiseloa on sekä psykologisesti, poliittisesti että historiallisesti kehno ja jopa paikkansapitämätön utopia. Israelin valtio ja ylipäätään juutalais-islamilaisten kulttuurien [ainakin hourupäisimmät] perilliset käyköön esimerkkinä tästä mahdottomuudesta. Mistä muusta ‘Länsirannalla’ on kiistelty kuin juuri kahden tai useamman sisäryhmän mahdollisuudesta/mahdottomuudesta elää keskenään rauhanomaisesti - jo yli 2500 vuotta!

. 

Kahden tai useamman konservatiivisen yhteisön välillä vallitseva rauhanomainen ‘pluralismi’ on lähes yhtä mahdoton utopia kuin Lev Trotskin haikailema kommunistinen maailmanvallankumous. Konservatiivisten yhteisöjen välinen kommunikaatio/suhde on kuitenkin huomattavasti toimivampi ja rauhallisempi perustuslailtaan liberaalin emovaltion sisällä [esim. USAssa] kuin yksittäisten konservatiivisten valtioiden/kansojen/yhteisöjen välillä [esim. Lähi-Itä]. Muun muassa tämä tosiasia tekee nimimerkki Valkean uskonnollisen pienyhteisöhypetyksen jokseenkin ongelmalliseksi.

.

Miten mikään vakaumuksellinen ryhmä voi modernissa maailmassa eristäytyä kulttuurisesti omiin oloihinsa ja turvata samalla yhteisönsä jäsenten toimeentulon sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ilman, että kyseisen sisäryhmien jäsenet saisivat, väistämättömässä kontaktissa ulkoryhmien tapojen ja organisaatioiden/instituutioiden kanssa, vaikutteita, jotka ‘maallistavat’ ja vieraannuttavat heitä omasta sisäryhmästään? Vasta ja vain taivaassa kun voi ymmärtääkseni elää pelkästään eettisesti sekä hengellisesti ‘pelastettujen ja puhtaitten’ ihmisten kanssa.

.

Trotski oli jopa Marxia utooppisempi juutalaisen millenialismin ja messianismin perinteen sekoittama [kommunistivallankumouksellisten ehkä lahjakkain] höyrypää. Ernst Bloch ateistisessa ‘Toivon teologiassaan’ on  sentään fenomenologisesti paljon kiinnostavampi millenialisti kun vallankumoukselliset etno-sukulaisensa Marx ja Trotski.

.

Eurooppalaisen fasismin, rasismin ja totalitarismin siemenet ovat joka tapauksessa jo alunperinkin muhineet Lähi-idässä ja nimenomaan seemiläisen Aabrahamin kiveksissä. Muhammedia sen sijaan pidän juutalaisuuden kehnona jäljittelijänä, jonka ratkaisu paimentolaisheimojen koheesion ja integraation ylläpitämiseksi/säilyttämiseksi oli ratkaisevasti primitiivisempi ja ‘vaarallisempi’ [ekspansiivinen lakiuskonnollisuus] kuin Aabrahamin ja hänen verisukulaistensa ‘lokaali etnoversio’, josta sittemmin siis muodostui etno- ja uskontotyyppisen rasismin paradigmaattinen esikuva [Jumala on valinnut pelastettavaksi ja/eli tehnyt liiton vain Israelin kansan – ei muiden – kanssa: näin syntyi rasismi vanhatestamentillisen Jumalan tahdosta].

.

5

Aleksanteri Suuren sotien jälkeen antiikin välimerellisen maailman kulttuurinen turbulenssi [hellenismi] alkoi horjuttaa alueen vanhojen yhtenäiskulttuurien arvomaailmaa ja elämänmuotoja. Kreikan klassisella kaudella luodut yhteiskunnallis-filosofiset systeemit [Platon, Aristoteles] joutuivat uusien tulkintojen ja sovellutusten kohteeksi väestön liikkuessa Rooman imperiumin samanaikaisesti laajetessa Välimeren alueella yhä lisääntyvässä määrin.

.

Näin sekä kulttuuris-sivistyksellinen muutos että sen ajan tunnetun maailman sisällä tapahtuvan liikkuvuuden lisäys saivat aikaan kulttuurien sisäisen moniarvoistumisen eli aikansa globalisaatio-pluralisaatio-ilmiön, jonka/minkä eräänä seurauksena Kreikassa syntyi ensin kosmopoliittis-stoalainen [elämän]filosofia ja sittemmin Israelissa lakiuskonnollista yhteisöetiikka radikaalisti uudistava Jeesus Nasaretilainen sekä Kristus-uskoon kääntynyt fariseus-Paavali, joka muokkasi Jeesuksen opetuksista mm. stoalaisen universalismin kosmopoliittisista periaatteista vaikutteita ottaneen uuden uskonnon.

.

Ihmiskunnan aatteellinen historia on antiikin ajan tapahtumien jälkeen ollut yhtä ja samaa universalistis-nihilistisen kehityksen eli kristinuskon, valistuksen, liberaalin demokratian ja sosialismin hajoamiseen päätyvää kriisiä, jonka lopussa odottaa liberaali-universalistien ja konservatiivi-lokalistien välillä käytävä, tällä kertaa informaatioteknologinen, sota.

*

http://en.wikipedia.org/wiki/Alain_de_Benoist

http://fi.wikipedia.org/wiki/Alain_de_Benoist

http://sarastuslehti.com/

http://en.wikipedia.org/wiki/Athenian_democracy

Haisevaa geenipolitiikkaa

Yläkuvassa persulainen aito-geneettisen Suomi-sonnin sydänpihvi. Se näyttää hyvältä  - - mutta se haisee. Yök! - - Alakuvassa geneettisesti kelpoinen veturinkuljettaja James Hirvisaari. Senhän näkee jo ihon väristä ja silmien asennosta.
*
Jos James Hirvisaari saa vapaassa demokratiassamme päästää julkiääneen ‘aitogeneettisiä sammakoitaan’, lienee myös minulla oikeus kipeisiin täsmä-aivopieruihin. Kas näin. - - Mr. Hirvisaaren olemus haisee rasismilta ja se haju on kuvottava – paljon kuvottavampi kuin muslimien keittiöaromit tai vaikkapa juutalaisten ‘puhdas’ kosher-ruoka. Mieluummin valitsen kuitenkin islamilaisen keittiön tai juutalaiset uhribileet [en kuitenkaan Iromistressin dogmaattista uhripyttipannua] kuin Jameksen geeni-optimoidun conserve[tive]-pihvin, joka mitä ilmeisimmin on kasvatettu sisäsiittoisesti parhaasta perimästä Impivaara-jalostuksen säilyketutkimuslaboratoriossa, joka sijaitsee optimaalisen geneettisen etäisyyden päässä suomalaisen yhteiskunnan poliittisista ja eettisistä realiteeteista. Hirvisaaren heart-steak saattaa tietysti hyvinkin olla [ainakin Persujen rasistisiiven kriteereillä] geneettisesti parhaan Suomi-Liekki-sonnin lihaa, mutta minun mielestäni se ei ole hyvää – päinvastoin, sillä se haisee jo kilometrien päähän, kuten tekijänsäkin. YÖK. - - Hälyttäkää Elintarvikeviraston geeni- ja veritarkastaja Impivaaraan tutkimuskäynnille ennen kuin hirvisaarelaiset geeni-konservatiivit ehtivät toimittaa tuota jalostettua [pilaannutettua] lihaansa [rotufantasiaansa] Impivaaran tutkimustehtaitten ulkopuolella sijaitsevaan reaali-maailmaan etno-partikularistisen hyve-etiikan kauppanimikkeellä markkinoituna.
*
Valtakunnansyyttäjä pohtii, pitääkö Päijät-Hämeen poliisin käynnistää esitutkinta perussuomalaisten kansanedustajan James Hirvisaaren nettikirjoittelusta.
Asiasta kertoi Suomen Kuvalehti nettisivuillaan tiistaina.
Rasistisista kirjoituksistaan tunnettu Hirvisaari väitti esimerkiksi elokuussa Twitterissä, että ahkeruus olisi "geneettinen ominaispiirre", jota kaikilla maahanmuuttajilla ei ole.
Hirvisaari on aiemmin tuomittu sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kirjoitus käsitteli muslimeita.
Hirvisaaren kirjoitus julkaistiin Twitterissä 17. elokuuta.
Valtakunnansyyttäjä Jorma Kalske arvioi yleisellä tasolla, että puheet voivat "heijastua käytännön elämässä vihanpurkauksiin".
Maahanmuuttoa ja maahanmuuttopolitiikkaa voi arvostella muutenkin kuin kertomalla, että maahanmuuttajaryhmä on geneettisesti epäkelpo, hän sanoi Suomen Kuvalehdelle [HS.fi, 24.9].
*
http://www.hs.fi/kotimaa/SK+James+Hirvisaaren+kirjoittelusta+harkitaan+esitutkintaa/a1379987856280

http://fi.wikipedia.org/wiki/James_Hirvisaari

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/121680-alamolo-nousi-%E2%80%9Dhihamerkkitekstista%E2%80%9D-%E2%80%93-james-hirvisaari-puolustaa

http://pittsburghhotplate.com/tag/steaks

http://fi.wikipedia.org/wiki/Juutalaisuus#Kosher-ruoka

JULISTUS

Täten julistan Päreitä-blogin tästä päivästä alkaen systemaattisesta [niin pseudotieteellisestä kuin poliittisesta] rasismista vapaaksi vyöhykkeeksi.

.

Rauno Räsänen

*

http://www.zazzle.co.uk/anti_racism_pinback_button-145130811875060561

Teeskentelijöitä ja fanaatikkoja

Päre sisältää Erasmus Fallkullalaisen kommentin Ironmistressin päreessä Päivän mietelmä [osa I] ja RR:n kommentin Fallkullalaisen kommenttia koskien [osa II].

.

I

Ironmistress kirjoitti päreessään Päivän mietelmä: Finanssineron ja talousrikollisen välinen ero on veteen piirretty viiva.

.

Erasmus Fallkullalainen Helsingistä kirjoitti: ‘Ei veteen voi piirtää viivoja. Siinä voi vain uida tai sukellella. Tai kalastella. Tai purjehtia. Tai - - no - mutta viivoja siihen ei piirrellä - - hmm - no - tai miksei voi, mutta eihän ne näy ainakaan havainnoivalle silmälle kuin eräänlaisena näköharhana. Pitää siis olla niin sanottu metaforinen silmä, että näkisi sen viivan. Metaforinen ilmaisu ei kuitenkaan ole matemaattis-fysikaalisessa mielessä eksaktia vaan hämärää ja epämääräistä. Kumma että niin valurautainen tiedenainen kuin sinä suostut sellaista edes hetkellisesti käyttämään. Mutta toisaalta – onhan nuo älykkyysosamäärätodistelutkin se verran hämärää olkiukko-päättelyä [ikään kuin ÄO olisi jokin kontekstista riippumaton absoluuttis-objektiivis-ehdoton luonnonilmiö siinä missä fysiikan lait tai Jumalan käskyt], etten taida tässä ihmetellä tämän enempää. Olkoon sitten älykkyysosamääräkin hämärään ja upottavaan veteen piirretty viiva: valkoisen suomalaisen ja mustan somalin toisistaan erottamiseksi konstruoitu. Se katoaa kaikkialta muualta kuin viivan vetäjän tajunnasta yhtä nopeasti kuin on piirrettykin ja siksi se täytyy vetää jatkuvasti yhä uudestaan, jotta sen erottavuus näkyisi edes katoavana kuvajaisena. Toisin oli ennen. ‘Neekereiltä puuttuu jotain ja se jokin on älyllisen uteliaisuuden impulssi’. Näin on lausunut [muistinvarainen lainaus] Thomas Jefferson, joka oli demokraattisen parlamentarismin perustajaisä ja orjuuden vankkumaton kannattaja, kartanoherra ja yhteensä 700:n orjan omistaja. Hän ei piirrellyt tilastollis-tieteellis-uskonnollisia kuvajaisia veteen vaan oli avoimesti ja reilusti rasisti. Sellaista ihmistä minä saatan jopa kunnioittaa, koska hän pelaa avoimin kortein toisin kuin nykyrasistit.
.

II

.

1

Näyttää Erasmus Fallkullalainen reagoivan ÄO-määrittelijöitä ja  -määrittelyjä kritisoidessaan mutatis mutandis hiukan samaan tapaan kuin Martin Luther Erasmus Rotterdamilaisen skeptiseen argumentti-päättelyyn tahdon vapauden suhteen.

. 

Tosin ÄO-spekulantit eivät ole suinkaan skeptikkoja vaan muka tieteellisiä ‘vakaumuksessaan’, jonka perimmäinen intentio on tehdä Afrikasta tummaihoisten ihmisten reservaatti, josta nämä eivät enää saa enää poistua kontaminoimaan alhaista älykkyysosamääräänsä valkoisten älykköjen geeneihin. - - Hehheh - - mutta nauru seis! – näin he todella ajattelevat – jos ei aivan ääneen, niin rivien välistä luettavalla tavalla tämä käy hyvin selväksi ja mikäli he muuta väittävät, he ovat teeskentelijöitä samaan tapaan kuin Lutherin tulkitsema Erasmus kristinuskossaan.

.

2 

Luther ei lähde pelaamaan Erasmuksen skeptistä argumentti-peliä [tahdon vapauden puolesta tai sitä vastaan voidaan esittää yhtä (epä)päteviä argumentteja], koska tietää, että siinä pelissä kukaan ei voi ‘voittaa’ vaan väittää mutkat suoriksi oikoen, että Erasmus teeskentelee kristittyä jo sen vuoksi, ettei skeptisestä argumentista myöskään voi loogisesti seurata ‘uskoa’ tahdon vapauden myöntämisen kautta, kuten Erasmus kuitenkin näyttäisi olettavan.

. 

Tahdon vapaus ilmenee Erasmuksen mukaan analogisena ihmisen oman olemassaolon kanssa, jonka kieltäminen on absurdia [vrt. Descartes about 100 vuotta myöhemmin]. Näin siis skeptisen päättelyn lopussa sittenkin odottaisi vakuuttuneisuus tahdon vapaudesta, jonka Jumala on meille antanut sitä hyvin käyttääksemme.
.
Erasmuksen päättely on kuitenkin perimmältään skeptisen logiikan mukaista: tahdon vapaus on tosi 'todennäköisesti', ikään kun pragmaattisena välttämättömyytenä tai itsestään selvyytenä, mutta/siten myös alunperin Jumalan armon lahjoittamana 'kykynä'. 
.
Erasmuksen humanistisesta ihmiskeskeisyydestä seuraa kuitenkin kristinuskon alkuperäisen sanoman suhteen [joka jo evankeliumien ensimmäisistä tulkinnoista (Paavali contra Jaakob) lähtien johtaa uskon ja tekojen ristiriitaan] opillisia ongelmia, joiden sofistikoituneet rationaaliset ja useinkin pelagiolaisuuteen päätyvään humanismiin perustuvat ratkaisut Luther kaikkein provosoivimillaan kuittaa herjaamalla järkeä 'Babylonian portoksi' [~ huoraksi, joka sofistis-argumentatiiviseen houkuttavuuteensa vedoten viettelee vilpittömän Jumala-uskon älyllis-individualistisen hybriksen nautintoihin/rr]'. 
.
[Käsittelen tätä paitsi kristinuskon soteriologisen ytimen kahtiajakoisuutta koskevaa myös koko inhimillisen ajattelun varmuuden mahdollisuutta/mahdottomuutta fundamentaalisti ilmentävää ongelmaa myöhemmässä vaiheessa].

. 

Erasmus ei silti alunperin halunnut niinkään muuttaa Lutherin kantaa tahdon vapauden suhteen kuin hiukan lieventää sen jyrkkyyttä ja nimenomaan asiasta rauhallisesti keskustellen. Samalla hänen pyrkimyksenään oli jopa puolustaa Lutheria ja ajaa hänen asiaansa, sillä vaikka Erasmus[kin] oli kriittinen Rooman kirkkoa kohtaan, hän halusi sovitella Lutherin ja Rooman välillä, koska Lutherin kirkkopoliittinen asema ja jopa hänen henkensä oli vuoden 1520 paikkeilla uhattuna. Tämän projektin Luther Erasmuksen hämmästykseksi ja mielipahaksi kuitenkin torjui. Luther ei lopulta halunnut edes keskustella vaan provosoi ellei peräti hyökännyt Erasmusta vastaan.

. 

Luther ei halua ymmärtää ja hyväksyä Erasmuksen positiivisia motiiveja hänen suhteensa vaan kokee, että Erasmus haluaa vain pakottaa hänet skeptisellä pelillään argumentatiiviseen umpikujaan. Luther hylkää skeptisen lähestymistavan ja ylipäätään koko argumentaatiopelin eikä lähde esittämään tarkasti muotoiltua loogista vasta-argumenttia tahdon vapauden kumoamiseksi vaan ottaa käyttöönsä raskaan sarjan polemiikin, jossa syytää Erasmusta teeskentelijäksi [näin ajateltiin ajoittain jopa Vatikaanissa], joka ei paljasta todellista kantaansa ja vain näyttelee kristittyä, mikä Lutherin antipelagiolaisella asenteella kärjistettynä tarkoittaa, että Erasmus ajaa Saatanan asiaa.

. 

Luther osaa asettaa sanansa sekä ilkeästi että kantaansa osuvasti ilmaisten: ‘Erasmus is slippery as an eel. Only Christ could grap him’ [PPS.]. 'Erasmus on liukas kuin ankerias. Vain Kristus voisi tarttua häneen' [ ~ ja/eli oivaltaa, mitä hän todella tarkoittaa].

. 

3 

Soveltaakseni Erasmuksen ja Lutherin tapausta älykkyysosamäärä-spekulantteihin [etenkin Ironmistress ja Valkea] ja Erasmus Fallkullaiseen [siis itseeni], niin asetelma on seuraavanlainen [esitin sen itse asiassa jo ensimmäisessä luvussa].

. 

Älykkyysosamäärällä ihmisiä arvottavat konservatiivit kieltävät ehdottomasti olevansa rasisteja, mutta Lutherin tavoin minä en usko heidän olevan rehellisiä tässä asiassa; he vain näyttelevät olevansa arvokonservatiivisia demokraatteja ja siten jopa patrioottisia humanisteja, vaikka heidän todistusketjutustensa sisäisestä intentiosta vääjäämättä seuraa jonkin asteinen heikommalla älykkyysosamäärällä ‘varustettujen’ ihmisten karsinointi omiin reservaatteihinsa ‘tartuttamasta tautiaan’ älykkyysosamäärältään, moraaliltaan ja uskonnoltaan ‘korkeampiin’ ihmisryhmiin ja/eli kansanryhmiin ~ kansoihin. Korkea älykkyysosamäärä ei toki vielä takaa ‘viisautta’, kuten Ironmistress osaa päätellä, mutta se takaa silti oikeuden ylemmyyteen [mitä Ironmistress ei julkisesti sano ääneen] – sekä moraaliseen että uskonnolliseen ylemmyyteen.

. 

Taustalla siis piilee nimenomaan erittäin vahva maahanmuuttokriittinen lähtökohta, jonka perusta löytyy minun mielestäni vähintään yhtä paljon näiden kriitikkojen henkilökohtaisesta persoonallisuuden dynamiikasta [paikallisiin yhtenäisyys- eli perinnearvoihin fiksoituneista ennakkoluuloista ja muukalaisvihamielisyydestä] kuin tietyistä sinänsä todellisista ongelmista maahanmuuttajien integroitumisen suhteen.

.

Mitä muuta tämä kuitenkaan lopulta on kuin piilevää rasismia, joka juontuu jo paitsi pakkomielteisestä ÄO:lla todistamisen tarpeesta myös ja etenkin ÄO:n käyttämisestä yleisenä kriteerinä poliittisten päätösten systemaattiseksi ohjaamiseksi – ei ainoastaan älykkyysosamäärältään heikompien maahanmuuttajien torjumiseksi vaan ylipäätään koko yhteiskunnan hierarkisoimiseksi tiukkapipoisten nationalisti-arvokonservatiivien hysteeris-paranoidisen moraalikontrollin alaisuuteen.

. 

PS.

Älkää nyt älykkyysosamäärä-konservatiivit polttako päreitänne minun suhteeni, ettekä te minut tuntien enää poltakaan, koska olen teidän mielestänne ‘toivoton’ tapaus. Aion joka tapauksessa/kuitenkin ottaa seuraavaksi käsittelyyn punaviher-liberaalien arvopluralistisen ihmisoikeus-hössötyksen, josta on tullut tälle narsistiselle urbo-ryhmälle [urbaanit boheemit] konservatiiveihin kohdistuva ideologinen lyömäase vailla vertaa.

.

Itse en sellaista asetta käytä – tietenkään, koska minulla kyseessä olevasta asiasta sekä ‘korkeampi, syvempi että konkreettisempi’ käsitys kuin johonkin mielikuvituksellisen abstraktiin ihmisyyteen tai ihmisoikeuksiin vetoaminen. Kas kun eivät vetoa maailmakaikkeuteen. Sitä laajemmaksi ei enää voi universaalien oikeuksien alaa ja perustaa vetää. Mutta kuka pystyy samaistumaan edes eurooppalaisuuteen, ihmiskunnasta ja herra jumala maailmankaikkeudesta nyt puhumattakaan?!

. 

Myös urbot osoittautuvat tiukan paikan tullen teeskentelijöiksi eli he jopa halveksivat yksityisissä kannanotoissaan ghettoutumiseen aivan liian helposti ajautuvia muslimi-maahanmuuttajia, jotka eivät sitten millään ilveellä ota integroituakseen uuteen maahansa, joka sentään tarjoaa heille yllin kyllin oikeuksia, vapauksia ja hunajaa verrattuna heidän entisiin rosvojoukkojen kaappaamiin kotimaihinsa, joissa sisällissota on pikemminkin poliittinen status quo kuin väliaikainen poikkeustila.

. 

PPS.

Näin ‘meidän’ kesken sanottuna, juuri tämä on se kritiikki, jonka itse haluan esittää myös Erasmuksen kristillisyydestä päävaikutteensa ottanutta arminiolaisuutta kannattavalle Montaigne-Kemppiselle, joka on skeptisen mutta kristinuskoon päin kallellaan olevan humanismin kirkkain [?] edustajamme ainakin täällä Blogistanissa [Kemppinen is slippery as an eel. Only Christ could grab him]. 

*

[to be continued]

*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Arminiolaisuus

http://takkirauta.blogspot.fi/2013/06/paivan-mietelma.html

http://takkirauta.blogspot.fi/2013/06/lukutaito-ao-ja-abstrakti-ajattelu.html

http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510391372

http://www.amazon.com/Theological-Origins-Modernity-Michael-Gillespie/dp/0226293467

http://www.logos.com/product/17698/erasmus-and-luther-their-attitude-to-toleration

Arvokkaita tosiasioita ja kulttuurimediapaskaa

‘Raivotautinen islam tulee taas. Lyökäämme siltä lopullisesti pää poikki älyllämme, teknologiallamme ja uskonnollamme’ [Reinhold Reiniläinen vuonna 2013].

 

1

Ironmistress kirjoitti edellisen päreeni kommentissa: ‘Tosiasioista ei edelleenkään voi muodostaa arvolauseita, tämä kaikille rasisteille tiedoksi.’

 

Ai että tämänkö takia emme voi olla rasisteja? Sen vuoksi että jokin looginen sääntö aina säännöllisin ajoin muisteltuna ja mantran tavoin hoettuna jotenkin itsessään lähes automaattisesti estää sen? Ja jos ei estä, niin silloin ihminen on todella ja oikeasti rasisti?

 

Höpöhöpö. Me teemme tosiasioista yleistyksiä arvojen suuntaan ja arvoiksi koko ajan lähes kaikessa puheessamme ja jopa tieteellisissä väittämissämme. Myös älykkyysosamäärästä. Mielestämme korkea älykkyysosamäärä tekee ihmisestä paitsi toiminnallisesti taitavamman ja kyvykkäämmän [empiirinen tosiasia] myös eettisessä arvoasteikossa paremman [normatiivinen arvo]. Juuri sinä itse, Ironmistress, käytät ÄO:ta tässä merkityksessä ja todistelet tällä tavoin [contra Humen laki] vertailemalla keskenään yhteiskuntia, joiden väestöllä on muka faktisesti erilainen ÄO ja myös erilainen uskonto. 

 

Tämän kaltainen vertailu on sitä samaa 1800-luvun imperialistis-kolonialistista sosiaali-darwinismia, jossa älykkyysosamäärältään korkea ja ‘oikeaa’ uskontoa edustava valkoinen ‘mies/nainen’ haluaa ottaa vallan älykkyydeltään tyhmemmistä roduista, joilla on uskonto, joka estää laajan tieteellis-yhteiskunnallisen kehityksen näissä maissa. Niinpä minun katsannossani myös kaikki lähetystyö sisältää edelleen kolonialistisen rasismin intention, sanoipa vaikka itse arkkipiispa tai Paavi mitä tahansa. Kukapa nyt omaa firmaansa haukkuisi ja likaisi. Ei ole olemassa pyyteetöntä avustustoimintaa, kuten ei ole ilmaisia lounaitakaan. 

 

Niinpä se, että tiedostaa kyseenalaistettavissa olevan Humen lain [sillä etenkin ihmistieteissä tosiasioiden ja arvojen erottelu on ellei kehämäistä niin ainakin erittäin vaikeaa/vrt. ongelmat ilmiöiden välisten korrelaatioiden arvioinnissa sekä syyn ja seurauksen erottamisessa toisistaan], ei ‘puhdista’ ketään rasismiin päin kallellaan olevasta mentaliteetista. 

 

Ei riitä, että hokee Ironmistressin lailla ‘tosiasioista ei voi edelleenkään muodostaa arvolauseita’, mikäli sanojan koko intellektuaalinen mentaliteetti itsessään toimii kuitenkin jatkuvasti sellaisen asenteen ja ideologian motivoimana, joka nimenomaan sekoittaa empiirisen tosiasian ja normatiivisen arvon keskenään [sanojan sitä itse tajuamatta]. 

 

Ironmistressin [oletetusti tiedostamaton] intentio puheessaan on seuraavanlainen. ‘Tosiasioista ei voi muodostaa arvolauseita, mutta koska olen tosiasiallisesti parempi, olen myös normatiivisesti parempi eli oikeutettu ohjaamaan ja hallitsemaan näitä tyhmempiä primitiivisen uskonnon edustajia, jotka elävät vailla hyvinvointia, demokratiaa ja naisten vapautta.’ 

 

Tämä ei vielä ole rasismia, mutta tästä kaikki rasismi kuitenkin alkaa: ylemmyydentunteesta, joka perustuu vakuuttuneisuuteen omasta korkeammasta älykkyydestä, korkeammasta sivistystasosta ja oikeasta uskonnosta. Huomataan, että juuri tieteellisesti ja juridisesti kaikkein sivistynein ja poliittisesti kaikkein demokraattis-liberaalein ihminen saattaakin olla samalla Jean-Babtiste Clamencen [Camus: Putoaminen] tavoin oikeamielisyydessään kaikkein omahyväisin ja itsetyytyväisin olento, joka kaiken lisäksi vaatii ihmisten käyttäytyvän kuten hän haluaa, uskovan samoihin uskomuksiin, kuin mihin hän uskoo ja kouluttautuvan kirjaimellisesti saman didaktisen kaanonin mukaan kuin hän itsekin.

 

Kuvattua asennetta ja vaatimuksia ei yleensä kutsuta rasismiksi, vaikka ne tiukasti tulkiten täyttävät rasismin perimmäisen tunnusmerkin: toisten ihmisten yksipuolisen [ei vaihtoehtoa käännytettävän/integroitavan/assimiloitavan omalle/aiemmalle identiteetille] käännyttämisen valtakulttuurin arvojen ja normien mukaisen elämän ja tradition piiriin siinä määrin, että aiempi oma symbolinen identiteetti kuihtuu ja häviää.

 

Tällaista on hienostunein ja oikeutetuin rasismi tänäkin päivänä. Perussuomalaiset konservatiivit ovat sen vannoutuneimpia kannattajia Suomessa [mieluiten Persut eivät tietenkään päästäisi Suomeen ainuttakaan islam-mutakuonoa]. Ironmistress yksittäisenä bloggarina, tosiasioista-ei-voi- johtaa-arvoja-mantrastaan huolimatta tai juuri sen takia [kuten edellä on osoitettu], edustaa perussuomalaistyyppistä mentaliteettia, jota hän ryydittää ‘uskonnollisella teknokolonialismillaan’ ja tulee siten luokitelluksi protorasistiksi par exellence.

 

Nyt voidaan tietysti kysyä, eivätkö edellisen todistelun perusteella lopulta kaikki ihmiset ja kansat ole jollain tavoin rasistisia tai sitten kukaan tai ketkään eivät ole? 

 

En ole tässä halunnut enkä voinut osoittaa, että jotkut ovat tai eivät ole rasismiin päin kallellaan [lopulta kaikki ovat – jokainen ‘vuorollaan’]. Olen vain halunnut tarkentaa sitä, miten helposti me menemme niin sanottujen tosiasioitten taakse piiloon oikeuttaaksemme omat valtapyrkimyksemme, joiden motiivina mitä ilmeisimmin on tulkita esittämämme tosiasiat myös normatiivisesti, arvoina, mikä [muka] oikeuttaa meidän väliintulomme ja kolonialistiset käännyttämiskäytäntömme ilman, että näkisimme tuossa ‘silmänkääntötempussa’ mitään loogista tai psykologista ongelmaa.

 

Ongelma on tosiasioiden ja arvojen käytön kehämäisyys. Toisin sanoen tulkitsemme omat traditionaaliset arvomme välittömästi tosiasioiksi, jotka ovat pysyviä, oikeita ja ikuisia, vaikka kyseessä ovat tietyn kulttuurialueen sisällä syntyneet uskomukset ja tavat. Relativismia tai ei [itse en ole relativisti ‘perusmoraalin’ suhteen], mutta tämä ongelma pitää ensin tiedostaa kunnolla eikä vain aatehistoriallisella ylioptimismilla doupattuna kehiteltävä kulttuuri-sosiologisen kuvittelun ja jälkiviisauden varassa jotain sarjakuvamaista ihannemaailmaa, josta kaikki ‘huono ja paha’ aines on teknologian ja luterilaisuuden avulla saatu eliminoitua, jotta voitaisiin ‘aloittaa kulttuurillisen paradigman muutos.’

 

Kun oikein tarkkaan kuuntelen, niin viimeiseen lauseeseen kaiku vastaa ensimmäisen kerran jostain 1960-70-luvulta [näenkö samalla punaisen lipun?], sitten toistamiseen erittäin voimakkaasti ja selvästi jostain 1930-luvulta asti [näenkö nyt hakaristin?]: ‘pitää aloittaa kulttuurillisen paradigman muutos’, ‘pitää aloittaa kulttuurisen paradigman muutos’, ‘pitää al - -‘ [sitten ei kuulu muuta kuin kohinaa, rätinää ja pauketta, sillä aina ennen kuin jotain muutosta ollaan aloittamassa, jotain vanhaa täytyy ensin lopettaa tai ainakin sensuroida].

 

2

Olen osittain samaa mieltä, kuin mitä kuulemani kaiku viestii, mutta kun avaan TV 2:n tai jonkun mainoskanavan [yök!], uskoni korkeatasoisen kulttuurisen muutoksen mahdollisuuteen katoaa lähes tykkänään. Tästä halveksunnan, säälin ja resignaation tunteitten aiheuttamasta pahoinvoinnista saan kiittää liberalismia, demokratiaa, modernisaatiota, globalisaatiota, vapaata kaupankäyntiä, kulttuurien sekoittumista, taiteen tason madaltumista typeräksi viihteeksi ja sekoiluksi, maahanmuuttoa kulttuureihin, joihin muuttaja ei kykene integroitumaan, Schengen-sopimusta, lisääntyvää lentokoneilla matkustelua ympäri maailmaa, ylipäätään monikulttuurisen diversiteetin jatkuvaa lisääntymistä eli traditioon perustuvan yhtenäiskulttuurin yhtaikaista pirstaloitumista ja finansiaalista kaavamaistumista yhdenmukaistavaksi mainosroskakulttuuriksi, jonka perusostohoukuttimina toimivat tietenkin porno ja väkivalta ja jonka ainoa tehtävä on myydä yhä enemmän, jotta jatkuva kasvu eli kestävä kehitys tuottaisivat enemmän voittoa kapitalistille ja pitäisivät julkisen sektorin palvelut nimellisesti mahdollisina, mikäli kapitalisti suostuu maksamaan edes muutaman promillen veroistaan valtiolle ennen kuin siirtää voittonsa veroparatiiseihin.

 

En siis ole mikään kulttuuriliberaali, vaikka poliittisen ontologian lähtökohtani ja perustani onkin liberalistinen: kaikki ihmiset ovat samanarvoisia – ilman mitään rajoituksia. Mutta tämän tunnustuksen jälkeen joudunkin sitten vaikeuksiin, koska inhoan syvästi kapitalistista liberalismia, joka oikeutetaan valtiosääntöjuristien [juristien yleensä] juonimilla demokraattisen representaation/edustuksen positivistis-institutionaalisilla tulkinnoilla [kansalla on äänioikeuden lisäksi erittäin vähän vaikutusmahdollisuuksia parlamentin toimintaan] ja jossa kaupankäynnin häikäilemätön vapaus ja rajaton yksityinen omistusoikeus hyväksytään ihmisten ja kansojen kommunikatiivisen toiminnan perustaksi [esimerkkinä järjestelmän korruptiosta ja suoranaisesta rikollisuudesta on esim. verosuunnitteluksi nimitetty laillistetun veronkierron mahdollisuus ja veroilla keinottelu; lisää esimerkkejä löytyy kymmenittäin]. 

 

Elintasomme ja vaurautemme on varmaankin merkittävästi johdettavissa vapaan kaupan tuottamasta työstä ja veroista, mutta samalla vapaa kauppa monipuolistaessaan tuotevalikoimiamme yksipuolistaa arvomaailmaamme, sillä kapitalismi on darwinistinen prosessi, jossa yksittäinen megayritys evoluution lainalaisuutta noudattaen pyrkii ikään kuin yhtenä populaationa lisääntymään määrättömästi ja siten valtaamaan markkinat kokonaan. Lopputulos on markkinoitten romahtaminen. Mutta mitä tapahtuu oligarkisessa kapitalismissa, jossa vain 2-3 yritystä kilpailevat keskenään? Siellä kulttuuri muuttuu pelkäksi taloudeksi ja kansalaissubjektit pelkiksi taloussubjekteiksi. Tuloksena on rahan ja täysin turhamaisen status-kilpailun mädättämä kilpailusivilisaatio eli pelien ja trivian Idiot-Landia. Uskonnot kuolevat tai muuttuvat nekin pelkiksi viihde- eli/ja kauppakeskuksiksi.

 

Kuka haluaa tällaista kulttuuria? Kuka sitä arvostaa? Monikulttuuriset, kestävän kapitalistisen kehityksen [oxymoron] liberaalitko? - - Minusta ette saa kannattajaa. Taidan äänestää Perussuomalaisia, vaikka yhä edelleen ja loppuun asti olen siis sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat mihinkään ominaisuuksiin katsomatta samanarvoisia. Toiset ovat toki vittumaisempia ja halveksittavampia kuin toiset, eri syistä vain. Täytyy siis yrittää kestää tuo Persujen patologinen mamu-resistenssi. - - Hehheh. Ei taida onnistua. En malta olla vittuilematta sangen pahasti eräille Persujen kaikkein hölmöimmille tai ‘hienostuneimmille’ kansanedustajille. Saattaisivat Juho Eerolan ja Jussi Halla-ahon kaltaiset ‘herkkähipiäiset ja siistit pojat’ vetää herneen nenään - - - . Ei – en aio heittää lokaa niskaanne neidit. - - Ainakaan tänään - - -.

 

3

Nonniin. Nyt keitän kahvit ja leikkaan kohtuullisen palan täytepitkosta, vaikkei se sokeriarvoille hyvää teekään. Mutta eihän tätä kroppaa voi pelastaa enää muu kuin ylösnousemus. Se olkoon tavoitteeni.

*

http://pameladeanne.blogspot.fi/2010/12/islam-is-about-conqueringnot-peace.html

Erik Almqvist ei ehtinyt oppia, että 'oman' joskin samalla virallisesti hyväksytyn lain noudattaminen mahdollistaa paljon tiukemman ja tuloksellisemman 'rasismin' kuin oma laittomuus, jolla ei ole parlamentaarista hyväksyntää.

Rautaputkiskandaali johti ruotsidemokraatin eroon parlamentista.

 

30.12.2012

AFP

FREDRIK PERSSON / AFP

Erik Almqvist

 

Tukholma. Siirtolaisvastaisen Ruotsidemokraatit –puolueen kansanedustaja Erik Almqvist, 31, eroaa puolueesta ja jättää Ruotsin parlamentin. Almqvist kaatui videoon, jossa hän rautatankoa heilutellen esittää rasistisia solvauksia kahdelle pikaruokaravintolan edessä seisovalle miehelle.
"Ei, tämä ei ole sinun maasi vaan minun maani", Almqvist uhoaa videolla toiselle miehistä.
Paikalle tullutta naista Almqvist herjaa viranomaisten käsiin päätyneellä videolla "pikkuhuoraksi". Almqvistin lisäksi videolla esiintyy kaksi muuta Ruotsidemokraattien toimihenkilöä.
Almqvistin kansanedustajapaikan ottaa Anna Hagwall, 59.
Puolueen talousasiantuntijana profiloitunut Almqvist joutui jo marraskuussa luopumaan tästä tehtävästä, kun kaksi vuotta vanha kohuvideo nousi Expressen –lehden kautta julkisuuteen.
Videon oli ottanut puolueen oikeusasiantuntija Kent Ekeroth matkapuhelimellaan.
*

http://www.hs.fi/ulkomaat/Rautaputkiskandaali+johti+ruotsidemokraatin+eroon+parlamentista/a1305632153733

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsidemokraatit

Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa

Kuvassa Herostratoksen pelkästään kuuluisuutta saadakseen polttaman muinaisen Artemiin temppelin raunioita Efesoksessa.




Unohtakaa Herostratos, unohtakaa Adam Lanza, lopettakaa hysteerinen keskustelu, joka ruokkii pelkästään omaa perverssiä uteliaisuuttanne, omia väkivaltaisia fantasia-kuvitelmianne ja etenkin media-kapitalismin loputonta lööppi-kampanjointia. Ajatelkaa tätä asiaa [Newtownin koulusurmat], mutta älkää keskustelko siitä muiden kuin läheisten ihmisten kanssa. Typeryys ja rasismi vain tiivistyy ja voimistuu, kun suuret massat alkavat ‘vaihtaa mielipiteitä’ keskenään. Demokraattinen sananvapaus ei tarkoita jatkuvaa julkista hölöttämistä ja leimasimen käyttöä vaan vakavaa harkintaa ja tarpeen tullen vaikenemista, jotta voisimme toimia päättäväisesti ja oikein.
*
Herostratus and Cultural Rot
.
Sorrowfully, we can not forget Herostratus.

History remembers Herostratus because he destroyed one of the seven wonders of the world. In 356 BC, Herostratus set fire to the Temple of Artemis at Ephesus, burning it to the ground. He did this for one reason, to be remembered.

Shocked by his act and determined to prevent others from following his example, officials executed Herostratus and banned the utterance of his name. The Ephesian elite tried to scrub the name of Herostratus from history – as if he never existed.

It is hard to fault them. Today we react in a similar way when someone disrupts a sporting event by running on the field or some such idiocy. The television cameras cut away, refusing to give the attention the disrupter sought. But if you are at the game, something entirely different happens – the crowd cheers the selfish attention whore.

It is a long way from a Herostratus to a Kardashian, or, well, pretty much anything on MTV. Yet with any case of someone willing to seek fame at any cost, it seems like good policy to refuse them their gratification. Whether they are destroying a world wonder, or an institution, or a culture, or even a single family, anyone who is willing to burn down something else in exchange for fame is contemptible.

But this really does not address the problem. On “reality” shows, from Tila Tequila to the Jersey Shore, from Wife Swap to the Bachelor, the problem is that there is a willing audience.

Herostratus may have been a pioneer, but he was a symptom, not the disease. Today, the disease has spread, infecting the whole cultural body. One may be able to imagine potential cures, but I can not imagine a recovery to health.
*
http://yawper.org/2012/01/17/174/
http://en.wikipedia.org/wiki/Temple_of_Artemis
http://en.wikipedia.org/wiki/Herostratus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Herostratos
http://fi.wikipedia.org/wiki/Artemiin_temppeli
http://fi.wikipedia.org/wiki/Newtownin_kouluammuskelu

Seitsemän Euroa-Päre raportoi: Saul vainoaa köyhiä ja heikkoja 'altruistisella rasismilla'

Kokoomuksen Saul Schubak vainoaa köyhiä ja heikkoja 'altruistisella rasismilla'. Vain Jumala voi muuttaa hänen mielensä kuten kävi Saulin kristittyjä vainoavalle kaimalle noin 2000 vuotta sitten. Lähettääkö Jumala armossaan [tämä on augustinolainen armon tulkinta erotuksena luterilais-forenssiseen, jossa ihminen ei muutu sisäisesti vaan alkaa ainoastaan totella Jumalaa] sähköshokin, jonka seurauksena Suomen Saul muuttuu hengelliseksi kristityksi ja hylkää materialistisen tataari-juutalaisuutensa? Talousetiikan erikoisblogi: Seitsemän Euroa-Päre seuraa tapahtumia myös kulissien takaa. Elämme jännittäviä aikoja.

*

Kommentti Timolle edellisessä päreessäni.

.

Timo kirjoitti: ‘Mutta en mitenkään tullut ajatelleeksi, että saattaisit ottaa kommenttini itseesi’.

 .

En minä ole ottanut kommenttiasi itseeni, ellei sitten oman näkökannan retorisesti vahvaa esittämistä sellaisena pidetä, mitä kovasti ihmettelen.

*

Schubak on objektiivisesti väärässä eräitten empiiristen faktojen suhteen ja subjektiivisesti eri mieltä [mikä on eri asia kuin olla argumentatiivisesti väärässä] kuin minä normatiivisten ‘tosiasioiden’ suhteen. Ensin mainitut tosiasiat on helppo osoittaa esim. sosiaalilainsäädännöstä tarkistamalla, mutta normatiiviset faktat täytyy jokaisen itse selvittää itsensä kanssa. 

.

Arvot ovat perimmältään aina subjektiivisen päätöksen ja vakaumuksen tulosta. Toisin sanoen arvot ovat objektiivisia vain edustamiensa ihmisten ja ihmisryhmien perspektiivistä katsottuna. Niinpä myös Schubak voi puolustaa omiaan joutumatta periaatteelliseen ristiriitaan itsensä kanssa, mikä ei tietenkään merkitse, ettei häntä jostain toisesta perspektiivistä katsoen voisi pitää ristiriitaisena yhteiskunnallisen/sosiaalisen integraation kannalta. Yhtä lailla Schubak voi kritisoida vasemmistoa taloudellisen ajattelun tehottomuudesta ja jopa irrationaalisuudesta.

 .

Mitä tästä näennäisen arvorelativistisesta asiaintilasta seuraa? Antagonismi. Vanha kunnon antagonismi, joka ei laukea millään selittelyillä vaan jättää ikuisen konfliktin kapitalisti-porvarin sekä palkan- ja tukiensaajan välille. Vähäinenkin järki ja intuitio sanoo, ettei Schubak taatusti ole köyhän ja heikon ihmisen asialla vaan pikemminkin hänen vihollisensa. Ei ole olemassa perustavaa syytä, jonka vuoksi köyhyysrajalla elävien ja alemman keskiluokan pitäisi olla samaa mieltä hänen peruslinjaustensa kanssa.

.

Demokratia on köyhän kannalta siitä hyvä systeemi, että siinä pyritään sovittelemaan näitä konflikti-tilanteita. Tämä on köyhän ainut mahdollisuus vaikuttaa, ellemme laske mukaan väkivaltaa ja terroria, jotka eivät oikeastaan ole mahdollisuuksia lainkaan vaan itsetuhoinen noidankehä. Rikkailla ja ahneilla [esim. pikavippifirmat] sen sijaan on muitakin vaikutusmahdollisuuksia ja niitä he myös käyttävät kokien, että eduskunta heidän ‘vapaata ja hyödyllistä’ kaupankäyntiään [koronkiskontaa] väärämielisesti rajoittaa. Niinpä he pyrkivät kiertämään lakeja minkä keksivät ja ehtivät. He haluavat aina vain enemmän voittoa ja väittävät, että se tuottaa kaikille enemmän, vaikka he maksavatkin veroja suhteellisesti yhä vähemmän ja taantumia miljoonavoittojen keskellä ennakoiden erottavat tuhansia ihmisiä tehtaistaan ja firmoistaan. 

.

Tämä on kaksinaismoralistinen yhtälö, josta seuraa, että Schubakin arvoissa on sittenkin jotain mätää, koska hän toimii vain omaa henkilökohtaista hyötyään ajatellen, vaikka naamioikin puheensa kaikkia koskevan ja hyödyttävän markkinatalousrationalismin eli ‘näkymättömän käden’ talousmetafysiikkaan.

.

Schubakin arvot ovat ja pysyvät markkinavoimien eliitin arvoina, koska hänen arvomaailmansa hyväksyy ja oikeuttaa tuon pienen eliitin yhä suuremman rahallisen vallan. Minä en tällaista asiaintilaa hyväksy vaan pidän sitä paheena, valheena ja eettisenä asennevammana, olkoonkin, että jokainen joutuu itse päättelemään omien arvojensa pätevyyden. En kuitenkaan sanonut, että arvojen subjektiivisuus koskisi suoraan niiden sisältöjä vaan ainoastaan niiden valintaan liittyvää päätöstä. Päätös on väistämättä subjektiivinen mutta sisällöt verrannollisia toistensa kanssa, joten niitä voidaan punnita oikeuden ja oikeudenmukaisuuden vaa’alla. Päädymme jälleen eduskuntaan, mikä ei Schubakin kaltaisia laissez faire-pelureita miellytä, koska eduskunnan päätökset asettavat väistämättä rajoituksia heidän ahneudelleen, koronkiskonnalleen ja mainosmanipulaatioilleen. 

.

Kokoomuksen ultraliberalistit eivät tarvitse eduskuntaa rajoittamaan kaupankäyntiä. He haluavat täydet valtuudet ja vapaudet myydä rahaa, pornoa, huumeita ja aseita. Mutta samalla he haluavat myös täyden turvallisuuden kaikelle kaupankäynnilleen, omaisuudelleen ja omalle hengelleen. Ja sen eduskunta voi rikoslakien ja poliisivalvonnan kautta järjestää. Nämä ihmiset siis haluavat eduskunnan paitsi legitimoivan koronkiskontansa myös takaavan tällaiselle toiminalle poliisin suojelun. Hehheh. Tuskin voisi ultraliberaali ihmisten tarpeilla keinottelija enempää/vähempää valtiolta vaatia. Vain kaiken.

.

Evoluutiobiologia toki tuntee biologisen lainalaisuuden, jossa vahvemmat syövät ravintoketjussa heikompiaan, mutta tällaisen luonnontilan kopioiminen suoraan yhteiskunnalliseksi käytännöksi ihmisten maailmassa on pöyristyttävää. Sitä esim. Wahlroos, Sasi, Schubak [Sasin entinen avustaja], Stubb ja Vapaavuori kuitenkin haluavat. Heikot ja kilpailun kannalta tarpeettomat on poistettava yhteiskuntaluonnon kiertokulusta, koska he ovat vain pelkkä menoerä kapitalistille. 

.

Kun markkinavoima-ravintoketjun kannalta tarpeettomat ihmiset eivät ole enää aiheuttamassa häiriöitä ideaalisen kysynnän ja tarjonnan vapaalle muodostumiselle [mikä on tietysti utopia ja valhe sekin], voi keskiluokkaa juoksuttaa mielin määrin mainosmedian perässä ostattamassa itselleen joka viikko uutta imaginaarista statusta. Silloin on kaikki hyvin. Uusliberalistiset ideaalimarkkinat toimivat täydellisesti. Köyhiä ei enää ole. On vain yhä harvalukuisempi eliitti, joka omistaa melkein kaiken ja rahan orjien valtava massa, josta tarpeettomiksi ja hyödyttömiksi tulleet eliminoidaan mm. Schubakin sosiaalieettisin metodein.

 .

Minulle on ilman mitään sofistikoituneita taloustieteen tai etiikan argumenttejakin päivänselvää, että Saul 'The Social Darwinist' Schubakin ‘altruistinen’ sosiaalietiikka, joka vetoaa syntymättömien lasten oikeuteen saada onnellinen elämä eli jäädä syntymättömiksi 'antisosiaalisten' [esim. vaikeasti huumeriippuvaisten] vanhempien osalta, on paitsi törkeää ihmisarvon loukkaamista myös pelkkä ökykapitalistin raadollinen juoni, jolla tehostetaan yhteiskunnan kilpailuttamista. Tietenkin sitä voisi nimittää silkaksi typeryydeksi tai jopa suoranaiseksi pahuudeksi, jota Schubak ei itsessään tajua. Mutta jos näin on laita, niin Saulin 'sammakot' menevät kaikki luonnehäirön piikkiin niin että paukahti. Kuvitelkaa siis kaupallisia arvojaan ainoina oikeina pitävä luonnehäiriöinen äärikokoomuslainen puhdistamassa yhteiskuntaa antisosiaalisesta aineksesta, jottei se häiritsisi markkinavoimien ideaalista dynamiikkaa tahallisella vapaamatkustajuudellaan. 

.

Tziizus - tästä ei tosiaankan ole natsismi kaukana. Eivätkö sitäpaitsi juuri veroparatiisien asukkaat/asiakkaat ole niitä kaikkein halveksittavimpia vapaamatkustajia - eivät suinkaan köyhät ja heikot!

*

http://saul.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

http://www.thatreligiousstudieswebsite.com/Religious_Studies/Phil_of_Rel/God/religious_experience_intro.php

'Meidän edustamamme arvot voittivat', sanoi Jyrki Katainen kunnallisvaali-iltana. Tarkoittiko hän myös kokoomusnuori Saul Schubakin arvoja? Jos ei tarkoittanut, niin Schubak pitäisi välittömästi erottaa Kokoomusnuorten varapuheenjohtajuudesta puolueen arvouskottavuuden säilyttämiseksi. Muussa tapauksessa Kokoomusta voi pitää jopa rasistisempana liikkeenä kuin paranoideja Perussuomalaisia. Tämä asiaintila ei tietenkään ole mikään yllätys. Natsipropagandaan verrattavilla 'todisteluillaan' Schubak vain tulee osaltaan paljastaneeksi perimmäisen totuuden Kokoomuksen politiikasta. 'Kykypuolueen' ääriaineshan [esim. Sasi, Stubb ja Vapaavuori] on aina edustanut sosiaalidarwinistista kapitalismia raadollisimmillaan.

Kokoomuksen Nuorten Liitto sanoutui irti lapsilisäkommenteista

 

2/3.11.2012/STT/Facebook / Lehtikuva

 

 

Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schubakin mielestä lapsilisät tukevat "heikomman aineksen" lisääntymistä.

 

Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja Antti Häkkänen sanoutuu irti liiton varapuheenjohtajan Saul Schubakin hämmennystä herättäneistä lapsilisäkommenteista. Häkkänen painottaa Schubakin esittäneen kommenttinsa täysin yksityishenkilönä.

"Kokoomuksen Nuorten Liitto kannattaa lapsilisiä ja perheiden tukemista lasten kasvattamisessa. Perheitä pitää jatkossakin tukea vaativassa kasvatusvastuussaan ja auttaa antamaan hyvät elämän eväät jokaiselle lapselle", Häkkänen toteaa perjantai-iltana lähettämässään tiedotteessa.

Aiemmin illalla Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schubak oli todennut, että hän poistaisi lapsilisät, sillä hänen mielestään ne tukevat "heikomman aineksen" lisääntymistä.

"Lapsilisät pitäisi ehdottomasti poistaa. On järjenvastaista, että tuemme heikomman aineksen lisääntymistä ja sitten ihmettelemme, miksi täällä on huumeriippuvaisina syntyviä lapsia ja huostaanottoja alkoholistivanhemmilta", Schubak kommentoi Facebookissa perjantaina.

Schubak tarkensi Facebook-sivullaan myöhemmin kantaansa viittaamalla taloustieteisiin.

"Taloustieteissä lähdetään siitä, että kaikissa tuissa tulisi myös huomioida sivuvaikutukset. Lapsilisien negatiivisena sivuvaikutuksena tuetaan sellaisten ihmisten lastensaantia, jotka eivät pysty tarjoamaan lapselleen hyvää elämää. Minun mielestäni jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen."

Schubak korostaa, että hänen esittämänsä näkemykset ovat hänen omiaan eivätkä edusta kokoomusnuorten virallista linjaa.

"Lapsilisänkään ei pitäisi olla aiheena niin pyhä lehmä tässä yhteiskunnassa, etteikö siitäkin voisi käydä asiallista keskustelua."

Schubak totesi STT:lle, että hän ei ollut tarkoittanut kommenttiaan julkisuuteen.
*

http://www.hs.fi/politiikka/Kokoomuksen+Nuorten+Liitto+sanoutui+irti+lapsilis%C3%A4kommenteista+/a1305612145007

http://kemppinen.blogspot.fi/2012/11/kokoomus.html

Kokoomus ottaa mallia Ruotsin oikeistohallituksesta ja haluaa tehdä palkansaajista tottelevaisia ja ohjelmoituja hubotteja, jotka eivät tee virheitä eivätkä sairasta koskaan.

Nämä hubotit eivät enää äänestä Kokoomusta vaan puolustavat oikeuksiaan rasistista rahavaltaa vastaan, joka pitää heitä pelkkinä talouscasinopelin ja kulutusnautintojen välineinä. Kokoomus uhkaa estää kapina-hubottien latausmahdollisuudet eli katkaista heidän sähkön saantinsa vaatien näin hubottien sammuttamista, purkamista ja uudelleen ohjelmoimista vähemmän itsenäisen ja mukautuvamman hubotti-mallin mukaisiksi. Tällaista toimenpidettä voidaan verrata ihmiskuolemantuomioon. Voihan Fortum!

* 

Kiehtova ruotsalainen scifi-sarja Hubotit - melkein ihmisiä (16) (Äkta människor, 2012) luo utopian, jossa ihmisen ominaisuuksia on kehitetty pidemmälle ja luotu lähes ihmisenkaltainen robotti. Robotti osaa tehdä työtä, kykenee tuntemaan ja rakastamaan ja pystyy jopa korvaamaan seksikumppanin. Mihin enää tarvitaan meitä ihmisiä, joiden kyvyt ovat säälittävän rajalliset? Yhteiskunta on jakautunut kahtia: osa ihmisistä hyväksyy robotti-ihmiset, kun taas toiset vastustavat niitä, jotkut heistä anarkiaan asti. Vastustajat maalaavat piruja seinille. Syynä on pelko siitä, että ihmisrobottien mahti kasvaa yhä suuremmaksi ja lopulta ne valloittavat maailman. Voisiko niin tapahtua?

*
Hubotit - melkein ihmisiä (16)

*

http://areena.yle.fi/tv/1612887

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/09/sosiaali-pare-muistelee-eraita.html

http://sv.wikipedia.org/wiki/%C3%84kta_m%C3%A4nniskor

http://en.wikipedia.org/wiki/Real_Humans

http://share-13.blogspot.fi/2012/03/watch-real-humans-season-1-episode-10_9888.html

http://www.koikispass.com/2012/culture/ces-series-qui-viennent-du-nord/

http://seriestv.blog.lemonde.fr/2012/07/07/real-humans-humain-presque-humain/

http://damecarcass.blogspot.fi/2012_05_01_archive.html

http://www.veteranen.se/bloggar/insamling-for-en-hubotfri-aldrevard/

http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=793&artikel=4954482

http://www.scoop.it/t/what-s-going-on-in-the-sigalon-valley?tag=philosophy

http://www.expressen.se/debatt/mona-sahlin-sverige-forlorar-sin-anstandighet/ [Ruotsin Kokoomus tekee jopa sairaista ihmisistä hubotteja] 

WSOY - Ihmiskoneen tulevaisuus (Airaksinen, Timo)