Showing posts with label deontologinen liberalismi. Show all posts
Showing posts with label deontologinen liberalismi. Show all posts

September 6, 2013

Konservatiivinen vallankumous tulee. Olen valmis.

Etälamautin, malli IM vai RR?
.
1
Ironmistress kirjoitti päreessään: 'Konservatiivinen vallankumous tulee. Oletko valmis?'
. 
Olen valmis. Menen heti ostamaan kaasuaseen ja etälamauttimen siltä varalta, että sattuisin törmäämään liian aggressiiviseen piilorasisti-konservatiiviin tai moralisoivaan nurkkapatriootti-idioottiin.
. 
Hyvä että viimeinkin julistit avoimen sodan. Rintamalinjat ovat tietystä samanmielisyydestä huolimatta selvät. Olen siis eräissä asioissa kanssasi samoilla linjoilla, mutta yhdessä asiassa täysin eri mieltä. Erottelu sisä- ja ulkoryhmiin on mm. fundamentalisti-juutalaisesta etnosentrismistä [mono('ido')latria, nepotismi, simonia jne.] tai ylipäätään tietyn sisäryhmäläisyyden perustalta kumpuavaa piilorasismia.
. 
Yhteiskuntaa ei voi rakentaa fundamentaalisen sisäryhmä-ulkoryhmä-eriarvoisuuden lähtökohdille ajautumatta ennen pitkää jonkin tyyppiseen jyrkkään luokkajakoon, oligarkiaan tai jopa rasismiin niin että paukahti. Tästä käyvät traagisiksi todisteiksi esim. Sokrates ja Jeesus, jotka vallitseva konservatiivis-plutokraattis-nepotistinen eliitti teloitti, koska he elämällään ja opetuksillaan osuivat vallitsevan elitistisen valhepaiseen ytimeen ja onnistuivat lähes puhkaisemaan sen.
. 
Näyttää siltä, ettet ole ymmärtänyt tai oppinut yhtään mitään näiden henkilöiden kohtalosta tai ainakin yrität väärentää sen ylimielisen omahyväisellä sisäryhmäläisyydellä, jonka eräs vahva porvarillinen esikuva on ollut muun muassa kalvinistinen piilopelagiolaisuus, tuo maailman typerin, tekopyhin, pinnallisin ja lopulta piilorasistisin uskontolahko.
. 
‘Itsepuolustuksellis-nationalistis-konservatiivinen’ käsityksesi vapaudesta päätyy johdonmukaisesti toteutettuna putinilaiseen nationalismiin ja homofobiaan. Oudot petikaverit: Ironmistress ja Vladimir Putin - vai ovatko sittenkään niin oudot?
. 
2
Konservatismi on monesti hyvinkin ymmärrettävää, mitä arvoihin ja moraalikysymyksiin tulee, mutta yhtä lailla jopa sietämätöntä, mitä tulee yksilön perimmäisen, alkuperäisen vapauden rajoittamisen suhteen jostain ulkopuolisesta traditiosta, uskonnosta, politiikasta, heimosta, klaanista tai suvusta käsin.
. 
Ihmisen [aksiomaattista, ontologista, eksistentiaalista] vapautta on aidosti ja/eli legitiimisti mahdollista rajoittaa vasta sen jälkeen, kun yksilö on itse ymmärtänyt olevansa perimmältään täysin vapaa aina rikollisuuteen asti ja että tämän absoluuttisen vapauden rajoittaminen, itse itselleen lakia säätävänä olentona, on vapauden paradoksin syvällisin ja aidoin ratkaisu – ei mikään ulkopuolisen instanssin pakottava uhka, kuten konservatiivit ajattelevat.
. 
Tiedän kyllä, että kaikki ihmiset eivät yhtäläisesti kykene oivaltamaan ja toteuttamaan kantilaiseen vapauskäsitykseen [deontologinen liberalismi] sisältyvää autonomian vaatimusta, mutta jos tätä fundamentaalista periaatetta eli yksilön omaa itsemääräämisoikeutta ryhdytään jotenkin puoliväkisin tai ‘dogmaattisesti’ ohjaamaan heteronomian eli yksilön autonomiaa vahvasti rajoittavan instituution lähtökohdista [en tarkoita nyt nimenomaan parlamentaarisesti säädettyä lakia vaan tuon lain ‘takana’ olevaa rajoittunutta eettis-yhteiskunnallista itseymmärrystä (jopa teknokraattista ‘sailas-pragmatismia’) ja lopulta silkkaa poliittis-uskonnollista fanatismia], jotta hän paremmin sopeutuisi arvoihin, joita tietty ‘sisäryhmä-yhteisö’ preferoi, ei tästä välttämättä ole kuin pari askelta niin tiukkapipoiseen moraalikuriin, että se lähes väistämättä ajaa ihmiset joko teeskentelyyn, tekopyhyyteen, vainoharhaisuuteen tai jopa terrorismiin [katolinen rippi, kalvinistinen pelastusvarmuus, kommunistisen puoluekurin paranoidisuus, islamin jihad].
.
Kant varmaankin vaati ihmisiltä aivan liikoja kategorisessa imperatiivissaan [vrt. Rawlsin Oikeudenmukaisuusteorian lähtökohta: ‘tietämättömyyden verho’], mutta yhtä kaikki hän osoitti tien, jota kulkemalla ihminen voi ylläpitää reflektiivistä tasapainoa kahden useinkin ristiriitaan ajautuvan pyrkimyksen/lähtökohdan välillä: 1] yksilön autonominen vapaus ja 2] moraalinen vakaumus/pyrkimys oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan.
.
Tätä logiikkaa konservatiivit eivät nähtävästi ymmärrä tai hyväksy, koska heille yksilön vapaus on aina ja kaikkialla väistämättä sidottu ja sidoksissa lokaaliin/paikalliseen eettis-yhteiskunnallis-poliittiseen traditioon. Itse olen vahvasti eri mieltä, mitä yksilön mahdollisimman autenttiseen ja älyllisesti rehelliseen moraaliseen autonomiaan tulee. Mikään kulttuurinen instituutio ei voi määritellä/sanella yksilön autonomian ehtoja ilman, että ajattelun ja päätöksen vapaus sen seurauksena [ainakin monissa ääritapauksissa] typistyisi passiiviseksi reaktioksi ties miten perverssien auktoriteettien harjoittaman vallankäytön alamaisuudessa.
. 
Eräs vakavasti otettava Kantin moraalifilosofian [rationaalisesti pätevän moraalisen toiminnan ehtoja/periaatteita] kritisoiva kulttuurifilosofi/-kriitikko on arvostamani ortodoksiteologi David Bentley Hart. Kunpa Ironmistress, nimimerkki Valkea ja heidän asenteellisuuttaan komppaava pikkupopulistilaumakin kykenisi arvostelemaan Kantin moraalifilosofian ongelmaa edes jossain määrin yhtä syvällisesti kuin Hart – olkoonkin, että tiedän, etten itse aio astua Hartin edustaman konservatismin ‘reviirille’ koskaan – ainakaan molemmilla jaloillani - - ;\].
.
Vapauden voi säilyttää ja sitä voi käyttää mahdollisimman ‘oikein’ lopulta vain itse itseään pakottamalla – ei joutumalla alistumaan jonkin/jonkin toisen ‘vapauden’ alaisuuteen.
*