Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Tässä kipaleessa teema on aivan upea. Mutta sittenkun sitä aletaan kehitellä, ensimmäiseksi sen pilaavat "makeat" viulut. Ja seuraavaksi tuo keinuva ote teemaan, se tekee koko sävellyksen epäuskottavaksi. (Ikään kuin oltaisiin torilla etsimässä toritaidetta. Eikä löydy.) Ja aina, kun koko instrumenttijoukko pompahtaa esiin, tulee vähän kiusallinen olo; ne ikään kuin kuuluvat johonkin toiseen - huonompaan - sävellykseen. En osaa sanoa tästä tämän enempää. Paitsi tuo loppu on sellainen, jonka on kuullut noin 100 tuhatta kertaa, se jättää tylsän jälkimaun. - 6 1/2.
Ja tuon videoklipin kuvituksesta sen verran, että hänellä - ilmiselvästi naisihmisellä - joka tuon kuvaketjun on kutonut, on ollut aika vaikeat menkkarit/monkkarit meneillään juuri tänä aikana, kun on tuon tehnyt.
Nyt olin hirveän näsäviisas, mua alkoi kaduttaa. Tai oikeastaan olin vain tyhmä. Ja tyhmä minä olen sen takia kun olen juonut (kamalasti) alkoholia. (48 tölkkiä olutta + 4 pulloa viiniä per 4 vrk) - Alkaa väsyttää. Jalatkin alkavat väsyä; ne eivät suostu kävelemään enää kuin vain hyvin lyhyitä matkoja... kuten keittiöstä (jossa syön juustovoileipää) sänkyyn. - Eivät ne viitsi viedä minua enää muualle.
Olet aivan oikeassa. Esitys/sovitus on liian ‘makea’. Harkitsin vakavasti myös tämän Horowitzin pianoversion pärettämistä, mutta valitsin sittenkin visuaalisesti ehkä hiukan vetoavamman videon. Tyypillinen ‘journalistin’ valinta ;\].
Harvoin minulle enää - tässä iässä - käy niin, että kun kuuntelen jonkun kappaleen - niin kuin siis nyt - haluan kuulla sen välittömästi uudestaan.
Nyt niin kävi.
Tuo sävellys on minulle tuttu, jostain, niin kaukaa että en muista. Mutta tuo esitys... tuo esitys... en minä ikinä Sitä tässä muodossa ole aikaisemmin kuullut! (voi v-tu että Piano on sittenkin hieno instrumentti!)
8 comments:
kiitos!
Mutta saako katsoa hevosen hampaita?
Tässä kipaleessa teema on aivan upea. Mutta sittenkun sitä aletaan kehitellä, ensimmäiseksi sen pilaavat "makeat" viulut. Ja seuraavaksi tuo keinuva ote teemaan, se tekee koko sävellyksen epäuskottavaksi. (Ikään kuin oltaisiin torilla etsimässä toritaidetta. Eikä löydy.) Ja aina, kun koko instrumenttijoukko pompahtaa esiin, tulee vähän kiusallinen olo; ne ikään kuin kuuluvat johonkin toiseen - huonompaan - sävellykseen. En osaa sanoa tästä tämän enempää. Paitsi tuo loppu on sellainen, jonka on kuullut noin 100 tuhatta kertaa, se jättää tylsän jälkimaun. - 6 1/2.
Ja tuon videoklipin kuvituksesta sen verran, että hänellä - ilmiselvästi naisihmisellä - joka tuon kuvaketjun on kutonut, on ollut aika vaikeat menkkarit/monkkarit meneillään juuri tänä aikana, kun on tuon tehnyt.
Rauno, Rauno! (olet kamalan rakas ihminen)
Nyt olin hirveän näsäviisas, mua alkoi kaduttaa. Tai oikeastaan olin vain tyhmä. Ja tyhmä minä olen sen takia kun olen juonut (kamalasti) alkoholia. (48 tölkkiä olutta + 4 pulloa viiniä per 4 vrk) - Alkaa väsyttää. Jalatkin alkavat väsyä; ne eivät suostu kävelemään enää kuin vain hyvin lyhyitä matkoja... kuten keittiöstä (jossa syön juustovoileipää) sänkyyn. - Eivät ne viitsi viedä minua enää muualle.
Olet aivan oikeassa. Esitys/sovitus on liian ‘makea’. Harkitsin vakavasti myös tämän Horowitzin pianoversion pärettämistä, mutta valitsin sittenkin visuaalisesti ehkä hiukan vetoavamman videon. Tyypillinen ‘journalistin’ valinta ;\].
http://www.youtube.com/watch?v=Ohtikwa64xo
No niin.
Harvoin minulle enää - tässä iässä - käy niin, että kun kuuntelen jonkun kappaleen - niin kuin siis nyt - haluan kuulla sen välittömästi uudestaan.
Nyt niin kävi.
Tuo sävellys on minulle tuttu, jostain, niin kaukaa että en muista. Mutta tuo esitys... tuo esitys... en minä ikinä Sitä tässä muodossa ole aikaisemmin kuullut! (voi v-tu että Piano on sittenkin hieno instrumentti!)
annan tästä samat pisteet kuin simojoen jaakko antoi veljeni pekan ylioppilasaineelle: 10++ (jos olisin edelleen Levyraadissa)
"Äläpäs kiihkoile Mikko". "En."
Sävellys on tuiki tuttu. (Isäsikin sitä soitti. Kun menitti velejienne kanssa kerroshetekoihinne nukkumaan.)
Mutta tämä tulkinta, jota en ole ennen kuullut, on kyllä YLIVOIMAISESTI paras. Se ikäänkuin raapii selkärankaa.
Post a Comment