Pärekommentti Valkean kommentteihin päreessäni
ÄO-päre, osa 2.
.
Toisin sanoen, ilmaistaksemme jälleen kerran
kaunistelematta asian niin kuin se sinun logiikallasi, Valkea, perimmältään on:
Eriarvoisuutta [‘piilorasismia’] älykkyyden erilaisuuden ilmentymänä ja
seurauksena voidaan siis de facto pitää elämän sosiaalidarwinistisena totuutena
ja ehkä jopa ‘tarkoituksena' [survival of the fittest].
.
Mutta tämä ei ollut alkuperäisen kysymykseni varsinainen
pointti eli asian pihvi, vaan se, onko tämä tilanne hyväksyttävä avoimesti ja
julkisesti poliittisen ja taloudellisen toiminnan yhteiskuntaeettiseksi
lähtökohdaksi vain ei. Ja jos hyväksytään, niin minkälaista yhteiskuntaa silloin
ollaan rakentamassa? Ja ennen kaikkea miten? Byrokratian vähentämiseen liittyvät
tulojensäästöideasi ovat toistaiseksi täysin abstrakteja kehittelyitä, vaikka ne
kyllä suuntaa antavatkin. Odotan kuitenkin konkreettisia esimerkkejä esim.
koulutuspuolen opiskelijavalintojen suhteen sekä sosiaali- ja terveydenhoidon
määrärahojen kohteistamisessa.
.
Jos tätä nimenomaan älykkyysosamäärien eroista [muka]
seuraavaa yhteiskunnallista eriarvoisuusasiaintilaa [siis mitä?] ei kuitenkaan
hyväksytä poliittisesti, kuten kai väität liberaalien mystifioidusti tekevän,
niin entä sitten? Vaikuttavathan älykkyyserot ‘kaikesta tasoituksesta
huolimatta’ yhteiskunnan rakenteistumiseen.
.
Mutta kappas vain - sinä, kapitalismikriitikko[?],
perustelet kantaasi tehokkuudella – siis rahan säästöllä ~ tässä tapauksessa tukien ‘oikealla’
kohteistamisella etkä [tietenkään] liberaalilla oikeudenmukaisuudella, sillä
oikeudenmukainen distribuutiohan ei ole sama asia kuin yhteiskunnan
utilitaristinen hyvä, koska se ilmeisesti on tehottomampaa ja kalliimpaa
verrattuna etenkin konservatiivisten teknokraattien ‘puolustus-sotatalouteen’
[entä mitä lopulta tarkoitetaan tehokkuudella: Tony Judt’n ‘Huonosti käy
maan’-kirjasta löytyy aika pätevää analyysia tästäkin aiheesta].
.
Mutta vaikka olisi edes osaltaan totta, että nämä
etenkin liberaalin vasemmiston suosimat ‘tehottomat’ sosiaaliset ‘tasoitukset’
tulevat kalliimmaksi yhteiskunnallisesti kuin sinun meritokraattiselle
insentiivi-pohjalle rakennettu libertaarinen 'älykkyys- ja talouspolitiikkasi’,
niin hyväksyykö esim. Suomen kansa konservatiivisen ÄO-ideologian/politiikan? -
- USA:ssa sen hyväksyy nykyään vain lähes 50%
äänestäjistä [mutta onnistuu ainakin ‘invalidisoimaan’ Obaman ajamat
lakiuudistukset; toki USAn senaatti on pikemminkin kaikkien puoluelobbareitten
konsulttipörssi kuin mikään aidosti demokraattisen päätöksenteon areena], joten
vedä siitä johtopäätöksiä myös Suomen suhteen, varsinkin kun meillä vallitsee
kaiken lisäksi monipuoluejärjestelmä.
.
Kapitalismikritiikkisi on kuitenkin edelleen
kiinnostavaa. Valitettavasti vain en ainakaan tällä ymmärryksellä ja tulkinnalla
varustettuna kannata ‘ohjeistuksiasi’, koska katson, että olet
yhteiskuntaeettisellä ÄO-konservatismillasi luomassa itse asiassa vielä
eriarvoisempaa kapitalismia kuin, mihin Wall Street ikinä kykenee. Historiasta
löytyy varoittavia esimerkkejä. Tiedät kyllä, mihin viittaan. Mikä tahansa
[konservatiivinen tai anarkistinen] libertarismi on totalitarismin kääntöpuoli
ja minä kannatan poliittisesti [edelleen] mieluummin ‘tehotonta’ edustuksellista
liberaalidemokratiaa kuin ‘tehokasta ja suoraa’ piilorasismia – anteeksi
‘älykkyysosamääräteknokratiaa’/kognitiivista meritokratiaa.
*
PS. Esitän kriittisen kommenttini lopuksi itselleni sekä itsekriittisen että varsin ajankohtaisen kysymyksen [erittäin yksinkertaistetussa muodossa]. Entä jos/kun yhteiskunnallinen [sosiaalinen] oikeudenmukaisuus tulee liian kalliiksi? Pitäisikö silloin preferoida yhteiskunnallista hyvää [määrällistä tehokkuutta] oikeudenmukaisuuden [laadullisen tehokkuuden] kustannuksella - ainakin jonkin aikaa, niin kauan, kunnes meillä on taas varaa toteuttaa esim. tasa-arvoisempaa sosiaalipolitiikkaa? Ja olisiko Perussuomalaisilla juuri tässä kohtaa poliittisesti oikeutettu mahdollisuutensa?
*
15 comments:
Ainakaan PS. ei ota tarpeeksi huomioon Perussuomalaisten nurkkapatrioottista arvomaailmaa, koska se kirjaimellisesti luettuna implikoi puoleen liian vahvasti teknokraattisella tehokkuudella hallinnoijaksi, mihin nimenomaan Kokoomus on perinteisesti profiloitunut.
Perussuomalaiset on oikeistopopulistinen ja arvokonservatiivinen kansanpuolue, jonka arvomaailmassa kiteytyy kaksi pinnallisesti ja näennäisesti yhtenevää populismin linjaa: a] junttimainen ‘kansanradioismi’ ja b] Valkean kaltaisten ‘piiloelitististen’ kirjoittajien ‘älykkyysosamääräeettinen’ distribuutio-politiikka.
Mutta meritokratismi ja ‘kansanradioismi’ eivät kulje yhtä matkaa kovin kauan, koska jopa kansanradion ‘eläkeläis-duunari’ huomaa tulleensa outoon seuraan viimeistään siinä vaiheessa, kun puolueen johtoeliitti [‘Führer & pojat/poikatytöt’] ja sen tapa käskyttää vakiintuu. Niinpä Perussuomalaiset on tuomittu hajoamaan samoista syistä [henkilöristiriitoihin] kuin hajosi sen vennamolainen prototyyppikin. Eikä sitä paitsi pelkän johtohahmon sekä kaunasta ja ‘fobioista’ nousevien konservatiivisten perhe-arvojen varaan voi rakentaa kovin pitkäjänteistä politiikkaa. Ellei sitten Suomestakin ole ajan mittaan kehittymässä angloamerikkalainen kaksipuoluejärjestelmä, mikä merkitsee konsutti-demokratian voittoa.
Nykypolitiikan suuri kysymys kuuluu: ‘Kuka ja mikä on ‘postpostmodernin ajan duunari? Vasemmisto näyttää paradoksaalisesti eli osin oman projektinsa onnistumisen seurauksena ~ elintason nousun ja sosiaaliturvan [nyt jo heikentyvän] vahvistumisen myötä menettäneen [suuren] osan duunareista oikeiston houkuttelemille mainossivuille, mutta niissä epävarmoissa, jotka eivät ole halunneet kirjautua noille sivustoille, piilee Perussuomalaisten suuri mahdollisuus. Vai ratkaisevatko naisten äänet Perussuomalaisten kohtalon? Toisin sanoen kuinka moni nainen ihan oikeasti kannattaa konservatiivisia perhearvoja eli hyväksyy tiettyjä hyvinkin vahvoja rajoituksia omaan itsemääräämisoikeuteensa? En usko, että heitä löytyy kovinkaan monta [ehkä 3, enintään 5].
Rauno,
uskon, että sinä rehellisesti uskot noin. Nykyinen systeemi ja "valistuksen aikakausi" on vahingoittanut lähes kaikkien ihmisten ajattelua, myös sinun. Kapitalistit, vasemmistolaiset ja liberaalit eivät eroa tässä suhteessa toisistaan, ja he ovat kaikki saman systeemin osia. He kaikki pyrkivät globaaliin totaaliseen valtaan ja homogenoituihin/samanlaistettuihin globaaleihin massoihin. He kaikki noudattavat samanlaista absoluuttisen kilpailun periaatetta. Kapitalistit kilpailevat enemmän painottuen rahaan, ja vasemmistolaiset ja liberaalit painottuen enemmän valtaan. Kaikki näkevät ihmisten kanssakäymisen yksilöiden tahtojen totaalisena kilpailuna vallasta, ja myös "moraalinsa" tahdon performanssina (eufemismi totaaliselle kilpailulle). Kaikki tekevät jyrkän eron systeemiin kuuluvien ja sen ulkopuolisten välillä. Systeemiin ja/tai omaan ideologiseen piiriin kuuluvat ovat ihmisiä, ja sen ulkopuoliset potentiaalisesti omiin joukkoihin liitettävät ovat potentiaalisia ihmisiä, joita houkutellaan mm. ihmisoikeuksilla (he saavat meidän systeemissämme ja/tai ideologisen vallan piirissämme ihmisen oikeudet, ts. systeemin ulkopuolella he eivät ole ihmisiä). Kaikki muut ovat epäihmisiä, jotain muuta kuin ihmisiä, ehkä hirviöitä (Hirviö ymmärrettynä tässä samalla tavalla kuin Foucault kirjassaan Abnormal, pintapuolisesti järkeenkäypiä narratiiveja, joissa ulkopuoliset ja systeemin kanssa epäyhteensopivat määritellään, lue: leimataan, hirviöiksi). Vain systeemin sisällä oleville osoitetaan kylmää "rakkautta" (esim. anonyymi ja konemainen byrokratia antaa ihmiselle tukirahaa), jonka systeemi tulkitsee omaksi inhimillisyydekseen. Todellisuudessa rahan antaminen ei ole miltään kannalta katsottuna pyytentöntä auttamista, alkaen byrokratian vallasta ja päätyen ihmisen sitomiseen systeemiin ja tekemiseen riippuvaiseksi tukirahasta. Systeemin ulkopuoliset tai epäyhteensopivat ovat pelkällä olemassaolollaan muistutus siitä, että systeemin valta ei ole totaalinen ja globaali. Lisäksi he aiheuttavat usein epäyhteensopivuuksia ja esteitä systeemin virroille ja prosesseille. Siksi ideaalissa tilanteessa ulkopuoliset ja epäyhteensopivat kuolevat, tapetaan tai pakotetaan liittymään systeemiin. Tämä voi tapahtua joukkotuhonnalla; sodalla; pakotteilla; kauppasaarroilla; sisällissodan lietsomisella, rahoittamisella ja tukemisella; tms. Systeemi on kaikessa toiminnassaan kaksinaamainen, valehteleva ja manipuloiva, ja sillä on aina salattuja motiiveja. Siksi eliitti projisoi vainoharhaisesti omaa ajatteluaan, maailmankatsomustaan ja omia salattuja motiivejaan muihin. Eliitti tietää sisimmässään oman pahuutensa ja moraalittomuutensa, ja epäilee siksi herkeämättä muita samanlaisesta. He nuuskivat herkeämättä josko jostakin löytyisi kilpailevia auktoriteetteja, arvokonservatismia, vahvan itsenäisen identiteetin omaavia, "rasisteja", uskonsa vakavasti ottavia, perinteistä avioliittoa puolustavia tms.
Tässä liberaali mies havaitsee arvokonservatiivinaisen:
http://www.youtube.com/watch?v=lUXHB5U-Vl4
Tällainen eliitin ajattelusta ja systeemin prosesseista nouseva maailmankatsomus levitetään ja leviää alempiin hierarkian kerroksiin ja saastuttaa lähes kaikkien systeemiin kuuluvien ajattelua.
Minä uskon pluralismiin, siihen, että on olemassa erilaisia maailmankatsomuksia ja ryhmiä, jotka pystyvät elämään samalla maapallolla pysyvästi. Kaikkien ei tarvitse eikä pidä kuulua samaan systeemiin. Kaikkien ei tarvitse eikä pidä kilpailla yhdessä ainoassa globaalissa ekolokerossa. Niitä voi olla miljoonia erilaisia. Voittajia on silloin paljon enemmän, ja häviäminen ei ole kovin vakavaa. Elämä ei ole jatkuvaa tahtojen kamppailua vallasta, ja tahtojen kilpailua rahasta. On myös muita keinoja menestyä, olla oman elämänsä menestyjä. Ihmisryhmät voivat tehdä yhteistyötä tai jos eivät tee yhteistyötä, suhtautua toisiinsa suhteellisen neutraalisti. Jumala on antanut ihmisyyden kaikille ihmisille. Liberaalit eivät omista valtaoikeuksia ihmisyyteen, eivätkä voi kaupata sitä muille. Ihmisoikeuksia kaupatessaan he kauppaavat sitä mikä ihmisillä jo on, mutta vääristyneessä ja sairaassa muodossa. Ihmisoikeuksia hallinnoidessaan liberaalit ovat valheellisia jumalia, epäjumalia, jumalan teeskentelijöitä. Kun erilaisia ekolokeroita on paljon, on myös paljon variaatiota. Silloin parhaimmat toimintamallit erottuvat muista, ja muut alkavat kopioida niitä, jolloin hyvät toimintamallit leviävät laajalle. Minä kannatan sitä, että itsenäiset ihmisryhmät saavat elää keskenään niinkuin haluavat. En siinä mielessä vastusta myöskään liberalismia, jos sitä noudattava ihmisryhmä ei pyri dominoimaan tai tuhoamaan muita. Kannatan globaalisti live and let live -periaatetta. Siten liberaalien leimaavat epiteetit eivät merkitse minulle mitään. Todellisuudessa niiden alta paljastuu traditionaalisia ja pitkien ajanjaksojen kuluessa hyväksi todettuja tapoja elää. Jokaisen kansan ja/tai ryhmän on luotava itselleen sopiva turvaverkko sairauden, vanhuuden ja työttömyyden varalle. Ihmisryhmät käyvät omien järjestelyjensä avulla globaalia kauppaa, mutta suurempi osa taloudesta on itselle, omalle ryhmälle ja lokaalille populaatiolle tuottamista.
Rauno,
minä en voi olla piilo -mitään, kun kerran puhun avoimesti kaikesti. Vain sellainen joka ei puhu joistain asioista voi olla piilo -jotain. ÄO ei kuulu millään tavalla perussuomalaisten politiikkaan, eikä ÄO:n mielestäni pidä kuulua minkään puolueen politiikkaan. Et oikeasti usko perussuomalaisten puoluejohdon olevan "Führereitä", mutta et pysty vastustamaan leimasanojen käytön tuomaa mielihyvää. Konservatiiviset perhearvot nousevat hyväksi todetuista traditioista. Siinä muutama korjaus tekstiisi.
Toivottavasti kuitenkin tajuat itse kuinka lapsellisia "Führer" jne. epiteetit ovat.
Kansallissosialistit olivat muuten vasemmistolaisia, sosialisteja, ja he noudattivat vasemmistolaisia periaatteita. Heidän talousjärjestelmänsä oli lähes samanlainen kuin liberaaleilla. Natsit eivät halunneet omistaa yrityksiä, mutta he halusivat hallita niitä lähes täydellisesti säätelyllä, samoin kuin kaikkea muuta toimintaa yhteiskunnassa. Mm. siksi liberalismia on nimitetty liberaaliksi fasismiksi:
http://www.amazon.com/dp/0767917189
Ensimmäinen [pitkä] kommenttisi on hyvä jo senkin vuoksi, että ajattelen itse ‘hiukan’ eri perspektiivistä katsoen samalla tavalla. Olen kyllä ‘haistanut’ tietyn samanlaisuuden [?] ajattelussamme, mutta minun lähtökohtani on äärimmäinen eksistentiaalinen [ei siis ‘libertaarinen’] vapaus, mikäli termi ‘eksistentiaalinen’ nyt ylipäätään tuo mitään ratkaisevasti ‘lisää’ individualistiseen negatiivisen vapauden sisältöön ja kokemukseen [ainakin haluan, että niin tapahtuisi]. Tätä ‘supervapautta’ on kuitenkin väistämättä ryhdyttävä rajoittamaan, jotta se ei alistaisi tai jopa tuhoasi muita, joiden kanssa on pakko elää, ja jotta yhteisöllinen elämä voisi olla mielekästä tai ylipäätään mahdollista. Autonomia ja autarkia mahdollistuu minun äärimmäisessä ‘vapaudessani ja egoismissani’ vasta viime kädessä itse itselleen asetetun lain kautta. Olen tässä suhteessa ehdottoman kantilainen, niin ‘mahdoton’ asia kuin ‘vapauden kausaliteetti’ Kantin itsensäkin mukaan on ymmärtää ja ilmaista [sitä on verrattu uskonnolliseen uskoon eikä aivan syyttä, joskin Kant nimenomaan erottaa järjen autonomian ja minkä tahansa [myös uskon] heteronomian toisistaan: vain järki voi totella ‘autonomisesti’]. - - Kukaan tai mikään muu [Jumala tai instituutio] ei voi asettaa minulle sellaista lakia, jota tottelen vapaaehtoisesti [voin tietysti opportunistisesti ja pragmaattisista syistä teeskennellä tottelemista, vaikka sisimmässäni halveksisinkin lainlaatijaa arvoineen]. - - Sinulle sen sijaan laki näyttäisi olevan alunperinkin Jumalan, tradition ja ‘oikeitten’ instituutioiden säätämää – jokin oman viiteryhmän mutta silti samalla ‘ulkoa päin’ vaikuttavan pakon sanelemaa. - - En tiedä, miten merkittävästi ja todellisesti tämä erottelu lopulta näkyy käytännön elämissämme, mutta näin teoreettisesti hahmotettuna sillä on merkitystä ainakin minulle, enkä tässä kohtaa pidä itseäni täysin aivopestynä - - tai sitten olen päinvastoin täysin manipuloitu siihen, mitä sinä kutsut liberalistiseksi politiikaksi ja etiikaksi – jopa niin manipuloitu, etten todellakaan ymmärrä, mitä tarkoitat. - - Minkä varaan konservatiivinen libertarismi itse asiassa rakentuu? Mitä konservatiivinen ‘vapaus’ oikein on? Miten se eroaa liberalismin vapauskäsityksestä – enkä tarkoita nyt vain erottelua negatiivisen ja positiivisen vapauden välillä, koska ei liberalismilla[kaan] olisi mitään mieltä ilman positiivista vapautta, joka siltä näyttäisi kuitenkin arvopluralisminsa ja kapitalistisen individualisminsa takia useinkin puuttuvan [finanssi-kapitalisti ei kuitenkaan ole autonominen persoona vaan ahneutensa orja].
‘
http://en.wikipedia.org/wiki/Heteronomy
Liberal Fascism -kirjan arvosteluista:
I'd encourage open minded readers of all backgrounds to read Goldberg's book and address his arguments. I find his conversational and somewhat informal style to be witty and readable. ... This is a serious scholarly work, and it deserves to be read and judged as such. Goldberg is attempting to right a historical injustice. This book is not attempting, as many seem to think, to say that all liberals are closet Nazis, but rather that, contrary to popular misconception, it is not conservatism, but liberalism, that traces its roots to the fascists. In some ways it is a book-length extension of the question conservatives sometimes pose to liberals: "If you leave out the parts about killing all the Jews and invading Poland, what specifically about the Nazi political platform do you disagree with?" (That platform is handily provided in the appendix.) After Goldberg's book, this question is much harder to simply shrug off."
Toisessa [pitkässä] kommentissasi näköjään jo tavallaan 'etukäteen' vastaat [ainakin osittain] omassa kommentissani myöhemmin esittämääni kysymykseen.
No niin. Nyt aletaan päästä käsiksi itse pihviin, sillä varsinkin anarkistinen liberalismi [pidäkkeetön ‘kollektiivinen’ individualismi] uhkaa aina muuttua vallankumouksissa ‘groteskiksi’ totalitarismiksi. Konservatiivinen ‘liberalismi’ sen sijaan on jo lähtökohdissaan eräänlaista “sovellettua eli ‘pehmeää totalitarismia”.
Jonathan Haidt kirjoittaa:
"Much of our present research involves applying the theory to political "cultures" such as those of liberals and conservatives. The current American culture war, we have found, can be seen as arising from the fact that liberals try to create a morality relying primarily on the Care/harm foundation, with additional support from the Fairness/cheating and Liberty/oppression foundations. Conservatives, especially religious conservatives, use all six foundations, including Loyatly/betrayal, Authority/subversion, and Sanctity/degradation."
Tästä voisi pintapuolisesti päätellä, että aidot konservatiivit ovat autoritaarisempia kuin liberaalit. Konservatiivien auktoriteetit ovat kuitenkin suurimmalta osin historiassa ja Jumalassa. Nämä vähentävät suoraan nykyisten auktoriteettien painoarvoa, ja toisaalta ne suovat vertailukohtia nykyisiin auktoriteetteihin. Nykyisten auktoriteettien toimintatapoja voidaan verrata menneisiin, ja huomioida aina vaihtoehtoisia toimintamalleja ja ajattelutapoja. Näistä löydetään parempia toimintamalleja ja ajattelutapoja (tai aineksia niihin), joilla on voimakas vaikutus konservatiiveihin. Nykyinen eliitti ei siten koskaan saa pitävää otetta konservatiiveista. Heidän tärkeimmät ja voimakkaimmat auktoriteettinsa ovat aina muualla, traditioissa ja tuonpuoleisessa.
Liberaali atomisoitu ja solipsistinen individualisti ei pintapuolisesti hyväksy mitään auktoriteetteja itselleen. Seurauksena ei ole vakaa, kestävä ja tasapainoinen elämänkatsomus, vaan elämä omien mielijohteiden, nautintojen ja kivun välttämisen ohjaamana. Kun liberaali sitten joutuu valtion tms. säätelemäksi, valtion ei tarvitse tuottaa kuin esim. hiukan psykologista kipua tai tarjota pientä nautintoa tai hyötyä, ja liberaalin saa tekemään sen mitä valtio haluaa. Jos liberaali on hiukan itsepäisempi, valtio suurentaa kipu-nautinto/hyöty dipolin railoa, ja liberaali tottelee. Auktoriteetiton liberaali on todellisuudessa auktoriteettien hallitsema ja säätelemä tuuliviiri. Kun liberaali systeemi ei koskaan puhu omasta auktoriteetistaan; pyrkii salaamaan sen; pyrkii luomaan kaikin keinoin mielikuvaa auktoriteetittomasta systeemistä; kannustaa liberaalia elämään omassa pienessä, rajoitetussa ja ennalta määritellyssä kulutusvapaudessaan; tekee vallan kosketuspinnasta kansalaisiin suurimmalta osin anonyymiä ja persoonatonta (prosesseja byrokratioissa tai suurissa organisaatioissa); jne., liberaali säilyttää räikeästä autoritaarisesta todellisuudesta huolimatta illuusion vapaudestaan ja auktoriteetittomuudestaan. Tutkijat ovat nimittäneet liberaalia systeemiä aiheellisesti pehmeäksi totalitarismiksi.
Näihin syihin perustuen aidot konservatiivit ovat vapaampia ja vähemmän autoritaarisia kuin liberaalit. Republikaanit, kokoomuslaiset tms. konservatiiveiksi nimitetyt eivät ole konservatiiveja vaan liberaaleja; siksi puhun aidoista konservatiiveista.
Niinpä juuri. En ole voinut enkä halunnut ymmärtää sinua, koska tulkitsen vapaus-käsitteen niin kovin eri kontekstissa kuin sinä. Viittaamme vapaudella hieman eri asioihin ja ilmiöihin, koska katselemme asioita ja ilmiöitä [historian tapahtumia] hiukan erilaisesta tulkintahistoriallisesta perspektiivistä ja hiukan erilaisin semanttisin ‘värein’. Tämä ei ollut suinkaan mikään yllätys, mutta se tulee tästä lähtien pitää entistä paremmin mielessä - mikäli mahdollista.
Ok. Huomioi, että nykyisinhän Suomessa kaikki puolueet perussuomalaisia lukuunottamatta ovat, tosiasioihin perustuen, julistautuneet itse liberaaleiksi. Niiden käytännön politiikassa on painotuseroja, ei merkittäviä eroja. Retorisesti ne tietysti pitävät yllä valheellista mielikuvaa suuremmista eroista.
Entäs sitten, kun maailma elää täysin automatisoidussa tuotannossa.terv. K-P
Post a Comment