*
[Kielipuoli-mafia bongasi typo-viruksia, teki lisäyksiä ja paljasti Persujen palvelutalon nimen - klo: 01.30]
*
Tämä teksti lähti alunperin etenemään kommenttina anonyymin kommenttiin edellisessä päreessäni. Hän kirjoitti: Minusta poskettominta tässä jutussa on se että joku tulee, ja väittää, ihan pokkana, että hän on Jumalan Poika?
1
Jeesus ei muistaakseni koskaan sanonut kirjaimellisesti olevansa Jumalan vaan Ihmisen poika. Ehkä hän kuitenkin tarkoitti Ihmisellä Jumalaa :\ [tähän sanontaan löytyy kyllä selitys juutalaisesta kontekstista, jota en kuitenkaan juuri nyt muista].
Kristillisellä Jumalalla ei tarkoiteta mitään personoitua animistista henkeä - esim. pimeydessä jyrisevää vuorenjumalaa Siinailla kuten vielä Mooseksen tarinassa tai oikuttelevia ihmisten omien ominaisuuksien projektioita Kreikan Olympos-vuorella vaan Logoksessa eli Jeesuksessa [ihmisen lankeemuksen eli syntien - siis Jumalasta vieraantuneisuuden tähden] ihmisen ja Jumalan välisen eron välittäjäksi inkarnoitunutta kaikkivaltiaan, maailman luoneen Jumalan Sanaa.
Karl Barthille luotuisuus ja lankeemus tosin ovat sama asia. Tästä seuraa kuitenkin melko rankkoja loogisia ja soteriologisia vaikeuksia Barthin dogmatiikalle, ja niinpä hän onkin epäsuorasti [mutta sinänsä loogisesti] taipuvainen 'kaikki pelastuvat'-opin kannalle, mikä minun mielestäni kuitenkin edustaa pikemminkin itämais-gnostilaista eetosta kuin juutalais-kristillistä 'etno-rasismia' [juutalaiset ovat Jumalan valittu kansa jne.].
Jumalan Sana lähettää ja sisältää Pyhä Hengen, joka antaa meille innostusta, uskoa ja voimaa taistella Jumalan maailman puolesta tässä maailmassa [tästä esim. Augustinuksen Jumalan valtio].
Kristinusko on aina eskatologista [oppia lopun ajoista]. Se kulkee kohti loppua uskovien kokiessa rakastavaa yhteyttä toisiinsa juuri samassa yhteisessä uskossaan Jumalaan, joka on heidät pelastava viimeisellä tuomiolla.
Olennaisinta Suomen luterilaisen kirkon nykysekaannuksessa lienee kuitenkin viime kädessä pelastusopillinen perspektiivi: Ketkä pelastuvat? Mitä on se usko, joka pelastaa?
Toki Jumala kutsuu kaikkia: kaikki ovat Jumalalle otollisia, mutta jos Jumala ei pelasta kaikkia, niin Hänellä [iso kirjain isolle Asialle] täytyy olla siihen syynsä. Tämä jaottelu niihin, jotka pelastuvat ja niihin jotka joutuvat helvettiin on minun mielestäni kaiken länsimaisen rasismin paradigmaattisin teoreettinen lähtökohta.
Jos sen sijaan kaikki pelastuvat, niin miksi kirkkoa ylipäätään silloin edes tarvittaisiin armoa ja anteeksiantamusta välittävänä instituutiona?
Minun mielestäni kirkosta voitaisiin tehdä pelkkä museo, teatteri tai jopa huvipuisto kauhugallerioineen [Jeesus ristillä], mikäli kriteerit ja kannustin Jumalan tahdon mukaiseen hyvään elämään kumottaisiin 'kaikki pelastuvat-oppiin' implikoituvalla antinomismilla.
Mutta jos asetamme liian vahvoja kriteereitä ja ehtoja pelastuksen mahdollisuuden toteutumiseksi, niin emmekö silloin ole vaarassa siirtyä kohti lakiuskonnollisuutta ja siten pelagiolaisuutta [lain noudattaminen velvollisuutena, jonka toteuttaminen luetaan ansioksi], jossa ihminen lopulta itse pelastaa itsensä omilla teoillaan ja ansioillaan [periaatteessa kaikki voivat siis pelastua]. - Pelagiolaisuuskaan ei tarvitsisi kristillistä kirkkoa pelastuksen välittäjäksi.
Kaikki pelastuvat-opissa sen sijaan Origeneen mukaan itse Saatanakin pelastetaan kaikkein viimeisimpänä.- Ota nyt sitten joku tolkku tällaisesta paradoksien ja loogisten kehien ajattelujärjestelmästä.
2
Perimmäiseksi käytännön kysymykseksi pelastukselle otollisia 'ylös kirjattaessa' on kuitenkin noussut se, minkälaista ihmis- avioliittokäsitystä kirkko vaalii perinteenään. Se näyttäisi asettavan rajat kaikki kattavalle lähimmäisenrakkaudelle. Kirkko ei halua siunata pareja, jotka eivät täytä Raamatun avioliitto-instituutio-käsityksen edellytyksiä/ehtoja.
Samalla kirkko kuitenkin lobbaa sitä samaa universaalia. kaikkia koskevaa lähimmäisen rakkauden sanomaa, jota Jeesuksenkin tulkitaan julistaneen Vuorisaarnassaan.
Ongelma piilee toisin sanoen siinä, että saamme [ja meidän pitääkin] rakastaa toisiamme vapaasti ilman ehtoja, mutta ei ole olemassa [eikö?] yhteisöä, joka voisi sallia täysin vapaan - promiskuiteettisen parinmuodostuksen , koska sellainen yhteiskunta on aina vaarassa ajautua hajaannuksen tilaan.
[Pitää muistaa, että myös homosuhteet sallivassa Ateenassa (ei ainoastaan patriarkaalis-heteroseksuaalisessa Jerusalemissa) vallitsi varsin tiukka roolitus sukupuolten ja ylipäätään yhteiskunnallisen edustuksellisuuden suhteen. Kuka tahansa ei voinut mennä naimisiin kenen tahansa kanssa, vaikka avioliitto etenkin Roomassa salli miehelle käytännössä jopa kolme samanaikaista mutta juridisesti erilaisen statuksen omaavaa virallista suhdetta naiseen.]
Vapaamielisimmät [etenkin ideologiset anarkistit] lienevät eri mieltä promiskuiteetin väitetyistä yhteisöllisesti negatiivisista seurauksista [perheen integriteetti murenee ja kasvatusmoraali höltyy], mutta he eivät vakuuta minua, koska en usko ihmisen perimmäiseen hyvyyteen ja spontaaniin kykyyn kasvaa yhteistyöhön muiden kanssa sitä paremmin, mitä vapaampia ovat esim. seksuaalisuhteet.
[Sitäpaitsi juristeilla on enemmän hommia kuin koskaan aiemmin, ja tämä ihmisten lisääntynyt lakikärhämöinti toistensa kanssa on yksi seuraus nimenomaan liberaalien oikeuksien tulvasta. Ihmiset sietävät toisiaan yhä vähemmän, koska heillä on yhä enemmän oikeuksia pitää muut siedettävän välimatkan päässä itsestään. - Esimerkiksi kerjäläiskeskustelua motivoi osaltaan juuri liberalismista kumpuava, omiin oikeuksiin vetoava lakirasismi. Puhe toleranssista on useimmiten pelkkää double-talkia - silmää vinkkaavaa eli muka oikeutettua valehtelemista].
Mikään ei aiheuta niin paljon väkivaltaa, ahneutta, kateutta, kaaosta sekä syrjintää kuin sukupuolinen himo ja rakkaus. Jo pelkästään tämän vuoksi kirkko [uskonto ylipäätään] on ihmisyhteisöjen syntymisen alkuajoista lähtien ottanut tehtäväkseen integroida parit yhteisöön avioliitto-instituution rituaalilla.
Avioliittoon vihkiminen ei siis ole pelkästään kahden ihmisen rakkauden siunaava performaatio vaan heidän virallinen liittämis-seremoniansa yhteisöllisen järjestykseen, jossa perhe on traditionaalisesti ymmärretty heterosuhteessa tapahtuvan lasten hankinnan yksiköksi.
Näin ollen homoparien siunaaminen murentaisi tuota biologisestikin perimmäiseksi ymmärretyn ihmis- ja parikäsityksen perustaa niin radikaalisti, että tällaisen poikkeusluvan hyväksymisen jälkeen seuraava askel pluralistisempiin käytäntöihin olisi jo helpompi ottaa [näinä liberaali-demokraattisina aikoina].
Slippery slide-logiikalla ad absurdum ajautuen voitaisiin lopulta siunata kaikki mahdolliset parinmuodostuksen muunnelmat [ettei vain sorrettaisi vähemmistöjen oikeuksia; ehkäpä eläinparitkin siunataan johonkin liittoon joskus tulevaisuudessa eläinsuojelijoiden vaatimuksesta].
Lopputulos on selvä: kirkko vailla rationaalisesti ja funktionaalisesti selvää käsitystä itsestään, ihmisestä ja yhteiskunnasta ['kunhan hänes on'].
Kuten arvata saattaa, en suhtaudu kovinkaan vapaamielisesti homoparien siunaamiseen, mikäli pidän kiinni edellä kuvatusta logiikasta ja kirkon yhteisöllisen integraation tehtävästä.
Arvoisan lukijan tulee nyt kuitenkin huomata ja tajuta, että homous itsessään on minulle tässä epäolennainen seikka ja ominaisuus. Homoudessa on kyse on vain yhdestä erilaisuus-tekijästä suhteessa enemmistön [muka] samanlaisuuteen.
Tosin Päivi Räsänen pelkää, että liiallisesta sallivuudesta homouden suhteen seuraa androgynistisen ihmiskäsityksen virusmainen leviäminen, ja tässä hän on oikeassa. Ylipäätään liberaali-demokraattinen ihmiskäsitys antaa tilaa myös androgynismille.
Mutta androgynismissä ei minun mielestäni ole mitään uutta. Se on tunnistettu aina jossain muodoissaan uskonnoissa ja taiteessa - etenkin näiden kahden synteesissä. - Muun muassa gnostilaisuus, joka on androgynistinen oppi par excellence, tuntee äärimuodoissaan mitä tiukkapipoisimman askeesin, ekstaasin, sukupuolirasismin, promiskuiteetin, orgiat kuin monet muutkin hetero-poliittisesti korrektista sukupuolisidonnaisuudesta ja mikä tärkeintä - minuudesta irtautumisen rituaalit.
Androgynistinen ihmistyyppi tulee idästä kuten kaikki muutkin länsimaista kulttuuria elävöittäneet, vavahduttaneet ja kavahduttaneet päänsekoitus-käytänteet eli maanpäällistä kärsimystä pakenevat todellisuus-eskapismin muodot.
Vielä kerran: kuka tahansa voi minun puolestani harjoittaa parterinsa kanssa [tai ilman] mitä tahansa seksuaalisuutta, kunhan ei tee sitä partnerinsa tahdon vastaisesti - [mutta jos tekee vastoin tahtoaan, vaikka kokee kuin Bartleby: 'mieluummin en', niin silloin saattaa kyseessä olla oman tahdon lopullinen umpikuja ;\ ; - ks. vielä PS.].
Kirkko-instituution perimmäinen ongelma ei kuitenkaan piile erilaisessa seksuaalisuudessa, joskin se kyllä potentiaalisti sisältyy nimenomaan erilaisesta seksuaalisuudesta implikoituvaan ja siitä seuraavaan androgyyniseen ihmiskäsitykseen, joka nihiloi kristillisen hetero-subjekti-käsityksen. - Mikäli se hyväksyttäisiin avoimesti ja tuosta vain sormea napsauttamalla, se tekisi tyhjäksi ainakin kirkon fundamentaalisimmat hetero-poliittis-opilliset sitoumukset ja lähtökohdat.
Fataalein seuraus tällaisesta hetero-sidonnaisen opin tyhjäksi tekemisestä on tietenkin kirkon hengellisen uskottavuuden ja auktoriteetin kyseenalaistuminen ainakin jääräpäisimpien heterojen mielissä - ja heitä lienee vielä melko paljon.
Toisaalta sellainen kirkko, joka ihan oikeasti ottaa kaikki ihmiset tasavertaisesti kaikissa dogmeissaan ja praktiikoissaan huomioon, ei ole enää se sama kirkko, joka syntyi 300-luvulla rappeutuvan Rooman valtakunnan uudeksi moraaliseksi sementiksi - etten sanoisi teräsbetoniksi kaikessa tiukkapipoisuudessaan: kirkko kielsi aviopareilta jopa anaaliyhdynnän, vaikka sitä olisi harjoitettu vain [vain? - hehheh] ehkäisyn vuoksi.
Onko tällainen uusi, myös anaali-yhdynnän salliva, [pakanallis-kreíkkalaisessa seksuaalisuudessaan perinteisen hetero-juutalaisuuden vastainen] kirkko sitten enää kristillinen kirkko lainkaan - siihen en ota kantaa senkään vuoksi, että en ole uskova kristitty.
Olen edellä yrittänyt hahmottaa nykysekaannuksen lähtökohtia lähinnä kirkon pelastus-opillisista ja parisuhde-instituutioon liittyvistä lähtökohdista käsin, koska ne lopulta määrittävät kirkon hallinnon virallista kantaa ja sen päätöksien sisältöjä.
Homot olkoot minun puolestani vapaasti homoja, siunattakoot homoparit kirkoissa, jos niikseen tulee, hankkikoot he adoptio-lapsia jos niikseen tulee. - Dogmaatikkona kirjoitan tämän myönnytyksen pitkin hampain, mutta populismiin taipuvaisena opportunistina [haha] seuraan toki aikaani ja myyn mahdolliset vanhat periaatteeni välittömästi sille, joka tajoaa minulle lokoisat päivät syytinkivaarina Palvelutalo Nirvanassa, joka on kokoomus-vanhusten luxus-linna.
Menen Nirvanaan mieluusti vitt - eh kiusaamaan omahyväisiä ja elitistiä konservatiivi-mummoja. - Tiedän tosin etukäteen, että tulen ainakin väliaikaisesti saamaan sieltä potkut, ja että minut siirretään karenssiin demarien Lottolaan. - Mutta koska inhoan massahenkistä lottoamista [pidän sitä vapaaehtoisena verotuksena, mikä tosin ei ole niin paha asia], saan Lottolastakin potkun perseeseen vähäksi aikaa ja joudun aloittamaan pohjalta eli minut siirretään alimman kastin vanhusten terminaali-navettaan. Sen nimi on osuvasti Manala.
[Kerron näistä paikoista lisää joskus myöhemmin - lähestyväthän eduskuntavaalitkin jo vinhaa vauhtia. Tiesittekö muuten, että Perussuomalaisilla on myös oma vanhushuoltamonsa. Sen nimi ei ole Soinila vaan Ryhti].
3
Pitäisikö sitten valtio ja kirkko erottaa kokonaan toisistaan, ikäänkuin tämä uusi byrokraattinen järjestys toisi selvitystä myös kirkon kiusalliseen nykytilanteeseen? Mutta ei se tuo. Tällainen radikaali leikkaus ei ratkaise niiden kristittyjen homojen ongelmaa, jotka haluavat kuulua kirkkoon ja saada papeilta myös siunauksen avioliitolleen.
Kirkon ja valtion erottamista ajavat henkilöt puhuvat eri asiasta kuin kristityt homot, ja siksi onkin hiukan ironista, että TV 2:n homoillan jälkeen kirkosta-eroamis-listan nettiin operoinut henkilö kuuului valtiokirkon eikä uskonnon vastustajiin.
[Homoillan toimittajien väitetään suunnitelleen etukäteen vastakkainasettelun tiukkapipoisen Päivi Räsäsen ja maltillis-liberaalien homojen välillä valikoimalla tarkoin keskustelijat. Tätä mieltä oli myös mediatuntija Kaarina Hazard Radio Suomen Pyöreä pöytä keskusteluohjelmassa].
PS.
Sadomasokistisessa seksissäkin masokistinen osapuoli haluaa kärsiä vapaaehtoisesti, koska hän saa orkkunsa juuri kivun aiheuttamasta nautinnosta [tässä mielessä kaikki avioliitot ovat tavallaan sadomasokistisia ja monessakin mielessä; sitäpaitsi intohimon lopputulos täytyy perin kivuliaasti pykätä maailmaan] - ellei sitten psykologisoida, että masokisti kärsii jostain perversiosta, mikä oletus häiritsee yleensä enemmän teorisoivaa ja terapoivaa psykologia kuin masokistia itseään.
Mutta mikä olisikaan sadomasokistisempi ajattelutapa kuin luterilainen pelastusoppi - tuo lamaannuttava tai hysterisoiva kaksoissidos. Ensin Jumala kutsuu meidät kaikki luokseen, sitten hän sanoo, että usko ja tahto pitää leikata irti toisistaan, koska tahto on Saatanasta ajaen ihmiset tällä tavoin mielenhäiriön partaalle [lamaannus tai hysteria] ;{\]
PPS.
Liberaaliteologian upotus saa vielä vähän aikaa odottaa vuoroaan. Pohdin silloin tarkemmin tähän päreeseen [kuten myös jo Luterilainen kirkko hajaannuksen tilassa-päreeseen] epäsuorasti sisältyvää Dostojevskin kysymystä 'Jeesus vai Suurinkvisiittori?'
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jumalan_valtio
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antinomismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pelagiolaisuus
http://en.wikipedia.org/wiki/Christian_soteriology
http://www.optionc.net/category/humor/page/2/
12 comments:
Kun siivoaa tuon filosofisen ryteikön pois, jää jäljelle teologinen kysymys: uskotko Joulupukkiin?
Siis, että lutherilaisuus pelastaisi meidät - ja mistä, jos saa kysyä?
On hyvä pitää yllä tiettyjä Jumalajuttuja, ihan vaan "rahvaan" takia; rahvas saattaisi muuten hermostua. On kiva valehdella niille että kun teidät pannaan tänne kiven alle niin pääsette sieltä, enemmin tai myöhemmin, pois. (Soteriologiset ongelmat voi pumpata lähimmän barbaarin anusaukkoon.)
Olen sitä mieltä ettei Jumalaa ole, eikä sillä väliä vaikka olisikin. Tarkoitan, että miks järkevät ihmiset edelleenkin pohtivat mitä joku paimentolaisten päähänpinttymä meille merkitsisi? Tähdet, tähdet! Ei meidän enää tarvitse ihmtellä raesadetta tai pelätä salamoita ja heinäsirkkoja. Luulin, että kommunismi johdattaisi meidät pois tämmösestä taikamagiasta... Ei se ehtinyt.
Vuorisaarna on runoutta, entäs sitten, parempaakin sanahelinää on. Se, että oikeasti Joku tulee ja Vie sinut... Taivaisiin. (Mitä vittua, onhan meillä BigBrotherit.)
Uskon Aurinkoon. Ja Kissat ovat kivoja. On krokodiilitkin. Miksei myös lehmät. Oikeastaan kaikki elukat, kuten ihmiset.
Säälin sinua. Se, joka noin ylimielisesti, edes yrittämättä perustella järkevästi väitteitään, kippaa teologiset kysymyksenasettelut ja niihin annetut ratkaisut tuosta vain roskikseen, puhuu yksinomaan sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys ja typeryys voi ihmiselle antaa.
Juuri uskonnoissa ja etenkin kristinuskon teologiassa on yritetty ratkaista laajemmin ja syvemmin ihmisen tietoon, tahtoon, seksuaalisuuteen, yhteisöllisyyteen ja subjektiivisuuteen liittyviä ongelmia - yhtenä pakettina.
Tiede erikoistuu ja paloittelee ongelmat kadottaen kokonaisuuden, mutta uskonnollisessa problematiikassa tuota kokonaisuutta ei ole unohdettu.
Pidän itseäni vankasti ateistina, mutta en silti anna itseni vajota tyypilliseen vapaa-ajattelijoitten hybriseen omahyväisyyteen, joka vaatii tieteen peilistä illusorisesti heijastuvan oman kuvansa tulla maailmankatsomukselliseksi idolikseen.
Noilla ihmisillä on kai jokin auktoriteettiongelma tai epävarmuus oman identiteettinsä suhteen. Sen he tiedostamattomasti naamioivat tai kätkevät omaan luonnontieteelliseen uskoonsa etsien mahdollisuuksia osoittaa esim. elektroni todellisemmaksi kuin Augustinuksen tekstit - ikäänkuin kyseessä olisivat samaan ontologiseen kategoriaan kuuluvat entiteetit.
Tällaisesta asenteesta seuraa maaginen asenne todellisuuteen - asenne, joka pilkkaa kaikkea, joka/mikä ei selity tuolla esteettiseksi jumalaksi korotetulla elektronilla.
Itseäni en sisimmässäni pidä pilkkaajana, vaikka satiirikko olenkin. Pyrin sisäiseen rehellisyyteen itseäni armahtamatta - en johonkin narsistiseen positioon, jossa kyvyttömyys edes yrittää ymmärtää teologista problematiikkaa ja uskonnollisesti ajattelevia ihmisiä on muuttunut tyhmyyden siunaamaksi ylemmyydentunteeksi.
Pahuuttakin vastaan voi vielä asettua mutta moraalisesti tyhmät ja narsistiset ihmiset ovat kaikkein pahimpia. He eivät ymmärrä, eivät yritä ymmärtää eivätkä koskaan tule ymmärtämään. Heitä voi vain halveksia tai sääliä.
*
Pysy sinä huumorintajuton, ironiaa ja satiiria ymmärtämätön aurinkoon uskoja kaukana tästä blogista tai alkaa delete paukkua!
Olet itsetyytyväisessä mutu-varmuudessasi valovuosien päässä Nietzschen Välimeren rannalta George Brandesille lähettämän kirjeen naturalismista:
"Ihmettelen lähes jokaista, joka pilvisen taivaan alla ei menetä uskoa itseensä, puhumattakaan uskosta "ihmisyyteen", "avioliittoon", "omaisuuteen", "valtioon"... Pietarissa olisin nihilisti: täällä uskon, niin kuin kasvi uskoo, aurinkoon."
Setä hermostui. Juo välillä vissyä. En minä tässä logissa ole enne ollut enkä tule. Kukkasia sulle.
RR: Onko tällainen uusi, myös anaali-yhdynnän salliva, [pakanallis-kreíkkalaisessa seksuaalisuudessaan perinteisen hetero-juutalaisuuden vastainen] kirkko sitten enää kristillinen kirkko lainkaan - siihen en ota kantaa senkään vuoksi, että en ole uskova kristitty.
Tiesitkö, että heterot harrastavat anaaliseksiä enemmän kuin homot?
("Tutkimusten mukaan muuten anaaliseksiä harrastavia heteroita on huomattavasti enemmän kuin anaaliseksiä harrastavia homoseksuaaleja."
(Kari Heusala, Naisen Seksuaalisuus, Like, 2001, 231))
AHM
En ole tehnyt tilastoa, mutta omien pornohavaintojeni ja rajoittuneitten kokemusteni [subjektiivisten ja objektiivisten ;\] mukaan tuo tulos ei ole mikään yllätys - päinvastoin.
Intentioni sitäpaitsi oli juuri sama, minkä sinä tilastollisena faktana toit esiin: - anaaliseksi on Heterolassa yleistä [joskin samalla melko vaiettu asia], vaikka siitä vallitsee myös melko ristiriitaisia: hämmentyneitä, ehdottoman paheksuvia sekä täysin vapaamielisiä kantoja naisten keskuudessa.
Mutta eikö tämä yleisyys kerro jälleen siitä, että ihmisen seksuaalisuus ei motivoidu tietoisesta lisääntymistarpeesta vaan pakkomielteisestä halusta saada hillitöntä orgasmiin tähtäävää nautintoa - olkoonkin, että seksuaalisen nautinnon kokemus ja etenkin orgasmi on naisilla paljon laajempi ja syvempi kokemus ['simuloitua synnytystä'] kuin putkiaivoisilla [putki]miehillä, jotka peräti mielikuvituksettomasti vain kiihottuvat, nylkyttävät ja laukeavat.
Biologia kuitenkin 'huijaa' meitä vastaansanomattoman ovelasti. Se on kytkenyt yhteen suurimman fysiologisen nautinnon ja lisääntymisen. Aika vaikea on vastustaa moista 'ansaa'.
Tässä kaksoisasetelmassa on jotain faustmaista. Ihminen saa suuren nautinnon, mutta joutuu maksamaan siitä hinnan, minkä jälkeläisten hoitaminen ja kasvattaminen vaatii - olkoonkin, että omat lapset tuottavat suurimman huolen lisäksi myös suurimman ja ehkä kokonaisvaltaisimman ilon tai jopa onnen tunteen [itse en onneen usko, mutta ilo on kokonaan toinen juttu].
Voisin kirjoittaa aiheesta enemmänkin, mutta en juuri nyt enkä tällä palstalla.
Yksi pohdinnan aihe olisi kuitenkin se vanha [jo mainittu] ihmetys, että ihminen [ainakin mies] on melkein aina kiimassa, ellei työ [ja ylipäätään keskittyminen johonkin toimintaan] paina seksuaalisia affekteja mielikuvineen jonnekin tietoisuuden nurkkin tai esitietoiseen [mitä esitietoisella sitten tarkoitetaankin], josta ne kyllä putkahtavat pintaan heti, kun se on mahdollista.
Naiset - olivatpa he sitten feministejä ja/tai heterorakastettuja paheksuvat usein sitä, että miehet suhtautuvat naisiin pääosin yliseksuaalisesti - yksinomaan sukupuolisena olentona.
Feministeille naisen sukupuolittaminen on sovinismia: miehen alistavaa käytöstä naista kohtaan [mutta vastareaktiona he saattavat itse sortua samanlaiseen seksuaalittamis-rasismiin kuin miehet].
Nainen kysyy jotakuinkin varmasti jossain vaiheessa parisuhdetta mieheltä: rakastatko minua oikeasti vai haluatko vain seksiä minun kanssani?
Miehen kannata pohtia pitkään ja harkiten tätä kysymystä, koska mitä pitempään sitä harkitsee, sitä epävarmemmaksi tulee siitä, kumpi vastaus - 'sinä itse vai sinun sukupuolisuutesi' - on rehellinen vastaus.
Ja mitäpä nainen sitten lopulta muuta on kuin evoluution lisääntymisautomaatti [ja mies tuon automaatin päälle kytkevä 'sormi'], joka on biologisesti varustettu tähän tehtävään [syntyvän lapsen kannalta] huomattavasti totaalisemmilla valmiuksilla kuin mies.
Tässä mielessä nainen on paljon seksuaalisempi ja sukupuolisempi olento kuin mies ikinä - eri tavalla vain.
*
Kiitän sinua AHM - tieteellisesti tutkitun tosiasian julkistamisesta ;\]. [Lienen muuten aiemmin kuullut tuosta Heusalan tuloksesta jostain, mutta en tietenkään muista mistä].
*
Nyt on kuitenkin valmistauduttava lähtemään H:n hybridi-autolla nuoremman [nuorin on 47] veljeni 50-vuotis-päiville Kotkaan. Me kolme veljestä tapaamme siellä ensimmäisen kerran 20 vuoteen yhdessä. Harvinainen tilanne siis.
Tiedossa on isot bailut kaksine bändeineen [Avo Heyskanen ja Ypö-Viis, joissa kummissakin broidi soittaa].
See you later, jos Luoja suo.
PS.
Sanotaan, että orgasmi on pieni kuolema ja uudestisyntyminen yhtä aikaa. - Voiko siis tosiaankaan olla ovelampaa Faustia kuin evoluutio, joka on tehnyt geeneihin sisältyvästä informaation siirrosta näin kertakaikkisen haluttavaa ja mieltä liikuttavaa?
http://www.popsci.com/science/article/2010-10/fermilab-building-holometer-determine-if-universe-just-hologram tuun labran kautta
hyviä juttuja
ouu
(David Gal and Derek Rucker from Northwestern University have found that when people’s confidence in their beliefs is shaken, they become stronger advocates for those beliefs
Usko, uskomus ja tieto sotkeutuvat:
.......................................................
Psykopatian ja rahan ongelma ja sen laajuus näkyy eniten sosiaalihuollon työstä katsottuna, sosiaaliviranomaisten ja poliittisten päättäjien silmissä ja kyse on silloin siinäkin, vaikuttaako oma kuvitelma millään lailla heihin toisella tavalla kun se vaikuttaisi muihin kansalaisiin? Kun (hysteeriset) lastentarhanopettajat näkevät ahdistuneita vanhempia tuomassa niskuroivia lapsia tarhaan tai ylikontrolloivat vanhemmat kuuntelevat lapsiaan koulupäivästä he soittavat lastensuojeluun tai rehtorille ja luovat (elinikäisen) hässäkän perheen tai koulun sisällä vaikka uskoivat tarkoittaneensa hyvää. Lastensuojelu ja kouluviranomaisethan yrittävät ylläpitää omaa todellisuuttaan ja toivovat omaksi elinehdokseen jopa lisää ilmiantoja. Kun toiminnasta (jota kukaan ei hahmota sen syvyydestä) tulee kaupallista voimme kaupallistaa palokunnan myös ja siinä kohtaan kannattaa omistaa tulitikut ja palokunta ja käyttää niitä vuorotellen ja usein ja laittaa verot maksamaan.
Tapauksissa ruokitaan sadismia ns. hyvän avulla. Kuka maksaa väärin perustein sidottua uskomusta ja sen rankkaa hintaa? Kuka elää toisten pilkatut ja häpäistyt elämät uudelleen? Elämä ei yksilöiden osalta mene uusiksi ja pilattu on pilattu kuten jalka joka on katkaistu ja hävitetty ikuisesti poissa. Mikä laki turvaa ihmisoikeuden ns. hyvän väärinkäytöksestä ja virkamiehille valehtelusta tai salassapidon vuotamisesta? Entäs jos taustalla ruokitaankin pikemminkin oppimisen ymmärtämistä, jossa kansalaisten elämä on vaakakupissa? Ryhmät, joille toisten elämä ei merkitse mitään myyvät heidän sieluntuskia uusina ilmiöinä joista saa rahaa?
Anaalihan on ihan hauskaa hyvñnen aika hyv If in a parallel universe Ludwig Wittgenstein and Marshall McLuhan had married, their robot child would have created something like this
Read more: http://www.brainpickings.org/index.php/2010/03/15/marshall-mcluhan-global-village/#ixzz13HL6xyu0
http://www.youtube.com/watch?v=bZRuGGXAxew
Hoida Kemppis-asiasi muualla HG. Tämä paikka ei ole tarkoitettu niiden setvimistä varten.
Kommenttilaatikkooni oli ilmestynyt taas kerran liian paljon roskapostia. - Pitänee kai minunkin ottaa etukäteis-moderointi käyttöön.
mit on tuo sisäinen rehellisyys, oi oivo
Post a Comment