Marraskuun kuva

Fishermen at Sea exhibited in 1796 was the first oil painting exhibited by Joseph M. W. Turner at the Royal Academy.

*

Turner exhibited his first oil painting at the Academy in 1796, Fishermen at Sea. A nocturnal moonlit scene, the image of boats in peril contrasts the cold light of the moon with the firelight glow of the fishermen's lantern.Wilton has said that the image: 'is a summary of all that had been said about the sea by the artists of the eighteenth century' and shows strong influence by artists such as Horace Vernet, Philip James de Loutherbourg and Willem van de Velde the Younger. The image was praised by contemporary critics and would found Turner's reputation, both as an oil painter and as a painter of maritime scenes.

* 

Miljoonasade - Marraskuu

*

http://en.wikipedia.org/wiki/J._M._W._Turner

http://fi.wikipedia.org/wiki/Miljoonasade

Kommentti

Kirjoitettu Ironmistressin kommentteihin päreessäni Kasvot larppaajan peilissä.

1

Ironmistress kirjoitti: [..] Olet todella naiivi, jos kuvittelet erilaisia kulttuureita ja keskenään vastakkaisia arvomaailmoita edustavien ihmisten kykenevän tulemaan keskenään toimeen tuosta vain. Samoin ole todella naiivi, jos kuvittelet kaikkien ihmisryhmien, varsinkin meille vieraista kulttuureista tulevien, tottelevan sellaista poliisia ja noudattavan sellaista lakia, jonka he kokevat itselleen uskontonsa ja kulttuurinsa sekä arvomaailmansa vastaiseksi ja jonka he haluavat korvata uskonnollisella poliisilla ja uskonnollisella lailla. - Kemppisen ongelma on se täsmälleen sama naiivius, joka vaivaa norsunluutorneissa eläviä ihmisiä [..].

*

En minä mitään kuvittele tässä asiassa. Sinulla sen sijaan uhkakuvat elävät kuin ennustajaeukon mielikuvitus. Minä vain en pidä Suomen oloissa realistisena enkä siis hyväksy samanlaista ‘liikekannallepanoa’ islamin suhteen kuin sinä. En myöskään ymmärrä, millä valtuuksilla sinä tulet poleemisesti [olkoonkin epäsuorasti] vaatimaan minua, Kemppistä tai ketä tahansa demokraattisesta humanismista viimeiseen asti kiinni pitävää ja/eli kaikenlaisen barbarian [niin ääri-islamilaisen kuin fasistisenkin] vastustajaa liittymään Muhammedin vastaisiin nationalisti-militaristeihin.

Pidän sellaista vaatimusta paitsi poliittisena virheenä [joka vahvistaa vihamielisiä asenteita entisestään] myös mauttomana ja poleemisimmillaan jopa hävyttömänä kuten pidän Halla-ahonkin ‘älykästä sarkastisuuttakin’, josta valitettavasti puuttuu niin huumori kuin syvä poliittinen äly. Siitä jää jäljelle pelkkä rasistinen ressentimenttisyys, joka vertautuu psykologisesti paranoidisuuteen, kateuteen, mustasukkaisuuteen, itsetunnon heikkouteen, halveksuntaan ja lopulta silkkaan pahantahtoisuuteen.

Luultavasti olen itse suorasanaisuudessani ja provosoivuudessani aika vittumainen mies, mutta näköjään en osaa ökykapitalisteja lukuunottamatta vihata ja halveksia edes muslimeja ainakaan niin syvän vakaumuksen vallassa kuin uuskonservatiivit. Niinpä olenkin heidän mielestään naivi.

En kuitenkaan voi kuin kiittää luojaa tästä naiviudesta, koska se osaltaan on antanut minulle järkeä pysyä fanaattisimpien poliittisten ja uskonnollisten liikkeiden ulkopuolella ja tehnyt [ironisen hämmästyksen vallassa] mahdolliseksi seurata, miten esim. höyrypäisimmät kommunistit käänsivät verenpunaisen takkinsa nurin ja alkoivat näyttää sinivalkoisilta jupeilta.

2

Mitä tarkoitat norsunluutornilla? Kuka tai ketkä sellaisessa elävät? Eikö norsunluutorni ole yksityinen tai ainakin vain puoli-julkinen intellektuaalinen alue, josta ihminen tarkastelee ja pohtii maailmaa, ihmisiä ja omaa suhdettaan niihin? Mitä pahaa, huonoa tai naivia sellaisessa voisi olla – myöskään tässä käsiteltyjen asioiden kannalta?

Korostan, että kriittisen demokraattisen humanistin ‘norsunluutorni’ ei ole mikään lintukoto, kuten on uuskonservatiivisten umpi-nationalistinen utopia-maa vaan eräänlainen Panoptikon, josta nähdään kaikki muu ympärillä oleva paremmin kuin mistään muualta. Sen sijaan sillä, joka asuu paikallisessa lintukodossa, ei ole kuin yksi perspektiivi maailmaan. Eikö siis juuri uuskonservatiivi elä kirjaimellisesti sellaisessa norsunluutornissa, johon viittaat? Oman paranoidisen fantasia-napansa ympärillä.

3

Annan asioitten tapahtua niin kuin ne tapahtuvat. En alistuen vaan kuin viidennen näytöksen Hamlet, joka lähes fanaattisen hysteerisessä mutta moraalisesti perin epävarmassa ja häilyvässä kostonhimossaan oli siihen mennessä saanut aikaan vain  viattomia ruumiita [myös Ofelian itsemurhan]. Mutta Hamlet muuttuu sisäisesti neljännen ja viidennen näytöksen välillä. Emme ole enää tuntea häntä samaksi mieheksi kuin ennen. Ehkä hänestä tulee jonkinlainen fatalisti, joka ei enää taistele tutkainta vastaan, mutta joka ei myöskään kieltäydy kohtalostaan [petollinen miekkailuottelu], vaikka paras ystävä Horatius niin pyytää ja neuvoo. 

Horatio:
If your mind dislike any thing, obey it. I will forestall their
repair hither, and say you are not fit. 

Hamlet:
Not a whit, we defy augury. There is special providence in
the fall of a sparrow. If it be now, 'tis not to come; if it be not to
come, it will be now; if it be not now, yet it will come—the
readiness is all. Since no man, of aught he leaves, knows what is't
to leave betimes, let be. 

Hamlet Act 5, scene 2, 217–224

*

http://www.youtube.com/watch?v=EHUZ1_cxdyw
http://www.enotes.com/shakespeare-quotes/there-special-providence-fall-sparrow

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/07/kasvot-larppaajan-peilissa.html

Nihilistin filosofiaa

It's okay. There is no difference between the Truth and a truism.

 *
Kirjoitettu kommentiksi Iromistressin kommenttiin edellisessä päreessäni Päivän huikkanen.

1

Ironmistress kirjoitti: 'Mitä evankeliumiin tulee, niin olennaisempaa on henkilön historiallisuus kuin se, onko hänen agendansa totta.'

Ei pidä paikkaansa. Ei edes Higgsin hiukkasen suhteen. Havaittu 'tosi' on itsessään ei-mitään ilman teoreettista kontekstia, ilman käytännön sovellutuksia, ilman metafyysista tulkintaa.

Esimerkiksi fysiikan standarditeoria rakentuu ratkaisevalta osin matemaattis-metafyysiselle [lukumystis-maagis-mekanistiselle] perustalle, jota mikään koe ei voi todistaa päteväksi totuuden korrespondenssin suhteen. Sellaista koetta ei voi edes järjestää, koska kyseessä on intuitiivis-paradigmaattinen uskomus järjenkäytön mielestä. 

Higgsin hiukkanen on pelkkä vipu, jolla teoriaa voidaan suunnata tiettyyn suuntaan ilman, että ajaudutaan vakaviin ristiriitoihin. Mutta teoreettinen yhteensopivuus [koherenssi] ei takaa teorioiden vastaavuutta [korrespondenssia] todellisuuden suhteen eikä varsinkaan sen suhteen, mitä todistetulla teorialla eli konfirmoidulla havainnolla pitäisi tehdä.

Sitäpaitsi tieteen- ja mielenfilosofit eivät [tietenkään] ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mitä realismilla eli käsitteen vastaavuudella havainnon ja havainnon kohteen kanssa ylipäätään tarkoitetaan [kyseessä on toisin sanoen tietoisuuden ongelma]. Näin on siksi, koska representaatio mahdollistaessaan välittömän eli naivin realismin, sulkee pois absoluuttisen realismin. Tätä tietoiseen mieleen sisältyvän paradoksin/dialektiikan väistämättömyyttä identiteetti-teoreetikot, jotka edustavat luonnontieteen maagisinta muotoa, eivät kerta kaikkiaan tajua.

Mistä realistit saavat sen ['maailman ulkopuolisen'] ulkopuolisen kriteerin, joka arvioi, onko teorian ja havainnon välinen suhde todellinen/aito [rakenneyhtäläinen/isomorfinen tai muussa mielessä validi]?' Eivät mistään, joten heidän täytyy luottaa omiin formaali-loogisiin sitoumuksiinsa. 

Koherenssiteoreetikko on tietysti periaatteessa saman loogisen ongelman edessä, mutta hän ei väitäkään tietävänsä mitään todellisuudesta, joten kriteerinä toimivan metakielen [teoriakehikon] keinotekoisuus ei uhkaa hänen maailmankuvansa uskottavuutta samassa mielessä kuin realistia, jonka standardi-malli-korttitalo romahtaa kokonaan, mikäli usko representaation metafyysis-realistiseen pätevyyteen menetetään.

2

Jos korrespondenssiin uskovaa voisi nimittää maagikoksi, jolle todellisuus [empiria, havainto] on jotain ontologisesti perustavampaa [todellisempaa] kuin sitä kuvaava isomorfinen symboli, jolla kuitenkin on 'representatiivista' voimaa tuon kuvaamansa todellisuuden suhteen, niin koherenssiteoreetikon kohtalona on päätyä teorioitten absoluuttisessa koherenssissa todellisuuden trivialisoitumiseen, jolloin todellisuus ikäänkuin katoaa ja jäljelle jää vain solipsistinen subjekti [meditoiva positio]. 

Realisti palvoo 'animistista Totuutta' maagisessa representaatiossa. Antirealisti sen sijaan vain leikkii representaation eli symboloivan tietoisuuden tuottaman symbolisen palapelin [muuttuvilla] paloilla, joista rakentaa itselleen kuvan, jota kutsuu todellisuudeksi.

Antirealisti ei ole kuitenkaan matemaatikko, joka ei oikeastaan ajattele vaan noudattaa ja seuraa orjallisesti aksiomaattisten sääntöjen variaatioita. Niinpä antirealistille totuuden loogisen ja matemaattisen triviaalisuuden [truismien] ylittävä 'entiteetti' on tietoisuus eikä aineen rakenteen superhiukkanen, joka on ollut mahdollistamassa tietoisuuden itseorganisoitumista, mutta joka sellaisenaan ei ole mitään ilman ihmistä. Emme tiedä, oliko tietoisuus hiukkasen tarkoitus ja päämäärä, mutta sen tiedämme, että tietoisuus voi paljastaa hiukkasen.

Realisti uskoo, että maailmankaikkeus on äärettömän suuri Kone, jonka toimintaa ihmisen edistyäkseen tulee kopioida. Antirealistille maailmankaikkeus on hänen tajuava mielensä, jonka mukana katoaa myös se todellisuus, jota hän on leikkiessään rakentanut.

Antirealistin rakentama 'maailmankaikkeuskone' eroaa realistin täydellisestä [multi] kausaalisesti toimivasta aine-energia-järjestelmästä yhdessä asiassa. Antirealistin koneessa on sielu [subjekti]. Toisin sanoen virhe. Se on epätäydellinen. Mikä merkitsee metafyysistä skandaalia realistille, joka ei ymmärrä, että täydellisen koneen mukana katoaa myös epätäydellinen ihminen eli tietoisuus, joka mahdollisti olemassaolon.

Fysiikka on siis perimmältään kaikkein ihmisvihamielisin tiede. Epäjumalan palvontaa.

3

Higgsin hiukkaseen ei sisälly käyttöohjetta. Samassa mielessä todistus Buddhan, Sokrateen ja Jeesuksen olemassaolosta ei tuo mitään lisää heidän nimiinsä luettuihin opetuksiin.

Näin ollen minulle on aivan sama olivatko Buddha, Sokrates tai Jeesus muutakin kuin pelkkää legendaa. Tärkeintä on se, mitä heistä on kerrottu ja kirjoitettu, miten heitä on tulkittu ja miten heihin uskotaan.

Olemassaolo, kuten sanottu, ei tuo mitään lisää siihen, minkä aina jo itse olemme keksineet tai joudumme keksimään saadaksemme totuuden oman etumme mukaisesti eläväksi ja toimivaksi - totuuden, joka itsessään ei ole yhtään mitään.

4

Tämä jos mikä on nihilistis-postmoderni kanta. Sitä voi toki kritisoida jostain yksittäisestä perspektiivistä käsin, mutta kokonaisuutena se on falsifioinnin ja verifioinnin ulkopuolella. Kyseessä on siis eräänlainen' itseorganisoituneen' [autopoieettisen] uskon muoto [kuten on realistienkin maaginen maailmankuva].

Antirealistina, jolle totuus on teorioiden koherenssia sekä 'aktualistina' [solipsistisena fenomenologina], jolle autenttinen kokemus todellisuudesta merkitsee tietoisuuden 'oikosulkua' eli mielen hajoamista, olen ehdottomasti nihilisti [todellisuus on keksitty, tavoittamaton ja indifferentti].

Ymmärrämme todellisuutta vain siinä mielessä ja määrin kuin se on kognitiivis-transsendentaaliselle apparaatillemme mahdollista representoida [symboleilla, teorioilla, käsitteillä. matematiikalla]. Vain tässä mielessä ja määrin voimme olla 'realisteja'. Lainausmerkit siksi, että tällainen [tieteellinen] realismi ei ole absoluuttista vaan practically perspektiivistä, jolloin se de facto muuttuu antirealimiksi.

Todellisuus itsessään [Lacanin reaalinen] ei aukea tai paljastu meille koskaan ja jos paljastuu, se merkitsee mielemme tuhoa - - ["Ja hän sanoi vielä: 'Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon'." (2. Moos. 33:20)].

*

http://en.wikipedia.org/wiki/Nihilism

http://www.cartoonstock.com/directory/t/truism.asp