August 19, 2012

Evoluutioharha

Paratiisi [Jan Brueghel]
 
I
Evojeesus kirjoitti Sammalkielen blogissa: ‘[...] Marxilainen yhteiskunta ei mitä ilmeisimmin ole edes sen verran elinvoimainen ja attraktiivinen että se pärjäisi kulttuurievoluutiossa. Jos se olisi "attraktiivinen" (kaaosteorian mielessä), sellaisia syntyisi spontaanisti monessa paikassa. Jos se taas olisi elinvoimainen, syntyneet Marxilaiset yhteiskunnat pärjäisivät kulttuurievoluutiossa suorastaan loistavasti. Jostakin syystä näin ei kuitenkaan ikinä tapahdu - miksi ei?’
Ihmisen kulttuurievoluutio [muutama tuhat vuotta] ei takaa yhtään mitään sub specie aeternitatis [‘ikuisuutta silmällä pitäen’], joten sen käyttöä ei-triviaalisesti objektiivisena kriteerinä kulttuurien paremmuuden ja huonommuuden vertailulle voi pitää päättelyvirheenä [vrt. induktioharha; tilastollinen ja ekspressiivinen kausaalisuus sekoitetaan toisiinsa], josta haiskahtaa vahvasti oman navan [‘oman’ ajattelujärjestelmän] ympärillä pyörivä ideologisoitu darwinismi.
 
Esittämäni argumentaatio-kritiikki sen sijaan on looginen fakta. Pysyköön siis darwinismikin lestissään, niin sitä voi sietää kohtuullisen hyvin. Ei muuten.
*
Evoluutioteoreettista selitysmallia voi verrata Jumalalla selittämiseen. Kaikki palautuu Lisääntymiseen ja kaikki myös selitetään Lisääntymisellä – jokainen pieraisukin. Tällainen on tuttua jo teologiasta. Jumala kyllä näkee kaiken, koska hän on luonut kaiken jopa etukäteen [lisääntymään]. Uskovainen eli/tai evoluutio-darwinisti siinä sitten todistaa, että pieraisit, koska Jumala/Evoluutio on määrännyt sinut etukäteen pieraisemaan Lisääntymistä silmällä pitäen. Vapautesi on vain harhaa. 
 
Tuollaista väitettä ei kuitenkaan tarvitse eikä pidä uskoa henkilökohtaisesti, vaikka se muuten todelta näyttäisikin. Kenenkään vapaus tai ainakaan mahdollisuus vapauteen [autonominen järki] ei katoa sinä hetkenä, kun joku valopää-deterministi ‘todistaa’ maailman olevan ennalta määrätty. Itse asiassa se vain lisääntyy, koska onhan loogisesti ajatellen suoranainen ihme, että ‘joku’ pystyy ennalta määrätyssä maailmassa tajuamaan, että ‘kaikki’ on ennalta määrättyä ja tällä tavoin ilmentämään perusteellista säröä kausaalisessa determinismissä [suljetussa kokonaisuudessa] tiedostamalla/representoimalla sen. 
 
Representoiminen ei perspektiivis-antirealistisesta näkökulmasta ole spinozalaista vapautta, jossa substanssin tiedostava subjekti mystis-imaginaarisesti sulautuu [takaisin] substanssiin [alkuperäänsä] vaan kantilaisittain subjektin irtautumista substanssista oman rajatun symbolisen vapautensa ‘transsendentaaliseen’ sfääriin.
 
Determinismin representoiminen siis loogisesti kumoaa ja avaa suljetun totaliteetin. Siirtyessään [miksi – sitä emme tiedä] representaation tasolle totaliteetti ‘kahdentuu’ subjektiksi ja substanssiksi, sillä representaatio kuten mikään mentaalinen sisältö ei kuulu suljettuun kausaaliseen järjestykseen [eikä se myöskään voi sinne enää palata kuin kuolemassa contra Spinoza]. 
 
Descartes ‘ratkaisi’ representaation eli mentaalisuuden ongelman substanssi-dualismilla [mentaalinen – fysikaalinen], Kant empiirisellä konstruktivismilla [ajattelun mahdollisuuden ehdot ~ ymmärryksen muodot], Hegel ‘hengen ja aineen’ dialektiikalla [Aufhebung; vrt. prosessiteologia].
 
II
Mikä/millainen on tietoisuuden ensimmäisen liikkeen/valinnan väistämättä oltava, jotta sitä ylipäätään olisi olemassa - jotta se voisi edes etsiä niin kutsuttua totuutta [eli palata ‘representoituen’ alkuperäänsä, mikä on tietysti mahdotonta]?
 
Ensimmäisen liikkeen ja valinnan on oltava aina väärä. Tieto ei ilmesty maailmaan ilman ensimmäistä erehdystä, joka merkitsee säröä tai halkeamaa siihen kausaalisen tyhjään determinismiin, mikä maailmankaikkeus on. Jos nimittäin valinta olisi oikea, tietoisuus pysyisi identtisenä itsensä eli maailman kanssa. Sitä ei voisi syntyä.
 
Mutta jos ensimmäisen valinnan on väistämättä oltava väärä, niin mitä tästä seuraa ‘jatkossa’? Miten on mahdollista tehdä oikea valinta ja palata takaisin alkuperäiseen ‘täydellisyyteen’, josta lähdimme?
 
Ei se olekaan mahdollista vaan pelkkä dialektinen utopia, jonka toteutumisen tosin jo ensimmäisen valinnan ‘pakollinen virhe’ teki mahdottomaksi.
 
Tietoisuuden olemassaolo mahdollistuu ontologisena vieraantumisena, eikä näin ollen mikään looginen tai loogis-empiirisen palapelin pala – miten täydellinen tahansa - voi palauttaa tietoisuutta lähtökohtaansa eli aineen perimmäiseen tyhjyyteen, joka on samalla myös rikkumaton kausaalinen täyteys.
 
Tätä ‘kohtalokasta kaavaa’ kun sovelletaan kaikkeen tietämiseen, niin lopputulema on yleisesti ottaen joskin yksilöllisin varauksin contra Spinoza, contra Hegel ja contra Marx. Ei ole olemassa mitään oikean tiedon avulla saavutettavaa imaginaarista identiteettiä [‘unio mystica’], ei historian päätepistettä eli loppua [‘vapaus’] eikä täydellistä kommunismia ilman valtiota [paratiisimainen luonto]. Nämä kaikki kolme ovat juutalaiskristilliseen mytologiaan perustuvan paratiisi-allegorian muunnelmia.
 
III
Jos kaikki skeptikot [niin typerykset kuin fiksutkin] ovat pikkuporvareita, niin kommunismiin ei taida olla kovin paljon porukkaa tulossa. Kommarit tulevat siis pärjäämään siellä paratiisissaan aika pienellä infrastruktuurilla. Riittää kaljaa kaikille, kun ei tarvitse törsätä julkiseen sektoriin älyttömiä summia kaljarahaa. Eikä tarvitse varastaa ainakaan kapitalistilta, vaikkei se kuulemma mitään varkautta ole, jos riistäjältä varastaa.
 
Mutta varas on aina varas, olipa järjestelmä mikä tahansa [joskin varastaa voi monella tavalla]. Tämän tosiasian poisselittämiseksi eivät auta lukemattomat sivut paikalleen pysähtynyttä ja itseään toistavaa argumentaatiota, joka tekee kategorisen virheen jo alkulähtökohdassaan väittäessään ihmisen vapauden [tietoisuuden] olevan historiallisen determinismin [tai biologisen evoluution] mahdollisesti jopa ennalta määrätty seuraus/päämäärä [PS.].
 
Tällainen vapaus ei kuitenkaan ole muuta kuin orjan illuusio maailmasta, jossa jokainen on vapaa valitsemaan ‘vapauden’, jossa ei tarvita vapautta. Taustalla on vahva mytologinen toive siitä, että kyseinen ‘vapaus’ voisi opastaa ja kohottaa [Aufhebung] meidät puhtaasti vaistonvaraiseen mutta samalla moraalisesti oikeamieliseen paratiisiin [kommunismi tai ihminen koneena], josta olemme nimenomaan tietoisuutemme kehittymisen vuoksi irtirevityt.
 
Vaistonvaraisessa maailmassa ei tarvittu moraalia, koska kristinuskoa, kapitalismia ja sosialismia ei vielä ollut ‘keksitty’ [kommunismissa sen sijaan ei tarvita moraalia]. Mutta tietoisesta vapauden [deterministisestä tai ei] maailmasta ei voi enää päästä paratiisiin ilman oletusta oikeudenmukaisuudesta ja oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta. Kuitenkin juuri tuo oletus moraalisesta täydellisyydestä [sekä yhteiskunnallisesta että yksilöllisestä] on suurin este paratiisimaisen maailman toteutumiselle [elleivät sitten tyrannia ja anarkia ole paratiiseja].
 
Eläimet ovat tässä suhteessa paljon täydellisempiä kuin yksikään kapitalisti tai kommunisti. Eläimet eivät osaa toivoa parempaa, joten ne eivät osaa myöskään puhua totta eli valehdella. Ehkä minun pitäisikin äänestää seuraavissa vaaleissa Eläintä.
 
PS.
1] Seuraus on [triviaali] kausaalinen tapahtuma [esim. funktio, joka ‘toteutuu’; historia ilman intentioita], 2] päämäärä on [intentoitu] teleologinen pyrkimys [(epä)funktio, joka ‘pyrkii’; historialliset tapahtumat intentioiden rypäsketjuna]. Nämä kaksi kausaaliselitystä sekoitetaan paitsi varomattomasti myös sumeilematta sekä evoluutioteoriassa että marxilaisessa teoriassa tavalla, joka on toiminut natsismin ja kommunismin loogisena perustana evoluution ja historian merkitystä/tarkoitusta tulkitessa. En suosittele.
*

7 comments:

dudivie said...

You don't need religion to have morals. If you can't determine right from wrong then you lack empathy, not religion.

Ironmistress said...

I
Ihmisen kulttuurievoluutio [muutama tuhat vuotta] ei takaa yhtään mitään sub specie aeternitatis [‘ikuisuutta silmällä pitäen’],

Ei tietenkään takaa. Se vaikuttaa aina tässä ja nyt. Mutta se on äärimmäisen objektiivinen voima ja se karsii jyvät akanoista olemassaolon taistelun kautta. Kuten buddhalaisuudesta tunnemme, materian maailmassa ei ole mitään pysyvää eikä ikuista. Sen enempää biologisessa evoluutiossa kuin kulttuurievoluutiossakaan.

joten sen käyttöä ei-triviaalisesti objektiivisena kriteerinä kulttuurien paremmuuden ja huonommuuden vertailulle voi pitää päättelyvirheenä

Ei. Mikäli pysymme ateismin viitekehyksessä (joka siis kiistää kaiken metafysiikan ja tuonpuoleisen sekä suuret suunnitelmat tai dialektiset lainalaisuudet) niin kulttuurievoluutio on ainoa objektiivinen kriteeri paremmuudelle ja huonommuudelle. Muita ei kertakaikkiaan ole. Ja silti tiedämme, että paremmuutta ja huonommuutta on olemassa, eli emme voi kiistää niitä relativismilla - se on pään puskaanpanemista.

Esittämäni argumentaatio-kritiikki sen sijaan on looginen fakta. Pysyköön siis darwinismikin lestissään, niin sitä voi sietää kohtuullisen hyvin. Ei muuten.

Kulttuurievoluutio ei ole darwinistinen prosessi. Se on lamarckistinen prosessi. Kulttuurievoluutiossa hankitut ominaisuudet periytyvät, sillä meemit eivät ole samanlaisia biokemiapohjaisia entiteettejä kuin geenit. Tästä syystä kulttuurievoluutio on paljon nopeampaa ja rajumpaa kuin biologinen evoluutio.

Itse asiassa se vain lisääntyy, koska onhan loogisesti ajatellen suoranainen ihme, että ‘joku’ pystyy ennalta määrätyssä maailmassa tajuamaan, että ‘kaikki’ on ennalta määrättyä

Kaikki ei ole ennalta määrättyä, mutta meillä on tietty viitekehys, jonka sisällä voimme toimia. Jumalan nopat ovat painotetut.

Tätä ‘kohtalokasta kaavaa’ kun sovelletaan kaikkeen tietämiseen, niin lopputulema on yleisesti ottaen joskin yksilöllisin varauksin contra Spinoza, contra Hegel ja contra Marx.

Kulttuurievoluutio näin pääsääntöisesti ei perustu tietoiseen suunnitteluun eikä tietoiseen tiedostamiseen. Se etenee omia latujaan olemassaolon taistelun kautta. Sen alamuotoja ovat kielellinen evoluutio, kirjallinen evoluutio, teknologinen evoluutio, taiteellinen evoluutio, muodin evoluution jne. Kaikki nuo kontribuoivat kulttuurievoluutiooon ja kaikki vaikuttavat kaikkeen.

Unohda darwinismi ja palauta mieleesi lamarckismi. Se pätee kulttuurievoluutiossa.

Ei ole olemassa mitään oikean tiedon avulla saavutettavaa imaginaarista identiteettiä [‘unio mystica’], ei historian päätepistettä eli loppua [‘vapaus’] eikä täydellistä kommunismia ilman valtiota [paratiisimainen luonto]. Nämä kaikki kolme ovat juutalaiskristilliseen mytologiaan perustuvan paratiisi-allegorian muunnelmia.

Ei niin. On olemassa vain samsara - olemassaolon taistelu.

Tällainen vapaus ei kuitenkaan ole muuta kuin orjan illuusio maailmasta, jossa jokainen on vapaa valitsemaan ‘vapauden’, jossa ei tarvita vapautta.

Vapaus merkitsee viisaalle ihmiselle mahdollisuutta toteuttaa itseään ja kutsumustaan ja typerälle ihmiselle lupaa törttöillä oikein urakalla toisista piittaamatta.

Vaistonvaraisessa maailmassa ei tarvittu moraalia, koska kristinuskoa, kapitalismia ja sosialismia ei vielä ollut ‘keksitty’ [kommunismissa sen sijaan ei tarvita moraalia].

Jokainen kommunistinen valtio onkin ollut julmetun iso kleptokratia. Kaikki varastavat toisiltaan ja etenkin valtiolta.

Anonymous said...

eihän voida muuta kun jakaa asioita tässa maaimlassa, omistusuhteet on hassuja. mutta mitä ihmissuhteisiin utlee onko sekin joku kapitalistinen harha se yksi uk kumapani
eikös kultuuriavoluutio ole ttt paskha. olen kyllä ihmetellyt yksilöllisyyden kehitystä kun kaikki viittaisi yhteisöllisyyteen

Rauno Rasanen said...

1
Lamarckismiin pätee pilkulleen aivan sama peruslogiikka kuin darwinismiinkin. Päämäärää ei ole. Ei edes sellaista päämäärää, johon haluaisimme pyrkiä, koska emme hallitse evoluutiota ja vaikka jossain määrin hallitsisimmekin, niin silti näytämme ajavan yhä suuremmalla nopeudella kohti ekologista näivettymistä ja tuhoa [ihmisen taistelu olemassaolostaan on vasta alkamassa].

Tämä asiaintila ei kuitenkaan/tietenkään tarkoita, ettemmekö voisi pyrkiä ja jopa kehittyä välineellisesti parempaan. Näinhän on etenkin länsimaissa jo 200 vuoden ajan tapahtunut yhä hektisemmin. Tuo jatkuvasti erikoistuva välineellinen ‘parempi’ maapallon väestön sen vuoksi lisääntyessä eksponentiaalisesti näyttää kuitenkin pitemmän [ehkei niin kovinkaan pitkän] päälle koituvan kohtaloksemme.

Kulttuurievoluution panokset ja riskit ovat liian suuret, koska ne perustuvat illuusioon jatkuvasta ‘hyvästä’ kasvusta. Joka tapauksessa fossiiliset polttoaineet loppuvat 50-100 vuoden kuluttua sähkön kulutuksen yhä kasvaessa. Ruoan tuotanto muuttuu maanviljelystä lähes kokonaan kemian teollisuudeksi [geneettisellä manipulaatiolla lisätään raaka-ainetuotannon kasvua tietyistä epidemiologisista riskeistä piittaamatta].

Uudet tuotanto-kulutus-innovaatiot eli kaiken maailman angry-birdsit eivät kuitenkaan ole reaali-taloutta vaan simulacrumia, jonka reaali-arvo suhteessa ‘kultaan’ [ei-virtuaaliin kokonaisvarantoon ~ ekologinen toleranssi] lähestyy nollaa. Simulacrumin [virtuaalinen velka, fantasia-lelut, informaation inflaatio ~ deflaatio] varaan rakennettu ytimeltään tyhjä todellisuus [niin reaalinen (‘psykologis-semanttinen’) kuin pelkästään virtuaalinenkin [‘matemaattis-syntaktinen’)] romahtaa lopulta kasaan kuin jättiläismäinen pallo ‘imploosion’ voimasta. Kuin joku raivostunut jumala puristaisi maapallon nyrkissään tuusan nuuskaksi.

2
Kyseessä on skeptinen ja nihilistinen positio, jota ei voi todistaa oikeaksi, koska se itsessään on paradoksi tai jopa mielettömyys, joka juontuu jo valehtelijan paradoksista [kieli itseensä viittaavana kehänä]. Minulle nihilismi kuitenkin ‘riittää’ jo sen vuoksi, että väittely ajatusjärjestelmien ja ideologioiden oikeutuksesta ja ‘paremmuudesta’ on nimenomaan ja väistämättä omaan napaan tuijottavaa ja siten perin turhauttavaa suunpieksäntää. - - Inhimillistä, liian inhimillistä, kirjoitti Nietzsche. On älyllisesti rehellisempää olla nihilisti kuin idealisti.

3
Evoluutio on Saatana – kuin Sokea äiti, joka synnyttää synnyttämästä päästyään vähääkään piittaamatta siitä, että yksikin ihminen lisää tähän ‘ihmisen’ maailmaan nopeuttaa sen itsetuhoista kierrettä.

4
Taidan sittenkin jossain ‘oleellisessa’ mielessä olla [myös] buddhalainen. En tosin koe myötätuntoa ihmistä kohtaan. En näe sellaiseen mitään syytä [paitsi käsittämättömän armon, joka onkin niin suuri ihme, etteivät siihen usko edes buddhalaiset]. Katsokaa vaikka Lars von Trierin Dogville, niin ymmärrätte paremmin pessimismiäni ihmisen suhteen.

5
Sain ystävältäni H.:lta eilen pienen kirjan tyhjyydestä [Introduction to emptiness; ks. PS.] buddhalaisuuden ‘näkökulmasta’ katsottuna [itse annoin H.:lle Leevi Lehdon kääntämän Ulysseksen, jonka ostin myös itselleni]. Olemme keskustelleet buddhalaisuudesta ja tyhjyydestä monesti aiemminkin, joten committed-buddhalaisena H. päätti hieman ‘valistaa’ minua asiantuntevalla opetuksella, jos tässä asiassa nyt jollain voi olla enemmän ns. asiantuntemusta kuin jollain toisella. Saa nähdä tulenko tuosta johdannosta hullua hurskaammaksi. Tuskin. Sama ‘tuskin’ pätee luultavasti myös Ulyssekseen ; \]. Mutta ans kattoo nyt.

PS.
‘Johdanto tyhjyyteen.’ Suorastaan koomisella tavalla abstrakti ja vakava otsikko.

6
Kommunismissa ei siis tarvita enää ainakaan yksilöllistä moraalia. Kommunismi toimii ikäänkuin itsestään - kuin kone. Tässä mielessä kommunismia voi tosiaankin pitää teknologis-teknokraattisen kapitalismin laadullisesti muuntuneena huipentumana. Paratiisina. Ihan niinkuin Marx ajatteli. Vaan en ajattele minä. Pikkuporvari.

http://en.wikipedia.org/wiki/Dogville

dudivie said...

aina tarvitaan yksilöllistä moraaalia...heh taidat oll itse rautarouva sinä rr.Kokoomus vastusti aikanaan raivoisasti peruskoulua. Päivähoito-oikeus koki myös suurta vastustusta. Nyt ei haluta vanhusten hoivaa kuntoon:(

Anonymous said...

isäni on vanhoilla päivilään tullu t kauhean hyökkäävän uskonnolliseksi. häntä ei voi edes lähestysä kuulemma muuta kuin raamattu kourassa..

niin me muutumme

Anonymous said...

tämä kriisikin eussa on pitkälle moraalinen, yhteisömoraalinen, jotain.toisaalta hunningolla olevat opettavat meille uutta poliittista järjestystä.abs-urditi.aika hurjaa ajatella että herra hoohitles tuli valtaan taloudellisen laman aikahan