Pahan J/jumalan palvojat

Kommentti Ironmistressin päreeseen ‘Misoteismi, eli Jumala on olemassa mutta hän on hyvin paha ja ilkeä olento’.

.

1

Kaikenlainen Jumalan ominaisuuksien psykologisoiva selittäminen on paitsi harhaan johtavaa myös täysin turhaa ja päätyy  juuri tällaisiin kammottaviin naurettavuuksiin, joita Ironmistresskin tässä esittää. Klassisen teismin Jumala ei ole ‘sisällöllisesti’ ihmiskäsittein määriteltävissä ja siksi kaikki uskonnonfilosofiakin päätyy lopulta umpikujaan = dialektis-argumentatiivinen kehä ja käsitteellinen antropomorfismi. Ajallinen, äärellinen, partikulaari/singulaari ihmisolio ei kykene ymmärtämään kaikkivaltiutta.

. 

Mutta mikäs siinä – Ironmistress tuli taas kerran ‘pahan jumala esittelyssään’ paljastaneeksi kalvinistien syvimmän /ihmis-/jumalankäsityksen todellisen luonteen [sellainen ihminen millainen hänen jumalansa]. Piilopelagiolaiset kalvinistit uskovat pahaan, puolueelliseen ja siten lähes rasistiseen Jumalaan, joka suosii tiettyjä tekoja, tiettyä kansaa, tiettyä ihmisryhmää. Tällaisen jumala-käsityksen juuret juontavat [läntisessä] teismissä minnekäs muualle kuin varhaisjuutalaisuuden ankaraan Jahveen [sekä Olympos-vuoren ihmismäisiin jumaliin].

. 

Itse olen taipuvainen David Bentley Hartin tavoin ajattelemaan Jumalaa olemisen analogian kautta [Jumalan luomistyö on ‘olemisen olemassaoloa (*)]. Jumala ei myöskään kärsi ihmiskunnan puolesta/takia [divine apathy], vaikka lähtökohtana tässä ei olekaan deistinen oletus Jumalasta, joka ei luomisen jälkeen puutu maailman menoon [deismi on sekä ‘piiloateistinen’ että kreationistis-fundamentalistinen näkemys samanaikaisesti]. Jumala on nimittäin koko ajan läsnä olemisessa/tietoisuudessa. Silti ‘häneen’ ei tarvitse uskoa. Usko on ‘kykyä’ uskoa transsendenssiin, ei ‘taitoa’ todistaa Jumala olemassa olevaksi havainnon kohteena [esim. kuin kivi, solu, hiukkanen tai ylipäätään havaittava ‘olento’].

.

Seuraako siitä, että Jumala on kaikkivaltias, mutta ei ‘tunteva olio’ se, ettei hän ole hyvä vaan nimenomaan paha, on läpeensä antropomorfistinen kysymys. En aio esittää sellaista kysymystä tai väitettä.

.

2

‘Divine apathy is the doctrine that the divine nature is incapable of suffering, passivity or modification. This doctrine is a common feature of Platonist, Aristotelian, and Stoic philosophical theology and seems to have heavily influenced post-Biblical Jewish, Christian, and Muslim thought. On the other hand, the Bible depicts YHWH as capable of grieving, for example:

.

"And it repented the LORD that he had made man on the earth, and it grieved him at his heart." (Genesis 6:6 King James Version)
.
"And then יהוה sighed as He has effectuated the ʔǟḏǟ̖m in the land, and then He travailed (Himself) to His heart." (Genesis 6:6 Scriptures of the Faith Once Delivered)’'.’

***

‘The analogy of faith, which was advanced by St. Augustine, is sometimes contrasted with the analogy of being (Latin: analogia entis), which, according to St. Thomas Aquinas, allows one to know God through analogy with his creation.’

*

( *) ‘Tuomas Akvinolainen katsoi, mahdollisesti seuraten Avicennaa, että Jumala on puhdasta olemassaoloa ja että hänessä olemassaolo (existentia) ja olemus (essentia) ovat samaa. Suunnilleen samoihin aikoihin nominalismia kannattanut Vilhelm Occamilainen katsoi teoksessaan Summa logicae, etteivät kategoriat ole olemassaolon muotoja itsessään, vaan että ne on johdettu yksilöolioiden olemassaolosta.’

*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Olemassaolo [lukekaa ja pohtikaa tätä]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mahdolliset_maailmat [samoin tätä]

http://en.wikipedia.org/wiki/Divine_apathy

http://en.wikipedia.org/wiki/David_Bentley_Hart

http://en.wikipedia.org/wiki/Rule_of_Faith

http://en.wikipedia.org/wiki/David_Bentley_Hart

http://takkirauta.blogspot.fi/2014/05/misoteismi-eli-jumala-on-olemassa-mutta.html