”Sanat rasittuvat, / rakoilevat,
toisinaan katkeavat, taakan alla, / paineen alla, luistavat lipsuvat, hukkuvat,
/ turmeltuvat epätarkkuuttaan, eivät pysy paikoillaan, / eivät asetu.” [T. S.
Eliot]
.
‘Myös kieli natisee Eliotilla kuin ikääntyvä ihminen. Sanat
esiintyvät eräänlaisina kielen soluina, jotka syntyvät kivuliaasti, hakeutuvat
epäluuloisesti toistensa seuraan ja lopulta kituen kuolevat. Uppiniskaisten
lasten lailla ne kieltäytyvät tottelemasta
käskijäänsä:' [Maili Öst Kiiltomadossa].
.
No comments:
Post a Comment