Taivaallista erotiikkaa - - [L'Amour et Psyché, enfants (translated: Cupid and Psyche as Children, 1890, Salon of 1890, No. 330) is one of William-Adolphe Bouguereau's most famous paintings. It is incorrectly known as Le Premier Baiser (The First Kiss, 1873).]
*
Sitaattisarja kirjasta Uskon sanat jatkuu.
Pyhä henki
Jukka Relander
[....]
On itse kunkin valinta, kutsuuko tätä näin määrittyvää pyhää henkeä transsendentaaliseksi voimaksi ihmisten keskuudessa vai ryhmädynaamisen prosessin myötä syntyväksi yhteistunteeksi.
Tuomas Nevanlinna
Pyhä henki voisi siis muuttua? Tai ehkä pikemminkin muuttaa. Tämä linja on tutkimisen arvoinen. Eihän ilmoituksen tekstuaalinen sisältö voi jäädä tulkinnallisesti koskemattomaksi sen jälkeen, kun se itse alkaa vaikuttaa historiassa. Pyhän hengen vaikutuksesta väkisinkin muuttuvat myös ne ehdot, joilla Raamattia luetaan. Koska pyhä henki on itse osa ilmoitusta, se tavallaan jatkaa kaanonia. Jos alkuteksti eräässä mielessä kätkeytyy osaksi historiaa, myös alkutekstin lukemisen on muututtava historiallisesti. Eräällä tavalla se
itse lukee itseään. Tietenkään mikä tahansa kristilliseksi väitetty tulkinta ei tule tätä kautta oikeaksi. Mutta eikö teologisen yleislinjan kuitenkin pitäisi olla tämä?
Fundien [fundamentalistien] logiikassa feministien ja homoliittojen näkeminen Raamatun mukaisina on seurausta liberaalista rusinapullateologiasta, jossa kaanonista ulosluetaan se, mikä itselle parhaiten sopii. Mutta eikö se voisi päinvastoin olla seurausta pyhän hengen työstä historiassa? Eikö pyhä henki voisi olla aukikehiytynyt historiaan esimerkiksi feminisminä?
Ajatellaanpa tätä väsyttävää homokeskustelua. Se on ensinnäkin pelkkää ideologista hämäystä, kun pitäisi puhua taloudesta, työstä ja toimeentulosta - siitä politiikasta, joka riistää sekä työläisiä että maahanmuuttajia - ja kun ennen kaikkea tulisi pitää homojen täysivaltaisia kansalaisoikeuksia kyseenalaistamattomana itsestäänselvyytenä, jankataan rasismista ja homoliitoista. Tämä on savuverho, jota vasten niin tunkkainen persuilu kuin lattea liberalismikin molemmat poseeraavat radikaaleina. Mutta se siitä.
Olisi absurdia ajatella, että paarialuokan ruokapöytäänsä toivottanut Jeesus olisikin yhtäkkiä tuominnut homot. On fundien pölkkypäinen valinta pitää kristinuskon olennaisimpana asiana traditionaalisen perheen pakanallista puolustamista mihin hintaan hyvänsä [jossa 'perheessä' vieläpä vanha patriarkaatti ja moderni ydinperhe luetaan surutta päällekkäin] Jeesukselle perhe ei ollut tärkeä. Päinvastoin hän kehotti opetuslapsiaan luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään.
Toki avioliitto elämäntapana oli Jeesukselle ja Paavalille pienempi paha kuin vapaa seksi elämäntapana. Mutta tämä ei johdu seksin eläimellisyydestä vaan pikemminkin siitä, että ihmisen seksuaalisuus
ei ole eläimellistä. Eläimen seksi on luonnollista ja hyvää. Ihmisen heteroseksi taas on yhtä vinksahtanutta [omivaa, mimeettistä, välineellistä] kuin homoseksikin.
Niinpä homopromiskuiteettiin tepsii kristinuskon perustajien näkökannalta sama lääke kuin heteropromiskuiteettiin: selibaatti tai avioliitto. Jeesus olisi siis kannattanut homoliittoja, jos ajatus sellaisesta olisi antiikin aikana suinkin ollut mahdollinen. Miksi se ei sitten ollut silloin mahdollinen, mutta on sitä nykyään? Tekisi mieli sanoa:
juuri pyhän hengen vaikutuksesta. Kun kristinusko muuttaa maailma se muuttaa samalla itseään.
Onko ilmoituksen historiallisen luonteen korostaminen muuten katolisuutta? Miten se sopii yhteen perushuudahduksen kanssa: 'historiallinen välitys pois, takaisin Raamattuun!'? - - [(s. 224-227)- - jatkuu/rr]
*
http://en.wikipedia.org/wiki/L'Amour_et_Psych%C3%A9,_enfants
