Siveellisyydestä seksuaalisuuteen

Havis Amanda siveellisyyden ja seksuaalisuuden edustajana.

.

Niin konservatiiveilla kuin liberaaleilla sekä idealisteilla että empiristeillä on mielestäni paljon opittavaa ja tajuttavaa Antu Soraisen sosiologisesta, sosiaaliantropologisesta ja käsitehistoriallisesta katsauksesta/analyysistä.

.

Kalle Haatanen

.

Torstaisin klo 10.05 - 11.00, uusinta lauantaina klo 22.05

.

Käsite "siveellisyys" on ollut suuressa roolissa Suomen historiassa, niin filosofiassa, politiikassa kuin oikeusjärjestelmässäkin, kertoo tutkijatohtori Antu Sorainen.

Alun perin saksalaisesta idealismista kumpuava käsite sai kansallisfilosofimme J.V. Snellmanin ajatuksissa moraalisen pohjan, joka viittasi kansanluonteeseen ja tapoihin. Aikojen saatossa suomalainen tiede lähestyi kuitenkin brittiläistä empirismiä, ja silloin tuollaisista ideologisista käsitteistä tuli taakka.
Samalla itse siveellisyyden käsite muuttui, ja sillä alettiin viitata yhä enemmän seksuaalisuuteen. Antu Sorainen käy läpi näitä historian murroskohtia niin tieteen, taiteen kuin oikeudenkin kannalta.

* 

http://yle.fi/radio1/asia/kalle_haatanen/siveellisyydesta_seksuaalisuuteen_42487.html

*

http://yle.fi/radio1/asia/kalle_haatanen/

http://www.santatelevision.com/finland-photos/havis-amanda-statue-helsinki-finland/

Noituus, valta ja Macbeth

Macbethin noidat

.

Mielikuvitukseen kuuluu jo sinänsä taito mennä toisen ihmisen elämän sisään, muitta noitien ollessa kyseessä side on omalaatuinen, sillä noidat ovat mielikuvituksen jälkeläisiä. Keskiajan ja renessanssin ajan noitien jahtaajat – miehet, joiden mielestä koskaan ei voinut olla liikaa lähimmäisten ilmiantoja, ruumiintarkastuksia, kidutuksia, oikeudenkäyntejä ja ennen kaikkea teloituksia – uskoivat, että noidat kävivät salakauppaa mielikuvituksella. Tunnetun noitakäsikirjan Malleus maleficarumin mukaan paholaisen palvelijat kiihottavat ja muovaavat mielikuvitusta tunkeutumalla ruumiin kautta ihmiseen. Teoksen kirjoittaneet kaksi dominikaani-inkvisiittoria, Heinrich Kramer ja James Sprenger tiesivät, että pirulliset henget pystyivät synnyttämään ‘paikallisen liikahduksen’ joko valvovan tai nukkuvan ihmisen mielessä ja herättämään ja kiihottamaan ihmisen sisäisiä aistimuksia ‘niin että mielen varastoihin kammitsoidut ideat otetaan esiin ja paljastetaan fantasian ja mielikuvituksen kyvylle, minkä jälkeen tällaiset ihmiset kuvittelevat niiden olevan totta.’ He kutsuivat tapahtumasarjaa, jossa mieltä herätellään ja kuvia siirrellään yhdestä aivojen osasta toiseen, ‘sisäiseksi kiusaukseksi’. Sen seurauksena ihminen saattaa alkaa nähdä silmiensä edessä jotakin – vaikkapa tikarin – jota todellisuudessa ei ole, ja kääntäen, ihmiseltä voi jäädä näkemättä jokin – esimerkiksi oma penis – joka kuitenkin yhä on paikallaan, vaikka inkvisiittorien ‘hurmaksi’ kutsuma ilmiö kätkee sen katseelta. Kramer ja Sprenger kirjoittavat: ‘Eräskin mies kertoo, että kadotti kalunsa ja meni noidaksi tiedetyn akan tykö jotta tämä palauttaisi sen hänelle. Akka käski vaivasta kärsivän kiivetä tiettyyn puuhun ja ottaa sieltä pesästä haluamansa kalun, pesässä oli niitä monta. Mutta kun mies yritti ottaa ison kalun, noita sanoi: Älä sitä ota, se on kappalaisen kalu’.

. 

Luettuaan tämän ja muita kohtia Malleus maleficarumista Reginald Scot-niminen Shakespearen hieman vanhempi Englannin maalaisaatelinen sanoi aluksi kallistuneensa pitämään teosta rivona kokoelmana tuhmia vitsejä. Hän kuitenkin tarkisti asia ja totesi, että mistään vitseistä ei ole kyse, sillä niiden kirjoittajat ovat henkilöitä, joilla on ollut ja on yhä valta päättää asianosaisten elämästä ja kuolemasta. Scot vastasi julkaisemalla vuonna 1584 oman teoksensa, The Discovery of Witchcraft, joka oli noitauskon skeptinen kritiikki ja lajissaan tärkein englanninkielinen teos. Kun Jaakko nousi Englannin valtaistuimelle, hän määräsi ensi töikseen kaikki Scotin kirjat poltettaviksi. Tekstiviittauksista päätellen näyttää kuitenkin siltä, että Shakespeare sai kirjan haltuunsa ja luki sen kirjoittaessaan Macbethia. [s. 376-377]

*

Sitaatti on Stephen Greenblattin loistavasta kirjasta ‘Shakespeare: Kuinka Williamista tuli Shakespeare?’ - Will in the world: How Shakespeare became Shakespeare, 2004. Suom. Kaisa Sivenius. Helsingissä: Otava, 2008 .

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/08/shakespeare.html

http://actuspurunen.blogspot.fi/2009/06/shakespeare-sonetti-nro-18.html

http://shakespeare.mit.edu/macbeth/full.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Three_Witches

http://thedabbler.co.uk/2012/10/the-dabbler-book-club-review-the-daylight-gate-by-jeanette-winterson/macbeth-witches/

Hauta, haamu ja Hamlet

Hamlet and his father's Ghost

.

Hautajaiset kutsuvat aina haudan äärellä seisovia puntaroimaan, mihin he uskovat, jos mihinkään. Mutta oman lapsen hautajaiset pakottavat vanhemmat pohtimaan Jumalan olemassaoloa ja koettelemaan uskoaan. Shakespearen on täytynyt osallistua protestanttisen seurakuntansa säännöllisiin jumalanpalveluksiin, sillä muussa tapauksessa hänen nimensä esiintyisi niskuroivien kieltäytyjien luetteloissa. Mutta uskoiko hän siihen, mitä kuuli ja itse lausui? Hänen teoksensa viittaavat siihen, että hänellä oli jonkinlainen usko, mutta se ei millään lailla selvästi ankkuroitunut sen enempää katolilaisuuteen kuin anglikaanisen kirkon oppeihinkaan. 1590-luvun loppupuolella, jos hänen uskoaan ylipäätään saattoi sijoittaa mihinkään laitokseen, se oli teatteri, eikä ainoastaan siksi, että teatteri oli hänen työnsä ja toimeentulonsa.

. 

Shakespeare ymmärsi, että keskeiset kuoleman rituaalit oli hänen kulttuurissaan hajotettu. Hän koki sen kenties hirvittävänä tuskana poikansa haudan äärellä. Samalla hän kuitenkin uskoi myös, että teatteri – ja erityisesti hänen oma dramaturgintaitonsa – pystyi ammentamaan näistä intohimoisten tunteitten valtavista varannoista, joille hän ja hänen aikalaisensa eivät enää voineet löytää muuta tyydyttävää ulospääsyä.

. 

Itse asiassa uskonpuhdistus ojensi hänelle hienon lahjan – ennen niin uljaan ja moniosaisen rakennelman sortuneet jäännökset – ja hän tiesi täsmälleen, kuinka ottaa lahja vastaan ja käyttää sitä. Hän tuskin suhtautui välinpitämättömästi omaan henkilökohtaiseen menestykseensä, mutta hän ei ajatellut ainoastaan rahassa mitattavaa menetystä. Shakespearen maailmassa [niin kuin paljolti meidänkin maailmassamme] rituaalit on tuhottu. Mutta teatterissa hän saattoi ammentaa kuolemaan kohdistuvasta myötätunnosta, epätietoisuudesta ja pelosta, tunteista, jotka hän myös itse koki syvällä sisimmässään. Hän koki ne vuonna 1596 lapsensa kuoleman äärellä ja vielä uudelleen valmistautuessaan isänsä kuolemaan. Hän ei vastannut rukouksin, vaan koko olemuksensa syvimmältä: kirjoittamalla Hamletin.

. 

Kun tutkija ja elämäkerturi Nicholas Rowe yritti kahdeksannentoista vuosisadan lopulla löytää tietoja Shakespearen urasta näyttelijänä, muistot olivat jo haalenneet. ‘En kuullut koskaan mitään enempää tällä saralla’, Rowe totesi, ‘kuin että hnen näyttelijäuransa huippuja oli se, kun hän esitti Haamua omassa Hamletissaan’. Näytellessään kiirastulesta tullutta henkeä, joka vaatii eläviä kuuntelemaan tarkasti hänen sanojaan ‘hartaasti vaan kuule/Mit’ ilmoitan [1.5.5-6] – Shakespearen on täytynyt manata itsestään ulos kuolleen poikansa ääni ja kenties myös oma äänensä sellaisena, miltä se kuulostaisi, kun se tulisi haudan takaa. Se oli eittämättä hänen paras roolinsa. [s. 342-343].

*

Sitaatti on Stephen Greenblattin loistavasta kirjasta ‘Shakespeare: Kuinka Williamista tuli Shakespeare?’ - Will in the world: How Shakespeare became Shakespeare, 2004. Suom. Kaisa Sivenius. Helsingissä: Otava, 2008 .

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/08/shakespeare.html

http://actuspurunen.blogspot.fi/2009/06/shakespeare-sonetti-nro-18.html

http://shakespeare.mit.edu/hamlet/full.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Ghost_%28Hamlet%29

http://en.wikipedia.org/wiki/File:Henry_Fuseli_rendering_of_Hamlet_and_his_father%27s_Ghost.JPG

Veriset vallankumoukset ovat pääosiltaan seurausta konservatiivis-rasististen hallitsijoitten talous- ja sosiaali-poliittisista virheistä sekä henkilökohtaisesta röyhkeydestä tai välinpitämättömyydestä ja vasta toissijaisesti alistetun, syrjityn ja kaunaisen kansalaismassan kostonhimoisesta vapaudenkaipuusta

Causes of the French Revolution
*
Every new society is soon in need of a graveyard and a prison [Nathaniel Hawthorne]
*
Revolution in France

The road to revolution in France was not nearly as (relatively) peaceful as in the US. It was long, bloody, and did not result in anything quite so concrete or positive being decided. There were three main causes of the revolution:

- The successors of Louis XIV (who reigned for 70 years)
   were not his equals
- France was deeply in debt
- France was suffering from inflation

During the reign of Louis XV (Louis XIV’s great-grandson), most of Frances’ wealth came from trade. This caused the port cities to get all the money, and so the non-coastal cities were back in the dark ages and never saw any reward for their labour. Louis XV reigned for 60 years. He was seen as weak and easily manipulated. (For example, he had a mistress who exerted power publicly and made him lose face.) His poor personality and public image caused a decline in the idealism that characterised the Age of Absolutism. He died in 1774. His most famous quote was, “After me, the deluge.” (He was right about that.)

Louis XVI was Louis XV’s grandson. He was the one who helped the nascent America during their revolution – which had seemed like a good investment at the time, but it put a real strain on the French economy, which was already performing badly. On top of this, France was squabbling with Russia, and Louis' wife, Marie-Antoinette, was from Austria, a supporter of Russia.

Deteriorating economic conditions caused things to come to a head, finally leading to the French Revolution. Since the country was broke, Louis had decided to raise taxes. Of the Three Estates, he exempted the First Estate (the Clergy) and the Second Estate (the Nobility) from taxation. Only the Third Estate (the peasants and the bourgeoisie or merchant class) was left to shoulder the increasingly heavy tax burden. Since the Third Estate comprised 80 - 90% of the population, the time was ripe for revolution. Versailles went from being a source of pride to being seen as a symbol of decadence. There were outbreaks of violence, and many places refused to pay the taxes which had been imposed. The Absolute Monarchy was no longer holding together. Louis responded by reinstating an old idea, namely the Estates General, an organisation of elected representatives designed to reduce royal power. It had not met in 175 years when it was called on to meet once more at Versailles. All Estates had their representatives; however, as so much time had passed, there was quarreling over the exact etiquette that should be followed. If each Estate got one vote, the Third Estate would always be overruled, even though they represented the vast majority of the people. So the Third Estate recommended one person, one vote. This reform was blocked, however, so the Third Estate broke off and changed its name to the National Assembly. Three days later, officials at Versailles locked them out of their meeting place. In defiance, the National Assembly met in a nearby indoor tennis court and produced the Tennis Court Oath. This oath stated that members needed to stick together, to continue meeting until they got their way. They felt that the sovereignty of the people resided in the people themselves and in their elected representatives. A resolution was issued which stated that sovereignty had been moved from the king to the people.

One week later, Louis XVI stated that he would allow the Assembly to meet together to hammer out a constitution. This was seen as an initial victory for the peasants and this encouraged the people. The masses in Paris felt that since they had won a concession, they needed to take action to ensure future victories. Apparently, they decided one such action was to storm The Bastille, an armory, presumably to seize the arms so that they couldn’t be used against the people. This act turned out to be mainly symbolic because there were no arms to speak of in the Bastille to seize and there were only about 6 prisoners at that time. The action was bloody, but the peasants won. Oddly, they felt they had somehow finally been freed (but the worst was yet to come). Immediately, some of the onerous taxes were repealed.

After some debate, the National Assembly came up with the Declaration of the Rights of Man (Thomas Paine contributed to this). Some of the key features were that "Men are born and remain free and equal in rights," "Mankind's natural rights, are Liberty, Property, Security, and Resistance to Oppression" and "Every man is assumed innocent until proven guilty." There were also some freedom of expression clauses and assurances of representative forms of government. There was pressure during the writing of the declaration for the rights to apply to women as well (they were intended only for men). So women were given the right to divorce and to hold property - but not to vote nor to hold office.

Eventually, Louis realised that he would be in grave danger if he did not acquiesce, and so he agreed to a constitutional monarchy. However, he took several months to decide this, and that was a little too long - mobs were taking matters into their own hands, palace guards were killed, and finally Louis and his family were temporarily taken to Paris for their safety, where they were held virtually as prisoners. Due to the anarchy breaking out, mobs were common, and a war with Britain somehow started. Things were spiraling out of control. At this point came the ascendancy of Napoléon Bonaparte.

The French Revolution was a bit more desperate than the American one. The Americans weren’t trying to overthrow the British style of government – they just wanted to return to the laissez faire policy they thought had existed in the past. Plus, America was wealthy – they were not starving. They were less heavy-handed in their reforms. They did not really have to overthrow a preexisting government, and the Enlightenment figures in America were a lot more passive. In France, the peasants and the philosophes did not always agree, though they thought they did at first. France was plagued by misunderstandings, incompetence, impatience, and greed.

France looked to America for guidance.
*
http://flatrock.org.nz/topics/history/humans_can_be_so_revolting.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ranskan_suuri_vallankumous