Showing posts with label Higgsin hiukkanen. Show all posts
Showing posts with label Higgsin hiukkanen. Show all posts

July 6, 2012

Nihilistin filosofiaa

It's okay. There is no difference between the Truth and a truism.

 *
Kirjoitettu kommentiksi Iromistressin kommenttiin edellisessä päreessäni Päivän huikkanen.
1
Ironmistress kirjoitti: 'Mitä evankeliumiin tulee, niin olennaisempaa on henkilön historiallisuus kuin se, onko hänen agendansa totta.'
Ei pidä paikkaansa. Ei edes Higgsin hiukkasen suhteen. Havaittu 'tosi' on itsessään ei-mitään ilman teoreettista kontekstia, ilman käytännön sovellutuksia, ilman metafyysista tulkintaa.
Esimerkiksi fysiikan standarditeoria rakentuu ratkaisevalta osin matemaattis-metafyysiselle [lukumystis-maagis-mekanistiselle] perustalle, jota mikään koe ei voi todistaa päteväksi totuuden korrespondenssin suhteen. Sellaista koetta ei voi edes järjestää, koska kyseessä on intuitiivis-paradigmaattinen uskomus järjenkäytön mielestä. 
Higgsin hiukkanen on pelkkä vipu, jolla teoriaa voidaan suunnata tiettyyn suuntaan ilman, että ajaudutaan vakaviin ristiriitoihin. Mutta teoreettinen yhteensopivuus [koherenssi] ei takaa teorioiden vastaavuutta [korrespondenssia] todellisuuden suhteen eikä varsinkaan sen suhteen, mitä todistetulla teorialla eli konfirmoidulla havainnolla pitäisi tehdä.
Sitäpaitsi tieteen- ja mielenfilosofit eivät [tietenkään] ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mitä realismilla eli käsitteen vastaavuudella havainnon ja havainnon kohteen kanssa ylipäätään tarkoitetaan [kyseessä on toisin sanoen tietoisuuden ongelma]. Näin on siksi, koska representaatio mahdollistaessaan välittömän eli naivin realismin, sulkee pois absoluuttisen realismin. Tätä tietoiseen mieleen sisältyvän paradoksin/dialektiikan väistämättömyyttä identiteetti-teoreetikot, jotka edustavat luonnontieteen maagisinta muotoa, eivät kerta kaikkiaan tajua.
Mistä realistit saavat sen ['maailman ulkopuolisen'] ulkopuolisen kriteerin, joka arvioi, onko teorian ja havainnon välinen suhde todellinen/aito [rakenneyhtäläinen/isomorfinen tai muussa mielessä validi]?' Eivät mistään, joten heidän täytyy luottaa omiin formaali-loogisiin sitoumuksiinsa. 
Koherenssiteoreetikko on tietysti periaatteessa saman loogisen ongelman edessä, mutta hän ei väitäkään tietävänsä mitään todellisuudesta, joten kriteerinä toimivan metakielen [teoriakehikon] keinotekoisuus ei uhkaa hänen maailmankuvansa uskottavuutta samassa mielessä kuin realistia, jonka standardi-malli-korttitalo romahtaa kokonaan, mikäli usko representaation metafyysis-realistiseen pätevyyteen menetetään.
2
Jos korrespondenssiin uskovaa voisi nimittää maagikoksi, jolle todellisuus [empiria, havainto] on jotain ontologisesti perustavampaa [todellisempaa] kuin sitä kuvaava isomorfinen symboli, jolla kuitenkin on 'representatiivista' voimaa tuon kuvaamansa todellisuuden suhteen, niin koherenssiteoreetikon kohtalona on päätyä teorioitten absoluuttisessa koherenssissa todellisuuden trivialisoitumiseen, jolloin todellisuus ikäänkuin katoaa ja jäljelle jää vain solipsistinen subjekti [meditoiva positio]. 
Realisti palvoo 'animistista Totuutta' maagisessa representaatiossa. Antirealisti sen sijaan vain leikkii representaation eli symboloivan tietoisuuden tuottaman symbolisen palapelin [muuttuvilla] paloilla, joista rakentaa itselleen kuvan, jota kutsuu todellisuudeksi.
Antirealisti ei ole kuitenkaan matemaatikko, joka ei oikeastaan ajattele vaan noudattaa ja seuraa orjallisesti aksiomaattisten sääntöjen variaatioita. Niinpä antirealistille totuuden loogisen ja matemaattisen triviaalisuuden [truismien] ylittävä 'entiteetti' on tietoisuus eikä aineen rakenteen superhiukkanen, joka on ollut mahdollistamassa tietoisuuden itseorganisoitumista, mutta joka sellaisenaan ei ole mitään ilman ihmistä. Emme tiedä, oliko tietoisuus hiukkasen tarkoitus ja päämäärä, mutta sen tiedämme, että tietoisuus voi paljastaa hiukkasen.
Realisti uskoo, että maailmankaikkeus on äärettömän suuri Kone, jonka toimintaa ihmisen edistyäkseen tulee kopioida. Antirealistille maailmankaikkeus on hänen tajuava mielensä, jonka mukana katoaa myös se todellisuus, jota hän on leikkiessään rakentanut.
Antirealistin rakentama 'maailmankaikkeuskone' eroaa realistin täydellisestä [multi] kausaalisesti toimivasta aine-energia-järjestelmästä yhdessä asiassa. Antirealistin koneessa on sielu [subjekti]. Toisin sanoen virhe. Se on epätäydellinen. Mikä merkitsee metafyysistä skandaalia realistille, joka ei ymmärrä, että täydellisen koneen mukana katoaa myös epätäydellinen ihminen eli tietoisuus, joka mahdollisti olemassaolon.
Fysiikka on siis perimmältään kaikkein ihmisvihamielisin tiede. Epäjumalan palvontaa.
3
Higgsin hiukkaseen ei sisälly käyttöohjetta. Samassa mielessä todistus Buddhan, Sokrateen ja Jeesuksen olemassaolosta ei tuo mitään lisää heidän nimiinsä luettuihin opetuksiin.
Näin ollen minulle on aivan sama olivatko Buddha, Sokrates tai Jeesus muutakin kuin pelkkää legendaa. Tärkeintä on se, mitä heistä on kerrottu ja kirjoitettu, miten heitä on tulkittu ja miten heihin uskotaan.
Olemassaolo, kuten sanottu, ei tuo mitään lisää siihen, minkä aina jo itse olemme keksineet tai joudumme keksimään saadaksemme totuuden oman etumme mukaisesti eläväksi ja toimivaksi - totuuden, joka itsessään ei ole yhtään mitään.
4
Tämä jos mikä on nihilistis-postmoderni kanta. Sitä voi toki kritisoida jostain yksittäisestä perspektiivistä käsin, mutta kokonaisuutena se on falsifioinnin ja verifioinnin ulkopuolella. Kyseessä on siis eräänlainen' itseorganisoituneen' [autopoieettisen] uskon muoto [kuten on realistienkin maaginen maailmankuva].
Antirealistina, jolle totuus on teorioiden koherenssia sekä 'aktualistina' [solipsistisena fenomenologina], jolle autenttinen kokemus todellisuudesta merkitsee tietoisuuden 'oikosulkua' eli mielen hajoamista, olen ehdottomasti nihilisti [todellisuus on keksitty, tavoittamaton ja indifferentti].
Ymmärrämme todellisuutta vain siinä mielessä ja määrin kuin se on kognitiivis-transsendentaaliselle apparaatillemme mahdollista representoida [symboleilla, teorioilla, käsitteillä. matematiikalla]. Vain tässä mielessä ja määrin voimme olla 'realisteja'. Lainausmerkit siksi, että tällainen [tieteellinen] realismi ei ole absoluuttista vaan practically perspektiivistä, jolloin se de facto muuttuu antirealimiksi.
Todellisuus itsessään [Lacanin reaalinen] ei aukea tai paljastu meille koskaan ja jos paljastuu, se merkitsee mielemme tuhoa - - ["Ja hän sanoi vielä: 'Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon'." (2. Moos. 33:20)].
*

Hiukkanen syntynyt on [se tuli putkesta]

Lurps! - - One possible signature of a Higgs boson from a simulated proton–proton collision. It decays almost immediately into two jets of hadrons and two electrons, visible as lines.


Kirjoitettu Ironmistressin päreeseen Maailmankaikkeuden perimmäisillä rajoilla 'Tiedemiehen' ylevän ja kohottavan kommentin innoittamana.
*
Tiedemies kirjoitti: 'Tällaisten asioiden äärellä kaikenlaiset poliittiset väännöt ja erimielisyydet ovat merkityksettömiä. Kuten todettu, on hienoa olla ihminen.'
*
No voi herrajumala miten harras tunnelma täällä vallitsee! Ihan kuin kirkossa. Onko Jeesus syntynyt uudelleen? Higgsin hiukkasena?
??!! - - Hmm. - - Mutta kylläpä onkin herkkää. Ihan taitaa tirahtaa kyynel minunkin silmäkulmaani - - niisk - - .  On todella hienoa olla ihminen tässä Hiukkasen maailmassa. Voi prkle - - ei voi mitään - - itkettää. Niisk.
Noh noh - - ole Rauno mies äläkä mikään vollottava akka. Kokoa itsesi. Ryhdistäydy. Hiukkasen tähden.
Ei mutta - - nythä mä vasta hokasin - - jospa myös minä yhtyisin tämän fysikaalis-hengellisen piiriin transsiin lisäämällä siihen oman mantrani. Resitatiivina. Olenhan ortodoksi [syystä, jota en aina ymmärrä, vaikka sen tiedänkin].
*
'Pyhä pyhä pyhä olet sinä Higgs, joka tulit Cernin putkesta tänne ihmisten keskelle - - me palvomme sinua ikuisesti oi sinä pyhä pyhä Hiukkanen - - anna meille loistaa valosi Alku-Ei-Mistään ja näytä meille Todellisuus-Olemassaolon syntymisen salat, jotta voisimme kokea kaikkein suurimman nautinnon, minkä ihminen elämässään koskaan saattaa kohdata - - tuntemattoman aineen perimmäisen olomuodon paljastumisen olemassaolevaksi ilman mentaalisia sisältöjä, ilman representatiivista tietoisuutta, pelkkänä fysikaalisena rakenteena - - tuosta vain kuin itsestään se muuttui olemassaolevaksi todeksi - - putkesta tuli kuin maailmankaikkeuden itsensä valmiiksi hautoma kvantti-sikiö - - pelastajamme - Messiaamme - Jumalamme - Hiukkanen - - polvistukaamme kaikki olemassaolevan, elävän ja aineen perimmäisen olomuodon paljastavan Hiukkasen edessä - - pelastuksemme tähden - - Amen.'
*
Creedence Clearwater Revival - It Came Out of the Sky
*
Oh, it came out of the sky, landed just a little south of Moline
Jody fell out of his tractor, couldn't b'lieve what he seen
Laid on the ground and shook, fearin' for his life
Then he ran all the way to town screamin' "It came out of the sky."

Well, a crowd gathered 'round and a scientist said it was marsh gas
Spiro came and made a speech about raising the Mars tax
The Vatican said, "Woe, the Lord has come"
Hollywood rushed out an epic film
And Ronnie the Popular said it was a communist plot

Oh, the newspapers came and made Jody a national hero
Walter and Eric said they'd put him on a network T.V. show
The White House said, "Put the thing in the Blue Room"
The Vatican said, "No, it belongs to Rome."
And Jody said, "It's mine and you can have it for seventeen million."

Oh, it came out of the sky, landed just a little south of Moline
Jody fell out of his tractor, couldn't b'lieve what he seen
Laid on the ground a shakin', fearin' for his life
Then he ran all the way to town screamin' "It came out of the sky."
*

July 5, 2012

Päivän huikkanen

Onko Torinon käärinliina kristinuskon Higgsin hiukkanen?
*
Pärettä on alettu alunperin kirjoittaa kommentiksi Ironmistressin päreen Päivän sarkasmi kommentteihin.
*
[Tekstiä editoitu luvussa 3 klo: 00.55]
1
Ironmistressin ja Tomin väittely Torinon käärinliinan aitoudesta on kuin skolastis-teologista pilkunviilausta. Panoksena heillä on oman uskon [tieteeksi nimetyn ajatusjärjestelmän] tulkinnan autuaaksitekevyys [sekä subjektiivinen omahyväisyys että 'objektiivinen pelastus/totuus'].
Kyseessä on malliesimerkki siitä, ettei tiede ole riippumaton metodiensa tulkintoihin sisältyvästä/projisodusta [tietoisesta tai tiedostamattomasta] metafysiikasta eli ihmiskäsityksestä ja maailmankatsomuksesta, jotka ilmentävät sitä ymmärrystä, mikä uskovalla/tieteilevällä ihmisellä järjestä ja järjenkäytöstä viime kädessä on.
Kyseinen järjen itseymmärrys määrittää kehämäisesti [itseymmärrys todistaa siis itse itsestään; ei ole olemassa ulkopuolista kriteeriä, josta käsin arvioida sen pätevyyttä] näkemystämme siitä, onko järki tietoisuutena suhteessa maailmaan ja itseensä realistinen vai antirealistinen vai ymmärryshorisonttien erilaisuudesta riippuen molempia, jolloin on kysyttävä: millä tavalla ja missä mielessä järjen perusta [mikä on fundamentaalimpi asia kuin logiikka] on alkuperältään ja siten väistämättä myös järjenkäyttö [ellemme pakota ja kapeuta järkeä universaaliin teknis-loogis-mekanistiseen sapluunaan] dialektis-ristiriitainen prosessi [kuten logiikan ja matematiikankin filosofia näyttää osoittavan; ks. Pauli Pylkkö, 2009], joka on vain hyväksyttävä ja jonka kanssa pitää elää paikallista ja vaatimatonta elämää.
2
Mikään ei ole dogmaattisempaa kuin sanoa, että se, joka epäilee 'totuutta' on dogmaattinen eli ideologinen demagogi.  - -
Ensin pitäisikin selvittää, mitä totuudella ja epäilyllä paitsi yleensä myös kyseessä olevassa tapauksessa tarkoitetaan - ja vielä enemmän: miten kumpikin väittelijä nämä termit lopulta tulkitsee.
3
Mitä Torinon käärinliinaan tulee, sen aitoudesta olisi kristinuskon synnyn selittämiselle ja ymmärtämiselle yhtä vähän käytännöllistä ja eksegeettistä merkitystä kuin Higgsin hiukkasen löytymisestä on ihmisten arkielämälle ja varsinkaan heidän eksistentiaaliselle itseymmärrykselleen eli  käsitykselleen maailmassa olemisensa perimmäisesta luonteesta.
Kari Enqvist tosin väittää, että Higgsin hiukkanen päinvastoin selventää myös sitä, mitä me ihmiset tässä maailmassa olemme - samaan tapaan kuin DNA:n löytäminen muka muutti ymmärrystämme po. ihmisenä olemisen asiassa.
Joko Enqvist ei ole lukenut filosofian ja tieteen historiaa tai sitten hän ei ole ymmärtänyt lukemaansa. Hän käyttää samoja termejä kuin minä, mutta vastaa lopulta eri kysymykseen kuin minä - [ks. Uusateististen skientistien älyllinen tilanne on huolestuttava].
Ihmisenä olemisen ongelma osoittautui mahdottomaksi selittää ilman myyttejä [mikä pyrkimys synnytti filosofian] jo yli 2000 vuotta sitten ja tiede, joka sitä yrittää, astuu väistämättä aina ulos omalta modernilta pätevyysalueeltaan metafysiikan eli rationalisoidun myytin ja magian imaginaariseen maailmaan, jonka se kuitenkin yrittää verifioida tai ainakin oikeuttaa matemaattisilla hypoteeseilla [olemassaolon tarkoitusko on matemaattinen hypoteesi?].
Modernin tieteen, demokratian, teknologian ja kapitalismin katastrofaalisen nopea ja hallitsematon eteneminen viimeisten 200 vuoden aikana ei ole lisännyt antiikin aikojen käsitteellis-rationaalisiin perusratkaisuihin mitään sellaista uutuutta, joka ei metafyysisesti olisi ollut valmiiksi pohdittuna jo 2000 vuotta sitten.
DNA ja Higgsin hiukkanen ovat 'vain' matemaattisia hypoteeseja, joille löytyi empiirinen vastine. Kaikki muut [ja kaikkein oleellisimmat] ongelmat tulevat matematiikan ja empirian ulkopuolelta. Ne ovat eettisiä ja poliittisia. Niiden ratkaisemiseksi ei löydy kaavaa eikä empiriaa vaan globaalisti vaikuttavien päätösten [ja päättämättä jättämisten] taustalla vaikuttaa ihmisen enemmän tai vähemmän kohtalokas kykenemättömyys hillitä kulttuurievoluutionsa kehitystä.  Esim. ekologiset ongelmat eivät ratkea uudella tekniikalla vaan täysin uudella eettisellä ajattelutavalla, joka vaatii [liian] sietämättömiä uhrauksia.
Mutta ymmärrän kyllä oikein hyvin, että fyysikoille ja ylipäätään luonnontieteellis-teknologis-kapitalistis-animistiselle 'keräilijä-heimolle' Higgsin hiukkanen on lähes uskonnollisen palvonnan kohde. Ja onhan se mukava, kun tuhansia miljardeja maksavien laitteiden avulla löydetään pitkän uurastuksen jälkeen jokin hiukkanen, jolla saatamme ajaa ihmiskunnan paljon nopeampaan ja samalla armollisempaan tuhoon [vrt. eutanasia], kuin jos emme olisi sitä löytäneet.
4
Itse asiassa toivon juuri nyt, että Torinon käärinliina olisi aito, koska silloin nekin umpipositivistiset historioitsijat ja tiedemiehet, jotka pitävät sitä jonkinlaisena läpimurto-evidenssinä joko kristinuskon aitouden tai valheellisuuden puolesta, joutuisivat ainakin pienen hetken aikaa konkreettisen semanttisesti eli ilman mitään kaiken maailman loputonta fakta-informaatiota pohtimaan, mitä tuo käärinliina lopulta tulee todistaneeksi kristinuskosta - jos mitään.
Tiedän toivovani liikaa, sillä esim. nimimerkki Valkean kaltaiset tiedeselittäjät eivät hämmenny semanttisesta 'kairos-hetkestä' vaan alkavat jälleen heittää ruudulle loputtomiin lähdeviitteitä osoittaen, ettei ainakaan empiirisestä faktasta ole pulaa, kun kristinuskoa puolustellaan.
Samaa menetelmää noudattaa 'fundamentalistinen' ateisti Tomi kristinuskoa vastaan. Ironmistressin motiiveja en tässä asiassa kuitenkaan ymmärrä. Miksi buddhalaiseksi altruisti-nihilistiksi itsensä väärinkäsittänyt kovan linjan juutalainen konservatiivi-nationalisti olisi kiinnostunut yksilöllisyyttä moneudessa [singulaarinen pluraalisuus] korostavan uskonnon eli kristinuskon perustajaksi oletettua miestä kuvaavan käärinliinan aitoudesta? Sanokaapa se minulle, sillä minä en todellakaan ymmärrä - - .
5
On toki olemassa paradoksaalinen ja [varauksin] dialektinen asenne, joka epäilee myös itse epäilyä. Siitä ei kuitenkaan seuraa välttämättä mitään positiivista muttei myöskään mitään dogmaattista - ei edes mitään suhteellista [pikemminkin päinvastoin: jotain 'suhteetonta']. Sitä kutsutaan solipsistiseksi nihilismiksi [vrt. ns. 'jumalallinen perspektiivi'].
*