Pärekommentti Valkean kommenttiin edellisessä
päreessäni Representaation kehkeytymisen
metafysiikkaa.
.
Ei älykkyys ole kone, mutta silti koneesta [formaalista
informaatiojärjestelmästä] on [liian] usein tehty kaiken älykkyyden malli ja
mittari samassa mielessä kuin ideat ja teoriat ovat tietenkin paitsi älyn
tuotetta myös älyn formaalisia malleja. Tästä seuraa, että 'kone-äly' voi rationaalisesti
konstruoimansa J/jumalan [epäjumalan] hahmossa fetissoida ja orjuuttaa sekä
itsensä että Jumalansa.
.
Niinpä modernin teknologian kehittyessä alunperin
välinearvoisesta koneesta tulee tuotanto- ja kulutusyhteiskunnassa lopulta
itseisarvo, josta me olemme riippuvaisia aivan kaikessa [niin fyysisesti kuin
henkisesti]. Sitä minä tekniikan kritiikilläni tarkoitan olematta silti mikään
linkolalainen luddiitti [tosin Linkola on lopulta
oikeassa, mutta hänen totuuttaan ei voi soveltaa maailmaan: paluuta esimoderniin
tai edes 30-luvun agraariin yhteiskuntaan ei todellakaan ole].
.
Tekniikan avulla elämänsä mukavuutta lisäävä ihminen,
joka samalla itse ‘reifikoituu’ cyborgin kaltaiseksi myös älyssään [tämä on
etenkin [uus]platoniseen gnostilaisuuteen sisältyvä ikuinen pyrkimys kohti
ideoiden katselusta (theoria) aiheutuvaa ‘ek-staasia’], kohtaa väistämättä
nemesiksen kalutessaan tyhjiin ‘yhteismaat’ [ja supistamalla intellektuaalinen
vapautensa biteiksi/rr], kuten Anaksimandros jo vihjaisi. Mutta kuten kirjoitin,
kyseessä ei itse asiassa ole nemesis vaan evoluution ‘normaali’
kiertokulku.
.
Nominalismin ja voluntarismin absoluuttisesti
kaikkivaltiaan ‘kauhea’ Jumala, jonka Luther lopulta kohtasi kritisoidessaan
skolastikkojen universaaliin järkeen sidottua Jumalaa, on oikea Jumala.
Lutherin ankarin koettelemus oli kuitenkin lopulta se,
miksi tuo ‘uusi’ [itse asiassa Vanhan testamentin eikä platonisen tai
aristoteelisen logiikan avulla selitetty/konstruoitu ‘kompromissi’-] Jumala
armahtaisi sisimmässään täysin egoistisen ja omia halujaan jopa Jumalaan
projisoivan ihmisen varsinkin, kun ‘Hän’ itse näyttäisi osoittautuvan myös
kaiken pahan alkuperäksi.
.
Pelkkä hyvyys [ja/eli rationaalisuus universalismina]
rajoittaa Jumalan kaikkivaltiutta; kumpaa siis painotamme: hyvää ja
ei-kaikkivaltiasta vai hyvän ohella
pahaa ja kaikkivaltiasta Jumalaa. Luther valitsi
kaikkivaltiaan, Erasmus hyvän ja tämän vuoksi ‘yksin armosta’ on Lutherille
täysin peruuttamaton lähtökohta eli sellainen Jumala, jonka kanssa ei voi
pelailla mitään rationaalisia tai liberaaleja sopimuspelejä.
.
Lopulta Luther ‘sola’-lähtökohdissaan ja ristin
teologiassaan ‘ymmärsi’ kaikkivaltiaan kauhean Jumalan Kristuksen kautta
rakastavaksi Jumalaksi. No – ‘hyvä niin’, vaikka tietty sadomasokistinen maku
tästä uskosta kyllä suuhun jää. Silti se on intuitiivisesti rehellisempää kuin
vanha luonnollisen [skolastisen] teologian suorastaan mystis-looginen
[‘matemaattinen’] rationalismi, jonka Jumala on pelkkä loogikkojen arvokkain
pelimerkki tai myöhemmän evankelisen liikkeen helppo teologinen liberalismi,
jossa Jumala on pikemminkin varman lottovoiton järjestäjä kuin mikään aitoon
eettiseen itsetutkiskeluun pakottava ‘ikuisuuden personoitu Sana’.
.
Ja aivan lopuksi, Valkea, haluan sinun ymmärtävän, että
kaikessa tässä spekuloinnissa on kyse representaation ‘ihmeen’ hämmästelystä.
Miten onkaan luonnossa voinut tapahtua sellainen ihme, että jostain hemmetin
hiiliyhdisteiden lähes absoluuttisen epätodennäköisestä yhdistymisestä syntyi
elollinen evoluutio, jonka lopussa eräs kädellinen nisäkäslaji alkoi hahmottaa
lähes psykoottista maailmakokemustaan 'intentionaalisen' mimesiksen avulla. Totisesti, se
‘Tapahtuma, Aukeama’ [Heidegger] on kaikessa sattumanvaraisuudessaan sellainen
‘ihme’, jota minun puolestani voi kutsua vaikka Jumalan aikaansaannokseksi,
vaikken itse teisti olekaan.
*
