Pokeria ja korkospekulointia

Paul Cézanne: The Card Players [1892]

[Oikeanpuoleinen kortinpelaaja ylemmässä kuvassa muistutti S.:n mielestä minua (näin siis vuonna 1971)].
*
Kirjoitettu kommentiksi Kemppisen päreeseen Valuvika melonissa.
*
Kemppinen kirjoitti: Rehellinen peli on pokeri, jossa kortit pidetään näkymättömissä korotuskierrosten aikana. Ne lyödään eli näytetään nokittamisen päätyttyä. Joku vie rahat, toinen korttipakan ja kaikki omat pistoolinsa. Sellainen on sivistynyttä. Pöytä on usein matkustajakodin oma.

1
Metaforaksi tarkoitetun joskin silti historiallista evidenssiä omaavan esimerkin mukaan [Akerlof ja Shiller, 2009] keynesläisen talouspolitiikan aikana [esim. 1940-luvulla] pelattiin huomattavan paljon bridgeä, joka vaatii yhteispelikykyä [erotuksena pokeri-kusetukseen] ja yhteisvastuuta partnerin kanssa. Muuten ei voida voittaa.

Holtittoman pikavoitto-liberalismin aikana [viimeistään 1990-luvulta lähtien] pelataan pokeria, jossa huonolla kädellä riskeeraava nokittaa jatkuvasti odottaen, että vastapelaaja passaa, jolloin nokittava saa potin ilman, että hänen täytyy paljastaa korttinsa [vastustajan huijaaminen riskeeraamalla kuuluu pokerin sääntöihin ja on jopa sen pelin varsinainen suola]. Kemppinen antaa näin ollen hieman yksipuolisen kuvan pokerin säännöistä.

Pokeripelistä on toki monenlaisia versioita, mutta oikeassa uhkapeli-pokerissa [jonka yleistä tyyppiä (en siis jotain yksittäistä peliä) tässä kuvaan] pelataan myös oikeasti mielettömällä riskillä. Eikä niitä käsiä siis välttämättä aina katsota/paljasteta pelin lopussa - [kertaus: jos kahdesta (jäljellä olevasta) pelaajasta toinen ei vastaa nokitukseen eli luovuttaa, jolloin hän tietysti menettää kaikki aiemmin sijoittamansa rahat, vastapelaaja saa potin automaattisesti eikä ole velvollinen näyttämään korttejaan].

Jos kortit aina katsottaisiin, niin peli menettäisi puolet jännittävyydestään [kävisi ilmi, kuka huijaa systemaattisimmin], koska täysin surkealla kädellä nokittava pokerinaama ei ajaisi itseään moiseen loppukatastrofiin vaan lopettaisi heti ensimmäisellä nokituskierroksella.

Kortit on nimittäin pakko katsoa siinä tilanteessa, jolloin toinen pelaajista maksaa viimeisillä pelimerkeillään toisen nokituksen [viimeinen nokitus-summa voi olla vain sen verran kuin vastapelaajalla on valuuttaa jäljellä] ja tätä loppuratkaisua on erittäin vaikea ennustaa ensimmäisillä nokituskierroksilla varsinkin usean pelaajan ringissä.

[Millainen on heikko käsi - siitä voidaan tietysti väitellä, joskin kyse enemmän pelaajan henkilöhtaisen riskinoton psykologiasta ja vasta toissijaisesti todennäköisyys-matemaattisesta faktasta].

Mutta rehellistä peliähän tämä on, kun kerran lakeja/sääntöjä noudatetaan - [eihän nyrkkeilykään ole väkivaltaa, koska siinä on säännöt ;\]. Nyt kuitenkin on niin, että heti kun tällainen riskinotto-mentaliteetti omaksutaan finanssi-eettiseksi maksiimiksi, muuttuu myös se, miten rehellinen peli ja rehellisyys moraalis-semanttisesti ymmärretään.

Jos toisen kusettamista pidetään bisnes-etiikassa pokeripelin tavoin pelin perimmäisenä sääntönä ja suolana, niin se romuttaa nopeasti koko kapitalistisen rahatalous-systeemin etiikan ja perusteellisesti.

Luottamuksesta tulee silloin pelkkä tyhjä sana, jonka merkitys kääntyy päinvastaiseksi, kuin mikä sillä yleensä ajatellaan olevan. Pelkän kulissi-luottamuksen vallitessa on sitten mahdollista järjestää bisnekset siihen jamaan, että kilpailijoita voi jallittaa siinä määrin kuin uskalletaan liikkua lain rajan tuolla puolen. Keinoja kyllä löytyy. Sitä varten on olemassa hyvin koulutettuja sekä kokeneita bisnes-lakimiehiä.

Ne, jotka toimivat [pokeri-]bisnes-luottamuksen varassa, olivatkin vain hyväuskoisia typeryksiä, jotka joutuivat maksamaan pokerinaamojen riski-paskalainat. Siis viime kädessä veronmaksajat, jotka uskoivat demokratian olevan kansanvaltaa ja kapitalismin reilua peliä, mitä se muodollis-juridisesti näyttääkin olevan, mutta vain näyttää - [lukekaa siis tarkoin se erittäin pienellä painettu siitä sopimuksesta! John Fogerty ei lukenut, hyväuskoinen kun oli ja luotti suullisiin lupauksiin].

2
Kun finanssitalous päästettiin lopullisesti korko-spekuloimaan mahtavia voittoja talouttaan heikommin hoitaneitten manana-maiden [kuten Ironmistress niitä kutsuu] valtioveloilla [ikäänkuin nuo velat olisivat jonkun ihmisen reaalista omaisuutta eivätkä tyhjyydessään pelkkiä luotto-abstraktioita], on valittu linja vähän liiankin selvä. Kiteytän sen poleemisen vertauskuvan kautta vielä kerran seuraavasti.

Siinä, missä juutalaiset ennen muinoin uhrasivat eläimiä vuorenjumalalleen, siinä he [ja heidän arjalaiset kolleegansa] uhraavat nykyään ihmisiä pankeilleen.

Pääoma vaatii ihmisuhreja - muuten seuraa kaaos. Tämähän oli jo animistista talousmetafysiikkaa harjoittaneitten ennustaja-ekonomistien käsitys kosmoksen voimien suhteesta ihmiseen - niitä piti lepytellä - - miten modernia!

Pankeista on [paradoksaalista tai ei] tullut etenkin keynesläisen talouspolitiikan aikana[!] entistä suurempia [epä]jumalia. Olemme jatkuvasti survival-matkalla [kuplasta kuplaan] kohti kartelli-kapitalismia [pääoman kasautumista], jonka lonkeroiden kuristava syleily tulee vähitellen lamauttamaan markkina-demari-valtioitten viher-oikeistolaista keskiluokkkaa elähdyttäneen työmoraalin ja työmotivaation lähes olemattomiin.

Alin rupusakki elää nipin napin ja täysin tarpeettomana yhteiskunnan marginaalissa kupongeilla/kansalaispalkalla, mutta heiltä ei vaadita mitään - ei myöskään osallistumista kapitalismin saatanallisen myllyn pyörittämiseen [ehkä he ovat siinä mielessä jopa onnellisia ghetoissaan].

Tulevaisuuden kapitalismi synnyttää yhä enemmän suhteellista mutta myös enemmän absoluuttista köyhyyttä, koska jo pelkästään automaation vaikutuksesta lisääntyvällä rupusakilla ei kukaan tee mitään. Ilmeisesti köyhälistö tullaan siirtämään omiin reservaatteihinsa rikkaitten linnoittautuessa omiin luxus-linnoihinsa. Keskiluokka siinä välissä tekee töitä [jopa kahta tai kolmea työtä] massiivisen orjalauman tavoin - yhä tehokaammin ja stressaavammin, suhteellisesti yhä pitempään ja yhä pienemmällä palkalla.

3
En ole huomannut, että Kemppisellä olisi mitään perustavasti kriittistä sanottavaa tällaisesta menosta. Mutta jokin trauma Kemppisen kengässä kuitenkin poliittisesti hiertää. Se trauma personoituu Erkki Tuomiojaan, joka saa kantaakseen lähes kaikki demarien synnit [Eero Heinäluoma kun on Kemppisen mielestä kai liian tyhmä edes marttyyriksi].

Kemppinen on omaksunut kaikkitietävän kulttuuripersoonan roolin, jonka läpi hän katselee ympärilleen lievästi kyynisen juristin ja maailmoja hallitsevan kulttuurihistorioitsijan silmin kuin jumala vahingossa luomaansa universumia - hieman halveksien - että mitä tulikin tehdyksi - - . Mutta täysiveriselle narsistillehan [jollaisia erittäin lahjakkaat ihmiset yleensä ovat] mikään ei ole täydellistä eikä riittävää.

Kemppisen huikean tietäväinen 'rupattelu' [joksi hän blogipuheitaan osuvasti nimittää] pyrkii useimmiten tietoisen harkitusti peittämään kirjoittajan todellisen karvan [mikä strategia vaatii erityisen vieraannuttamis-tekniikan hallintaa, mutta sen Kemppinen on tietenkin oppinut juridiikasta, jossa mitään ei sanota suoraan], mutta ei onnistu kätkemään ideologista linjattomuuttaan [eli demaripohjaista raha-pragmatismia], jonka aatteellis-mentaalisena sylttytehtaana toimii Suomen konservatiivisimman modernistin eli Mika Waltarin resignoituneen pidättyvä stoalaisuus lievästi väsähtäneellä eksistentialismilla leppoisan ja maltillisen kyynisesti höystettynä - [kaikki kunnia silti jälleen Camus'lle, joka kuuluu tähän samaan mentaaliseen leiriin].

En ole kuluneitten blogivuosien aikana vieläkään oivaltanut Kemppisen ajatusmaailman peruspointtia [joten hän lienee onnistunut ainakin minun suhteeni], vaikka pidänkin häntä ihan oikeasti 'puukon [sic] ja tolkun miehenä' ;\]. - Tämä sanottakoon sekä kaikella kunnioituksella että kaikkein väkevimmällä chilipippurilla maustettuna.
*
http://kemppinen.blogspot.com/2011/04/valuvika-melonissa.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paul_C%C3%A9zanne
http://en.wikipedia.org/wiki/Paul_C%C3%A9zanne
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pokeri
http://timoharakka.blogspot.com/2011/03/elammeko-markkinayhteiskunnassa_23.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Animal_spirits_(Keynes)
http://www.ibiblio.org/wm/paint/auth/cezanne/players/
http://www.paintings2enjoy.com/index.php?action=gallery&prefix=c