Okei. Minä ryhdyn välimieheksi, jos te kerran ette saa mitään tolkkua erimielisyyksiinne. Yritetään löytää jotain järkeä tähän juupas-eipäs mutuiluun. - Heterot oikealle ja homot vasemmalle. Mars! Sen jälkeen minä alan esittää kysymyksiä, joiden lukumäärä ei ole vakio, koska tarkennuksia tarvitaan aivan varmasti. Vastauksissa on kaksi vaihtoehtoa - kyllä ja ei. Käsi ylös, jos olette samaa mieltä [kyllä], käsi alas, jos olette eri mieltä [ei].
Jos käsiä [myös minun käteni lasketaan aina lopputulokseen, olipa se sitten ylhäällä tai alhaalla] on enemmän pystyssä kuin alhaalla - molemmat - sekä heterot että homot mukaan luettuina, kyllä-vaihtoehto voittaa. Jos taas alhaalla olevia käsiä on enemmän, niin ei-vaihtoehto voittaa. Mikäli ylhäällä ja alhaalla olevien käsien lukumäärä on sama, minun käteni asento ratkaisee - ja siihen on sitten tyytyminen.
Äänestystulos ratkaisee, ja vain minä voin siihen puheenjohtajana vaikuttaa, jolloin mitään kompromisseja ei sallita. Protestoijat erotetaan Jeesus-liikkeestä - ensin puoleksi vuodeksi, toisella kertaa epämääräiseksi ajaksi, mikäli he eivät ole vähääkään muuttaneet kantaansa, kolmannella protestointikerralla lopullisesti - ilman valitusoikeutta.
Rakastakaa toisianne. Muuten voitte tehdä, mitä huvittaa.
1
Pari kommenttia Finnsanityn päreeseen Valtionkirkko vai protestanttinen rakkauden yhteisö.
*
Protestanttinen rakkauden yhteisö - no jo on oxymoron! Onko rakkaus protestia ja vice versa.
Komaan Finnsanity - hippiliike on kuollut jo ajat sitten. Käänny siis buddhalaiseksi horoskooppi-uskovaiseksi ja kestohymy-altruistiksi, jos etsit 'aitoa'[?] rakkauden yhteisöä.
Luther oli neuroottinen, isäkompleksin riivaama nero, jolta puuttui naiskäsitys ja -kuva teologiastaan lähes täydellisesti.
Luther meni von Borankin kanssa naimisiin - ei rakkaudesta vaan jostain epämääräisestä velvollisuudentunteesta - puolivahingossa [tosin miehillä oli tapana siihen aikaan mennä naimisiin naisten kanssa ja vice versa], varsinkaan kun kukaan muu ei kolhoa Katarinaa huolinut.
Martti oli pervo sadomasokisti [sekä koprolaali - ainakin pöytäpuhteittensa perusteella], joka nyt sattui kuitenkin näkemään kristinuskon teologisen perusproblematiikan rehellisemmin ja samalla fanaattisemmin kuin kukaan muu aikalainen.
Arvostan kyllä Lutheria suuresti, vaikken tuosta vain ostakaan hänen sadomasokistista soteriologiaansa.
Lutherin äärimonergistinen ratkaisu: tahdon leikkaaminen erilleen uskosta on hiukan samaa kuin, jos viiltelisi omaa elävää lihaansa partaveitsellä [nautinnollista tuskaa - ihan niinkuin totinen rakkaus aina].
Rakkaus raatelee, lauloi Ismo Alanko - - ainakin luterilaiseen pelastusoppiin sisältyvä Jumalan rakkaus - vai ettekö te anarkisti-siiven hihhulit ole vieläkään ymmärtäneet Lutheria?
Dialektista kriisin teologiaa julistanut Karl Barth sanoi 1963 luettuaan anglikaanisen radikaalipiispa J. A. T. Robisonin rakkauden liberaalia proto-hippi-sanomaa saarnanneen Rehellinen Jumalan edessä: Usein ajattelen, että tämä John Robinsonin ongelma on oikeastaan Karl Barthin ongelma. Mikä minulta on mennyt vikaan, kun tämä on jälleen mahdollista?
R. Räsäsen vastaus Barthin kysymykseen: Sinä kirjoitit liian pitkän ajatusviivan yhteen niistä Kristusta käsittelevistä Kirkollisen dogmatiikan sarjasi osista. Eivät nämä liberaalit jaksa ajatella niin pitkään systemaattisesti. Niiden pitää saada annos ekst - eh rakkautta määrätyn väliajoin, ettei vieroitusoireet iske.
2
Jos pasifisti-hipiksi tulkitun ja emansipaatioon hurahtaneen androgyyni-Jeesuksen liberaali sateenkaari-rakkauden sanoma voittaa Suomen luterilaisessa kirkossa, kirkko tulee hajoamaan kappaleiksi. Kiveä ei jää kiven päälle. Ja hyvä niin.
Jos taas Suurinkvisiittori voittaa, niin hänen järjestystään ja dogmiaan [ihmettä, auktoriteettia ja salaisuutta] kaipaavat saavat elää ääribyrokraattisessa, konservatiivisten huru-ukkojen patriarkaatissa, jolle nauravat naapurin [ruåtsalaiset] aidanseipäätkin. Mutta silloin kirkko pysyy kuin pysyykin pystyssä [joskin yhä enemmän dogmaattis-kirkkopoliittiseen norsunluutorniinsa käpertyneenä].
Joku sanoo nyt, että anarkisti-Kristuksen ja Jesuiitta-Führerin välille on kuin onkin löydettävissä kompromissi? - Minä sen sijaan väitän vanhaa viisautta siteeraten: Älä koskaan luota missiin - olipa hän sitten hetero tai homo, transu tai hermafrodiitti.
Kompromississa on aina kyse kaupallisesta sopimuksesta, jossa jokaiselle annetaan jotain, mutta tavalla, joka jättää kaikki myös hiukan tyytymättömiksi. - Kirkon institutionaalinen hajoaminen saatetaan kyllä välttää, mutta sen opillinen koherenssi jää reikäiseksi kuin pesusieni. - Pyhyyttä kun ei voi jakaa intressien perusteella tipoittain - erikseen ja [melkein] tasan kaikille kuten poliittisten kompromissien kohteita [jo Khalkedonin päätös Jeesuksen kaksiluonto-opista sen opetti: - yhtä aikaa Jumala ja ihminen - luontoja erottamatta tai sekoittamatta].
*
http://finnsanity.blogspot.com/2010/10/kirkko-valtionkirkko-seurakuntavaalit.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Koprolalia
http://en.wikipedia.org/wiki/Coprophilia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Barth
http://en.wikipedia.org/wiki/John_Robinson_(bishop_of_Woolwich)
http://actuspurunen.blogspot.com/2010/10/me-emme-voi-puhua-jumalasta-se-on.html
http://www.ill-legalism.com/areyoustupidtoo.htm
5 comments:
Todettakoon, että tuon ajan saksanjuutalaisiin teologeihin verrattuna Luther oli aikas liberaali. Jos olet ikinä lukenut "Juutalaisista ja heidän valheistaan", niin tuon ajan kontekstissa se kaikki on täysin ymmärrettävää - ja siinä esitetyt syytökset paikkaansapitäviä - vaikka nykypäivänä se olisikin mitä hirvittävintä rasismia.
Mutta ajattele positiivisesti. Suomessakin uskonpuhdistus olisi voitu toteuttaa Jean Calvin'in oppien mukaisesti. Me voisimme olla kalvinisteja tänään sensijaan että olemme luterilaisia. Olisiko se ollut se pienemmän riesan tie?
Kalvinismi on kristinuskon saatanallisin ja dogmaattisesti tekopyhin oppi.
Olen perustellut tämän väitteeni useita kertoja päreissäni. En tee sitä enää tässä yksityiskohtaisemmin.
Eikä selittäminen sitäpaitsi taitaisi nyt edes kannattaa, koska asian tajuamiseen vaaditaan ensin ymmärrystä siitä, mistä monergismissa ja synergismissä lopulta oikein on kysymys.
Mutta kalvinismi ei ainoastaan loogisesti kumoa omaa oppiaan predestinaatiosta - 'menestyneisyys on merkki pelastettujen joukkoon kuulumisesta' - vaan tuhoaa [ja osittain myös paljastaa] tällä tavoin koko kristillisen dogmatiikan perusrakennelmaan sisältyvän psykologisen umpikujan [joka tietysti heijastaa ihmisen todellista emotionaalista kieroutuneisuutta].
Calvin oli lakimies ja lakimiehet ovat tunnetusti saatanasta syntyneitä kasuisteja [kuten juutalaisetkin].
Kalvinistit, juutalaiset ja buddhalaiset ovat tavallaan samaa piilo-pelagiolaista jengiä, sillä perisyntiä ei voi kumota millään tavoin lankeamatta sietämättömään altruismilla maskeerattuun egoismiin.
Aivan.
Lutherin opetuksia ei voi ymmärtää purkamatta niitä ja tuntematta emotionaalisia tuntemuksia (kuten tet ansiokkaasti).
Lutherin opetukset ja tärisevä vimma täytyy nähdä katolisen kirkon (keskeneräisenä) purkamisseremoniana.
Ja se oli helvetillinen työ.
Lutheria on luettava kuten Freudia: kritisoitava Freudin omilla kritereillä ja nähtävä suurmiehen kesken jääneet ajatukset ja nähtävä aikeista avautuvat visiot ja suuntaviitat.
Luther loi oman paradoksinsa: tahdon valinnalla on erottauduttava perinnöstä ja julistetava, että armoa ei saa tahdolla, lahjuksilla ja täydellisyydentavoittelulla.
Tämä on se vaaran kolmiyhteys, jota Luther pakeni, koska oli joutunut sen noidankehään ja lopputuloksena oli vain katolilainen itseinho ja ylpeys.
Usko oli kuitenkin lutherille yksilöllinen valinta, aivan selkeästi. Armon kokemus ja rakkauden vapauttaminen dogmeista oli sitten "Jumalan työta" - tasavertaisesti jokaiselle.
Vallankumouksellisesti.
Aivan hysteeristä siihen aikaan. Mutta Lutherin opetuksista täytyy nyt osata purkaa pois se taistelun eetos, johon Luther oli uhrannut elämänsä.
Luther käytti katolilaista semantiikkaa irtautuakseen katolialisesta semantiikasta. Verstehen Sie?
Ilman paradokseja ei ole teologiaa.
Jatkuva uskonpuhdistus instituutioista.
Kalvinismi on kristinuskon saatanallisin ja dogmaattisesti tekopyhin oppi.
Tästä kai meillä ei liene mitään erimielisyyttä. Kaikkein pahinta siinä on, että kalvinismiin kiinteästi liittyvää kaksinkertaista predestinaatio-oppia on mahdotonta mitenkään kumota Raamatulla; sen kumoamiseen on pakko tukeutua dogmatiikkaan.
Eikä selittäminen sitäpaitsi taitaisi nyt edes kannattaa, koska asian tajuamiseen vaaditaan ensin ymmärrystä siitä, mistä monergismissa ja synergismissä lopulta oikein on kysymys.
Monergismi on lopultakin aivan pelkkää arpapeliä. Ja voidaan perustellusti kysyä, että jos 90%+ ihmisistä joka tapauksessa joutuu Helvettiin, niin eikö tällöin ole paljon parempi olla kokonaan syntymättä kuin syntyä tähän maailmaan - koska riskit ovat niin valtavat?
[Sieltä projektipäällikön matriisista poimittua: Iso riski, iso toteutumistodennäköisyys - älä ryhdy koko hommaan.]
Pelagiuksen kysymykseen mitä mieltä on ylipäänsä tällöin elää nuhteettomasti ja Jumalan käskyjä noudattaen, jos sillä ei kykene mitenkään vaikuttamaan loppusijoituspaikkaansa ei kristinusko ole milloinkaan kyennyt antamaan mitään tyydyttävää vastausta. Judaismi sensijaan on, ja siksi ruukinmatruuna kokee judaismin paljon lähempänä itseään ja mielekkäämpänä kuin kristinuskon.
Mutta kalvinismi ei ainoastaan loogisesti kumoa omaa oppiaan predestinaatiosta - 'menestyneisyys on merkki pelastettujen joukkoon kuulumisesta'
Ei suinkaan. Se vain yksinkertaisesti tekee Jumalasta k*sipäisen m*lkun - ei sen kummempaa. Muistanet, että tuo ei ole Calvinilta, vaan P. Augustinukselta peräisin oleva käsitys. Kadotukseen predestinoidut eivät joudu kadotukseen syntiensä tähden, vaan he tekevät syntiä, koska heidät on jo etukäteen loppusijoitettu Helvettiin. Judaismin puolella tuo tunnetaan nimellä janana.
- vaan tuhoaa [ja osittain myös paljastaa] tällä tavoin koko kristillisen dogmatiikan perusrakennelmaan sisältyvän psykologisen umpikujan
Tämä onkin yksi niistä syistä, miksi ruukinmatruuna ei valinnut kristinuskoa eikä judaismia, vaan buddhalaisuuden. Se on vähimmin älytön.
1
Minulla on hiukan ongelmia kuvansiirron kanssa, joten kaksi valmista pärettä teologiasta [Lutherin soteriologiasta] ja uskonnon [onto-]loogisista sitoumuksista ylipäätään joutuvat odottamaan julkaisemistaan, kunnes tämä cookie-problem on ratkaistu eli poistettu evästystoiminto otettu uudestaan käyttöön.
Olen aikamoinen uuno [en tosiaankaan mikään insinööri] tietokoneen käytön suhteen ja saan syyttää siitä lähinnä omaa passiivisuuttani.
Tiedän kyllä nytkin, mitä pitäisi tehdä [ohjeet on annettu], mutta olen sen verran epävarma teknisen praktiikan suhteen, etten lähde omin nokkineni sörkkimään tietokoneen asetuksia, jos en joskus aiemmin ole joutunut opettelemaan juuri saman toiminnon säätöä.
No - H. osaa neuvoa minua, kunhan ehtii.
2
Olen kyllä ajatellut, pitäisikö minun kirjoittaa pitempiä tekstipäreitäni hiukan tarkemmin ajatuksella [eikä näin nopeasti], ettei tulisi liipaistua ihan yhtä anarkistisesti tyylitellen kuin esimerkiksi tuo edellinen - 'Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä'.
Ajauduin siinä osittain täysin tietoisesti, osittain liian poleemisesti ristiriitoihin omien väittämieni kanssa, ja asiat/ongelmat olisi voinut viilata hiukan selkeämmiksi kuin julkaistussa versiossa.
Toisaalta tiedän, että liika viilailu tekee tekstistä tylsää abstraktia jaarittelua ja toistoa, mikäli ei pidä varaansa.
Olen tosin hyllyttänyt useita päreluonnoksia juuri tästä syystä edes palaamatta enää niiden ääreen vakavasti editointimielessä, mitä voinee pitää jopa tuhlauksena tai ajanhukkana, vaikka ajatus niiden ideoita rustatessa toki harjaantuu.
Post a Comment