Ei kiitos, kaada vain itsellesi

Onko Che Guevara kommunistien Dorian Gray?

 

Vastaus Sammalkielen kommenttiin edellisessä päreessäni.

.

Selkeää puhetta. Olen jossain määrin samaa mieltä periaatteesta, mutta en keinoista, miten saavuttaa kyseisen periaatteen määrittämä tilanne ja tila. Tuolla puheella et tule saamaan enemmistön kannatusta vaan joudut de facto kääntymään sitä vastaan. Kommunistit eivät koskaan ole olleet aidosti tai ainakin jotakuinkin puolueettomilla vaaleilla mitatusti kansan enemmistö, eivätkä sitä olleet myöskään natsit. On sitten toinen joskaan ei yhtään sen vähäisempi ongelma, miten demokraattista parlamentarismi itsessään lopulta on tässä lobbarien ja konsulttien korruptoimassa, jatkuvasti lisää legitimiteettiä ‘myyvässä ja ostavassa’ pääomaparlamentarismissa. No, mitäpäs se teikäläisiä liikuttaisi, jos kerran periaate on niin tärkeä, ettei keinoilla eikä lopulta edes keinojen oikeuttamisproseduurilla ole niin väliä. Mutta jos kansan ääntä ei saada kuuluviin puolueettomilla äänestystoimilla ja kansa sen vuoksi pitää jopa alistaa tietylle valtapolitiikalle, joka on muka sen parhaaksi, ollaan astuttu sellaisen anarkian tielle, jossa on mahdotonta erottaa vapautta ja pakkoa toistaan. Itse asiassa tällainen käytäntö on jo antiikista lähtien tunnettu oligarkian tai jopa tyrannian nimellä. Mutta mitäpä väliä sillä tosiaan on teikäläisille, jotka muka edustatte kansan todellista ääntä tai ainakin toimitte mielestänne sen todellista etua ajaen – kuitenkin lopulta vailla muuta poliittista oikeutusta kuin raaka voima.

.

Ja silti – samantyyppinen kritiikki voidaan kääntää kapitalismia vastaan, sillä demokraattinen ja arvopluralistinen finanssi-kapitalismi hallinnoi poliisivoimia, jotka takaavat pääomaparlamentarismin vallan, jos kohta säädellen muitakin turvallisuustarpeita, jotka kuitenkin osoittautuvat aina ensisijaisiksi ‘tavallisten’ ihmisten elämässä, joille vallankumous on jotain sellaista, mikä rikkoo päivittäisen rauhan ja vakauden, olipa se sitten miten petollista tahansa heidän ‘todellisen’ vapautensa ja etunsa kannalta. Onko tällainen turvallisuushakuisuus ja pyrkimys ainakin suhteellisen sanan- ilmaisun- ja mielipiteenvapauden säilyttämiseen ihmisten moraalista heikkoutta vai heidän poliittista naiiviuttaan tai jopa väärää tietoisuutta ei olekaan ihan yksinkertainen ongelma ratkaistavaksi – ellei sitten satu olemaan vallankumousdogmaatikko, jonka mielestä ihmiset on väkivalloin pakotettava vapauteen eli näkemään todellinen oma etunsa, jos eivät muuten sitä tajua.

.

Minun ongelmani tässä asiassa on edelleenkin se, että jos ja kun aletaan muka vakavasti otettavaksi tarkoitetulla tavalla väitellä siitä, kenen väkivalta on oikeutetumpaa tai milloin väkivalta voidaan asettaa kaikkeen poliittiseen toimintaan erottamattomasti kuuluvaksi elementiksi, silloin ollaan väistämättä ajautumassa noidankehään, joka muistuttaa, kun tuo keskustelu riisutaan näennäisen hyvin argumentoiduista teorioista ja periaatteista, koston kierrettä. Jo pelkästään vakavaksi tarkoitettu väittely tällaisen lähtökohdan puolesta tai sen legitiimiydestä päättyy aina väkivaltaisesti ilman suhteellista ilmaisunvapautta ja ilman kontrollia. Olipa sitten kyse 1] vapaan keskustelufoorumin täydellisestä kieltämisestä/puutteesta [anarkiasta] tai 2] keskustelun etiikkaa ja juridiikkaa säätelevän sensuurin täydellisestä puutteesta [totalitarismi], jompi kumpi ja/tai kummatkin osapuolet tarttuvat lopulta aseeseen ‘oikeuttaakseen’ omat preferenssinsä. Demokratiassa sen sijaan käydään jatkuvaa ilmaisuvapauden ja ilmaisua kontrolloivan tahon [parlamentaarisesti hyväksytty oikeusjärjestys] mahdolliseksi tekemää keskustelua, joka jo itsessään estää äärimielipiteitten kärjistymisen väkivallaksi.

.

Mitään universaalia poliittista totuutta, joka oikeuttaisi itse itsensä ja siten minkä tahansa toiminnan toteutuakseen, ei tässäkään asiassa poliittisesti ole eikä voi olla olemassa. Historiallisena determinisminä sellainen totuus on yksinkertaisesti metafyysinen virhepäätelmä. Jos jokin asia toteutuu välttämättä, se on mahdollinen ilman ihmisen intentionaalista toimintaakin, joten siihen pakottaminen jo itsessään merkitsee determinismin kumoutumista ja oman näkemyksen [‘totuuden’] tunnustamista relatiiviseksi [enemmän tai vähemmän mielivaltaiseksi].

.

Huomaa [korostan tätä asiaa yhä uudestaan ja uudestaan] että väittely ja ongelma poliittisesta väkivallasta voi olla mahdollista ja vakavasti otettavaa nimenomaan maltillisen liberaalidemokraattisessa yhteisöilmapiirissä, ei missään anarko-kommunismissa [joka on sitäpaitsi oxymoron]. Kommunismi ei ole pysäyttänyt ja ratkaissut koston kierrettä ja tehnyt muka sen vuoksi tällaisen keskustelun tarpeettomaksi vaan siksi, että se uhkaa valtiovallan kanssa erimielisiä äärimmäisellä kostolla, korkeimmalta taholta [syyte valtiopetoksesta]. Vaikeneminen on hinta, joka kommunistisesta ‘yksimielisyydestä’ on maksettava.

.

Marx ajatteli monessa asiassa oikean suuntaisesti [ei siis oikein vaan oikean ‘suuntaisesti’], mutta hänen utopiansa valtiottomasta kommunismista on täysin romanttis-runollista haaveilua, joka kaikissa kommunismin toteuttamisyrityksissä on kääntynyt vastakohdakseen. Niinpä kommunistien on jo tämänkin takia syytä Zizekin tavoin tunnustaa, ettei vallankumous ole mahdollinen puhtaasti anarkistisin periaattein [Zizekin mukaan se ei voi päästä edes alkuun pelkästään anarkistisella toiminnalla, hajautetusti]. Tarvitaan [kuten itse kirjoitat], jos on tarpeen, voimaa ja väkivaltaa eli vallankumous. Vallankumous ei kuitenkaan pysty organisoimaan yhteiskuntaa hajautetusti, anarkismin hallinnollisin ideaalein [vrt. Leninin työläisneuvostojen kohtalo] vaan ajautuu ‘yhteiskunnallisen integraation’ eli valtansa säilyttääkseen keskushallinnolliseen diktatuuriin, jonka kutsuminen demokratiaksi on pelkkää valehtelua. Tässäkö sitten toteutuu tuo Marxin valtioton kommunismi, jossa jokaiselta vaaditaan kykyjensä mukaan ja annetaan tarpeittensa mukaan? Kun ei anneta edes oikeutta ja mahdollisuutta puhua avoimesti ja rehellisesti vaan pikemminkin kehotetaan naapureita kyttäämään toisiaan ja paljastamaan toinen toisiaan legitimoidun poliittisen linjan vastaisista mielipiteistä. Tämäkö on sitä anarkistista demokratiaa?! Jos meillä vallitsisi kommunistinen ‘demokratia’, joka ei hyväksy sinun väkivaltapuheitasi, olisit alta aikayksikön vankilassa tai jopa salamurhan uhri. Niinpä entinen KGB-agentti Vladimir Putin onkin teidän, niin anarkististen kuin valtiota painottavien kommunistienkin, todellinen ihanne, aina ja edelleen. Ei kiitos, minun sankarini ovat toisenlaisia, jos kohta sankareita lainkaan, ennemmin vapaaehtoisia ‘luusereita’ kuin hourupäisiä fanaatikkoja ja tappajia.

.

Ikuiseksi ja ratkaisemattomaksi ongelmaksi jää se, voidaanko demokratian avulla toteuttaa sellainen yhteiskuntamuoto, joka ei perustu riistoon. Jos demokratiasta joudutaan luopumaan, jopa vain tarkoituksena toteuttaa vallankumous eli vallankumouksen hetken ajaksi, joka mahdollistaa sen, mihin demokratia ei pysty, niin ollaanko jo silloin ajauduttu tielle, josta ei suinkaan nousta jollekin demokratian muka laadullisesti korkeammalle tasolle, mutta josta ei myöskään ole enää paluuta ainakaan suhteellisen vapaisiin ja parlamentaarisiin enemmistöpäätöksiin perustuvaan demokratiaan? Esimerkiksi Venäjän duuma toimii käytännössä vanhan neuvostokommunismin ja eräänlaisen tsarismin periaatteella, koska siellä ei ole eikä sallita todellista oppositiota. Sellaista järjestelmää ei voi kutsua demokraattiseksi, ellei nyt sitten väen väkisin haluta alistaa, kuten edellä todettiin, keinoja päämäärien tahdottomaksi orjaksi. Tämä keinojen ja päämäärien ongelma ei ratkea edes millään teoreettisella konstilla, mutta kaikkein huonoimmin väkivallalla. On vain jatkettava  keskustelua, jos enää uskoo siihenkään.

.

Minulle vallankumouksellinen eli päämäärään sitoutunut ideologia-kriitikko Slavoj Zizek on kuitenkin, mitä kapitalismin ideologiseen mystifikaatioon ja arvoliberalismiin tulee, rehellisempi ja totuudellisempi kuin kommunikaation ideaalinormeihin [keinoihin] juuttunut ikuinen väittelijä Jürgen Habermas, mutta silti samalla utooppisempi hörhö kuin yksikään maltillinen ja pragmaattinen konservatiivi, joka sanoutuu irti piilorasistista periaatteista [mutta onko sellaisia konservatiiveja edes olemassa, ainakaan arvokonservatiivien joukossa?].

.

Huolimatta ‘kiittämättömyydestäni’, kommenttisi oli, Sammalkieli, teoreettisesti hyvin muotoiltu. Osaat ajatella näitä asioita johdonmukaisesti. Vaikka teenkin sinuun hyvin selvää pesäeroa, arvostan yritystäsi ja kykyäsi perustella kommunismin lähtökohdat, periaatteet ja toimintatapa. Oman umpikujani paradoksaalisuuden voisin ilmaista vaikka seuraavasti [olen sanonut sen toki aiemminkin]. Vastarinnasta ei vasemmistolaisen pidä luopua koskaan, mutta luoja varjelkoon häntä lopputulokselta.

.

Hiillostan sinua [ja samalla itseäni] esittämällä vielä lopuksi edellisen päreeni ongelman toisin sanoin ja tavallaan kritisoiden itseäni siitä, mitä edellisessä kappaleessa sanoin. Hyvähän sitä on sinunkin kirjoittaa pelkästään teoriatasolla ja käsitteellisesti, mutta onko sinusta tosipaikan tullen mihinkään? Onko sinusta tappajaksi? Jos et pidä tätä kysymystä oleellisena vallankumouksen kannalta [etkä siis ylipäätään kuuntele jos ei kaikkia niin ainakin mahdollisimman suurta määrää ihmisiä], elät tosiaankin täysin utooppisissa sfääreissä, et todellisuudessa. Mutta niin tekivät tietysti lopulta myös Stalin ja Hitler. Tällä kertaa on turha paeta totuutta antamalla tähänkin kysymykseen jokin kaunis teoreettisesti muotoiltu väkivallan oikeutuksen puolustus vetoamalla sekä a] sen toissijaisuuteen että b] välttämättömyyteen vallankumousprosessissa, ikään kuin tämä ei jo itsessään olisi ristiriitainen perustelu, joka epäsuorasti legitimoi väkivallan, aina ‘tarpeen tullen’ [kenen tarpeen?].

.

Kysy itseltäsi suora kysymys ja katso peiliin, Sammalkieli. Mitä näet? Näetkö Che Guevaran, jolla on Dorian Grayn sielu? Näet silloin aivan oikein. Paitsi ettet ole kumpaakaan. Olet vain teoreettinen unelmoija. Tosin vaarallinen sellainen [Zizek on tulkinnut tämäntyyppisen itseensä kohdistuvan arvioinnin ja arvostelun suureksi kehuksi, mutta Zizek onkin pelle, joskin nerokas sellainen].

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/06/i-prefer-not-to.html

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Picture_of_Dorian_Gray

http://fi.wikipedia.org/wiki/Dorian_Grayn_muotokuva

http://en.wikipedia.org/wiki/Che_Guevara

http://fi.wikipedia.org/wiki/Che_Guevara

http://en.wikipedia.org/wiki/Slavoj_%C5%BDi%C5%BEek

 http://fi.wikipedia.org/wiki/Slavoj_%C5%BDi%C5%BEek