Kirjoitettu kommentiksi Ironmistressin
kommenttiin päreessäni Älä ole rasisti – opi vihaamaan
oikein.
1
Ironmistress kirjoitti: Todettakoon vielä, että
kaikki ihmistenvälinen kanssakäyminen perustuu ekskluusioon eli
ulossulkemiseen. Yhteistyö voi olla mahdollista vain niiden ihmisten kesken,
jotka noudattavat yhteisiä sääntöjä.
*
No hyvä. Tuo on noin kirjoitettuna järkipuhetta, kuten
ajattelin päreestäsi vahvoin varauksin jo aiemmin. Mutta en tee tästä asiasta
yhtä tylyjä johtopäätöksiä kuin sinä, joka halunnet perustaa islaminuskoisille
eräänlaisen Gazan alueen jonnekin itärajan tuntumaan – pois yhteisiä sääntöjä 'oikealla' tavalla noudattavien 'oikeitten' ihmisten
ilmoilta. Sillä sitähän sinä oikeasti haluat. Siirtää kaikki epämiellyttävät
ihmiset oman reviirisi ulkopuolelle. - - Sinusta, IM, ei kuule tykätä, sillä juuri sinä tässä olet vittumainen ihminen.
.....
Kirjoitin tietty satiiria, mutta toistan, etten
todellakaan ole mikään punaviherhumanistisen hörhö-anarko-suvaitsevaiston
facebook-edustaja vaan pikemminkin kallistun tiukasti kurinalaisen ja
vasemmisto-individualistisen [sic] demokratia-perinteen kannalle, jossa tietysti
sielläkin ajaudutaan samojen kulttuuristen ja kansallisten ristiriitojen
taistelukentille kuin oikeistonkin puolella, mutta jossa perimmäisenä ratkaisuna
ei pidetä rahan ja ‘objektiivisten’ arvojen [paikallisten ja universaalien]
liittoa vaan tuon autoritaarisen liiton vastustamista, mikä merkitsee tietyn
aristoteelis-marxilaisen perusvastakohta-asetelman tiedostamista: - ulkoisesti
hyvät eli välineelliset ja pelkästään individualistiset arvot, ulkoiseen
identiteettiin perustuvat käytännöt [valta, varallisuus, kuuluisuus, rahalla
ostettu kompromissi] versus sisäisesti hyvät eli itseisarvoiset,
kommunikatiivisesti yhdistävät käytännöt [yhteistyö/talkoohenki, yhteiset
päämäärät, sopimuksellinen konsensus].
.......
Rikollisuuden suhteen pitää tietenkin noudattaa
periaatteessa nollatoleranssia. Erilaiset tavat sen sijaan eivät ole
rikollisuutta, joten niihin sovelletaan ei niinkään suvaitsemista [jota pidän
tekopyhänä ja valheellisena terminä] kuin ‘pollatoleranssia’ eli sietämistä.
Tämä on toki vaikea ja suhteellinen asia. Joku sietää outoja tapoja paljon
enemmän kuin joku toinen. Sietäminen on silti järkevämpää kuin kyttääminen ja
vainoaminen. Suvaitsemisella puolestaan voidaan oikeuttaa orwellilainen
kielenkäyttö ja/eli piilottaa oma narsismi suvaitsevuus-ideologian antaman
legitimaation taakse. Tässä mielessä nurkkapatrioottiset ja vainoharhaiset
konservatiivit ovat psykologisesti jopa rehellisempiä itselleen kuin
suvaitsevaisuus-hörhöt.
2
Se, joka kiivaasti kieltää rituaalisilpomisen, perustaa
väitteensä ja vakaumuksensa väistämättä oman kulttuurinsa itseymmärrykseen,
historiaan ja arvoihin.
Tai - sitten hän tekee sen jonkun universaalin moraalin
nimissä ajautuen kuitenkin ristiriitaan suvaitsevan arvopluralisminsa kanssa,
mikäli ei hyväksy jonkun kulttuurin tapoja. Näin ollen myös universaali etiikka
[ja juuri se] eikä pelkästään konservatiivisia arvoja edustavien polemiikki voi
olla erittäin diskriminoivaa länsimaisesta liberalismista eroavien kulttuurien
suhteen kuten esim. englantilaisen siirtomaavallan aika ja USA:n terrorismin
vastainen sota ja kampanjointi osoittavat [ks. mm. dokumentti Talouden
madonluvut].
3
Kärjistän jälleen, jotta saisin pessimistisen muttei
sentään ihan toivottoman ajatukseni toisten kulttuurien ymmärtämisen
mahdollisuudesta/mahdottomuudesta edes jotenkin ilmaistua. Ongelmaa on pohdittu
filosofisesti etenkin hermeneuttisessa traditiossa.
Mielestäni mm. uskonnollispohjaisiin
rituaalisilpomistapoihin puuttuminen islamin ulkopuolelta käsin katsottuna [ja
muualtahan me emme niitä ei-islamilaisina pysty katsomaan ja arvioimaan] on
lähes yhtä mahdotonta ja toivotonta kuin, jos yrittäisi mennä ratkomaan minkä
tahansa avioparin perheriitaa, koska sen sisäisestä logiikasta ei ota Erkkikään
selvää johtuen siitä, että kyseessä on niin syvästi ja täysin avioparin omien
affektien, traumojen ja kokemushistorian synnyttämä sekasotku, jota ulkopuolisen
[ja tässä asiassa kaikki muut ovat ulkopuolisia] 0n mahdoton
ymmärtää.
Haluan tällä [hiukan ontuvalla] vertailulla kuvata sitä,
miten vaikea ellei mahdoton meidän on ulkopuolisina ymmärtää toisen kulttuurin
itseymmärrystä tuon kulttuurin sisältä käsin, jotta edes teoreettisesti
kykenisimme puuttumaan ‘tuomareina’ sen symbolisia identiteettejä ‘tuottaviin’
käytäntöihin.
Ongelma on analoginen myös kääntämisen ja historian
kirjoittamisen kanssa. Mitään teosta ei voi kääntää semanttisesti yksi yhteen
toiselle kielelle. Kääntäjän oma kokemushistoria liittyy toisenlaiseen aikaan,
kieleen ja kulttuuriin ja tietysti hänen on jo yksilönä mahdoton ymmärtää
absoluuttisesti kirjoittajan intentioita [joskin myös/vain yksilönä se saattaa
onnistua jos onnistuu].
Absoluuttisen kääntämisen mahdollisuus kaatuu
käytännössä viimeistään siihen, että kirjoittaja pääosin ilmaisee itseään itse
keksimillään idiomeilla ja neologismeilla [esim. niinkin erilaisten genre’jen
edustajat kuin Gogol ja myöhempi Joyce].
4
Jos nyt joku sanoo, että on olemassa absoluuttista
etiikkaa, esitän vankasti eriävän mielipiteen. On toki olemassa muodollisesti
ehdottoman kaltaisia oikeuksia ja velvollisuuksia, mutta mitään velvollisuutta
ei voi yleistää universaaliksi siinä mielessä kuin Kant ajatteli [tai siten kuin
positivistisessa oikeus-proseduralismissa ajatellaan] menettämättä samalla
moraalin oleellista substanssia eli arvojen ja normien praktista sisältöä, joka on väistämättä
kulttuurisidonnainen.
Silti meidän pitäisi yrittää löytää sellainen eettinen
koodisto, jossa/jolla voidaan sopia etiikan pienimmästä yhteisestä nimittäjästä [vrt.
Habermasin Kommunikatiivisen toiminnan teoria], joka yhdistäisi esim. islamia ja
kristinuskoa. Sellainen nimittäjä [näin haluan uskoa] on mahdollista löytää,
kunhan ei kummallakaan puolella ryhdytä vaatimaan toiselta liikoja.
Mikäli islam osoittautuu tässä keskustelussa tai
pikemminkin neuvottelussa ylivoimaisen hankalaksi [kuten Ironmistress ‘tietää’],
tilanne saattaa kärjistyä pahasti [tai on usein jo kärjistynytkin], mutta
keskustelun/neuvottelun pitää jatkua, sillä jos se lopetetaan, ei ainakaan
positiivista lopputulosta ole koskaan mahdollista saavuttaa [PS.].
5
Päättelyni luvussa 3 johtaa loogisesti moraali-relativismiin,
joskaan asia ei tietysti ole näin yksinkertainen muualla kuin käsitteellisessä
argumentaatiossa, koska eri kulttuureja edustavien ihmisten on kommunikoitava
keskenään ja näin myös tapahtuu. Juuri tämä sosiaalisen interaktion tosiasia
kuitenkin väistämättä merkitsee, että ihmisillä ja kulttuureilla on kuin onkin
jotain yhteistä, joka mahdollistaa toisten ymmärtämisen ja jopa osittaisen
hyväksymisen.
Olisi ehkä hedelmällisempää keskittyä näiden yhteisten
tekijöiden etsimiseen ja löytämiseen kuin pelkästään erojen kautta tapahtuvaan
relativoimiseen ja kriisiyttämiseen asettumalla jyrkästi defensiiviselle
kannalle absolutisoimalla oman kulttuurin arvot, koska se ei johda ainakaan
sellaiseen keskusteluun, johon sisältyisi mahdollisuuksia edetä jankkaamista
pitemmälle.
PS.
Tätäkö nämä uuskonservatiiviset nationalistit haluavat?
Kriisiyttää äärimmilleen paitsi suhde islamiin yleensä myös maahanmuuttajiin
erityisesti, jotta nämä voitaisiin heittää ulos maasta? Olen sanonut tämän
aiemmin ja sanon sen myös nyt. Uuskonservatiivien logiikalla Suomesta
ajettaisiin ajan mittaan ulos kaikki ne, jotka eivät sopeudu
nationalisti-fasistien pikkumaisen tiukkapipoiseen sekä johdonmukaisesti
fasismiin ja rasismiin johtavaan politiikkaan.
Silti Lapuan liikkeen uhka ei tule eskaloitumaan tässä maassa nytkään - ei niin
kauan kuin Teuvo Hakkaraisen tapaisille kansa-tietää-idiooteille ja Jussi
Halla-ahon kaltaisille intellektuaalisille protorasisteille löytyy poliittinen vastavoima. - - Jos
tiukka paikka tulee, niin minunkin on pakko valita poliittisesti joku
vasemmistohörhöjen ryhmittymä, mutta se on varmaa, etten valitse
Perussuomalaisia [enkä muutakaan oikeistoa].
15 comments:
höpön Θυμάστε που σας έλεγα για τον @OscarPistorius? Ε λοιπόν, όντως, η θέληση για ζωή είναι η κινητήριος δύναμη των πάντων. Ίσως και η νικητήριος
rajoja
No hyvä. Tuo on noin kirjoitettuna järkipuhetta, kuten ajattelin päreestäsi vahvoin varauksin jo aiemmin. Mutta en tee tästä asiasta yhtä tylyjä johtopäätöksiä kuin sinä, joka halunnet perustaa islaminuskoisille eräänlaisen Gazan alueen jonnekin itärajan tuntumaan – pois yhteisiä sääntöjä 'oikealla' tavalla noudattavien 'oikeitten' ihmisten ilmoilta.
Yhteisiä sääntöjä "oikealla" tavalla noudattavilla ihmisillä on suurempi oikeus rauhalliseen elämäntapaansa kuin säännöistä piittaamattomilla omaan antisosiaalisen elämäntapaansa. Jos muslimien integraatio yhteiskuntaan epäonnistuu, vaihtoehtoja on täsmälleen kaksi. Joko islaminuskoisille omat reservaatit - tai sitten massamaastakarkoitukset, sillä kuka haluaisi tulla suurimmaksi massamurhaajaksi sitten Adolf Hitlerin?
inusta, IM, ei kuule tykätä, sillä juuri sinä tässä olet vittumainen ihminen.
Juuri tuo vittumaisuus onkin pelastanut ruukinmatruunan oman pepun monessa tilanteessa. Eikä ruukinmatruuna kalastelekaan kenenkään suosiota. Hän etsii totuutta ja tyytyy toteamaan amicus Plato, sed magis amici veritas. Totuudenpuhuja ei saa yösijaa. Mutta vihatkaa kunhan pelkäätte.
. Rikollisuuden suhteen pitää tietenkin noudattaa periaatteessa nollatoleranssia. Erilaiset tavat sen sijaan eivät ole rikollisuutta, joten niihin sovelletaan ei niinkään suvaitsemista [jota pidän tekopyhänä ja valheellisena terminä] kuin ‘pollatoleranssia’ eli sietämistä.
Yhdessä kulttuurissa pikkulasten sukuelinten silpominen on törkeä pahoinpitely tai tapon yritys, eli rikos. Toisessa kulttuurissa se on kansantapa. Kumpaa kulttuuria noudatetaan?
Vastaus on, että sitä, kummassa se on törkeä pahoinpitely tai tapon yritys, sillä objektiivisesti katsoen siinä aiheutetaan pysyvä ruumiinvamma puolustuskyvyttömälle lapselle. Erilaiset tavat todellakin voivat olla objektiivisesti katsoen rikoksia.
Tämä on teidän vasurien iso ongelma. Te olette kyvyttömiä näkemään kokonaisuuksia ja tarkastelemaan asioita objektiivisesti. Te suhteellistutatte kaiken, mutta unohdatte että kärsimys on objektiivista ja yhteismitallista.
Muussa tapauksessa se, kumpaa tapaa noudatetaan, ratkaistaan fyysisen väkivallan keinoin ja vahvempi on oikeassa.
Se, joka kiivaasti kieltää rituaalisilpomisen, perustaa väitteensä ja vakaumuksensa väistämättä oman kulttuurinsa itseymmärrykseen, historiaan ja arvoihin.
Ei, vaan kärsimyksen ja aiheutettujen vammojen objektiivisuuteen. Siinä aiheutetaan pysyvä ruumiinvamma sekä kipua ja särkyä ja tärvellään lapsen seksuaalisuus. Tämä ei ole kulttuurikysymys, vaan objektiivinen tosiasia.
Tai - sitten hän tekee sen jonkun universaalin moraalin nimissä ajautuen kuitenkin ristiriitaan suvaitsevan arvopluralisminsa kanssa, mikäli ei hyväksy jonkun kulttuurin tapoja.
Muistelepa kenraali John Napieria ja miten hän sai satin loppumaan Intiassa.
"Te siis aiotte polttaa tuon lesken elävältä, koska se on teidän tapanne. Hyvä on. Meillä on kansantapana, että sellaiset ihmiset, jotka polttavat puolustuskyvyttömän naisen elävältä, hirtetään. Olkaa hyvä, pystyttäkää rovionne. Minun puuseppäni pystyttävät sillä välin hirsipuun. Sen jälkeen te saatte toteuttaa kansantapaanne. Sitten me toteutamme omaamme."
Leski jäi polttamatta ja polttajat hirttämättä. Tämä on monikulttuurisuutta parhaimmillaan.
Tilanteessa, jossa kysymys on ihmishengistä ja jossa kaksi eri kulttuurikäsitystä joutuvat ristiriitaan, tämä konflikti ratkaistaan fyysisen väkivallan keinoin. Tämä on asia, jota vasurit eivät ymmärrä.
Näin ollen myös universaali etiikka [ja juuri se] eikä pelkästään konservatiivisia arvoja edustavien polemiikki voi olla erittäin diskriminoivaa länsimaisesta liberalismista eroavien kulttuurien suhteen kuten esim. englantilaisen siirtomaavallan aika ja USA:n terrorismin vastainen sota ja kampanjointi osoittavat
No voi voi. Toisinaan ei ole olemassa hyviä vaihtoehtoja lainkaan. Silloin toimitaan vähimmin huonoimman mukaan.
Tai turvaudutaan fyysiseen väkivaltaan, kuten Neuvostoliitolla oli tapana ratkoa omat konfliktinsa.
Kärjistän jälleen, jotta saisin pessimistisen muttei sentään ihan toivottoman ajatukseni toisten kulttuurien ymmärtämisen mahdollisuudesta/mahdottomuudesta edes jotenkin ilmaistua. Ongelmaa on pohdittu filosofisesti etenkin hermeneuttisessa traditiossa.
Ilman tuloksia. Asiaa olisi ennemin syytä tarkastella memetiikan, kulttuurievoluution ja konfliktintutkimuksen kautta - siis ns. kovien tieteiden.
Mielestäni mm. uskonnollispohjaisiin rituaalisilpomistapoihin puuttuminen islamin ulkopuolelta käsin katsottuna [ja muualtahan me emme niitä ei-islamilaisina pysty katsomaan ja arvioimaan] on lähes yhtä mahdotonta ja toivotonta
Kärsimys ja ruumiinvammojen aiheuttaminen ei riipu kulttuurista.
Abdullahilla ja Mehrabunilla on pippelissään ja pimpukassaan täsmälleen sama fysiologia ja täsmälleen samat hermot kuin Aarolla ja Mervillä. Kaikki heistä kärsivät yhtä paljon kun sukuelimet silvotaan ja kaikille aiheutuu täsmälleen samanlainen ruumiinvamma. Fyysinen kipu, tuska ja kärsimys ei ikinä ole suhteellista eikä kulttuurisidonnaista, vaan objektiivista.
Aikuinen täysivaltainen ihminen tehköön genitaaleilleen mitä haluaa. Mutta tällaisesta tavasta on syytä tehdä katoavaa kansanperinnettä vaikka valtion väkivaltakoneiston keinoin.
kuin, jos yrittäisi mennä ratkomaan minkä tahansa avioparin perheriitaa, koska sen sisäisestä logiikasta ei ota Erkkikään selvää johtuen siitä, että kyseessä on niin syvästi ja täysin avioparin omien affektien, traumojen ja kokemushistorian synnyttämä sekasotku,
Meillä on Rikoslaki. Kun rikoksen tunnusmerkit täyttyvät ja kun pahoinpitely ylittää törkeän rajan, rikoksesta tulee julkisen syytteen alainen rikos, halusivatpa puolisot sopia sen eli eivät. Silloin, jos poliisi ei tutki tai syyttäjä ei syytä, tapahtuu virkavirhe.
Ja juuri tämän vuoksi meillä on lait ja oikeuslaitos. Että tämänkaltaiset riidat voidaan ratkoa. Puolueettomasti ja legitiimisti.
Mitään teosta ei voi kääntää semanttisesti yksi yhteen toiselle kielelle.
Riittävän hyviä käännöksiä on mahdollista tehdä. Vertaa Taru sormusten herrasta kontra Lord of the Rings. TSH on yksi parhaista mitä on olemassa. [Sensijaan Sagan om Ringen on yksi huonoimmista.]
Oikeudessa ei pyritä materiaaliseen totuuteen, vaan siihen totuuteen mikä on validi järkevän epäilyn tuolle puolen.
Jos nyt joku sanoo, että on olemassa absoluuttista etiikkaa, esitän vankasti eriävän mielipiteen.
Ei ole ehkä absoluuttista etiikkaa, mutta on olemassa objektiivisia tosiasioita.
Samoin eri kulttureille on olemassa objektiivisia mittareita jotka ovat kaikille samat, kuten lukutaitoprosentti, lapsikuolleisuus, eliniänodote, tulonjaon gini-indeksi, BKT jne. Ja eri kulttuurit voidaan panna paremmuusjärjestykseen niiden tulosten perusteella.
Ja näiden tulosten perusteella voidaan sanoa että länsimaiden kristillispohjainen kulttuuri on objektiivisesti katsoen verrattomasti parempi kuin Paskastanin toiseen uskontoon pohjaava. Ehkä parhaimmin tämän osoittaa kansainvälinen muuttoliike: ihmiset muuttavat p*skoista kulttuureista hyviksi kokemiinsa.
On toki olemassa muodollisesti ehdottoman kaltaisia oikeuksia ja velvollisuuksia, mutta mitään velvollisuutta ei voi yleistää universaaliksi siinä mielessä kuin Kant ajatteli [tai siten kuin positivistisessa oikeus-proseduralismissa ajatellaan] menettämättä samalla moraalin oleellista substanssia eli arvojen ja normien praktista sisältöä, joka on väistämättä kulttuurisidonnainen.
Jos hylkäät objektiiviset tosiasiat, ainoa tapa ratkoa konfliktit ja päättää se, kuka on ristiriitatilanteessa oikeassa ja kuka on väärässä, on fyysinen väkivalta.
Me olemme oikeassa, koska meillä on ydinase ja teillä ei ole. Tällainen tämä maailmamme vain on.
Silti meidän pitäisi yrittää löytää sellainen eettinen koodisto, jossa/jolla voidaan sopia etiikan pienimmästä yhteisestä nimittäjästä [vrt. Habermasin Kommunikatiivisen toiminnan teoria],
Voimme saivarrella asiasta miten paljon tahansa, mutta ainoa eettinen koodisto tällaisessa konfliktissa perustuu joko objektiivisille tosiasioille tai sitten fyysiselle väkivallalle.
joka yhdistäisi esim. islamia ja kristinuskoa. Sellainen nimittäjä [näin haluan uskoa] on mahdollista löytää, kunhan ei kummallakaan puolella ryhdytä vaatimaan toiselta liikoja.
Entäpä jos toinen puoli yksinkertaisesti ei halua mitään kompromisseja, vaan haluaa valloittaa ja tuhota sen toisen?
Islamin ja buddhalaisuuden välillä on tämä tilanne. Islam ei kertakaikkiaan halua mitään kompromisseja, vaan se haluaa tuhota buddhalaisuuden ja pyyhkiä sen maan päältä. Silloin ainoa mahdollisuus on tehdä vastarintaa ja panna kova kovaa vastaan - tarvittaessa aseellisesti.
Mikäli islam osoittautuu tässä keskustelussa tai pikemminkin neuvottelussa ylivoimaisen hankalaksi [kuten Ironmistress ‘tietää’], tilanne saattaa kärjistyä pahasti [tai on usein jo kärjistynytkin], mutta keskustelun/neuvottelun pitää jatkua, sillä jos se lopetetaan, ei ainakaan positiivista lopputulosta ole koskaan mahdollista saavuttaa.
Tarvitseeko saavuttaa positiivinen lopputulos, jos ylipäänsä saavutetaan lopputulos?
Silloin, kun konflikti eskaloituu fyysisen väkivallan asteelle, silloin ei neuvotella. Tällaisessa tilanteessa neuvotteluhalukkuus on signaali heikkoudesta, ja ainoastaan provosoi entistä pahemmin tilanteen eskaloitumista. Silloin asia ratkaistaan asein. Vasta sitten, kun vastapuoli on nujerrettu ja lyöty ja anelee armoa, aletaan neuvottelut.
[PS.]. 5 Päättelyni luvussa 3 johtaa loogisesti moraali-relativismiin,
...joka puolestaan johtaa moraalinihilismiin, joka ei ole kestävä kanta. Moraalirelativisti ei kykene muodostamaan vahvaa käsitystä oikeasta ja väärästä eikä varsinkaan oikeutetusta puolustussodasta, vaan hänen selkärankansa tutisee väistämättä konfliktitilanteessa.
Juuri tämä sosiaalisen interaktion tosiasia kuitenkin väistämättä merkitsee, että ihmisillä ja kulttuureilla on kuin onkin jotain yhteistä, joka mahdollistaa toisten ymmärtämisen ja jopa osittaisen hyväksymisen.
It takes two to tango.
Ei riitä, että toinen haluaa rauhaa ja sovintoa, molempien on sitä haluttava. Jos toinen haluaa rauhaa ja sovintoa ja toinen sotaa ja valloitusta, ainoa tapa selviytyä tässä tilanteessa ei ole neuvottelu eikä diskurssi, vaan kovan paneminen kovaa vastaan. Muussa tapauksessa lopputulos on joko orjuuttaminen tai täydellinen tuho.
Näinkö nopeasti juutalaisten kohtalo natsien kynsissä on unohtunut?
Olisi ehkä hedelmällisempää keskittyä näiden yhteisten tekijöiden etsimiseen ja löytämiseen kuin pelkästään erojen kautta tapahtuvaan relativoimiseen ja kriisiyttämiseen asettumalla jyrkästi defensiiviselle kannalle absolutisoimalla oman kulttuurin arvot,
Olisi toki. Mene kertomaan se sille vastapuolelle myös, ja katso, onko se halukas diskurssiin.
Jos diskurssihalukkuutta ja osoituksia siitä ei löydy, puheet on sitämyöten puhuttu ja sitten alkavat toiset toimenpiteet. Tämä on turmeltuneen Ardan kohtalo, mutta näin se vain on. Voimme aina lohduttautua, että ainakin me yritimme.
PS. Tätäkö nämä uuskonservatiiviset nationalistit haluavat? Kriisiyttää äärimmilleen paitsi suhde islamiin yleensä myös maahanmuuttajiin erityisesti, jotta nämä voitaisiin heittää ulos maasta?
Ei, vaan riittävän voimakkaan signaalin antamiseen siitä, että tämä on meidän maamme ja että te täällä noudatatte tämän maan lakeja ettekä omianne. Vain tämän signaalin antaminen nujertaa uhman ja röyhkeyden ja saa maahanmuuttajat lainkuuliaisiksi. Jos tätä signaalia ei anneta riittävän pontevasti, käy kuin Ruotsissa, jossa meno on täyttä hulinaa eikä kukaan välitä noudattaa mitään lakeja, ja maahanmuuttajat pitävät Ruotsin lakeja pilkkanaan. Ruotsi on jo nykyisellään noussut maailman raiskaustilastojen kärkeen, eivätkä syyllisiä ole Sven-Åke ja Jerker.
Ja kun tilanne eskaloituu riittävän pitkälle anarkian tielle, alkavat aseet puhua. Käy kuin Libanonissa. Sen jälkeen ihonväri on se univormu, jota et voi riisua pois päältäsi.
Ja juuri tämän uuskonservatiivit haluavat välttää. Nollatoleranssi tarkoittaa juuri sitä: ei mitään erivapauksia eikä mitään syrjintää ja kaikille samat säännöt.
Haista pitkä paska militaristisine konservatiivi-arvoinesi. Uhota sinäkin toki voit, koska se on demokratiassa tiettyyn rajaan asti sallittua, mutta juuri sinun kaltaisiasi potentiaaleja rasisteja pitää seurata ja myös seurataan tarkasti. Olethan useaan otteeseen sanonut olevasi valmis tappamaan ihmisiä omia arvoja puolustaaksesi ja myös levittääksesi. Sanopa tuo ääneen vielä hiukan julkisemmin, jos on kanttia. Olethan jo nyt puolittain militaristisen asehullun kirjoissa. Vähän lisää höyryä vielä niin pääset lopullisesti Halla-ahon ja Hirvisaaren porukoihin, ellet jo ole siellä. Sen arvoluokituksen jälkeen saatkin rasisti-leiman lopullisesti perseeseesi. Ja hyvä niin. Tämä maa ja sen demokratia ei tarvitse sinun kaltaisiasi vainoharhaiseksi luokiteltavia asehulluja. Painu sinne, missä voit mielin määrin toteuttaa avointa älykkyysosamäärä- ja uskonto-rasismiasi. Ja kun olet lähtenyt, paluuta Suomeen ei enää ole. Muuta sinne, mistä olet alunperin tullutkin. Siellä ajetaan juuri sellaista politiikkaa, jota sinäkin edustat. Siellä saat ampua muslimi-vihollisiasi ilman, että perään paljon huudellaan. Siellä saat perustaa reservaatteja paskiaisille ja harjoitella atomiohjuksilla ampumista. - - Sinä – buddhalainen!? Oh fuck! Mikään ei häpäise buddhalaisuutta enempää kuin se, että väität olevasi Buddhan asialla. Jumalasi on suoraan Vanhasta testamentista ja se on yhden kansan Jumala. Rasistinen Jumala!
Jos syytät minua nyt [jälleen] antisemitismistä, voin kertoa, että mahdollinen juutalaisvastaisuuteni on täysin sinun ansiotasi eikä suinkaan omaa ‘tekoani’.
Devorah – sinä olet julistanut sodan, jota et voi voittaa – jota kukaan ei voi voittaa.
Haista pitkä paska militaristisine konservatiivi-arvoinesi.
The question is not about who is right but who is left.
Olethan useaan otteeseen sanonut olevasi valmis tappamaan ihmisiä omia arvoja puolustaaksesi
Joka ainoa suomalainen mies opetetaan siihen ja sitä koulua kutsutaan nimellä "armeija". Siinä ei pitäisi olla mitään outoa, että mies olisi siihen valmis.
Onko se sitten outoa, jos nainen on valmis seisomaan miehensä rinnalla tarvittaessa ase kädessä?
Kun tartut aseeseen, älä ajattele kenet aiot surmata. Ajattele, ketä puolustat. Tämä on samurain ohjenuora.
Muuta sinne, mistä olet alunperin tullutkin.
Uskallatko sanoa saman muslimimaahanmuuttajalle?
Ruukinmatruunan suvusta suuri osa on täysin umpisuomalaista. Tämä on meidän maamme ja täältä me olemme tulleet. Ja täältä ruukinmatruuna lähtee vain jalat edellä ja savupiipun kautta.
buddhalainen!? Oh fuck! Mikään ei häpäise buddhalaisuutta enempää kuin se, että väität olevasi Buddhan asialla.
Et ole varmaan ikinä kuullut samuraista? Tai zenistä?
On olemassa tilanteita, jolloin buddhalainenkin joutuu tarttumaan aseeseen jottei häntä itseään ja hänen rakkaitaan tapettaisi. Thaimaassa on jo käynyt niin. Toivottavasti Suomessa ei käy, mutta siihenkin on pakko varautua.
Ihan oikeasti: tuntuu, että sinulle juutalaiset kelpaavat kuolleina mutta eivät elävinä. Sen verran antisemitististä tuo tekstisi on.
Sananvahvistus: "hebreas 61"
1
'Joka ainoa suomalainen mies opetetaan siihen ja sitä koulua kutsutaan nimellä "armeija". Siinä ei pitäisi olla mitään outoa, että mies olisi siihen valmis.'
Minä en ole käynyt armeijaa enkä tarvitse aseita ainakaan ihmisen tappamisen harjoittelemiseen. Jos kuitenkin tarvitsen asetta tähän tarkoitukseen, niin sittenpähän tarvitsen, mutta en tee siitä mitään numeroa paitsi sinun suhteesi [ks 4].
2
’Uskallatko sanoa saman muslimimaahanmuuttajalle?’
Tietenkin. Ja periaatteessa samankaltaisesta syystä kuin sinullekin.
3
‘Et ole varmaan ikinä kuullut samuraista? Tai zenistä?’
Olen kuullut paljonkin, mutten ikinä ole kuullut alkuperäisen buddhalaisuuden [siis Buddhan itsensä] hyväksyvän väkivaltaa.
Älä viitsi jauhaa enempää paskaa tässäkään asiassa. Sinä olet paranoidi asehullu ‘VT-jahvelainen’ ja sellaisena näytät pysyvän. Saivartelut eivät nyt/enää auta vaan päinvastoin vahvistavat autoritaarisen taantumuksellisuutesi ja punaniskamaisen asefanaattisuutesi.
4
Voi hyvinkin olla, että olemme eräissä käytännön kysymyksissä jotakuinkin samaa mieltä, mitä maahanmuuttajiin tulee, mutta täysin eri mieltä periaatteellisissa yhteiskuntapoliittisissa lähtökohdissa.
Sinä olet rakentamassa putinilais-nationalistista apartheid-yhteiskuntaa tai keskitysleiriä kuten Israel Gazassa.
Sanoudun jyrkästi irti tällaisesta poliittisesta ontologiasta, koska sen ihanneyhteiskunta/-valtio tulee väistämättä eli oman logiikkansa pakosta olemaan autoritaarinen, leimaava ja systemaattisesti tiettyjä ihmisryhmiä syrjivä oligarkia.
Tästäkin on turha paukuttaa päätä enempää, koska yhteiskunnalliseen päätöksentekoon liittyvät käytäntösi [väität kannattavasi demokratiaa] ja yhteiskuntapoliittinen ontologiasi sekä ihmiskäsityksesi [mm. ÄO-rasismi sekä muut syrjimiskäytännöt = sosiaalinen apartheid] ovat karkeassa ristiriidassa keskenään.
On nimittäin johdonmukaista ja selvää, että autoritaarinen poliittinen ontologiasi jyrää demokraattiset käytännöt, mikäli sinulle ja kaltaisillesi kertyy liiaksi valtaa.
Mutta sitä valtaa te ette tule saamaan. Tartun vaikka henkilökohtaisesti aseeseen estääkseni sen. Demokraattisessa valtiossa demokratian uhkaajat pannaan vankilaan. Myös sinut. Joka olet asehullu buddhalainen, joka kannattaa sosiaalista apartheidia - [buddhalainen !?].
Raunon kanssa keskustelu on turhaa hommaa. Raunon sisäiset, lapsuudesta sisäistetyt ja sisäsyntyiset demonit saavat ennemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin, ilman ulkoisia ärsykkeitä tai minkä tahansa ulkoisten ärsykkeiden seurauksena vallan ja sitten hän käy houreista sotaansa sisäisiä demoneitaan vastaan.
Huomasin tämän jo alkuvaiheessa.
Keksippä Rauno tuohon jotain loukkaavaa. Otetaanko tänään jotain häpäisevältä listalta (naismaisuutta, mekkoja ja homoutta); syyllistävältä listalta (rasisti, fasisti ja kapitalisti; nämä tehoavat tietysti vain jos omaa samat lähtöoletukset ja poliittisen äärinäkemyksen kuin Rauno, ja Rauno olettaa niiden olevan universaaleja); halventavalta listalta (idiootti, kyvytön ja diletantti); vai tuottaako hallitsematon vihalotto tänään jotain tylsän harvinaista?
Sinänsä surullista, että pää joka voisi ehkä tuottaa jotain hyödyllistäkin, on emootioidensa piiskaama ja nujertama.
Jospa teksteissäni on kyse pikemminkin stand-up-komiikasta kuin saivartelevasta argumentaatiosta ja evidenssien kanssa masturboinnista? Sitäpaitsi tyyli ja luonne eivät synny ilman ‘virhettä’, joka toistaa itseään. Luovuus on sitä, että uskaltaa erehtyä.
Tosikkomaiseen huumoriin [joka ei naurata vaan oksettaa] asti asiallinen ja mekaanisesti kaikkitietävä ihminen on sekä tylsä [boring as hell] että perimmältään autoritaarinen.
Hänen ihmiskäsityksensä perustuu sosiaaliseen apartheidiin – siis kalvinistis-fundamentalistiseen erotteluun pärjäävien ja ei-pärjäävien välillä ikäänkuin kyseessä olisi darwinistinen ‘kohtalo’, jolle kukaan eikä mikään voi mitään, mutta jota kumma kyllä juuri ja vain hän itse jollain ihmeen valtuutuksella ja asiantuntemuksella pystyy ‘ohjelmoimaan’.
Tämä on kaiken fasismin ja rasismin perusmantra, joka onnistuu kätkeytymään kaikkein ovelimmin länsimaiseen buddhalaisuuteen [toki buddhalaisistakin löytyy hyvin erilaisia ihmisiä].
Haluaisin olla käänteinen parodia tällaisesta tyypistä. Ja ehkä olenkin [lapsuuden traumoistani huolimatta – ;\?].
1 'Joka ainoa suomalainen mies opetetaan siihen ja sitä koulua kutsutaan nimellä "armeija". Siinä ei pitäisi olla mitään outoa, että mies olisi siihen valmis.'
Minä en ole käynyt armeijaa enkä tarvitse aseita ainakaan ihmisen tappamisen harjoittelemiseen.
Se on sinun juttusi. Lähes joka ainoa suomalainen mies joutuu sinne rangaistuksen uhalla. Se paikka on olemassa yhteiskunnan suojelemiseksi sen ulkoisilta uhilta.
2’Uskallatko sanoa saman muslimimaahanmuuttajalle?’
Tietenkin. Ja periaatteessa samankaltaisesta syystä kuin sinullekin.
Ei se kyllä siltä vaikuta. Pikemminkin ihqutat islamia ihan kybällä - ja mitä brutaalimmasta variantista kyse, sen parempi.
3
‘Et ole varmaan ikinä kuullut samuraista? Tai zenistä?’
Olen kuullut paljonkin, mutten ikinä ole kuullut alkuperäisen buddhalaisuuden [siis Buddhan itsensä] hyväksyvän väkivaltaa.
Ei se hyväksykään. Mutta ei buddhalaisuus hyväksy myöskään alistumista tumput suorana eikä tapetuksi tulemista.
Itseään, henkeään ja rakkaimpiaan saa puolustaa. Tässä on se ero.
4 Voi hyvinkin olla, että olemme eräissä käytännön kysymyksissä jotakuinkin samaa mieltä, mitä maahanmuuttajiin tulee, mutta täysin eri mieltä periaatteellisissa yhteiskuntapoliittisissa lähtökohdissa.
Sinä olet rakentamassa putinilais-nationalistista apartheid-yhteiskuntaa tai keskitysleiriä kuten Israel Gazassa.
Ja sinä olet alistumassa defaitistisesti vieraan valloittajan edessä ja omaksumassa sen lait, arvot ja uskonnon. Et myöskään piittaa, mitä omalle kansallesi ja ja kanssakansalaisillesi käy. Miten voit kutsua itseäsi enää tämän jälkeen mieheksi?
Älkää lyökö, kiltti herra barbaari! Ottakaa kaikki mitä tarvitsette! Ruukinmatruuna on jo yhden kerran peruskoulussa nähnyt, mihin se johtaa ettei kykene tai halua puolustaa itseään öykkäreitä vastaan.
Tästäkin on turha paukuttaa päätä enempää, koska yhteiskunnalliseen päätöksentekoon liittyvät käytäntösi [väität kannattavasi demokratiaa] ja yhteiskuntapoliittinen ontologiasi sekä ihmiskäsityksesi [mm. ÄO-rasismi sekä muut syrjimiskäytännöt = sosiaalinen apartheid] ovat karkeassa ristiriidassa keskenään.
Se, että tunnustaa että ihmisten välillä on ÄÖ-eroja ja että ne johtuvat suurelta osalta genetiikasta, ei ole rasismia. Se on tosiasioiden tunnustamista, joka puolestaan on kaiken viisauden alku.
Mitä syrjimiskäytäntöihin tulee, niin kaikenkarvaiset etuoikeudet ja erivapaudet ovat nekin rasismia.
Parasta sosiaalipolitiikkaa on ehdoton nollatoleranssi sekä syrjinnälle että erivapauksille. Kaikille samat lait, samat oikeudet, samat velvollisuudet.
Ei armeijaan ketään pakoteta. Puolustusvoimat karsii huonon aineksen pois ja loputkin voivat halutessaan mennä sivariin. Tai keplotella itselleen vapautuksen valheellisin perustein. Eräs diplomi-insinööriksi lukenut kaverini on saanut vapautuksen fyysisten syiden vuoksi, vaikka onkin huippukunnossa.
2000-luvulla jokainen armeijan käynyt mies on käynyt sen pohjimmiltaan vapaaehtoisesti [emme nyt ala saivartelemaan ideologiasta]. Ei sinne aseella ketään pakoteta.
Minä olin aikanani armeijassa 4 päivää katsomassa että millaista siellä on. Siellä oli juuri sellaista, että katsoin parhaaksi vaihtaa sivarin puolelle. Joillekin kasarmielämä kuitenkin sopii, ja jos ei sotilasvalakaan tuota omantunnontuskia, niin mikäs siinä sitten.
Ajattelevan ihmisen vaihtoehto on tietysti siviilipalvelus ja sotilasidentiteetistä kieltäytyminen. Tämä vaihtoehto on avoinna jokaiselle.
80-luvulla asiat ovat olleet vielä toisin, sivariin ei ole päässyt pelkällä hakemuksella, vaan armeijaan on ollut oikeasti pakko mennä. Mutta sillä taas ei ole mitään merkitystä Matruunan argumentin kannalta. Maailma on näiltä osin jo muuttunut parempaan suuntaan.
Post a Comment