'Metafyysinen' kommentti

Pärekommentti Valkean kommenttiin edellisessä päreessäni Representaation kehkeytymisen metafysiikkaa.

.

Ei älykkyys ole kone, mutta silti koneesta [formaalista informaatiojärjestelmästä] on [liian] usein tehty kaiken älykkyyden malli ja mittari samassa mielessä kuin ideat ja teoriat ovat tietenkin paitsi älyn tuotetta myös älyn formaalisia malleja. Tästä seuraa, että 'kone-äly' voi rationaalisesti konstruoimansa J/jumalan [epäjumalan] hahmossa fetissoida ja orjuuttaa sekä itsensä että Jumalansa.

.

Niinpä modernin teknologian kehittyessä alunperin välinearvoisesta koneesta tulee tuotanto- ja kulutusyhteiskunnassa lopulta itseisarvo, josta me olemme riippuvaisia aivan kaikessa [niin fyysisesti kuin henkisesti]. Sitä minä tekniikan kritiikilläni tarkoitan olematta silti mikään linkolalainen luddiitti [tosin Linkola on lopulta oikeassa, mutta hänen totuuttaan ei voi soveltaa maailmaan: paluuta esimoderniin tai edes 30-luvun agraariin yhteiskuntaan ei todellakaan ole].

.

Tekniikan avulla elämänsä mukavuutta lisäävä ihminen, joka samalla itse ‘reifikoituu’ cyborgin kaltaiseksi myös älyssään [tämä on etenkin [uus]platoniseen gnostilaisuuteen sisältyvä ikuinen pyrkimys kohti ideoiden katselusta (theoria) aiheutuvaa ‘ek-staasia’], kohtaa väistämättä nemesiksen kalutessaan tyhjiin ‘yhteismaat’ [ja supistamalla intellektuaalinen vapautensa biteiksi/rr], kuten Anaksimandros jo vihjaisi. Mutta kuten kirjoitin, kyseessä ei itse asiassa ole nemesis vaan evoluution ‘normaali’ kiertokulku.

.

Nominalismin ja voluntarismin absoluuttisesti kaikkivaltiaan ‘kauhea’ Jumala, jonka Luther lopulta kohtasi kritisoidessaan skolastikkojen universaaliin järkeen sidottua Jumalaa, on oikea Jumala. Lutherin ankarin koettelemus oli kuitenkin lopulta se, miksi tuo ‘uusi’ [itse asiassa Vanhan testamentin eikä platonisen tai aristoteelisen logiikan avulla selitetty/konstruoitu ‘kompromissi’-] Jumala armahtaisi sisimmässään täysin egoistisen ja omia halujaan jopa Jumalaan projisoivan ihmisen varsinkin, kun ‘Hän’ itse näyttäisi osoittautuvan myös kaiken pahan alkuperäksi.

.

Pelkkä hyvyys [ja/eli rationaalisuus universalismina] rajoittaa Jumalan kaikkivaltiutta; kumpaa siis painotamme: hyvää ja ei-kaikkivaltiasta vai hyvän ohella pahaa ja kaikkivaltiasta Jumalaa. Luther valitsi kaikkivaltiaan, Erasmus hyvän ja tämän vuoksi ‘yksin armosta’ on Lutherille täysin peruuttamaton lähtökohta eli sellainen Jumala, jonka kanssa ei voi pelailla mitään rationaalisia tai liberaaleja sopimuspelejä.

.

Lopulta Luther ‘sola’-lähtökohdissaan ja ristin teologiassaan ‘ymmärsi’ kaikkivaltiaan kauhean Jumalan Kristuksen kautta rakastavaksi Jumalaksi. No – ‘hyvä niin’, vaikka tietty sadomasokistinen maku tästä uskosta kyllä suuhun jää. Silti se on intuitiivisesti rehellisempää kuin vanha luonnollisen [skolastisen] teologian suorastaan mystis-looginen [‘matemaattinen’] rationalismi, jonka Jumala on pelkkä loogikkojen arvokkain pelimerkki tai myöhemmän evankelisen liikkeen helppo teologinen liberalismi, jossa Jumala on pikemminkin varman lottovoiton järjestäjä kuin mikään aitoon eettiseen itsetutkiskeluun pakottava ‘ikuisuuden personoitu Sana’.

.

Ja aivan lopuksi, Valkea, haluan sinun ymmärtävän, että kaikessa tässä spekuloinnissa on kyse representaation ‘ihmeen’ hämmästelystä. Miten onkaan luonnossa voinut tapahtua sellainen ihme, että jostain hemmetin hiiliyhdisteiden lähes absoluuttisen epätodennäköisestä yhdistymisestä syntyi elollinen evoluutio, jonka lopussa eräs kädellinen nisäkäslaji alkoi hahmottaa lähes psykoottista maailmakokemustaan 'intentionaalisen' mimesiksen avulla. Totisesti, se ‘Tapahtuma, Aukeama’ [Heidegger] on kaikessa sattumanvaraisuudessaan sellainen ‘ihme’, jota minun puolestani voi kutsua vaikka Jumalan aikaansaannokseksi, vaikken itse teisti olekaan.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/07/representaation-kehkeytymisen.html