Valkea kirjoitti
sitaatti-päreessäni ‘Kuilu’ mm.: ‘En väitä mitään ehdotonta
Jumalan alkuperästä, viittaan vain siihen, että Jumalan todennäköisyys nousee
niistä teorioista, joihin ateistitkin
uskovat.’
.
1
Jumalan niin kutsuttu ‘reaalinen’ olemassaolo tai
hänen ‘reaalinen’ olemattomuutensa ei muuta ihmisen elämää mihinkään suuntaan.
‘Sen sijaan’ usko tai epäusko muuttaa. Minä en usko, mutta en myöskään kiellä
uskon tai edes Jumalan olemassaolon mahdollisuutta. Yritän elää tämän dilemman
kanssa, vaikka mieluusti toki uskoisin, jos ‘voisin’.
.
Epäusko johtaa helposti joko nihilistiseen
näköalattomuuteen [Camus, Beckett ja absurdi] tai typerään ihmiskeskeiseen
hybrikseen, joka nimenomaan on nihilististä: esim. naiivi valistushenkinen
tekno-optimismi ~ luonnon raiskaaminen ja välineellisen teknologian
itseisarvoistuminen [ja teknologiako pelastaa itsensä itse (ihmisen
avustuksella) aiheuttamiltaan uhkilta?], finanssi-kapitalismi systemaattisena
lakimiesten manageroimana ammattirikollisuutena, totalitarismi massojen
uskontona ~ massojen viihde uutena totalitarismina, ‘selkärangaton
arvoplularismi’ salakavalimpana fanaattisuutena ja rasismina.
.
Niinpä Nietzschen dionyysiset yli-ihmishourailut
kuuluvat sekä väärinkäsityksen että mytologian piiriin, vaikka häneltä löytyykin
ällistyttävän teräviä psykologisia sekä filosofisia havaintoja. Nominalistinen
voluntarismi vapautti joka tapauksessa nimenomaan ‘nihilistisen
Jumalan/ihmisen’, joten Nietzschen nihilismi-kritiikki [kristinusko ‘heikentää
ja pienentää’ ihmistä] vaikuttaa aatehistoriallisesti vähintäänkin omituiselta
ja nihilismin voittavan yli-ihmisen hypetys itsensä kumoavalta provokaatiolta,
jonka todelliset kasvot 1900-luku sotineen ja ekokatastrofin uhkineen näytti
[kuten Nietzsche itse ennusti ilmeisesti täysin tajuamatta tai ainakaan
piittaamatta oman ajattelunsa vaikutus-yhteydestä näihin tuleviin tapahtumiin].
.
Tietenkin voimme ja ehkä meidän pitäisikin
tulkita Nietzscheä niin, että juuri hänen filosofiassaan
nominalistis-voluntaristisen Jumalan kauhea kaikkivaltius sai aidoimmat
ihmiskasvot. Edes Lutherin sadomasokistinen ristin teologia evankelisen
liberaaliteologian kaupallis-empaattisesta pintaliidosta [joka on ‘halpaa armoa’
vastakohtana ‘kalliille armolle’/Bonhoeffer] nyt puhumattakaan ei ollut yhtä
rehellinen kokemus nominalistisesta inhimillisen ajattelun ja ymmärryksen
vallankumouksesta kuin nietzscheläisen vallantahdon ja yli-ihmisen
julistus.
.....
Ehkä ainoa todellinen pelastuksemme on ‘paluu
takaisin eläimeksi’. Mutta sitä ei evoluutio meille kovin helposti suo, ellemme
sitten onnistu kapitalistisella tekno-optimismillamme kontrafinaalisesti
tuhoamaan kaikkea sitä sivistystä, jonka olemme onnistuneet suuressa
älykkyydessämme kehittämään.
.
2
Jos joku sitä sattuu kysymään niin vastaan,
että Paul Tillichin teologia on tärkeimmän eli henkilökohtaisen uskon kokemuksen
kannalta tyhjää eksistentialistis-panteistista retoriikkaa, joka ei anna mitään
todellista vaihtoehtoa sille, joka etsii aitoa uskoa Jumalaan - pikemminkin
päinvastoin. Tillichin teologinen ajattelu on pelkkää ‘nerokasta’ sanahelinää,
josta puuttuu syvä uskonnollinen vakaumus ja Jumalan läsnäolon vaikutus [toisin
on Karl Barthin dialektisessa joskin ‘ahdasmielisessä’ teologiassa].
.
Teologis-filosofisten humanistien ei pitäisi koskaan
ryhtyä uskonnollisiksi ajattelijoiksi, koska he onnistuvat keinotekoisilla käsitteillään
lopulta vain vesittämään evankeliumien Kairos-hetkeä ilmentävän sanoman jokaista
ihmistä henkilökohtaisesti koskettavan luonteen. Tillichin teologia koskettaa
kaikkia ihmisiä, mutta ei sinua ja minua henkilökohtaisesti. Jopa Nietzsche on
‘teologisesti’ koskettavampi ajattelija kuin Tillich. Itse asiassa jo Heidegger
sanoi periaatteessa saman kuin Tillich, joka yrittää siirtää Heideggerin
mystisen ‘eksistenssi-agnostismin’ kristinuskon viitekehykseen. Sitä paitsi usko
ei ole mikään Tillichin yleisfilosofinen ‘korrelaatio’ eri 'diskurssien' [oleminen 'J/jumalana'/olemassaolo ihmisenä] välillä
vaan uskovan henkilökohtainen kohtalo Kristuksessa!
*
No comments:
Post a Comment