Kuvassa The City of God.
.
Vastauskommentti
Valkealle hänen päreensä ‘Traditionaalinen konservatismi’
kommenttiin.
.
1
Valkea kirjoitti: 'Vain kriteerit täyttävät valitut
pelastuvat, ja hekin Jumalan armosta.'
.
Yhteiskunnallinen hallintobyrokratia lainsäädäntöineen
ja kulttuurinen eetos mm. uskonnollisine perinteineen asettaa kriteerejä
ihmisten käytökselle ja motivaatiolle, ei Jumala, sillä kaikki meidän puheemme
Jumalasta on ihmisen puhetta [ellemme sitten tosiaankin uskomalla usko
ilmoituksen dogmaattiseen jumalalliseen totuuteen - - ja onnistu tietäen tai
tiedostamattamme piilottamaan/projisoimaan omia ennakkoluulojamme Raamatun
tekstintulkintaan].
*
Muistutan, Valkea, että minulla on jonkinlainen taju
teologiasta ja filosofiasta, joita kumpaakin [etenkin filosofiaa] olen
historian, psykologian ja kasvatustieteen lisäksi opiskellut, mutta koska
tulkitset kommentointini täydelliseksi väärinymmärrykseksi tai pelkäksi
piruiluksi, sitä ei liene syytä jatkaa[?]
.
Näyttää kuitenkin siltä, että se olet sinä, joka tässä
konservatiivina päädyt eristämään itseäsi muusta yhteiskunnasta oman piiriisi
‘yksinäisyyteen’ - en minä. - - No – eristäytyminen omaan piiriin ei ole
välttämättä ollenkaan huono tai omituinen juttu, vaikka se aivan liian usein
muuttuu ylimieliseksi elitismiksi par excellence. Ihmettelen vain, miten te
‘oman piirinne ihmiset’ pystytte elämään tässä helvetillisessä maailmassa ikään
kuin kahta [ellei peräti kolmea] elämää: tämänpuoleisen maailmallisuuden ja
tulevan tuonpuoleisen pelastuksen elämää. Totean tämän vilpittömästi ihmetellen,
joskus jopa ihaillen, mutta en koskaan ilman mm. stoalaisuudesta ja
ideologiakriittisestä humanismista kumpuavaa arvostelua.
.
2
Itse en odota mitään tuonpuoleiselta, vaikka olen parin
viime kuukauden aikana ‘vieraillut’ kuoleman rajan läheisyydessä useastikin.
Ihmisenä olemisen kohtalo on varsin vaatimaton ja siihen aion tyytyä – on pakko,
koska älyllinen omatuntoni ei muuta salli. Mikä ei tarkoita, ettenkö, toisin
kuin useimmat ateistipuupäät, arvostaisi kirkkoa transsendenssin ‘edustajana’ ja
ehkä jopa ‘välittäjänä’. Nämä instituutiot tosin edustavat minulle pikemminkin
suurta metafyysis-dramaturgista näyttämöä [Divina Comedia] kuin sieluun asti
vetoavaa uskonnollis-kutsumuksellisista instituutiota – kuulostipa tämä sitten
loukkaavalta tai ei. Mutta onhan siellä evankeliumeissa tietääkseni annettu
hyväksytty paikka myös epäilijälle – olkoonkin, että minun epäilyni ei
välttämättä koskaan muutu uskoksi - enhän edes ymmärrä mitä on uskonnollinen
usko tai mitä on Jumala, enkä valitettavasti pysty noin vain uskomaan ‘quia
absurdum est’.
.
3
Mitä mainitsemiesi uskonnollisten pienyhteisöjen lisääntymiseen
ja elämään tulee, niin siitä vaan lisääntyköön. Ne muodostavat tällä hetkellä
äärimmäisen vähemmistön maailman väestöstä, joten onhan niillä vielä runsaasti
‘tilaa’ täällä. Länsimaisten valtioiden politiikasta olen myös aika lailla samaa
mieltä kanssasi, mutta en luettuani Raamattua vaan Michel Foucault’n käsityksiä
biopolitiikasta/biovallasta. Foucault’n vaihtoehto biovallalle: itsekäytännöt
[identiteettitekniikat], ei kuitenkaan vakuuta minua, koska ne ovat
pohjimmiltaan egoistis-individualistisia projekteja, jotka aivan liian helposti
muuttuvat muotipelleilyksi, jota kapitalistinen halumanipulaatio
[nautinnon/kulutuksen imperatiivi] hyödyntää avoimesti.
.
Juuri valtioiden toimintaan vähitellen
pesiytyvä/pesiytynyt kontrolloimaton finanssikapitalismi ja sen tekopyhä
lobbaaja: konsulttidemokratia on sekä kansavallan kannalta että kulttuurisesti
suurin uhkamme ja ongelmamme. Suurin osa vasemmistosta näyttäisi todellakin
olevan voimaton ellei peräti myöntyväinen[!?] yhteiskuntien globaalin
finansialisaation suhteen ja tässä kohdassa olen ymmärtääkseni samoilla
linjoilla kuin konservatiivit. Taloudellinen valta on hajautettava tavalla tai
toisella. Mikä konservatiivien mielestä tietenkin vaatii kaikenlaisen
universalismin ja globalismin ‘keskeyttämistä’.
.
Mutta ovatko uskonnolliset pienyhteisöt, niiden
lukumäärän lisääntyminen ja jäsenmäärien kasvu ainoa tehokas ja vakuuttava [ja
ainoa arvoiltaan ‘oikea/todellinen’] ratkaisu monopolikapitalistisen biovallan
vastustamiseksi ja ehkä jopa pysäyttämiseksi? Avoimeen poliittiseen toimintaan
osallistuminen vaatii kuitenkin kompromisseja, joihin esim. USA:n konservatiivien
fundamentalistisin siipi eli Tea Party-liike ei näytä
kykenevän. Seuraukset saattavat olla odottamattomia - - .
*
17 comments:
Valkea sanoi...
Voit kommentoida tulevaisuudessa sillä ehdolla, että kommenttisi pysyvät asiallisina ja niissä ei ole ad hominemeiksi luettavia kohtia.
Mikään pakko täällä kommentoiminen ei tietenkään ole.
15. lokakuuta 2013 14.05
Blogger Valkea sanoi...
Raunolle myös tiedoksi että en julkaise pelkkiä linkkejä, enkä linkkejä sinun sivuillesi, koska tiedän minkälaista ad hominem sisältöä siellä on.
http://www.blogger.com/comment.g?blogID=8218490457430809970&postID=7337358127533465810
Kommentointimme tulee siis jäämään perin yksipuoliseksi. Mutta sitähän se on tavallaan ollut tähänkin asti.
"Mikä ei tarkoita, ettenkö, toisin kuin useimmat ateistipuupäät, arvostaisi kirkkoa transsendenssin ‘edustajana’ ja ehkä jopa ‘välittäjänä’."
Ajattelen myös tällä tavalla, painottuen sanaan "edustaja". Valtiollinen kirkko on uskonnolle vähän sama asia kuin valtio hallitsemiselle. Ilman muuhun yhteiskuntaan sidottua julkista organisaatiota kirkosta tulee kultti, rosvojoukko jota kukaan ei valvo. Uskonto on hieman vaikea asia tässä suhteessa - vain ääripäät näyttävät toimivan. Joko se on täysin yksityinen tai täysin julkinen. Välimaastossa rehoittaa kulttijohtajien riisto ja hyväksikäyttö.
Minä erosin kirkosta heti kun se oli mahdollista, tuittupäinen kaikentietävä ateisti kun olin. Nyt pari vuosikymmentä asioita ajatelleena minua on ruvennut kiehtomaan paluu kirkkoon, mutta huomaan sen muuttuneen harmaaksi, perinteettömäksi ja yhdentekeväksi. Sen sijaan ortodoksisuudessa on vielä jäljellä perinteitä, erityisesti miellyttää sen elinikäisen kilvoittelun ajatus. Kilvoittelu, asketismi, mietiskely edustaa minulle ehkä sitä kovinta länsimaisen henkisen kulttuurin ydintä, jonka protestanttinen maailma tuntuu hylänneen. Ehkä jokin päivä yllätän vielä itseni.
Tuosta kuvasta vielä sen verran, että olen kiinnostunut Augustinuksen ajatuksista. Osaatko suositella jotakin perusteosta jonka kautta kannattaisi lähteä tutustumaan hänen ajatteluunsa?
Vastauskommentti Valkealle hänen päreensä ‘Traditionaalinen konservatismi’ kommenttiin.
.
1
Valkea kirjoitti: 'Vain kriteerit täyttävät valitut pelastuvat, ja hekin Jumalan armosta.'
Miksi et kirjoita Valkean omaan saittii kommenttia ?
'Miksi et kirjoita Valkean omaan saittii kommenttia ?'
Etkö ole ymmärtänyt, että Valkea ei julkaise kaikkia kommenttejani. Minä taas en ihan tuostan vain hyväksy Valkean tekstieni sisällöille asettamia ehtoja ja ylipäätään kirjoitan mieluusti näitä kommenttipäreitä, joista tulee usein hieman liian pitkiä pelkiksi kommenteiksi, joihin ei myöskään voi lisätä kuvaa. Siksi.
Augustinuksesta ei juurikaan ole julkaistu laajoja suomenkielisiä tutkimuksia. Tässä kuitenkin yksi johdanto hänen ajatteluunsa ja elämäänsä.
http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510319178
Tästä löytyy kiteytettyjä ydinteemoja ja -ongelmia Augustinuksen teologiaan, filosofiaan ja kulttuurihistorialliseen vaikukseen.
http://www.amazon.com/Cambridge-Companion-Augustine-Companions-Philosophy/dp/052165985X
Valkea sanoi...
Sinä vääristelet kanssakeskustelijoiden kantoja, käytät ad hominemeita ja pyrit löytämään sellaisia kulmia, joiden toivot voivan psykologisesti kiristää kanssakeskustelijoita. Tiedät tämän hyvin ja se on sinulle ilmiselvästi pakonomainen tapa toimia, ego syntoonista. Se estää asiallisen keskustelun kanssasi. Siksi on parempi, että kirjoittelet yksinään omassa bogissasi.
17. lokakuuta 2013 3.51
Valkea sanoi...
Sinä vääristelet kanssakeskustelijoiden kantoja, käytät ad hominemeita ja pyrit löytämään sellaisia kulmia, joiden toivot voivan psykologisesti kiristää kanssakeskustelijoita. Tiedät tämän hyvin ja se on sinulle ilmiselvästi pakonomainen tapa toimia, ego syntoonista. Se estää asiallisen keskustelun kanssasi. Siksi on parempi, että kirjoittelet yksinään omassa bogissasi.
17. lokakuuta 2013 3.51
http://www.blogger.com/comment.g?blogID=8218490457430809970&postID=7337358127533465810
Pata kattilaa soimaa.
Ego syntoonista. Hm. Olkoon niin. Tässä seison yksin edustamassa itseäni tuomitsijoitteni edessä, enkä muuta voi. Sinun kiristyksesi taas perustuu sekä 'tieteeseen' että ‘valittujen’ Jumalaan, ja koska minä yksilönä olen totisesti heikoilla kyseisten totuusauktoriteettien rinnalla, niin tuskinpa on mikään ihme, että joudun puolustautumaan hyvin ‘ovelilla’ tavoilla.
Hmm. Huomasin vasta nyt kummallisen muistivirheen. Olen suorittanut Kotkassa approbaturin kasvatustieteestä [H:gin yliopiston vaatimuksilla] enkä sosiaalipsykologiasta, josta olen kyllä itsenäisesti lukenut johdantokirjoja kuten sosiologiastakin. Terveisiä vaan Sadulle [KM].
Valkea sanoi...
Sinun blogissasi on Rauno lukemattomia häväistyskirjoituksia eri henkilöistä, minun blogissani on tasan nolla häväistyskirjoitusta. En ole kirjoittanut häväistyskirjoitusta edes sinusta, vaikka olisit sen runsaasti ansainnut. Siinä on meidän välinen ero tiivistettynä.
17. lokakuuta 2013 9.23
http://www.blogger.com/comment.g?blogID=8218490457430809970&postID=7337358127533465810
Minä saatan kirjoituksissani häpäistä ihmisiä suoraan face to face, mutta en koskaan väitä että he olisivat jonkin kehollisuuteensa [rotu, ihonväri] tai persoonuuteensa [kansallisuus, uskonto] likipitäen erottamattomasti kuuluvan ominaisuuden takia jotenkin kategorisesti alempiarvoisia tai kartettavia [‘toiseuden’ edustajia]. On sitten kokonaan toisen kategorian piiriin kuuluva asia, mikäli nämä ihmiset rikkovat lakia, jolloin heitä pitää rangaista vallitsevien lakien mukaan niin kuin ketä tahansa saman maan kansalaista, ilman mitään poikkeuskohtelua lain edessä [ilman suosimista tai syrjimistä].
Minä herjaan aina lopultakin vain yksilöitä - jopa haukkuessani inhoamiani finanssikapitalisteja. Sinä taas olet tekemässä koko elämästäsi eräänlaisen ‘valittujen’ piirin, joka erottautuu muista oman ylimielisen ‘rotu-kansa-uskonto-paremmuutensa’ vuoksi ja joka katsoo olevansa [etu]oikeutettu diskriminoimaan halveksimaansa ‘toiseutta’ sellaisten ominaisuuksien takia, jotka ovat noille toisille yhtä luonnollisia kuin vastaavat mutta sattumalta hieman erilaiset ominaisuudet, jotka sinäkin olet perinyt sekä geeneissä että kulttuurisesti. Ja kaiken tämän piilorasismia implikoivan argumentoinnin jälkeen sinulla kuitenkin on vielä kanttia väittää olevasi Jeesusta ja kristinuskoa oikein tulkitseva ‘jumalan valittu’.
*
Sen verran kuitenkin lisään tähän [jottei minua nyt luultaisi ‘suvaitsevaistoa’ lobbaavaksi puna-viher-liberaali-hörhöksi], että jos islamiin tavalla tai toisella väistämättä sisältyy [kuten on väitetty] jihad eli vääräuskoisten alistaminen, siihen tuleekin suhtautua varauksellisesti ja syy on selvä: uskonto, joka hautoo sisällään maailmanvalloitusta ja väkivaltaa on pikemminkin saatanasta kuin jumalasta, mikäli jumala ja saatana nyt lainkaan ovat erotettavissa toisistaan [tämä pätee teodikean ongelman osalta tietenkin myös kristinuskoon, mutta etenkin sekä kristinuskon rauhanomaisen kolonialistisesti että väkivaltaisesti ‘julistettuun’ lähetyskäskyyn].
En näe eristäytymistä yksinäisyytenä, vaan postmodernin sirpaloitumisen halaamisena par excellance. Alakulttuuri on pieni joukko ihmisiä. Alle Dunbarin luvun oleva ryhmä vastaa mielestäni paremmin sosiaalisiin tarpeisiin kuin jokin "isoon yhdessäolon ideaaliin" sitoutunut jämeä möhkäle. Filosofinen korkealentoinen ideaali jää sfääreihin. "Edustaja" on hyvä termi tälläisestä. Sillä jos joku edustaa jotain, hän ei ilmennä tätä itseään. On sen kuolettunut, byrokraattinen, kuivannuiva ja tylsä tomukasaversio.
"Koko ihmiskunta" -tyylinen on yksinäisyyttä. En kannata muutenkaan monien humanistien korostamaan yhteyden tunnetta kaikessa kohtaamisessa korostavaa kulmaa. Miksi ylipäätään pakottaa ihmisiä ekstrovertismiin?
Alle Dunbarin luvun suuruiset ryhmät ovat myös siitä käteviä, että niiden on vaikeaa rikkoa yhteiskuntarauhaa. Jokainen itsemurhasoturi tai mouhottaja kun edustaa relevanttia prosenttimäärää koko poppoosta.
Ymmärrät, Kullervo, nyt ehkä hieman väärin tämän asian, koska et joko muista tai osaa kytkeä asiaa aiempaan kommenttiyhteyteensä, mikä ei tietenkään ole välttämättä kovin helppoa. Etenkin pienten uskonnollisten yhteisöjen ‘eristäytyminen ~ yksinäisyys’ on tässä harkittu heitto Valkean minua kohtaan esittämään individualismi-syytökseen ja ad hominem-väitteeseen, jossa hän ymmärtääkseni haluaa väittää, että olen jotenkin neuroottisella [?] tavalla jämähtänyt sosiaaliseen yksinäisyyteen. Kysymys ei siis ollut nimenomaan siitä, pidänkö yksinäisyyttä jotenkin negatiivisena asiana vai en, eikä ainakaan eksplisiittisesti edes siitä, mitä ylipäätään tarkoitan yksinäisyydellä. - - Muuten olen ‘luultavasti’ aika samoilla linjoilla kanssasi, vaikken oikein tajuakaan, miten kytket tuon Dunbar-logiikkasi ‘fenomenologiseen’ yksinäisyyden tulkintaan ;\]. Mitä se muka kertoo ihmisen emotionaalisesta ja eksistentiaalisesta yksinäisyydestä, josta minun viitekehykseni yksinäisyydessä on kyse? Tiedän, ettei tämä ole relevantti vastaus sinulle, mutta jatkan ja selvennän sitä myöhemmin riippuen mahdollisesta vastauskommentistasi.
Dunbar -logiikka on aika raakaa ja sidoksissa sosiaalisuuteen. Liian iso määrä ihmisiä johtaa siihen, että kunnollinen yhteys jää syntymättä.
Paradoksin ydin on tavallaan "Yksin ryhmässä". Ryhmään kuuluminen ei tarkoita yhteisöllisyyttä. (Identiteetti ei ole ihmisyys, vaan lippu jota heilutetaan.)
Moni näkee sirpaloitumisen yhteisöllisyyden romahtamisena. Itse näen sen ytheisön hakemisena alakulttuurista. Vain kun on alle Dunbarin luku ihmisiä, sosiaalisuus on mahdollista. ; Tätä isommat konseptit hakevat koheesionsa jostain muualta.
Mitä muuta erilaisten alakulttuurien [myös etnisten ja uskonnollisten] määrän kasvu ja pluralismi perimmältään ilmentää kuin eurooppalaista kulttuuria integroivien suuriin kertomuksiin sisältyvien arvomaailmojen [kristinusko, valistus, demokratia, sosialismi, yhteiskunnallinen vapaus ja tasa-arvo jne.] ohentumista ja kyseenalaistumista nimenomaan universaaleina eli kaikkia ihmisiä yhtäläisesti koskevina arvoina? Ja kun suuret kertomukset korvautuvat ‘pienemmillä tarkoin rajuilla pelastustarinoilla’, joita kukin pienyhteisö omaksuu omien arvojensa/elämänmuotojensa pohjaksi, ollaan vähitellen ajautumassa merkilliseen tilanteeseen, jossa kapitalistis-‘liberalistinen’ globalisaatio ja alakulttuuristen arvoyhteisöjen lokaaliset periaatteet törmäävät ei välttämättä sovittamattomaan ristiriitaan mutta joka tapauksessa tiukkaan kilpailuun kulttuurien sisäisestä hegemoniasta.
Tämänkaltainen arvojen ‘törmäys’ on kuitenkin paitsi historiallisesti väistämätöntä [en sano välttämätöntä] myös toivottavaa kaikessa ‘turbulenssissaankin’, mikä merkitsee valtakulttuurin ja alakulttuurien sekä eri alakulttuurien välisiä ‘yhteenottoja’, jotka saattavat ajoittain saada väkivaltaisiakin muotoja, mutta väkivaltaahan tämä maailma pursuaa koko ajan tavalla tai toisella. Ihminen on riitaisa olento, jonka täytyy aina saada kilpailla muiden kanssa omasta paremmuudestaan ja varmistaa siten [enemmän tai vähemmän paranoidisesti] oma turvallisuutensa osoittamalla ‘viholliselle’ raja, jonka yli sen ei pidä rangaistuksetta astuman. Alakulttuureissa nämä ‘rajakiistat’ ovat aina akuutimpia kuin sellaisenkin valtakulttuurin hegemoniassa, joka sallii yksilölle sananvapauden, mutta suhtautuu siihen joko välinpitämättömästi tai anonyymin byrokratian legitimiteetillä, johon yhden ‘vapaan’ yksilön on hyvin vaikea vaikuttaa pelkästään demokratian pelisäännöillä. Alakulttuureilla on siten huomattavasti enemmän vaikutusvaltaa valtakulttuuriin kuin yksilöllä, joskin yksilöiden sananvapaus kunkin alakulttuurin sisällä on yleensä paljon tiukemmin suitsittu kuin ‘virallisesti’ demokraattisissa valtakulttuureissa, joissa yksilön vaikutusmahdollisuudet siis ovat usein pikemminkin muodollisia kuin todellisia.
Haluaisinko elää valta- vai alakulttuurissa? Kysymyksellä ei ole minulle relevanssia, koska elän koko ajan molemmissa, jos niin vain haluan. Ja miksen haluaisi? Eikö jokainen kriittinen ihminen halua 'tarpeen tullen' ottaa etäisyyttä minkä tahansa kulttuurin hegemoniseen pakkoon? Ainakin hänen pitäisi.
Post a Comment