Kemppinen kirjoitti: ‘Minä tiesin ja olin itse asiassa
tutkinut valtiorikosoikeuden paperitkin.’
.
No, entä sitten? Valitsitko puolesi vai jatkoitko jaarittelua?
Informaatiolla on todellista merkitystä vasta, kun on valinnut puolensa tai
ylipäätään sijoittuu tai tulee sijoitetuksi johonkin ‘suhteeseen’ informaation
suhteen. Historioitsijat ovat joko alunperinkin puolueellisia tai sitten heidän
‘objektiivisuutensa’ joutuu jonkun toisen edustaman ‘totuuden orjaksi’.
Informaatiota itsessään ei ole olemassakaan. Asioiden faktisuuden tarkistaminen
tuo lisää näkökulmia ilmiön tai henkilön historiaan, mutta ei suinkaan poista
näkökulmaperspektiiviä, koska yhteisymmärrys on aina sopimus eikä eikä mikään
‘faktinen totuus’. Tässä mielessä sinun ‘tietosi’ ei ole oleellista vaan pelkkä
väline, jota joko sinä itse tai jota jotkut muut käyttävät omia tarkoitusperiään
tukemaan. Niinpä on lopulta jos ei yhdentekevää niin lähes mahdotonta yrittää
tutkia asioita ja ilmiöitä ‘loppuun asti’. Genealogia päätyy aina viime kädessä
johonkin tulkintaan, joka pysäyttää etenemisen ‘tyhjyyteen’. Jo tämän vuoksi
kirjailija saa valehdella mielin määrin ja hänen jopa pitääkin valehdella, koska
se on paitsi luovuuden edellytys myös koko taiteen ‘olemus’: todellisuuden
‘vääristäminen’ totuudeksi. Mitään absoluuttista faktista totuutta kun ei ole
olemassakaan kuin triviana ja trivia on yhtä kuin ‘kaikki ja
ei-mitään’.
*
PS. Näitä tekstejä löytyy
enemmän tai vähemmän ‘keskeneräisinä’ jo aiemmilta vuosilta. Osan olen
epähuomiossa tai mahdollisesti ‘tarkoituksella’ säilyttänyt, mutta suurimman
osan olen poistanut [Ironmistress-kommentteja olen sen sijaan julkaissut paljon
useammin kuin jättänyt ‘kaappiin’ tai poistanut].
*
No comments:
Post a Comment