Kirjoitettu kommentiksi takkiraudan kommenttiin päreessäni "Kaksi kommenttia, yksi asia".*
Matruuna kirjoitti
[Juutalaiset karkotettiin Israelista] '
Kaksi kertaa; ensimmäisen kerran zeloottikapinan jälkeen 70 ja toisen kerran Simon bar Kochban kapinan 135 jälkeen.Kiitti vaan.
Kyllä mä nää syyt ja vuosiluvut tiesin. Sekä ylipisto-opintojen kautta että vaikkapa Armstrongin Jumalan historiasta. Ihan vain tarkoituksella jätin auki, koska odotin, että muistutat minua niistä ;/.
Mutta ei mua kiinnosta ladella sulle faktoja siitä, mitä mä olen lukenut ja mitä en. Omakehu vain haisee!
Eikä mua hitto soikoon kiinnosta tehdä sukututkimusta tai lingvististä analyysia juutalaisista ja hepreasta kuten ei mistään muistakaan klaani- eli mafiauskonnoista - mikä- huom! - ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö mä arvostaisi juutalaista heimoa ja sen uskonnollista perintöä ollen samalla hämmästynyt sen karseasta kohtalosta ja silti erinomaisesta neuvokkuudesta että lahjakkuudesta.
Jos jostain kansanryhmästä meillä on jotain opittavaa kaikilla ajattelun, tieteen ja taiteen aloilla, niin se on juuri juutalaiset.
Nietzsche oivalsi tämän asian varsin nopeasti, eikä voinut lopulta enää sietää esimerkiksi juuri Wagnerin omahyväistä juutalaishalveksuntaa.
Se, mitä Nietzsche juutalaisuudessa
Moraalin alkuperästä-pamfletissaan kritisoi, oli toisen temppelin (Babylonian orjuuden) jälkeinen papisto, joka hänen mukaansa kaappasi vallan ja muutti juutalaisten moraalikoodiston ressentimenttiseksi orjamoraaliksi, minkä koodiston kristinusko sittemmin peri ja omaksui.
Vaikka Nietzsche ei myöntänyt suoraan, että kansalla pitää olla sellainen moraalikoodisto, jonka avulla se selviää eteenpäin tai ylipäätään hengissä, hän kyllä myönsi, että reaktiivinen ja ressentimenttinen moraalikoodisto oli juutalaisuuden luova teko. Tosin hän itse preferoi homeerisia soturihyveitä mutta samalla myös vähintäin yhtä paljon taiteellista luovuutta. Merkillinen yhdistelmä: soturi ja runoilija samassa persoonassa ;/
Nietzsche sietänyt myöskään Wagnerin nationalismia - eikä lopulta enää tämän omahyväistä narsismiakaan.
Voimme ymmärtää miten helvetin vaikeaa välien poikki paneminen oli Nietzschelle, joka kuitenkin rakasti Wagneria kuin kuollutta isäänsä, joka oli syntynyt samana vuonna kuin Wagner, mutta kaiken lisäksi hän rakasti myös W:n vaimoa Cosimaa, joka oli N:ä vain 7 vuotta vanhempi.
Eräässä kirjeessään hyvälle ystävälle N. kirjoittaa Wagnerin kuoltua, että
kaiken aiemman ahdistuksen lisäksi nyt tuntuu jopa jotenkin typerältä, että on kuuden vuoden ajan vastustanut ihmistä, jota on elämässään eniten rakastanut ja kunnioittanut.*
Mutta se Nietzschestä.
Pakko tunnustaa, että minulla oli hauskaa lukiessani jälleen sinun JÄRKÄHTÄMÄTTÖMIÄ TOTUUKSIASI.
En voi kuin panna kädet ristiin ja toivoa, että sinä et mene koskaan mukaan politiikkaan, koska sinusta saattaisi tulla Suomen diktaattori - olet kyllä sen verran fiksu, tietäväinen ja varma omasta linjastasi.
Minun nimittäin pitäisi varmaankin muuttaa Ruotsiin tai Venäjälle, mikäli niin tapahtuisi, koska kokisin oloni turvattomaksi!
Sinä et matruuna tiedä, millaista on puolirampana pelätä, jos Suomea hallisee sinun kaltaisesi patakonservatiivi ja äärinationalistinen rautarouva.
Katsos - sinä olet nainen! Et sinä tiedä, miltä miehestä tuntuu, kun sitä sorretaan.*
Mitä juutalaisuuden kuolemaan uskontona tulee, niin vaikka juutalaiset säilyttivätkin aivan käsittämättömän sitkeästi identiteettinsä juuri uskonnon avulla, vaikka he asuivat hajallaan ympäri Eurooppaa, niin kyllähän juutalaisuuteen varsinkin Babylonian vankeuden/orjuuden (kumpikin termi hieman liioittelee) jälkeen eli toisen temppelin aikaan sisältyi syvästi pessimistinen aines, joka ilmenee etenkin Jobin kirjassa.
Temppeli eli uskonnollis-kansallisen identeetin symboli oli joka tapauksessa hävitetty.
Zizekin mukaan itse Jumala osoittautuu Jobin kirjassa ateistiksi Jobin järkähtämättömän kestokyvyn tajutessaan.
Tuo kestokyky ei kuitenkaan ole enää samaa uskonnollisuutta kuin aiemmin. Se hyväksyy koettelemukset, mutta samalla se osoittaa sormeaan kohti Jumalaa - missä sinä olit, kun kaikki tämä tapahtui minulle? Miksi koettelet minua, vaikka en ole tehnyt mitään sinua vastaan?
Ja juuri tämä Jobin asenne saa itse Jumalankin jopa 'kääntymään itseään vastaan' katteettoman oikeudenmukaisuuden yliluonnollisena takaajana. Jumalasta tulee ikäänkuin Jobin kaksoisolento, jos on lupa käyttää omintakeista vokabulaaria.
Niin karkealta kuin se kuulostaakin, niin Job on tässä moraalisesti korkemmalla tasolla kuin Jumala.
Juutalaisuus läheni Jobin ja Saarnaajan kirjoissa eräänlaista eksistentiaalista skeptisismiä ja siten jopa ateismia, joka tosin esimerkiksi Danielin kirjan allegorioissa saa vastapainokseen uhmakkaita apokalyptis-messiaanisia sävyjä.
Tämä 'dialektiikka' tai 'heiluriliike' pessimismin ja voimakkaan messiaanisen optimismin välillä on ominaista juutalaiselle uskon kokemukselle ja uskonnollisuudelle. Siinä välillä kansa sitten aina 'säännöllisesti' 'lankeaa' ja profeetoilla riittää kritisoitavaa.
Profeetat ovat kuitenkin aina hallittujen ja heikompien puolella, vaikka kansakin saa kyllä kuulla kunniansa, mutta epäjumalanpalvonta sai yleensä alkunsa hallitsevasta luokasta, joka ei tehnyt mitään sen kitkemiseksi, koska oli itse korruptoitunutta.
Keskiajan koettelemuksien vastapainoksi juutalaisuusuus synnytti kabbalan, jota voi pitää eräänlaisena juutalaisen gnostilaisuuden ja mystiikan muotona.
Holocaustin jälkeisen uskonnollisuudesta luopumisen vastapainoksi syntyi sen sijaan Israelin valtio, joka mitä ilmeisimmin korvasi uskonnollisen, apokalyptis-messiaanisen vastareaktion laajemman ilmaantumisen etnisellä ja nationalistisella fanatismilla.
Job oli juutalainen lähtökohta siinä kehityksessä, jonka vastapainona esimerkiksi Danielin kirjaa voinee pitää, mutta näistä taustoista inkuboitunut, kaikkein tunnetuin teologinen ilmentymä, oli tietenkin Kristuksen inkarnaatio, eli se, että Jumala itse tulee ihmiseksi ja kärsii ristinkuoleman.
Jumala lunastaa omalla kuolemallaan ihmisen synnin ja kärsimyksen. Tällä tavoin Jobin ja Jumalan tasavertainen kohtaaminen sekä Danielin kirjan apokalyptinen vallankumoushenki modifioituvat kristillisesä teologiassa nerokkaalla tavalla yhteen inkarnaatiossa ja Kristuksen ristinkuolemassa, joka itse asiassa merkitsee pelastusta ja (sisäistä) vapautusta - asia, jota juutalaiset eivät voineet hyväksyä ja ymmärtää.
Kritinusko oli alunperin - kuten Paavali sanoo - skandaali: hullutus kreikkalaisille ja pahennus juutalaisille.Kristityt tosin sekoittivat omaan 'soppaansa' jo hyvin varhaisessa vaiheessa kreikkalaista rationalismia Filon Aleksandrialainen lähtökohtanaan ja apologeetat (esim. Justinus Marttyyri) teoreettisina innovaattoreinaan.
Kreikkalainen rationalismi, joka kuitenkin lopulta ajautui aksiomaattisissa/ontologisissa sitoumuksissaan kritinuskon alkuperäiseen, juutalaisuudesta kummunneeseen sanomaan nähden vakaviin ristiriitoihin, muokkasi joka tapauksessa kristillisyydestä toimivamman ja herkemmin omaksuttavamman, universaalin uskonnon, verrattuna etnisyydestään tiukasti kiinni pitävään ja kulttisidonnaseen juutalaisuuteen.
*
Mutta ilman muuta juutalaisilla oli sisua - niin hyvää kuin sitä mainitsemaasi pahaakin sisua. Silti jotenkin tuntuu siltä, että juutalaisilla on 'vain' kaksi tapaa elää: joko täydellinen sopeutuminen (mikä tosin
ei merkitse passiivisuutta) ympäröivään kulttuuriin tai täydellinen eristäytyminen siitä.
Sillä Israel on eristäytynyt valtio, joka terrorisoi jatkuvasti raja-alueitaan siinä missä palestiinalaiset Israelia.
Ei siinä sodassa ole syyllisiä tai syyttömiä, eikä siinä tavallaan ole edes voittajia tai häviäjiä, sillä jos USA ei tukisi Israelia, eikä Israelilla olisi atomiasetta, juutalaiset ajettaisiin taas kerran diasporaan. Mutta nyt kun tilanne on strategisesti Israelin eduksi, se tekee kaikkensa, ettei mihinkään rauhaan palestiinalaisten ja arabien kanssa ylipäätään edes pyritä.
Tavallaan ihailen Israelin 'jatkuvan terrorin' politiikkaa, koska näin toimiessaan se pitää vastustajansa täydellisesti alakynnessä.
Tämä kai on nyt sitten sitä sotaa, jota sinä matruuna pidät oikeana sotana - reaalipoliittisista syistä - ja veikkaan, että taidatpa jopa - ainakin salaa - kokea siitä tiettyä mielihyvää Israelin ja USA:n puolesta?
Mene siis sittenkin politiikkaan. En vain tiedä, mitä puoluetta kannatat. Luultavasti Perussuomalaisia ;/ tai Kokoomusta. Lycka till. Heti kun kuulen siitä, että olet ehdokkaana seuraavissa eduskuntavaaleissa, aion äänestää sinua, joskin sen jälkeen, kun olen käynyt äänestämässä, menen ostamaan itselleni järeän pistoolin - oikein iskokaliberisen Coltin.
Miksikö? No kyllä sinä sen tiedät...
PS.Toivottavasti myös 'pilkunviilaajat' pohtivat Jobin, Saarnaajan ja Danielin kirjoista puhuessani sitä sosiaalis-aatehistoriallista kehitystä, jonka mallia vapaamuotoisesti hahmottelin juutalaisten uskonnollis-teologisen mielenlaadun ilmentäjänä. Kyse on pelkästään tietyn suuren linjan osoittamisesta, ei historiallisesti täysin faktisesta esityksestä.