Paul Cézanne: The Card Players [1892]
[Oikeanpuoleinen kortinpelaaja ylemmässä kuvassa muistutti S.:n mielestä minua (näin siis vuonna 1971)].
*
Kirjoitettu kommentiksi Kemppisen päreeseen Valuvika melonissa.
*
Kemppinen kirjoitti: Rehellinen peli on pokeri, jossa kortit pidetään näkymättömissä korotuskierrosten aikana. Ne lyödään eli näytetään nokittamisen päätyttyä. Joku vie rahat, toinen korttipakan ja kaikki omat pistoolinsa. Sellainen on sivistynyttä. Pöytä on usein matkustajakodin oma.
1
Metaforaksi tarkoitetun joskin silti historiallista evidenssiä omaavan esimerkin mukaan [Akerlof ja Shiller, 2009] keynesläisen talouspolitiikan aikana [esim. 1940-luvulla] pelattiin huomattavan paljon bridgeä, joka vaatii yhteispelikykyä [erotuksena pokeri-kusetukseen] ja yhteisvastuuta partnerin kanssa. Muuten ei voida voittaa.
Holtittoman pikavoitto-liberalismin aikana [viimeistään 1990-luvulta lähtien] pelataan pokeria, jossa huonolla kädellä riskeeraava nokittaa jatkuvasti odottaen, että vastapelaaja passaa, jolloin nokittava saa potin ilman, että hänen täytyy paljastaa korttinsa [vastustajan huijaaminen riskeeraamalla kuuluu pokerin sääntöihin ja on jopa sen pelin varsinainen suola]. Kemppinen antaa näin ollen hieman yksipuolisen kuvan pokerin säännöistä.
Pokeripelistä on toki monenlaisia versioita, mutta oikeassa uhkapeli-pokerissa [jonka yleistä tyyppiä (en siis jotain yksittäistä peliä) tässä kuvaan] pelataan myös oikeasti mielettömällä riskillä. Eikä niitä käsiä siis välttämättä aina katsota/paljasteta pelin lopussa - [kertaus: jos kahdesta (jäljellä olevasta) pelaajasta toinen ei vastaa nokitukseen eli luovuttaa, jolloin hän tietysti menettää kaikki aiemmin sijoittamansa rahat, vastapelaaja saa potin automaattisesti eikä ole velvollinen näyttämään korttejaan].
Jos kortit aina katsottaisiin, niin peli menettäisi puolet jännittävyydestään [kävisi ilmi, kuka huijaa systemaattisimmin], koska täysin surkealla kädellä nokittava pokerinaama ei ajaisi itseään moiseen loppukatastrofiin vaan lopettaisi heti ensimmäisellä nokituskierroksella.
Kortit on nimittäin pakko katsoa siinä tilanteessa, jolloin toinen pelaajista maksaa viimeisillä pelimerkeillään toisen nokituksen [viimeinen nokitus-summa voi olla vain sen verran kuin vastapelaajalla on valuuttaa jäljellä] ja tätä loppuratkaisua on erittäin vaikea ennustaa ensimmäisillä nokituskierroksilla varsinkin usean pelaajan ringissä.
[Millainen on heikko käsi - siitä voidaan tietysti väitellä, joskin kyse enemmän pelaajan henkilöhtaisen riskinoton psykologiasta ja vasta toissijaisesti todennäköisyys-matemaattisesta faktasta].
Mutta rehellistä peliähän tämä on, kun kerran lakeja/sääntöjä noudatetaan - [eihän nyrkkeilykään ole väkivaltaa, koska siinä on säännöt ;\]. Nyt kuitenkin on niin, että heti kun tällainen riskinotto-mentaliteetti omaksutaan finanssi-eettiseksi maksiimiksi, muuttuu myös se, miten rehellinen peli ja rehellisyys moraalis-semanttisesti ymmärretään.
Jos toisen kusettamista pidetään bisnes-etiikassa pokeripelin tavoin pelin perimmäisenä sääntönä ja suolana, niin se romuttaa nopeasti koko kapitalistisen rahatalous-systeemin etiikan ja perusteellisesti.
Luottamuksesta tulee silloin pelkkä tyhjä sana, jonka merkitys kääntyy päinvastaiseksi, kuin mikä sillä yleensä ajatellaan olevan. Pelkän kulissi-luottamuksen vallitessa on sitten mahdollista järjestää bisnekset siihen jamaan, että kilpailijoita voi jallittaa siinä määrin kuin uskalletaan liikkua lain rajan tuolla puolen. Keinoja kyllä löytyy. Sitä varten on olemassa hyvin koulutettuja sekä kokeneita bisnes-lakimiehiä.
Ne, jotka toimivat [pokeri-]bisnes-luottamuksen varassa, olivatkin vain hyväuskoisia typeryksiä, jotka joutuivat maksamaan pokerinaamojen riski-paskalainat. Siis viime kädessä veronmaksajat, jotka uskoivat demokratian olevan kansanvaltaa ja kapitalismin reilua peliä, mitä se muodollis-juridisesti näyttääkin olevan, mutta vain näyttää - [lukekaa siis tarkoin se erittäin pienellä painettu siitä sopimuksesta! John Fogerty ei lukenut, hyväuskoinen kun oli ja luotti suullisiin lupauksiin].
2
Kun finanssitalous päästettiin lopullisesti korko-spekuloimaan mahtavia voittoja talouttaan heikommin hoitaneitten manana-maiden [kuten Ironmistress niitä kutsuu] valtioveloilla [ikäänkuin nuo velat olisivat jonkun ihmisen reaalista omaisuutta eivätkä tyhjyydessään pelkkiä luotto-abstraktioita], on valittu linja vähän liiankin selvä. Kiteytän sen poleemisen vertauskuvan kautta vielä kerran seuraavasti.
Siinä, missä juutalaiset ennen muinoin uhrasivat eläimiä vuorenjumalalleen, siinä he [ja heidän arjalaiset kolleegansa] uhraavat nykyään ihmisiä pankeilleen.
Pääoma vaatii ihmisuhreja - muuten seuraa kaaos. Tämähän oli jo animistista talousmetafysiikkaa harjoittaneitten ennustaja-ekonomistien käsitys kosmoksen voimien suhteesta ihmiseen - niitä piti lepytellä - - miten modernia!
Pankeista on [paradoksaalista tai ei] tullut etenkin keynesläisen talouspolitiikan aikana[!] entistä suurempia [epä]jumalia. Olemme jatkuvasti survival-matkalla [kuplasta kuplaan] kohti kartelli-kapitalismia [pääoman kasautumista], jonka lonkeroiden kuristava syleily tulee vähitellen lamauttamaan markkina-demari-valtioitten viher-oikeistolaista keskiluokkkaa elähdyttäneen työmoraalin ja työmotivaation lähes olemattomiin.
Alin rupusakki elää nipin napin ja täysin tarpeettomana yhteiskunnan marginaalissa kupongeilla/kansalaispalkalla, mutta heiltä ei vaadita mitään - ei myöskään osallistumista kapitalismin saatanallisen myllyn pyörittämiseen [ehkä he ovat siinä mielessä jopa onnellisia ghetoissaan].
Tulevaisuuden kapitalismi synnyttää yhä enemmän suhteellista mutta myös enemmän absoluuttista köyhyyttä, koska jo pelkästään automaation vaikutuksesta lisääntyvällä rupusakilla ei kukaan tee mitään. Ilmeisesti köyhälistö tullaan siirtämään omiin reservaatteihinsa rikkaitten linnoittautuessa omiin luxus-linnoihinsa. Keskiluokka siinä välissä tekee töitä [jopa kahta tai kolmea työtä] massiivisen orjalauman tavoin - yhä tehokaammin ja stressaavammin, suhteellisesti yhä pitempään ja yhä pienemmällä palkalla.
3
En ole huomannut, että Kemppisellä olisi mitään perustavasti kriittistä sanottavaa tällaisesta menosta. Mutta jokin trauma Kemppisen kengässä kuitenkin poliittisesti hiertää. Se trauma personoituu Erkki Tuomiojaan, joka saa kantaakseen lähes kaikki demarien synnit [Eero Heinäluoma kun on Kemppisen mielestä kai liian tyhmä edes marttyyriksi].
Kemppinen on omaksunut kaikkitietävän kulttuuripersoonan roolin, jonka läpi hän katselee ympärilleen lievästi kyynisen juristin ja maailmoja hallitsevan kulttuurihistorioitsijan silmin kuin jumala vahingossa luomaansa universumia - hieman halveksien - että mitä tulikin tehdyksi - - . Mutta täysiveriselle narsistillehan [jollaisia erittäin lahjakkaat ihmiset yleensä ovat] mikään ei ole täydellistä eikä riittävää.
Kemppisen huikean tietäväinen 'rupattelu' [joksi hän blogipuheitaan osuvasti nimittää] pyrkii useimmiten tietoisen harkitusti peittämään kirjoittajan todellisen karvan [mikä strategia vaatii erityisen vieraannuttamis-tekniikan hallintaa, mutta sen Kemppinen on tietenkin oppinut juridiikasta, jossa mitään ei sanota suoraan], mutta ei onnistu kätkemään ideologista linjattomuuttaan [eli demaripohjaista raha-pragmatismia], jonka aatteellis-mentaalisena sylttytehtaana toimii Suomen konservatiivisimman modernistin eli Mika Waltarin resignoituneen pidättyvä stoalaisuus lievästi väsähtäneellä eksistentialismilla leppoisan ja maltillisen kyynisesti höystettynä - [kaikki kunnia silti jälleen Camus'lle, joka kuuluu tähän samaan mentaaliseen leiriin].
En ole kuluneitten blogivuosien aikana vieläkään oivaltanut Kemppisen ajatusmaailman peruspointtia [joten hän lienee onnistunut ainakin minun suhteeni], vaikka pidänkin häntä ihan oikeasti 'puukon [sic] ja tolkun miehenä' ;\]. - Tämä sanottakoon sekä kaikella kunnioituksella että kaikkein väkevimmällä chilipippurilla maustettuna.
*
http://kemppinen.blogspot.com/2011/04/valuvika-melonissa.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paul_C%C3%A9zanne
http://en.wikipedia.org/wiki/Paul_C%C3%A9zanne
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pokeri
http://timoharakka.blogspot.com/2011/03/elammeko-markkinayhteiskunnassa_23.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Animal_spirits_(Keynes)
http://www.ibiblio.org/wm/paint/auth/cezanne/players/
http://www.paintings2enjoy.com/index.php?action=gallery&prefix=c
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Showing posts with label pokeri. Show all posts
Showing posts with label pokeri. Show all posts
April 12, 2011
March 12, 2011
Kaksinaismoralistisia pokerinaamoja
Yläkuvasta huomaamme, että pokeri vaatii molempien päiden tarkkaa kontrollia.- Ironmistresskö se alakuvassa opettaa jälkikasvua pokerin eli kapitalismin jalossa taidossa?
*
[Kielimafian tarkennuksia ja korjauksia - viimeksi klo: 20.25]
1
Ironmistress kirjoitti kommentissaan päreessäni Sää Tripolissa: jne.: 'Mitä kaksinaismoraaliin tulee, niin se on kulttuurirelativistisessa viitekehyksessä täysin validi lähestymiskanta. Yhden kulttuurin edustajiin sovelletaan yhtä moraalia ja toisen kulttuurin edustajiin toista. Niin se käy.'
*
Missä mielessä tuo muka on kaksinaismoraalia? Pikemmin se on täysin järkevä kanta - ainakin silloin, jos pystytään olemaan vilpittömiä eikä alentuvia ja jopa halveksivia [mikä ei välttämättä ole mahdollista].
Kaksinaismoraali on kaksois-standardin vallitsemista yhdessä ja samassa kulttuurissa - sen perustavassa mentaalisessa rakenteessa/eetoksessa ja vielä siten, että imaginaarisella tasolla [esim. ekonomiseen ja poliittiseen jargoniin uskominen] tuon toisen standardin olemassaolo mystifioidaan pois tietoisuudesta [eli kielletään tiedostamatta täysin miksi], jotta sen avulla voitaisiin saada jotain etua tai nautintoa itselle ilman, että oma rehellisyys ja kunnia joutuisi kyseenalaiseksi.
Tehdä toista mitä puhuu/puhua toista, mitä itse asiassa lopulta tekee merkitsee kaksoistandardin mukaan toimimista.
Mutta jos/kun määrittelen kaksinaismoralismin näin yksiselitteisesti, on pakko myöntää, että kapitalismin ohella myös kristinusko ja kommunismi ovat olleet [ja ovat eri muodoissaan edelleen] kaksinaismoralismin kyykäärmeenpesiä.
[Myös suomettumis-ilmiö oli omassa kontekstissaan (joka on siis vain yksi konteksti) käypä esimerkki kaksinaismoraalista. NL:oa ei saanut kritisoida julkisesti, vaikka Suomi olikin virallisesti demokraattinen maa, jossa vallitsi sananvapaus]
Ehkä meille ei ihmisinä kuitenkaan ole mahdollista perustaa sellaista yhteiskuntaa, jossa jopa suvaitsevaisuus, avoimmuus ja vapaus eivät jossain vaiheessa perversoituisi distinktio- ja jopa diskriminaatio-käytännöiksi.
Luultavasti myös tämän takia Platon päätti hyväksyä jo etukäteen/ennalta määritellyn 'eriarvoisuuden' Valtionsa kansalaisten 'tasa-arvoisuuden' lähtökohdaksi [jokaisella luokalla on oma tehtävänsä ja roolinsa yhteiskunnassa] tehden siinä päätelmässä aivan oikean suuntaisen valinnan, josta tosin on varsin helppoa lipsua totalitarismiin, mitä Platonin Valtio ei mielestäni lähtökohdiltaan alunperin ei ole.
[Mutta mistä ja miten saa legitimaationsa se instanssi, joka kasvattaa ja kouluttaa Valtion johtajat? Traditio kun on sittenkin hieman liian ahdas ja valtaa monopolisoiva konteksti].
Moniarvoinen liberaali-kapitalismi tekee juuri päinvastaisen valinnan kuin Platon ja julistaa eriarvoisuuden rikokseksi yksilön vapauksia ja oikeuksia kohtaan/vastaan ajautuen kuitenkin tällä tavoin väistämättä mm. kaiken maailman älykkyysosamäärä-rasismeihin, koska kyseisen järjestelmän ytimessä vaikuttaa pidäkkeetön ja kontrolloimaton kateus ja ahneus, joiden varaan rakennettu ja joilla oikeutettu taloudellinen eriarvoisuus [oligarkisesti ja autokraattisesti hallittu pankki- ja tuotantojärjestelmä] synnyttää globaalin kulttuuri-holocaustin = etnis-kulttuurisen erilaisuuden eli kapitalismin yhdenmukaistaville talousarvoille vieraitten identiteettien sulauttamisen vapaan markkinatalouden amoraaliseen [? - sallikaa mun nauraa] tuotanto-kulutus, kysyntä-tarjonta-koneistoon.
Tällaisessa systeemissä kaksinaismoraali toimii sisäänrakennettuna lähtökohtana, jossa kukaan ei ole aidosti kiinnostunut toisten oikeuksista, koska ajaa vain omaa etuaan. Esimerkiksi hyväntekeväisyys on kaksinaismoraalia järjestelmässä, jossa yksilön ja markkinoitten vapaus mahdollistaa heikoimpien systemaattis-rakenteellisen kyykyttämisen.
[Buddhalaisen altruistin, joka spekuloi älykkyysosamäärien vaikutuksilla ihmisten pärjäämiseen (tuon kaikkein farisealaisimman contradictio in adjecto'n äidin - ellei buddhalaisuus sitten [kuten väitän] ole täysin elitististä uskonto-skientismiä) ammun ilman varoitusta, mikäli tulee tähän kohtaan saivartelemaan farisealaisilla argumenteillaan].
Oikeuksista puhuminen libertaarisessa systeemissä on kaksinaismoralismia, koska a) libertarismissa oikeudet ovat pelkkiä muodollisuuksia ja teknisiä proseduureja, joilla ei ole todellista substanssia ja b) koska todelliset oikeudet ovat symmetrisiä velvollisuuksien suhteen. Jokainen oikeus velvoittaa muita kunnioittamaan tuota oikeutta - muutoin sillä ei ole uskottavuutta.
Vapausoikeudet toimivat kapitalismissa silti useimmiten privilegioiden tavoin - etuoikeuksina, joilla voi ahnehtia järjestelmän sisällä lähes määrättömästi mammonaa hyvän ja kalliin lakimiehen avustuksella. Jos tämä ei ole kaksinaismoraalista käytäntöä niin mikä sitten?
Kulttuurirelativismi sinänsä - teoriassa/loogisesti - ei ole kaksinaismoralismia, koska siinä hyväksytään toisen ihmisen erilaisuus ja myönnetään hänen oikeutensa erilaiseen identiteettiin/kulttuuriin. Onnistuuko tämä käytännössä, on sitten kokonaan eri asia. Yleensä ei eli esim. vihreät ovat monesti piilorasisteja juuri siinä merkityksessä kuin IM kulttuurirelativismin määrittee.
Pahuuden ongelma kumpuaa siis mitä ilmeisimmin liberaaliseen universalismiin sisäisellä väistämättömyydellä implikoituvasta kaksinaismoralismista - ei itse kulttuurirelativismista, jossa tehdään selvä ero toisten oikeuksien ja oman edun välillä siten, että oma etu sovitetaan mieluummin ensisijaisesti toisten oikeuksien kanssa niin hyvin kuin se vain ikinä on inhimillisesti mahdollista.
Silti kulttuurirelativistitkaan eivät voi välttyä kapitalistiseen systeemiin sisältyvältä kulttuuri-holocaustilta. Tämä on yksi syy, minkä vuoksi vihreän liikkeen humaanit periaatteet vesittyvät liian usein kaksinaismoraaliksi.Vihreät kannattavat vapaata markkinataloutta - tosin kestävän kehityksen nimellä, mikä on pelkkää retoriikkaa teknokraattisten faktojen valossa.
Toinen syy piilee siinä, että vihreät avoimesta rasismin-vastaisuudestaan huolimatta suhtautuvat maahanmuuttajiin usein alentuvan elitistisellä ylemmyydentunnolla [vrt. pahamaineinen 'valkoisen miehen taakka' (tuo Persujen 'murhe'), joskin vihreitten asenne on paljon kierompaa ja tiedostamattomampaa ylemmyydentuntoa kuin Persujen nationalistis-tilastollisilla laskelmilla perusteltu mamu-kohortti-politiikka].
Mutta kuten edellä arvelin, jokainen ideologia, uskonto ja systeemi [paitsi Platonin Valtion ja hindujen kastijärjestelmän lähtökohtainen 'epätasa-arvo'! ] pitää yleensä väistämättä sisällään fundamentaalisen kaksinaismoralismin, koska systeemin hallitsija/perustuslaki lupaa aina jotain perustavaa [vapautta ja tasa-arvoa], mitä se ei voi toteuttaa ja mitä sen tarkoitus ei välttämättä edes ole toteutttaa [kuten vapaan markkinatalouden Siperia opettaa].
Diplomaattinen retoriikka ei näin ollen koskaan voi olla täysin totuudellista puhetta. Toisaalta sen tarkoitus ei ole myöskään avoimesti valehdella. Se on siis väistämättä kaksinaismoraalista eli kahden standardin ylläpitämistä kaikille yhteisen ja yhtäläisen totuuden kulisseissa.
En kuitenkaan menisi noin vain ylistämään kaikkein läpinäkyvimmän diplomaattisen kieroilun [erotuksena liberalismin perustuslaki-myyttiin] eli avoimesti kaksinaismoraalisen valtapuheen [jolloin sen kaksinaismoraalisuus paradoksaalisesti kyseenalaistuu, koska kaikkien pitäisi ilman muuta tietää, että hallitsija valehtelee] suuria 'mainosmiehiä ja tiedottajia' - Thukydidestä, Machiavelliä, Hobbesia, Nietzscheä tai Carl Schmittiä siitä, että he näkivät ja tajusivat veitseterävästi tämän ihmiskuntaa riivaavan valta- tai reaalipolitiikaksi nimetyn tosiasian, sillä voihan heille aina sanoa: koska te olette perimmältään nihilistejä, paras tapa osoittaa teidän olevan oikeassa eli väärässä [sillä nihilismi ei tunne eroa oikean ja väärän välillä], on toimia juuri niinkuin itse haluaa ja unohtaa teidän oppinne [mikä ei siis tarkoita, että tällä tavoin voisi vielä asettua rationaalisesti heitä vastaan (se lienee mahdotonta); - Nietzsche jopa sanoisi minulle kuten muillekin kritisoijilleen: 'aina vain parempi!'].
Tästä tosin seuraa se, että mitään moraalia ei enää [jos koskaan] ole olemassakaan, sillä psykologinen egoismi ei ole moraalia [todellinen moraali on aina ohjeellista ja rajoittavaa] vaan äärimmillään psykopaattista mielivaltaa eli pahuutta.
Järkevimmillään ja maltillisimmillaan klassinen käsitys egoismista sen sijaan on melko kelvollinen elämänasenne, mikäli siihen liittyy erottamattomasti sietämätön mutta välttämätön rehellisyys. Muussa tapauksessa kaksinaismoralismi jatkuu jatkumistaan kuin perisynti sukupolvesta toiseen - ja niinhän kapitalismissa tapahtuukin.
2
Pokeri on hyvä esimerkki pelistä, jossa voi voittaa yrittämällä huijata. Minulle se toimii erinomaisena käytännön metaforana kaksinaismoraalin korottamisesta yhteiskunnallisen [kapitalistisen] toimijuuden keskiöön. Se, joka parhaiten huijaa, voittaa.
Kapitalistisen kaksinaismoraalin kaava kiteytyy juuri siinä, että vaikka kädessäsi olevilla korteilla ei voisi voittaa edes kakkosparia, saatat silti korottamalla pottia eli nokittamalla saada viimeisenkin vastapelaajan passaamaan, mikä merkitsee, että surkean käden omannut pokerinaama voittaa mahdollisesti kahdella parilla tai kolmosilla pelanneen 'pelkurin', joka ei uskaltanut ottaa liian kovaa riskiä ja maksaa viimeisillä pelimerkeillään vastustajan nokitusta. - Tämän jälkeen olisi nimittäin päädytty kääntämään kortit pöydälle ja pokerinaama hävinnyt.
Maksimaalisen riskinoton laillinen salliminen pokerissa on kyseisen pelin suola, mutta samalla se myös toimii kaksinaismoraalin tylynä kaavana. Pelaajien voitot eivät riipukaan pelkästään hyvästä kädestä eli avoimen reilusta pelistä vaan kusetuksesta, joka on eräänlainen laillisen riskinoton laji, jolla ei kuitenkaan ole mitään muuta tekemistä reilun pelin [moraalin] kanssa kuin, että pelin säännöissä kusettaminen on sallittua - jopa pelin olennaisin piirre.
Kuten edellä on yritetty hahmotella - universalistinen käsitys kulttuurista ja moraalista on käytännössä väistämättä kaksinaismoraalinen ja kaiken lisäksi paljon halveksittavammalla tavalla kuin pokerissa, jonka lopulta pelastaa kaksinaismoraali-syytökseltä se, että pelin säännöissä saa ja itse asiassa täysin tietoisesti pitääkin yrittää vastustajan harhauttamista ja että vastustajan pitää tehdä samoin [on sitten kunkin omalla vastuulla, jos lähtee mukaan tähän uhkapeliin].
Kapitalismiin osallistumista ei kuitenkaan voi valita kuten korttipelin ja leikin suhteen voi tehdä [se ei siis ole täysin omalla vastuullamme, koska joudumme väistämättä ainakin kuluttamaan] eikä kapitalismiin ole myöskään eksplisiittisesti sisäänkirjoitettu mainittua pelisääntöä [harhauta/huijaa aina kun se on mahdollista] - ei ainakaan sen mahdollistamien lakien kirjaimeen.
Mutta vapaan markkinatalouden 'reason for being' eli sen maksimaalisen voiton tavoittelun henki kuitenkin legitimoi riskibisneksen, mihin kuuluu aivan olennaisesti, että sijoitus-pelissä voi kusettaa eri tavoin, kunhan ei jäädä kiinni käytännöistä, jotka ovat talouselämässä hankalasti todennettavan laillisuuden rajan ulkopuolella [esim. sisäpiiritietojen käyttö sijoitustoiminnassa].
Investointipankkien toiminta eli tyhjällä rahalla spekulointi erilaisine 'teknisine' [esim. takuurahastot] mahdollisuuksine päästä eroon sijoituksien ja lainojen riskivastuista ilmentää kapitalismin olevan pokeripelin äärimmäisen monimutkainen versio: yritys harhauttaa/huijata vastapelaajaa hyväksytyillä mutta mahdollisimman ovelasti ja tarkoin ajoitetuilla sekä ennakoiduilla spekulaatio-toimilla.
Vapaan markkinatalouden moraalinen totuudellisuus on siis hyvin syvältä, ja tätä syvääkin syvemmältä tulevaa mädännäisyyttä eli pahuutta minä kutsun kaksinaismoraaliksi.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/03/saatila-tripolissa-30-astetta-helletta.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkoisen_miehen_taakka
http://www.sodahead.com/fun/give-megame/question-1284665/?page=29&link=ibaf&imgurl=http://www.elsaelsa.com/wp-content/uploads/2008/08/poker-face.jpg&q=pokerface
http://www.liquidice.co.uk/joke/images/
*
[Kielimafian tarkennuksia ja korjauksia - viimeksi klo: 20.25]
1
Ironmistress kirjoitti kommentissaan päreessäni Sää Tripolissa: jne.: 'Mitä kaksinaismoraaliin tulee, niin se on kulttuurirelativistisessa viitekehyksessä täysin validi lähestymiskanta. Yhden kulttuurin edustajiin sovelletaan yhtä moraalia ja toisen kulttuurin edustajiin toista. Niin se käy.'
*
Missä mielessä tuo muka on kaksinaismoraalia? Pikemmin se on täysin järkevä kanta - ainakin silloin, jos pystytään olemaan vilpittömiä eikä alentuvia ja jopa halveksivia [mikä ei välttämättä ole mahdollista].
Kaksinaismoraali on kaksois-standardin vallitsemista yhdessä ja samassa kulttuurissa - sen perustavassa mentaalisessa rakenteessa/eetoksessa ja vielä siten, että imaginaarisella tasolla [esim. ekonomiseen ja poliittiseen jargoniin uskominen] tuon toisen standardin olemassaolo mystifioidaan pois tietoisuudesta [eli kielletään tiedostamatta täysin miksi], jotta sen avulla voitaisiin saada jotain etua tai nautintoa itselle ilman, että oma rehellisyys ja kunnia joutuisi kyseenalaiseksi.
Tehdä toista mitä puhuu/puhua toista, mitä itse asiassa lopulta tekee merkitsee kaksoistandardin mukaan toimimista.
Mutta jos/kun määrittelen kaksinaismoralismin näin yksiselitteisesti, on pakko myöntää, että kapitalismin ohella myös kristinusko ja kommunismi ovat olleet [ja ovat eri muodoissaan edelleen] kaksinaismoralismin kyykäärmeenpesiä.
[Myös suomettumis-ilmiö oli omassa kontekstissaan (joka on siis vain yksi konteksti) käypä esimerkki kaksinaismoraalista. NL:oa ei saanut kritisoida julkisesti, vaikka Suomi olikin virallisesti demokraattinen maa, jossa vallitsi sananvapaus]
Ehkä meille ei ihmisinä kuitenkaan ole mahdollista perustaa sellaista yhteiskuntaa, jossa jopa suvaitsevaisuus, avoimmuus ja vapaus eivät jossain vaiheessa perversoituisi distinktio- ja jopa diskriminaatio-käytännöiksi.
Luultavasti myös tämän takia Platon päätti hyväksyä jo etukäteen/ennalta määritellyn 'eriarvoisuuden' Valtionsa kansalaisten 'tasa-arvoisuuden' lähtökohdaksi [jokaisella luokalla on oma tehtävänsä ja roolinsa yhteiskunnassa] tehden siinä päätelmässä aivan oikean suuntaisen valinnan, josta tosin on varsin helppoa lipsua totalitarismiin, mitä Platonin Valtio ei mielestäni lähtökohdiltaan alunperin ei ole.
[Mutta mistä ja miten saa legitimaationsa se instanssi, joka kasvattaa ja kouluttaa Valtion johtajat? Traditio kun on sittenkin hieman liian ahdas ja valtaa monopolisoiva konteksti].
Moniarvoinen liberaali-kapitalismi tekee juuri päinvastaisen valinnan kuin Platon ja julistaa eriarvoisuuden rikokseksi yksilön vapauksia ja oikeuksia kohtaan/vastaan ajautuen kuitenkin tällä tavoin väistämättä mm. kaiken maailman älykkyysosamäärä-rasismeihin, koska kyseisen järjestelmän ytimessä vaikuttaa pidäkkeetön ja kontrolloimaton kateus ja ahneus, joiden varaan rakennettu ja joilla oikeutettu taloudellinen eriarvoisuus [oligarkisesti ja autokraattisesti hallittu pankki- ja tuotantojärjestelmä] synnyttää globaalin kulttuuri-holocaustin = etnis-kulttuurisen erilaisuuden eli kapitalismin yhdenmukaistaville talousarvoille vieraitten identiteettien sulauttamisen vapaan markkinatalouden amoraaliseen [? - sallikaa mun nauraa] tuotanto-kulutus, kysyntä-tarjonta-koneistoon.
Tällaisessa systeemissä kaksinaismoraali toimii sisäänrakennettuna lähtökohtana, jossa kukaan ei ole aidosti kiinnostunut toisten oikeuksista, koska ajaa vain omaa etuaan. Esimerkiksi hyväntekeväisyys on kaksinaismoraalia järjestelmässä, jossa yksilön ja markkinoitten vapaus mahdollistaa heikoimpien systemaattis-rakenteellisen kyykyttämisen.
[Buddhalaisen altruistin, joka spekuloi älykkyysosamäärien vaikutuksilla ihmisten pärjäämiseen (tuon kaikkein farisealaisimman contradictio in adjecto'n äidin - ellei buddhalaisuus sitten [kuten väitän] ole täysin elitististä uskonto-skientismiä) ammun ilman varoitusta, mikäli tulee tähän kohtaan saivartelemaan farisealaisilla argumenteillaan].
Oikeuksista puhuminen libertaarisessa systeemissä on kaksinaismoralismia, koska a) libertarismissa oikeudet ovat pelkkiä muodollisuuksia ja teknisiä proseduureja, joilla ei ole todellista substanssia ja b) koska todelliset oikeudet ovat symmetrisiä velvollisuuksien suhteen. Jokainen oikeus velvoittaa muita kunnioittamaan tuota oikeutta - muutoin sillä ei ole uskottavuutta.
Vapausoikeudet toimivat kapitalismissa silti useimmiten privilegioiden tavoin - etuoikeuksina, joilla voi ahnehtia järjestelmän sisällä lähes määrättömästi mammonaa hyvän ja kalliin lakimiehen avustuksella. Jos tämä ei ole kaksinaismoraalista käytäntöä niin mikä sitten?
Kulttuurirelativismi sinänsä - teoriassa/loogisesti - ei ole kaksinaismoralismia, koska siinä hyväksytään toisen ihmisen erilaisuus ja myönnetään hänen oikeutensa erilaiseen identiteettiin/kulttuuriin. Onnistuuko tämä käytännössä, on sitten kokonaan eri asia. Yleensä ei eli esim. vihreät ovat monesti piilorasisteja juuri siinä merkityksessä kuin IM kulttuurirelativismin määrittee.
Pahuuden ongelma kumpuaa siis mitä ilmeisimmin liberaaliseen universalismiin sisäisellä väistämättömyydellä implikoituvasta kaksinaismoralismista - ei itse kulttuurirelativismista, jossa tehdään selvä ero toisten oikeuksien ja oman edun välillä siten, että oma etu sovitetaan mieluummin ensisijaisesti toisten oikeuksien kanssa niin hyvin kuin se vain ikinä on inhimillisesti mahdollista.
Silti kulttuurirelativistitkaan eivät voi välttyä kapitalistiseen systeemiin sisältyvältä kulttuuri-holocaustilta. Tämä on yksi syy, minkä vuoksi vihreän liikkeen humaanit periaatteet vesittyvät liian usein kaksinaismoraaliksi.Vihreät kannattavat vapaata markkinataloutta - tosin kestävän kehityksen nimellä, mikä on pelkkää retoriikkaa teknokraattisten faktojen valossa.
Toinen syy piilee siinä, että vihreät avoimesta rasismin-vastaisuudestaan huolimatta suhtautuvat maahanmuuttajiin usein alentuvan elitistisellä ylemmyydentunnolla [vrt. pahamaineinen 'valkoisen miehen taakka' (tuo Persujen 'murhe'), joskin vihreitten asenne on paljon kierompaa ja tiedostamattomampaa ylemmyydentuntoa kuin Persujen nationalistis-tilastollisilla laskelmilla perusteltu mamu-kohortti-politiikka].
Mutta kuten edellä arvelin, jokainen ideologia, uskonto ja systeemi [paitsi Platonin Valtion ja hindujen kastijärjestelmän lähtökohtainen 'epätasa-arvo'! ] pitää yleensä väistämättä sisällään fundamentaalisen kaksinaismoralismin, koska systeemin hallitsija/perustuslaki lupaa aina jotain perustavaa [vapautta ja tasa-arvoa], mitä se ei voi toteuttaa ja mitä sen tarkoitus ei välttämättä edes ole toteutttaa [kuten vapaan markkinatalouden Siperia opettaa].
Diplomaattinen retoriikka ei näin ollen koskaan voi olla täysin totuudellista puhetta. Toisaalta sen tarkoitus ei ole myöskään avoimesti valehdella. Se on siis väistämättä kaksinaismoraalista eli kahden standardin ylläpitämistä kaikille yhteisen ja yhtäläisen totuuden kulisseissa.
En kuitenkaan menisi noin vain ylistämään kaikkein läpinäkyvimmän diplomaattisen kieroilun [erotuksena liberalismin perustuslaki-myyttiin] eli avoimesti kaksinaismoraalisen valtapuheen [jolloin sen kaksinaismoraalisuus paradoksaalisesti kyseenalaistuu, koska kaikkien pitäisi ilman muuta tietää, että hallitsija valehtelee] suuria 'mainosmiehiä ja tiedottajia' - Thukydidestä, Machiavelliä, Hobbesia, Nietzscheä tai Carl Schmittiä siitä, että he näkivät ja tajusivat veitseterävästi tämän ihmiskuntaa riivaavan valta- tai reaalipolitiikaksi nimetyn tosiasian, sillä voihan heille aina sanoa: koska te olette perimmältään nihilistejä, paras tapa osoittaa teidän olevan oikeassa eli väärässä [sillä nihilismi ei tunne eroa oikean ja väärän välillä], on toimia juuri niinkuin itse haluaa ja unohtaa teidän oppinne [mikä ei siis tarkoita, että tällä tavoin voisi vielä asettua rationaalisesti heitä vastaan (se lienee mahdotonta); - Nietzsche jopa sanoisi minulle kuten muillekin kritisoijilleen: 'aina vain parempi!'].
Tästä tosin seuraa se, että mitään moraalia ei enää [jos koskaan] ole olemassakaan, sillä psykologinen egoismi ei ole moraalia [todellinen moraali on aina ohjeellista ja rajoittavaa] vaan äärimmillään psykopaattista mielivaltaa eli pahuutta.
Järkevimmillään ja maltillisimmillaan klassinen käsitys egoismista sen sijaan on melko kelvollinen elämänasenne, mikäli siihen liittyy erottamattomasti sietämätön mutta välttämätön rehellisyys. Muussa tapauksessa kaksinaismoralismi jatkuu jatkumistaan kuin perisynti sukupolvesta toiseen - ja niinhän kapitalismissa tapahtuukin.
2
Pokeri on hyvä esimerkki pelistä, jossa voi voittaa yrittämällä huijata. Minulle se toimii erinomaisena käytännön metaforana kaksinaismoraalin korottamisesta yhteiskunnallisen [kapitalistisen] toimijuuden keskiöön. Se, joka parhaiten huijaa, voittaa.
Kapitalistisen kaksinaismoraalin kaava kiteytyy juuri siinä, että vaikka kädessäsi olevilla korteilla ei voisi voittaa edes kakkosparia, saatat silti korottamalla pottia eli nokittamalla saada viimeisenkin vastapelaajan passaamaan, mikä merkitsee, että surkean käden omannut pokerinaama voittaa mahdollisesti kahdella parilla tai kolmosilla pelanneen 'pelkurin', joka ei uskaltanut ottaa liian kovaa riskiä ja maksaa viimeisillä pelimerkeillään vastustajan nokitusta. - Tämän jälkeen olisi nimittäin päädytty kääntämään kortit pöydälle ja pokerinaama hävinnyt.
Maksimaalisen riskinoton laillinen salliminen pokerissa on kyseisen pelin suola, mutta samalla se myös toimii kaksinaismoraalin tylynä kaavana. Pelaajien voitot eivät riipukaan pelkästään hyvästä kädestä eli avoimen reilusta pelistä vaan kusetuksesta, joka on eräänlainen laillisen riskinoton laji, jolla ei kuitenkaan ole mitään muuta tekemistä reilun pelin [moraalin] kanssa kuin, että pelin säännöissä kusettaminen on sallittua - jopa pelin olennaisin piirre.
Kuten edellä on yritetty hahmotella - universalistinen käsitys kulttuurista ja moraalista on käytännössä väistämättä kaksinaismoraalinen ja kaiken lisäksi paljon halveksittavammalla tavalla kuin pokerissa, jonka lopulta pelastaa kaksinaismoraali-syytökseltä se, että pelin säännöissä saa ja itse asiassa täysin tietoisesti pitääkin yrittää vastustajan harhauttamista ja että vastustajan pitää tehdä samoin [on sitten kunkin omalla vastuulla, jos lähtee mukaan tähän uhkapeliin].
Kapitalismiin osallistumista ei kuitenkaan voi valita kuten korttipelin ja leikin suhteen voi tehdä [se ei siis ole täysin omalla vastuullamme, koska joudumme väistämättä ainakin kuluttamaan] eikä kapitalismiin ole myöskään eksplisiittisesti sisäänkirjoitettu mainittua pelisääntöä [harhauta/huijaa aina kun se on mahdollista] - ei ainakaan sen mahdollistamien lakien kirjaimeen.
Mutta vapaan markkinatalouden 'reason for being' eli sen maksimaalisen voiton tavoittelun henki kuitenkin legitimoi riskibisneksen, mihin kuuluu aivan olennaisesti, että sijoitus-pelissä voi kusettaa eri tavoin, kunhan ei jäädä kiinni käytännöistä, jotka ovat talouselämässä hankalasti todennettavan laillisuuden rajan ulkopuolella [esim. sisäpiiritietojen käyttö sijoitustoiminnassa].
Investointipankkien toiminta eli tyhjällä rahalla spekulointi erilaisine 'teknisine' [esim. takuurahastot] mahdollisuuksine päästä eroon sijoituksien ja lainojen riskivastuista ilmentää kapitalismin olevan pokeripelin äärimmäisen monimutkainen versio: yritys harhauttaa/huijata vastapelaajaa hyväksytyillä mutta mahdollisimman ovelasti ja tarkoin ajoitetuilla sekä ennakoiduilla spekulaatio-toimilla.
Vapaan markkinatalouden moraalinen totuudellisuus on siis hyvin syvältä, ja tätä syvääkin syvemmältä tulevaa mädännäisyyttä eli pahuutta minä kutsun kaksinaismoraaliksi.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/03/saatila-tripolissa-30-astetta-helletta.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkoisen_miehen_taakka
http://www.sodahead.com/fun/give-megame/question-1284665/?page=29&link=ibaf&imgurl=http://www.elsaelsa.com/wp-content/uploads/2008/08/poker-face.jpg&q=pokerface
http://www.liquidice.co.uk/joke/images/
Subscribe to:
Posts (Atom)



