Lähettämättömiä kommentteja, osa K1 [Kemppinen] [ks. PS.]
.
[Minäkään] en ymmärtänyt juhlaesitelmäpuheestasi kovin paljoa,
mutta se siinä osaltaan juuri kiehtookin: sanojen maaginen kyky kuvata
hahmotonta ei-mitään [tai ei-käsitteellisesti hahmotonta ‘jotain’] ikään kuin
sanoja “‘ei-mistään’sä” jotain ymmärtäisi. Jotteivät siis luulisi itsestään ja
laista liikoja, lukekoot oikeusneuvokset enemmän runoutta, mutta varokoot
silloin vaurioittamasta aksiomaattista mieltään lopullisesti. Runouden aiheuttaman vaurion jälkeen heille luultavasti jäisi tajuntaan entistä tyhjempi lain kirjain, sanahelinä, ontto tiuku, joka näyttää vain määrän
[oikeuden], ei laatua [oikeudenmukaisuuden]. Mutta tuskin juristin mieli alunperinkään oli paljon muuta kuin pelkkä hyvin rasvattu fakta- ja
argumentti-automaatti. No, ehkä oikeusoppinut saattaisi ‘vaurion’ jälkeen päätyä Kemppisen tavoin tarkan ja huolellisen puhtaanapitopalveluyrittäjän ammattiin. Sellaisia ovat juuri
mikrohistorioitsijat, nuo puhtaanapitopalvelun miehet ja naiset: “missä roska,
siellä juoru, missä juoru, siellä ‘historia’”. Roska=juoru=historia. Tästä ei ole enää pitkä matka runouteen - - .
*
PS. Näitä tekstejä löytyy
enemmän tai vähemmän ‘keskeneräisinä’ jo aiemmilta vuosilta. Osan olen
epähuomiossa tai mahdollisesti ‘tarkoituksella’ säilyttänyt, mutta suurimman
osan olen poistanut [Ironmistress-kommentteja olen sen sijaan julkaissut paljon
useammin kuin jättänyt ‘kaappiin’ tai poistanut].
*
No comments:
Post a Comment