Traditionaalisen epäilijän puhetta

Kuvassa The City of God.

.

Vastauskommentti Valkealle hänen päreensä ‘Traditionaalinen konservatismi’ kommenttiin.

.

1

Valkea kirjoitti: 'Vain kriteerit täyttävät valitut pelastuvat, ja hekin Jumalan armosta.'

.

Yhteiskunnallinen hallintobyrokratia lainsäädäntöineen ja kulttuurinen eetos mm. uskonnollisine perinteineen asettaa kriteerejä ihmisten käytökselle ja motivaatiolle, ei Jumala, sillä kaikki meidän puheemme Jumalasta on ihmisen puhetta [ellemme sitten tosiaankin uskomalla usko ilmoituksen dogmaattiseen jumalalliseen totuuteen - - ja onnistu tietäen tai tiedostamattamme piilottamaan/projisoimaan omia ennakkoluulojamme Raamatun tekstintulkintaan].

*

Muistutan, Valkea, että minulla on jonkinlainen taju teologiasta ja filosofiasta, joita kumpaakin [etenkin filosofiaa] olen historian, psykologian ja kasvatustieteen lisäksi opiskellut, mutta koska tulkitset kommentointini täydelliseksi väärinymmärrykseksi tai pelkäksi piruiluksi, sitä ei liene syytä jatkaa[?]

.

Näyttää kuitenkin siltä, että se olet sinä, joka tässä konservatiivina päädyt eristämään itseäsi muusta yhteiskunnasta oman piiriisi ‘yksinäisyyteen’ - en minä. - - No – eristäytyminen omaan piiriin ei ole välttämättä ollenkaan huono tai omituinen juttu, vaikka se aivan liian usein muuttuu ylimieliseksi elitismiksi par excellence. Ihmettelen vain, miten te ‘oman piirinne ihmiset’ pystytte elämään tässä helvetillisessä maailmassa ikään kuin kahta [ellei peräti kolmea] elämää: tämänpuoleisen maailmallisuuden ja tulevan tuonpuoleisen pelastuksen elämää. Totean tämän vilpittömästi ihmetellen, joskus jopa ihaillen, mutta en koskaan ilman mm. stoalaisuudesta ja ideologiakriittisestä humanismista kumpuavaa arvostelua.

.

2

Itse en odota mitään tuonpuoleiselta, vaikka olen parin viime kuukauden aikana ‘vieraillut’ kuoleman rajan läheisyydessä useastikin. Ihmisenä olemisen kohtalo on varsin vaatimaton ja siihen aion tyytyä – on pakko, koska älyllinen omatuntoni ei muuta salli. Mikä ei tarkoita, ettenkö, toisin kuin useimmat ateistipuupäät, arvostaisi kirkkoa transsendenssin ‘edustajana’ ja ehkä jopa ‘välittäjänä’. Nämä instituutiot tosin edustavat minulle pikemminkin suurta metafyysis-dramaturgista näyttämöä [Divina Comedia] kuin sieluun asti vetoavaa uskonnollis-kutsumuksellisista instituutiota – kuulostipa tämä sitten loukkaavalta tai ei. Mutta onhan siellä evankeliumeissa tietääkseni annettu hyväksytty paikka myös epäilijälle – olkoonkin, että minun epäilyni ei välttämättä koskaan muutu uskoksi - enhän edes ymmärrä mitä on uskonnollinen usko tai mitä on Jumala, enkä valitettavasti pysty noin vain uskomaan ‘quia absurdum est’.

.

3

Mitä mainitsemiesi uskonnollisten pienyhteisöjen lisääntymiseen ja elämään tulee, niin siitä vaan lisääntyköön. Ne muodostavat tällä hetkellä äärimmäisen vähemmistön maailman väestöstä, joten onhan niillä vielä runsaasti ‘tilaa’ täällä. Länsimaisten valtioiden politiikasta olen myös aika lailla samaa mieltä kanssasi, mutta en luettuani Raamattua vaan Michel Foucault’n käsityksiä biopolitiikasta/biovallasta. Foucault’n vaihtoehto biovallalle: itsekäytännöt [identiteettitekniikat], ei kuitenkaan vakuuta minua, koska ne ovat pohjimmiltaan egoistis-individualistisia projekteja, jotka aivan liian helposti muuttuvat muotipelleilyksi, jota kapitalistinen halumanipulaatio [nautinnon/kulutuksen imperatiivi] hyödyntää avoimesti.

.

Juuri valtioiden toimintaan vähitellen pesiytyvä/pesiytynyt kontrolloimaton finanssikapitalismi ja sen tekopyhä lobbaaja: konsulttidemokratia on sekä kansavallan kannalta että kulttuurisesti suurin uhkamme ja ongelmamme. Suurin osa vasemmistosta näyttäisi todellakin olevan voimaton ellei peräti myöntyväinen[!?] yhteiskuntien globaalin finansialisaation suhteen ja tässä kohdassa olen ymmärtääkseni samoilla linjoilla kuin konservatiivit. Taloudellinen valta on hajautettava tavalla tai toisella. Mikä konservatiivien mielestä tietenkin vaatii kaikenlaisen universalismin ja globalismin ‘keskeyttämistä’.

.

Mutta ovatko uskonnolliset pienyhteisöt, niiden lukumäärän lisääntyminen ja jäsenmäärien kasvu ainoa tehokas ja vakuuttava [ja ainoa arvoiltaan ‘oikea/todellinen’] ratkaisu monopolikapitalistisen biovallan vastustamiseksi ja ehkä jopa pysäyttämiseksi? Avoimeen poliittiseen toimintaan osallistuminen vaatii kuitenkin kompromisseja, joihin esim. USA:n konservatiivien fundamentalistisin siipi eli Tea Party-liike ei näytä kykenevän. Seuraukset saattavat olla odottamattomia - - .

*

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2013/10/traditionaalinen-konservatismi.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Credo_quia_absurdum

http://en.wikipedia.org/wiki/The_City_of_God_%28book%29

http://en.wikipedia.org/wiki/Biopower

http://www.allposters.com/-sp/The-City-of-God-from-a-Translation-of-the-Works-of-St-Augustine-by-Raoul-De-Presles-Posters_i1587942_.htm

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa - [?]

On lapsi syntynyt maailmaan [tiedätte, kyllä kehen viitataan].

.

Kommenttipäre.

.

Ironmistress kirjoitti päreessään 'Kruununperillinen on syntynyt, eläköön monarkia': ‘Miksi jotkut "sosiaaliset konstruktiot" nyt vain osoittautuvat ajan saatossa kestävämmiksi - ja ennenkaikkea toimivammiksi - kuin toiset? Syy on kahtalainen. Toinen on ihmisluonne ja toinen on kulttuurievoluutio. Toisin kuin tärähtäneistö väittää, ihmisluonto on biologian sanelema, ja inhimillisessä aikaskaalassa muuttumaton ja pysyvä eikä sitä voida muuttaa laein, säädöksin tai aivopesun keinoin. Ja kulttuurievoluutio puolestaan on lahjomaton mittari. Se karsii toimimattomat konstruktiot toimivien joukosta. Monarkia on osoittautunut aivan uskomattoman toimivaksi, ja siinä, missä säätyvalta on muuttunut lopulta meritokratiaksi, monarkia on saanut uusia ulottuvuuksia.’

. 

1

Monarkia kuten paaviuskin on nykyaikana läpeensä kaupallistettua viihdettä massoille ja viihteen tarkoitushan on pitää massojen mielenkiinto kuluttamisessa ja poliittisesti turvallisissa asioissa, jotta massat eivät ryhtyisi protestoimaan vallanpitäjiä eli pääomaparlamentarismin [kapitalistisen konsulttidemokratian] luomia ja ylläpitämiä yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan [ainakaan liian voimakkaasti, jolloin vallanpitäjä joutuisi turvautumaan armeijan apuun, mikä on jo vakava oire/merkki poliittista systeemiä ylläpitävän legitimaatiopohjan murenemisesta].

, 

Näin on tietysti mutatis mutandis aina ollut ja tulee ehkä aina myös olemaan: esimodernina aikoina jumalallisen legitimaation vaatimuksesta, nykyään onnellisuuden eli nautinnon imperatiivin nimissä, ylikuluttamisen pakkona: jos et ylikuluta, sinun ei pidä sosiaaliturvaakaan nauttiman [tekno-kapitalismi (ja siten koko ekosfäärin kohtalo) roikkuu ylikuluttamisen (muka) takaaman jatkuvan kasvun löysässä hirressä].

. 

Toisin sanoen. Monarkia ja paavius ovat sekä esimodernin feodalismin että vielä modernin konservatiivisen porvarillisuudenkin omaksuman ja ylläpitämän valtametafysiikan loismaisia jäänteitä, jotka toimivat yhtä aikaa sekä kansan ja kansakunnan symbolisina identiteetteinä että todellisten vallanpitäjien käsikassaroina, olipa sitten kyseessä liberaalinen tai konservatiivinen hallinto. Liberaalinen hallinto tarvitsee monarkiaa samasta syystä kuin konservatiivinenkin: kohdistamaan massojen mielenkiinnon yhteiskuntapoliittisesti epäoleellisiin asioihin.

. 

Koska ihmiset eivät tajua omaa kollektiivista parastaan kuin lapsellisina projektioina [ja/tai tyrannia tottelevana tuhoavana massana], heitä on helppo indoktrinoida. Pahinta kuitenkin on se, että vaikka ihmiset edes hämärästi ymmärtäisivätkin kaiken tämän spektaakkeli-turhuuden taustalla vaikuttavat repressiiviset ja riistävät intentiot, he eivät kestä elämää ilman sitä, koska elämä kaikessa triviaalisuudessaan ja tarkoituksettomuudessaan on hirvittävä, kaikki perspektiivit ‘dekonstruoiva’, tosiasia, jota sietääkseen ihminen turvautuu ahdistuksessaan lohduttaviin ja viihdyttäviin illuusioihin, joita kaikki symboliset identiteetit lopulta ovat, aina Jumalasta paaviuteen, monarkiaan ja nationalismiin.

.

Se, että nämä symboliset identiteetit rakenteistavat sekä yksilöllistä että yhteisöllistä elämäämme, ei siis ole niiden ainoa eikä välttämättä edes tärkein reason for being, vaan kyse on perimmältään metafyysisen annihiloitumisen tunteen [‘tyhjyyden kauhun’] torjumisesta.

. 

2

Ihmisluonto ja biologinen kulttuurievoluutio historiallisen selittämisen metodina ja ‘metanarratiivina’ on yhtä objektiivinen lähtökohta kuin Taru sormusten herrasta on luotettavasti dokumentoitua historiaa. Tällainen ‘evoluutio-metafysiikka’ eli mekanistis-determinististä maailmankatsomusta edustavan historia-diletantin harjoittama fantasiointi, on omahyväisen ja pelokkaan konservatiivisen porvarin ‘toiveajattelua’ [tosin kuka tahansa ihminen ajautuu omassa erityisessä sisäryhmässään pelokkaan ‘pikkukonservatiivin’ rooliin]. Se on lähtökohdiltaan yhtä aikaa anakronistista ja myyttistä, alkuhypoteesinaan ja lopputulemanaan ravintoketjuun perustuva eloonjäämissysteemi: eräänlainen evoluution suuri kastijärjestelmä. Tällaista ajattelutapaa voisi kutsua vaikkapa ‘panteistiseksi rasismiksi’.

.

Mutta sen, jonka maailmankuvalliset ja jopa maailmankatsomukselliset lähtökohdat ovat pääasiallisesti luonnontieteessä ja erityisesti evoluutiobiologiassa, pitäisi aina olettaa myös ihmislajin tuhoutumisen todennäköisyys tulevaisuuden päätepisteenä. Niinpä sosiaalidarwinismin kanssa flirttailevat konservatiivit ovat lokaalissa ja partikulaarisessa hegemonian tavoittelussaan ‘vain’ lyhyen tähtäimen pragmaatikkoja [tosin ymmärrettävistä syistä]. Todellinen filosofi ajattelee kuitenkin ikuisuutta silmälläpitäen; ei uskoen utopiaan ja ilmestykseen vaan ‘silleen jättäen’ [vrt. rationalistimystikko Mestari Eckhard, V:n näytöksen Hamlet, 1950-luvun Heidegger]. Maailma ja jopa toiset ihmiset pitäisi jättää rauhaan [maailma ei ansaitse eikä sitä paitsi edes tarvitse vihaamme tai rakkauttamme ja ihmistä voi enintään vain sääliä].

.

3

Itse luen kaikkein mieluimmin aatehistoriaa, mutta en pelkästään ja yksinomaan evoluutiobiologian, kosmologian tai teismin vaan eräänlaisen ‘filosofisen mielisairaanhoidon’ lähtökohdista. Yritän puoliväkisin [ilmeisesti turhaan] pitää kiinni humanistis-liberaalista elämänasenteesta. Silti maailma ei näyttäydy minulle loppujen lopuksi muuna kuin globaalina ‘hullujenhuoneena’.

. 

Filosofi on minun katsannossani yhtä aikaa sekä ‘suvereeni’ [yksinvaltias hallitsijatuomari] että ‘homo sacer’ [uhri, alamainen] omassa persoonassaan [autonominen subjekti kantilaisessa mielessä]. Hänen sisäisen vapautensa ja liberalisminsa perimmäinen tae on keskustelijanakin olla lähinnä tarkkailija, joka lopulta häipyy lavalta päätään pudistellen: hulluja nuo kapitalistisen teknokratian hallinnoimat ‘homo consumerit’ [ja ekologisesti itsetuhoisia, sillä he onnistuvat esim. uudella kemian teollisuudellaan lisäämään syöpien ja autismin määrää moninkertaisesti aiempiin vuosisatoihin verrattuna, ilmastonmuutoksesta nyt puhumattakaan: teknologia ja ahneus tuhoaa heidät sukupuuttoon].

. 

Siinä missä Ivan Karamazov ei kieltänyt Jumalaa, mutta palautti tälle pääsylipun taivaaseen, filosofi ei kiellä elämää mutta palauttaa sille ‘pääsylippunsa’ yrittämättä edustaa yhtään mitään ‘oikeaa’ tässä mielettömyyksien maailmankaikkeudessa, joka ei pennin vertaa piittaa ihmisestä yksilöistä nyt puhumattakaan. Näin ollen filosofi haistattaa pitkät myös ‘evoluutiohistorialle’ – siten myös Hegelille ja Marxille. Utopioiden, uskon ja pelastuksen aika on ohi. Jäljelle jää fantasia, viihde ja onnellisuus [hedonistisena nautintona].

 

Tätä länsimaisen, viimeisen ihmisen ‘onnea’ ei kuitenkaan kestä kauaa, koska Aasiasta, Afrikasta ja Etelä-Amerikasta tulvivat massat alkavat ravinnosta ja makeasta juomavedestä kilpaillessaan tuhoamaan eurooppalaisten ja amerikkalaisten yhteiskuntien infrastruktuurin perustoja. Mikään konservatiivinen [tai ylipäätään mikään muukaan] maahanmuuttokritiikki ei voi lopulta estää näitä uusia ‘kansainvaelluksia’ – eivät edes aseet. Ne ovat se jumalallinen väkivalta [Walter Benjamin, Giorgio Agamben], joka murskaa länsimaiden demokratiaksi naamioituneen kapitalistisen hybriksen. Samalla ne murskaavat alleen myös kaiken muunkin. Globaali taistelu olemassaolosta on silloin alkanut lopullisesti.

 

Loppu on kuten alkukin – hirveän metelin jälkeen - hiljaisuutta.

.

4

Mikä meritokratia? Missä? Ironmistressin ja Valkean mielikuvituksessa ja toiveajattelussako? Vastaan heille Alex Oxenstiernan tunnetuin sanoin: An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur [‘Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan’]. 

*

http://www.youtube.com/watch?v=eb6oNq2OvTg

http://takkirauta.blogspot.fi/2013/07/kruununperillinen-on-syntynyt-elakoon.html 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Axel_Oxenstierna

http://www.cbc.ca/news/world/story/2013/05/02/f-royal-baby-name.html