November 4, 2013

Kommentteja Nietzschestä 2

Ironmistress kirjoitti aiemmin mainitun päreensä kommentissa: Bertrand Russell ei oikein käsittele Nietzscheä silkkihansikkain kirjassaan "Länsimaisen filosofian historia". Itse asiassa hän repii Nietzschen kappaleiksi. Täsmälleen samoista syistä (joskin eri sanankääntein) kuin ruukinmatruunakin.
* 
Bertrand Russell oli merkittävä analyyttinen filosofi, mutta en menisi häntä mitenkään erityisesti glorifioimaan, vaikka hän suuri ‘analyyttisen älyn sankari’ olikin. Ellei sitten lähimpien ihmisten puolisadistinen manipulointi ole suurikin hyve [esim. D. H. Lawrencen arvio Russellin luonteesta on murskaava]: olihan kyseessä tyypillisen tekopyhä englantilainen aristokraatti, joka vanhoilla päivillään ‘dementoitui’ omahyväiseksi pasifisti-guruksi. 
.
Mitä osittain kieli poskessa ja rahankin takia kirjoitettuun filosofian historiaan ja siihen sisältyviin, etenkin Nietzscheen kohdistuviin ad hominem-syytteisiin tulee, ei Russellia kannata niin kovin kovalla kädellä arvostella, sillä vaikkei kyseessä olekaan pelkkä filosofian popularisointi, tekstiä voi pitää sentään ihan luettavana, mikä on perin harvinaista herkkua ammattifilosofian niin perin teknisellä alueella, jossa aate- ja oppihistoriallista metsää ei edes haluta nähdä 'yksilöolioitten' puilta - -  [positiiviselta poikkeukselta vaikuttaisi Riku Jutin (teor. fil. dos., maanviljelijä) aivan äskettäin ilmestynyt ‘Tiedon filosofia, antiikista nykyaikaan’, jota olen muutaman muun kirjan ohella paraikaa lukemassa; suosittelen sitä ‘sydämellisesti irvistäen’ Ironmistressille: näin kehittyi länsimaisen luonnontieteenkin taustalla vaikuttanut analyyttinen ajattelu (Nietzscheen ja Schopenhaueriin ei analyyttinen filosofi tuhlaa riviäkään, sillä kirja keskittyy tiedon analyysin eikä tiedon nihiloinnin historiaan ;\].
.
Russell oli alunperin nuoruudessaan vaikuttunut ja innostunutkin Nietzschestä, mutta tuli vuosien mittaan toisiin aatoksiin, mitä mielenmuutosta en ihmettele, koska itselleni kävi viimeisten 15 vuoden aikana osittain samalla tavalla, joskin lievemmässä muodossa ja eri syistä - silläkin erotuksella, että olen taas viime aikoina kyennyt sijoittamaan Nietzschen aatehistoriallisesti perustellummalla tavalla eurooppalaisen ‘mielen’ perinteeseen. Yksipuolinen tuomitseminen ei Nietzschen vaikutusta ja hänen ‘tehoaan’ poista tai mitätöi. Pikemminkin päinvastoin.
.
Sekä eurooppalaisen valistuksen, filosofian että '[‘individualistisen’] konservatismin perusjuonne kulkee väistämättä Nietzschen kautta, vaikka joku teknisen tutkinnon suorittanut buddhalainen[?!] ‘Lady Macbeth’ miten fanaattisesti haluaisikin derivoida hänet olemattomiin.
.
Nietzsche itse oli ad hominem-argumentoinnin mestari, mutta paljon syvällisempi ja terävämpi kuin psykologisesti häilyvää ja moraalisesti alkeellista ‘nenäpäivä-tunneteoriaa’ kompannut Russell, joka olisi nykyään luultavasti kampanjoinut lasten ympärileikkauksia vastaan, kuten IM. Nietzschelle uskonnollis-kulttuuriset erot sen sijaan olivat kunkin kulttuurin sisäinen asia ja Nietzschehän oli painokkaasti juuri eurooppalainen kulttuurikonservatiivi, joskin ei-poliittinen ja ‘radikaalisti aristokraattinen’ [Georg Brandesin antama ja Nietzschen itsensä hyväksymä kuvaus]. Nietzsche on siis piikki myös taulapäisimpien nationalisti-konservatiivien lihassa ja hyvä niin.
.
Mutta okei: ei Russell toki Nietzschen suhteen ihan väärässäkään ole vaan häntä vain erittäin yksipuolisesti lukeva. Muistutan vielä, miten David Bentley Hart [joka arvostaa Nietzschen retorisen moraalikritiikin osuvuutta] lukee, ymmärtää ja kritisoi Nietzscheä sanoessaan, että ‘Nietzsche ja hänen kamala makunsa on laulettava suohon’. Sillä vain ja pelkästään analyyttis-rationaalisin perustein teologiaa, filosofiaa ja historiaa tulkiten me emme pysty Nietzscheä ymmärtämään, kuten emme kristinuskoakaan. Herramoraalin ja orjamoraalin välinen ero kun ei lopultakaan ole mikään analyyttisen järjen asia: siinä on kyseessä heikkojen ja vahvojen välisestä arvokiistasta, joka ei ratkea edes stoalaisella universalismilla. Valitettavasti. Kyseessä on läpi ihmisen historian jatkuva taistelu ‘moraalisesta hegemoniasta’. Tämä oli herramoraalin puolelle asettuneen Nietzschen moraalifilosofian ydinajatus, ja jos se kuulostaa samankaltaiselta kuin erään ‘orjamoraaliteoreetikon’ eli Marxin näkemys, niin aivan oikein havaittu.
.
Herramoraali ja orjamoraali tietenkin sekoittuvat toisiinsa ja sitä monimutkaisemmin mitä liberaalimpiin demokratioihin on päädytty. Yksi on kuitenkin selvää: nykypäivän Nietzsche joutuisi [olisi ‘pakotettu’] ottamaan selkeämmän kannan pseudoliberalistiseen ‘aarresaari- eli finanssikapitalismiin’, joka on nykypäivän herramoraalin ilmentymä par excellence, mutta joka saa ainakin muodollisen legitimaationsa orjamoraalista periytyvältä parlamentaariselta demokratialta. Kas siinä pulma, jonka suhteen Nietzsche ‘suuressa politiikassaan’ oli poliittista demokratiaa vastustavana sekä aivan liian välinpitämätön [vaikka (etenkin) englantilaista bisnes-utilitarismia halveksikin] että jopa tietämätön [Thomas Mannin mukaan Nietzsche ymmärsi tuskin lainkaan aikansa kapitalismin imperialistisen kehityksen luonnetta (kuin ehkä myyttisesti: herakleitosmais-machiavellistisenä valtapelinä)].
*
Ironmistressille vielä kerran seuraava muistutus. Eräs natsifilosofi totesi [eikä luultavasti ilman (itse)ironiaa]: ‘Lukuun ottamatta sitä, että Nietzsche ei ollut sosialisti, nationalisti eikä antisemitisti, hänestä olisi varmaankin tullut hyvä natsi’ [lainaus Safranski, 2000]. Märehdi tuota, IM, jos aivosi osaavat prosessoida/murskata muutakin kuin metallia ja muhamettilaisia.
*

No comments: