Rahavalta murentaa osallisuutta

Esa Aallas/Eurooppalaisia puheenvuoroja/Yle Radio 1/25.8/

Rahavalta murentaa osallisuutta
Kuuntele toistaiseksi

Itävaltalainen esseisti, matkakirjailija ja journalisti Karl-Markus Gauss on niitä eurooppalaisia hengenheimolaisia, jonka uuden puheenvuoron ohitse en ole kertaakaan päässyt lukematta sitä. Siksi ei voi ohittaa tässä talouskriisin sakeuttamassa ilmapiirissä hänen kulttuurista ja matkoistaan kertyneitä päiväkirjamerkintöjä "Ruhm am Nachmittag" –teoksessa.

Kiinnostus on pysynyt siitä asti kun luin ensimmäiseni, Karl-Markus Gaussin vuonna 2001 ilmestyneen, eri puolilla Eurooppaa sinnittelevistä kansansirpaleista kertovan monille kielille sittemmin käännetyn matkakirjan ´Die sterbenden Europäer´.

Salzburgissa vuonna 1954 syntyneen Gaussin kiinnostus usein Euroopan syrjillä eläviin etnisiin ryhmiin ja keskuudessamme eläviin vähemmistöihin juontuu osaltaan kirjailijan omista juurista.
´Ich bin das Kind von der Flutchinger, (olen pakolaisen lapsi)´ aloitti Gauss kiitospuheensakin vastaanottaessaan yhden hänelle myönnetyistä monista tunnustuksistaan Wienin juutalaismuseossa alkuvuodesta 2006 seuraamassani tilaisuudessa.

Gaussin suku lukeutuu Tonavan svaabeihin, Saksan emämaalta vuosisatoja sitten pitkin Tonavaa itään kulkeutuneisiin satoihin tuhansiin saksalaisiin. Toisen maailmansodan myllerrysten seurauksena monet svaabit karkotettiin Tonavan liepeiltä , kuten Gaussin vanhemmat nykyisin Serbiaan kuuluvasta Vojvodinasta, josta he päätyivät Salzburgiin.

Niinpä tekijän on puolestaan vaikea ohittaa tässäkään talouskriisin sakeuttamasta ilmapiiristä, kulttuurista ja matkoistaan kertyneitä päiväkirjamerkintöjä sisältävässä ´Ruhm am Nachmittag´ –teoksessaan marginaalissa kohtaamiaan ilman ylöspanoa.

"Syksyisellä esitelmämatkallani koleansateisessa Brysselissä näin makuupussiin kääriytyneen kodittoman makaavan katetulla kävelykadulla vastapäätä pörssipalatsia. Vaikka en tiennyt liittyikö hänen kohtalonsa jollain tavoin pörssiin, tuumin silti oliko hän valinnut tietoisesti makuupaikkansa haluamalla ehkä tällä tavoin muistuttaa meille ja maailmalle hänen osattomuutensa ja pörssin kesken vallitsevasta yhteydestä.

Tuskin kävelykäytävällä torkkuva, kasvoiltaan rohtunut takkupartainen mies oli entinen pörssimeklari. Joka tapauksessa moni nykyinen meklari ohitti hänet kiiruhtaessaan pörssiin päätteidensä ääreen. Niitä seuraamalla heidän tehtävänään on hankkia sekuntien siirroilla voittoja asiakkaidensa nimiin, heitä useinkaan tuntematta tai edes näkemättä, toisin kuin he näkevät makuupussimiehen pörssin ulkopuolella haluamatta tuntea häntä."

Näihin järjestyksessä neljänsiin julkaisemiinsa päiväkirjoihin, on kertynyt aiempia enemmän arvioita rahamaailmasta ja sen pelureista. Radion ja television äärellä tekijä kirjaa ylös itävaltalaisen pankkiirin lausunnon, jonka mukaan rahamies ei oikein tarkkaan tiedä, mihin kaikki raha oikein menee, kun pörssistä yhtenä päivänä katoaa miljoona euroa.

Gaussin mielestä rahasta on tullut aikamme pankkipelureille fiktiota, jolla voi spekuloida mutta ei aina enää lastata kuin kultaa veturin perässä odottaviin tavaravaunuihin. Hän ironisoi tästä fiktiivisyydestä, kuvitteellisuudesta tulleen rahamaailman kestävimmän kivijalan.

"Käsikirjoittajille tuottaa jo vaikeuksia kilpailla pankkimaailman pelureiden kanssa elämysten, pakkomielteiden ja unelmien luomisessa. Nämä pelurit -siis sijoittajat, keinottelijat ja meklarit - hallitsevat niin viileän laskelmoinnin kuin erilaiset karaktäärit kirjanpitäjän taidolla. He osaavat muokata unelmia, he osaavat pelata oletuksilla ja toimia häilyvinä panostajina sekä vaihtaa kuin näyttelijät jatkuvasti roolejaan edessään alinomaa välkkyvällä näyttämöruudulla."

Itävaltalainen noteeraa amerikkalaisen keinottelijan Bernard Madoffin toistaiseksi suurimman, muutama vuosi sitten ilmitulleen sijoitushuijauksen. Sadanviidenkymmenen vuoden vankeustuomion saaneen Madoffin johtaman sijoitusyhtiön petoksen arvoksi laskettiin 37 miljardia euroa.

Hakusanalla ´Madoff´ noteeraan itse verkon avoimesta tietokirjasta kotimaisen sijoitusmiljonäärimme Björn Wahlroosin viitteen. Viitteen mukaan muut eivät arvanneet epäillä Madoffin mahdottoman korkeita tuottoja, koska Yhdysvaltain finassivalvontaviraston tiedettiin pitävän silmällä Madoffin sijoitusyhtiötä.

Gaussin mielestä sijoituksillaan miljoonia petkuttamalla tai ilman hankkimaan onnistuneet sairastuvat usein autismiin, sairaalloiseen vain omaan ajatusmaailmaan uppoutumiseen. Autistinen asenne estää monesti realistisen asennoitumisen muuhun ulkopuoliseen maailmaan.

"Näitä autistisia pelureita ei monestikaan tunnu kiinnostavan heitä ympäröivä muu maailma. Eikä se, mistä heidän fiktiivinen rahansa on peräisin tai se mistä sitä oikein syntyy. Kun heille sitten kasaantuu realisoitavaa rahaa sievoinen summa, kuten eräille on lehtien mukaan viime aikoina kasaantunut, kokevat he olevansa siihen itseoikeutettuja. Tai pitävät sitten rahaa vain palkkana taitavasta pelistään ja sen vaatimasta uurastuksesta.

Ennen pitkään likaisin keinoin hankittua asemaa ja omaisuutta aletaan suojella sekä todellisilla että virtuaalisilla muureilla. Näillä muureilla muu maailma yritetään pitää näkymättömänä, jotta sen kurjuus ei näkyisi. Näkymättömäksi katseilta kuin digitalisoitu tai virtualisoitu raha, jota rikkaat suosivat kolikoiden ja seteleiden sijasta."

Kolikoita ja seteleitä käyttävät sen sijaan Gaussin mukaan sadattuhannet indonesialaiset, nepalilaiset tai pakistanilaiset Persianlahden siirtotyöläiset. He rakentavat esimerkiksi Dubaihin maailman loistokkaampia hotelleja ja kalliimpia ostoskeskuksia mustalla kullalla rikastuneille paikallisille ja heidän ulkomaalaisilla kumppaneilleen. Pystymättä kuitenkaan itse nauttimaan näistä kättensä töistä tai voimatta kuluttaa niissä vähiä, kotimaahan lähetettäväksi tarkoitettuja rahojaan. Ja jos pystyisivätkin , digitaalisella ja elektronisella valvonnalla sekä vartijoin varmistetaan, etteivät epäilyttävät tai luvattomat pääse tai pyri näihin vauraiden saarekkeisiin.

Gaussin mielestä rikkaiden autismi tulee ilmi myös näkyvänä vihana näkyvää kurjuutta ja osattomuutta kohtaan. Parempiosaisten, hyvin toimeentulevien itävaltalaisten näyttää olevan monen suomalaisen tavoin usein vaikea sietää esimerkiksi katukerjäläisiä. Siitäkin huolimatta että Gauss arvioi ettei kerjäläisten kuukausipotti yllä lähellekään hedge-johdannaisilla pelaavan johtajan päiväpottia.

Tekijä pohtii päiväkirjoissaan moneen otteeseen osallisuutta ja osattomuutta. Tähän viittaa epäsuorasti myös päiväkirjojen nimi Ruhm am Nachmittag, jonka voisi teoksen henkeen kääntää Iltapäivän maineessa tai alkuillan sankarina. Kyse on suuren osattoman enemmistön halusta päästä edes joskus näkyviin, maineeseen, sankariksi, vaikkapa vain hetkeksi suosituimpaan katseluaikaan.

" `Itavalta –tähtimania´ tai ´Saksa etsii supertähteä´ ovat television seuratuimpia ohjelmia. Osallistumalla niihin, tie maineeseen ja kunniaan saattaa olla aavistuksen lähempänä. Televisiodemokratia tarjoaa jokaiselle elehtimään, laulamaan, tanssimaan, temppuilemaan kykenevälle mahdollisuuden nousta osattomuudesta osalliseksi edes hetkeksi. Olennaista ei ole älykkyys tai kriittisyys vaan nasevuus, ilmaisutaito, iskuvalmius ja erikoiset temput sekä kilpailijan päihittäminen kuin rahamaailmassa.

Parasta katseluaikaa myöhemmissä ns. laatuohjelmissa keskustelijat - joiden maine perustuu näihin keskusteluihin - kyllä sitten kertovat pelkistetyn arvionsa supertähdestä vetäjän sallimien minuuttien rajoissa -varmistaakseen vain kutsunsa seuraaviin keskusteluihin."

Lähellä Saksan eteläraja sijaitsevassa Salzburgissa asuva Gauss palauttaa lukijan mieleen eteläsaksalaisessa maakuntakaupungissa Winnendenissä vuonna 2009 tehdyn joukkusurman. Seitsemäntoistavuotias Tim ampui kuoliaaksi viisitoista ihmistä sekä pakomatkallaan itsensä. Uhrien joukossa oli kuusi hänen koulunsa oppilasta ja kolme opettajaa. Hänen isänsä piti viittätoista asettaan asekaapissa mutta yhtä makuuhuoneessaan, josta ilmakiväärejä harrastanut poika surma-aseensa varasti. Gauss pohtii Saksan shokkiin saaneen teon mahdollisia motiiveja.

"Tavoitteliko hiljaisena ja rauhallisena tunnettu, mutta masennuksesta ajoittain kärsinyt nuorukainen huomiota itselleen. HalusikoTim saada edes hetkisen mainetta yhteisössään ja ympäristössään? Nousta supertähdeksi ylitse muiden kameroiden edessä, joiden lakattua käymästä, hiipuu mainekin. Onko maine, kunnia tai sankaruus korkeinta mitä yksittäinen henkilö halajaa?"

Gauss itse pitää taistelua salaillun rahavallan läpinäkyvyydestä taisteluna ihmisarvoisemmasta maailmasta. Maailmasta, jossa myös talousrikokset ja se miten meitä hallitaan ja vertaisiamme kohdellaan, saatetaan näkyviksi

Kauppa- ja taloustieteitä opiskeleville humanisti opettaisi ettei uusliberalismissa petkuttaja toimi koskaan yksin. Esimerkiksi Madoffin pyramidihuijaukseen osallistuivat pelimerkeillään niin Harvardin yliopisto kuin natsirikollisia jahtaava Elie Wieselin rahasto. Hän myös varoittaisi heitä ahneuden vaaroista kertomalla esimerkin Madridin lentokentältä.

"Ohjaaja pysäytti jo Las Palmasiin lähtevän koneen kiitoradalle teknistä, puoli tuntia vienyttä tarkastusta varten päästämättä matkustajia ulos.

Muutama sekunti toisen startin jälkeen 154 ihmistä kuoli koneeseen. Päivä onnettomuuden jälkeen erään matkustajan vaimo kertoi miehensä lähettämästä tekstiviestistä, jonka mukaan matkustajia ei päästetty ulos miehen vaatimuksesta huolimatta. Koneesta pois halunneen miehen piti lentää kuolemaan."

Karl-Markus Gauss lainaa arvostettua ranskalaista taloustieteilijää Jacques Attalia, joka on käyttänyt miehen kohtaloa selityksenä pörssiorientoituneesta kapitalismista. Pilotti ei tiettävästi halunnut nousta lentoon lyhyen tarkastuksen jälkeen.

Attalin mukaan lentäjän uuteen yritykseen vaikuttivat kuitenkin myös yhtiöön ympäri maailmaa sijoittaneeet osakkeenomistajat sekä tuore päätös irtisanoa tuhatsata yhtiön kaikkiaan 3800:sta työntekijästä. Täten osakkaille kertyisi muutama tuhat ehkä kymmenenkin tuhatta euroa lisää voittoa kuukaudessa.

"Jos kone palaisi lähtöruutuun tarkempaan syyniin ja matkustajat yöpuilleen, rahaa palaisi ehkä liikaa. Toki kapteeni ei aikonut tehdä tietoista joukkoitsemurhaa. Mutta koko alalla käytävä kova kilpailu ja siihen liittyvä taistelu halvemmista hinnoista sekä matkustajista on arvioitu niin pieleen että riskit ja virheet, repeämät ja viat lisääntyvät. Silti koneet lentävät ja yhä me vain istumme niissä."

Esa Aallas

http://yle.fi/radio1/asia/puheenvuoroja/karl_markus_gauss_ja_rahavalta-_37126.html

http://yle.fi/radio1/

http://en.wikipedia.org/wiki/Karl-Markus_Gau%C3%9F