Jatkokommentti Valkealle ja
Ironmistressille Kostosta päreeseen.
.
1
Valkea, sinä et tietenkään ole täysin väärässä, mutta
kristinuskon teologisten tulkintojen selvää vähemmistöä edustava tulkintasi
ajautuu väistämättömään ristiriitaan Jeesuksen edustaman ‘vapaamielisyyden’ ja
hänen juutalaisessa yhteisössä edustamansa ennenkuulumattoman ‘individualismin’
kanssa. Enkä minä ole tämän mielipiteeni kanssa yksin, sinä tiedät sen. Sinun
etnosentristinen Jeesuksesi ei ole minun universaali lempeän ‘kyyninen’
Jeesukseni, joka edustaa ‘luonnollista’ käsitystä laista, ei suinkaan
nurkkapatrioottista, puoliparanoidista ja hengellisesti pysähtynyttä
pappis-poliisivaltio-traditiota.
.
Itsetarkoituksellinen/ehdoton/vaihtoehdoton
partikularismi, lokalismi ja etnisismi päätyvät aina sulkemaan itsensä muun
[alempiarvoisen] maailman ulkopuolelle säilyttääkseen fundamentalistisen mutta
samalla hauraan identiteettinsä [koska fundamentalismin ehdottomuus on
[tiedostamatonta] hysteeris-paranoidista oman epävarmuuden läsnäoloa].
Kastieroja ei kuitenkaan tehdä vain suhteessa ulkoryhmiin vaan jopa oman ryhmän
sisällä. Jeesus ei taatusti ollut tällainen
konservatiivi enkä ymmärrä, miten joku voi sellaista väittää muuten kuin omien
piilorasististen preferenssiensä läpi.
.
Mutta samapa tuo, en ole sidoksissa minkään
uskonnollisen ideologian kahleisiin. Olen in ironice nietzscheläisittäin ‘vapaa
henki’ ja maailman– vai sanoisinko peräti universumin kansalainen – niin hyvässä
kuin pahassa. Minulla ei ole fetissejä, pyhiä lehmiä tai kultaisia vasikoita,
edes Jeesuksen hahmossa. Mieletön maailma ja raadollinen ihminen eivät ansaitse
tulla palvotuksi millään tavalla.
.
2
On hyvä, IM, että mainitset Jeesuksen intention
itsemurhaan, koska se kuuluu osaksi myös omaa argumenttiani. Mies, joka ajaa
itsensä tietoisesti teloitettavaksi vastustaessaan dementtiä juutalaista
impivaaralaisuutta, edustaa sokraattisen ajattelun parasta perinnettä.
Stoalainen universalismi ja arvokonservatiivista eliittiä [muttei suinkaan
kaikkea arvokonservatismiin liittyvää] vastustava ‘individualismi’ ovat
deontologisen velvollisuus-liberalismin perusta. Stoalaista velvollisuusetiikka
edustanut skeptikko Cicero on minulle filosofisesti arvostettavampi ja
poliittisesti kunnioitettavampi hahmo kuin puhdasta oppiaan mustasukkaisesti ja
pakkoneuroottisesti varjeleva juutalainen rabbi.
.
3
Sen verran on lisättävä että voimme tietenkin pitää
Jeesusta essealaisten lahkon suorana perillisenä, mikä tekisi hänestä vahvasti
juutalaisen mutta samalla itsensä etnisyyden ja itse asiassa koko maailman
ulkopuolelle asettavan askeetin. Jeesus ei kuitenkaan ole askeetti eikä hän
kerää ympärilleen omaa ‘eliittiä’ ellei sitten köyhiä, oppimattomia ja huoria
pidetä uutena eliittinä. He odottavat lopun aikoja, totta kyllä, mutta he elävät
yhä tässä maailmassa eivätkä luostarissa tai alistu etnisen eliitin
painostukselle. Niin - jos tämä ‘eliitti’ sitten
edustaa uutta juutalaisuutta, niin okei, mikäs siinä. Sopii minulle. Kyseessä on
uskonnollinen ‘vallankumousliike’, joka on matkalla kohti maailmaloppua ja siten
kohti viimeistä tuomiota, jossa ‘oikeauskoiset’ pelastetaan ja vääräuskoiset
tuhotaan. Tosiaankin, miten juutalaista!
*
