Tuttu huttua [edit.]

1
Anonyymi kommentoi edellisessä päreessäni: ‘Mitä ajattelet teoksesta Tractatus logico-philosophicus? Siitä et ole vielä puhunut mitään blogeissasi’.
.

En vai? Et ole näköjään tätä blogia aikaisemmin lukenut. Tai sitten kyseessä on ironinen heitto. On tietysti mahdollista, että et ole ymmärtänyt kirjoittamaani. No, kertaus on opintojen äiti. Ymmärryksen lisääntymisestä en kuitenkaan mene takuuseen.
.

2

Filosofisen tematiikkani ydin kiteytyy ainakin analyyttisesti juuri Tractatuksen lopetusaksioomaan: ‘Siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava’. Laajennan Wittgensteinin epäilyn semantiikan ilmaistavuutta kohtaan kuitenkin jopa niin pitkälle, että vaikeneminen ['solipsismi'] pitäisi ulottaa myös havainnoivaan, kokevaan ja tietoiseen subjektiin, joka on semantiikan ainoa lähde ja alkuperä. Semantiikka on ihmisen ‘keksintö’ ja siten pelkkää tulkintaa aineen, muodon  ja merkityksen keskinäisistä suhteista. Vaikeneminen pitäisi ulottaa kaikkeen kielelliseen todistepelailuun. Wittgenstein itse ei tietenkään edennyt tätä tietä myöhäisfilosofiassaan vaan päätyi kielipeleihin [semanttinen pluralismi], koska ymmärsi, että Tractatuksen johtopäätös johtaa joko solipsismiin tai metodiseen monismiin. Solipsismi on käytännössä [ei teoriassa] absurdi kanta ja metodisen monismin edellyttämä semanttinen verifikaatio metafyysinen lähtökohta/periaate eikä ainakaan luonnontiede ‘tunnusta’ metafyysisiä lähtökohtia. Kaikki havaittava on tieteen empiiris-ontologisen tutkimusideaalin mukaan itsessään annettua: siten myös tiedettävissä ja ymmärrettävissä suoraan ja välittömästi [a]. Ihmettelen vain, miten havainnot ylipäätään voidaan ‘ymmärtää’ ilman teoriamallinnuksen puitetta, joka on kuin onkin  semanttinen periaate. Tosin pelkät kaavat eivät vielä ole ymmärrystä vaan kausaalisuuden kuvausta matemaattisin merkein: eksakteimmillaan triviaa, josta itsestään ei seuraa mitään, ennenkuin ihminen ‘soveltaa’ sitä hyödyttämään itseään teknologisesti ja ‘keksii' sille tällä tavoin 'semantiikan’ ~ informaatiojärjestelmän, jonka mallinnettu ideaali on täydellinen kone. 
.

3

Kielipelien pluralismista ei kuitenkaan ole pitkä matka postmoderniin relativismiin, joka on itse asiassa nihilismiä: ‘Anything goes’, mikä tosin ei ole vielä nihilistinen vaan nimenomaan pluralistinen periaate. Tieteelliselle keksimiselle ei voi asettaa dogmaattisia metodisia rajoituksia. Tällainenkin pluralismi on silti jo menettänyt ‘otteensa’ totuuteen. No, Totuus [isolla T:llä; pienen t:n totuudet lähenevät konventioita ja/tai triviaa] taitaa kuitenkin olla Jumalan ohella ihmisen nerokkain valhe, ei enempää eikä vähempää. 
.

4

Filosofisesti päättelyni skeptis-solipsistinen umpikuja on aika monenkin filosofin mielestä ratkaistavissa ‘yksinkertaisesti’: pragmatistisella totuuskäsityksellä, mutta pragmaattinen totuus[teoria] ja pragmatismi ylipäätään on filosofisen ajattelun kaatoluokka ellei peräti kaatopaikka. Se selittää liikaa ja liian paljon yhtä aikaa ollakseen enää tarkkaa ja syvällistä ajattelua filosofisesti. Kun ajattelun kriteereissä joustetaan liikaa, ollaan päädytty tai päätymässä hyvää päivää kirvesvartta-kommentointiin.
.

5

Parasta autenttisen subjektiivisen olemisen kannalta olisi ‘luopua’ maailmasta – vaieta - kadota pois – lopullisesti ja jättää tieteeseen hurahtaneet tuhoamaan maailmaa ja itseään ‘totuuden’ ja ‘edistyksen’ nimissä. Todellinen ‘evoluutio’ on nimittäin kontrafinaalista. Ihmisen tieteellinen uhkapeli, kuten kaikki uhkapelit, johtaa häviöön. ‘Pankki’ [luonto, evoluutio] voittaa [‘kostaa’] aina. Tämä on evoluution [‘välttämättömän sattuman’ perimmäinen ‘laki’. Piste. 
.

6

Miksi teen näin äärimmäisiä johtopäätöksiä, vaikka ne ovat käytännössä absurdeja, koska tuhoavat kaikki elämisen positiiviset perspektiivit, jääköön ‘psykopoliittisen leimakirveen heiluttajien’ diagnosoitavaksi, esim. nimimerkki Valkealle, joka osaa [tai ainakin haluaa] määritellä tieteellisen tarkasti, miksi juuri minun luonteen patologiani altistaa ja johtaa minut itsetuhoisiin [tai ylipäätään tuhoaviin] johtopäätelmiin. Valkea on oikeassa. Suotakoon hänelle se etuoikeus [EVVK, ISMO – (ks. kuitenkin b)]. 
*

[a] Väite suorista ja välittömistä [havainnoitsijasta/subjektista riippumattomista] havainnoista on täyttä puppua, sillä todellisuus itsessään ei ole ‘annettu’ [vaikka havainnot yksinkertaisimmillaan olisivatkin miten itsestään selviä tahansa] eikä jaottelua analyyttisen ja synteettisen logiikan välillä voi tehdä ilman metafyysistä lähtökohtaa. Ei ole olemassa formaalia kieltä, joka pystyisi ilmaisemaan intuition [koetut havainnot] ‘eksaktisti’ formaalina kielenä [objektiivisena merkitysrakenteena] ilman operointia kahdella merkityksen tasolla yhtä aikaa [muotoa partikulaari - universaali], mikä merkitsee päättelyn sisäistä ristiriitaa. Formaali logiikka ei pysty antamaan myöskään matematiikalle [muista todistuskielipeleistä puhumattakaan] aksiomaattista perustaa ilman ristiriitaa, jota sitten pidetään perustellusti joko virhepäätelmänä [Gödel] tai [etenkin tietoteoreettisessa argumentaatiossa] metafyysisenä alkulähtökohtana [vrt. kumoamaton kumoaja = Jumala (Plantinga) riippuen siitä, mihin ratkaisuun ehkä jo alunperinkin uskotaan].
.

[b] Valkean sitkeä ja johdonmukainen konservatismi [ei niinkään Ironmistress sisäisine ristiriitoineen] on kuitenkin osaltaan vakuuttanut minua yhä enemmän konservatismin ihmisluontoa aidosti ilmentävistä ‘hyveistä’, eikä tämä toteamus ole ironiaa. Konservatismi [eikä esim. Alexander Stubb: tuo ääriliberalistisella talousteorialla ja ‘laizzes-faire’-arvopluralismilla kauppaa tekevä retorikko-pelle ja hammastahnamainos] on todellinen ja pätevä vaihtoehto sosialismille ja kommunismille, mutta sen ‘endogaamista’ ihmiskäsitystä en tule ikinä jakamaan. Minä olen ultra-anarkistinen individualisti, joka tietää ajautuvansa tyranniaan jo sen vuoksi, ettei usko pankkien toimintaa kyettävän kontrolloimaan demokraattisin menetelmin vaan ainoastaan jonkinlaista väkivaltaa käyttäen, mikä johtaa terroriin ja totalitarismiin, ja tämä vaihtoehto kauhistuttaa häntä. - - Olen jäänyt eräänlaiseen pattitilanteeseen ideologisesti. Tunnustan sen. - - Älkää silti kuvitelko, että tulisin vielä äänestämään Perussuomalaisia [ellei minua sitten kuolemalla uhaten pakoteta siihen ;\]. Olen loppuun asti vasemmistolainen desperado enkä mikään impivaaralainen mennoniitti, hutteriitti tai amashi. Se on itse asiassa aika traaginen positio, mutta minkäs teet – ‘luonne on kohtalo’ [Valkea luultavasti hyväksyisi tämän väitteen].