October 19, 2010

Me emme voi puhua Jumalasta [se on mahdotonta], mutta meidän täytyy. Tämä on meidän ahdistuksemme, jonka rinnalla kaikki muu on lasten leikkiä [Karl Barth]

Karl Barth
*
Eero Huovinen: Ei on kyllä. Karl Barthin filosofis-teologinen lähtökohta. [Teksti on Per Lindbladin referaatti Huovisen kirjasta - Teologinen aikakauskirja 4/2002]
*
[Karl Barth (1886 - 1968) oli vaikutusvaltainen sveitsiläinen reformistinen teologi. Pastori Barth oli yksi niin sanotun neo-ortodoksisen liikkeen keskeisistä ajattelijoista. Paavi Pius XII mainitsi hänet huomattavimmaksi teologiksi Tuomas Akvinolaisen jälkeen/wiki].
*
Ihminen ja Jumala kuuluvat Huovisen mukaan Karl Barthin dualismissa ontologisesti toisistaan erossa oleviin todellisuuksiin. Ne sulkevat toisensa pois kuin kaksi vastakkaista metafyysistä prinsiippiä. Erossa toisistaan eivät siis ole vain pyhä Jumala ja syntinen ihminen, vaan Jumala ja kaikki inhimillinen. Jumala on äärettömän kaukana kaikesta inhimillisestä.

Barthin dualismin taustalla on hänen käsityksensä ihmisen syntisyydestä. Kaikki luodun piiriin kuuluva on Barthin mukaan juuri luotuisuutensa perusteella erossa Jumalasta. Tätä olemuksellista eroa ei mikään voi sovittaa tai saattaa yhteen, koska ero Jumalasta on osa ihmisen luotuisuutta. Luotu ihminen ei siis Barthin mielestä turmeltunut vasta syntiinlankeemuksessa. Luotu todellisuus on yhtä kuin syntinen todellisuus. Ei mikään, ei edes Kristus tai usko, kirkko tai papit, voi tätä luotua syntisyyttä, eroa, muuksi muuttaa.

Tästä seuraa, ettei Barthin mielestä myöskään pelastushistoriallinen tapahtuma, Kristuksen ihmiseksitulo, voinut tapahtua aktina, jossa jumalallinen ja inhimillinen syvimmin liittyvät toisiinsa: yhtäältä sekoittamatta, mutta toisaalta erottamatta. Barthin mielestä Kristuksen ihmisyyden tarkoituksena oli osoittaa Jumalan ja ihmisen välistä eroa. Kristuksen ihmisyyden piti päättyä, ennen kuin yhteys Jumalaan tuli mahdolliseksi. ----

Ihmisen ja Jumalan välinen ero ei ole Barthin mukaan pelkästään olemuksellinen, vaan myös noeettinen eli ihmisen tiedonkykyä koskeva. Ihminen ei voi omasta todellisuudestaan käsin tuntea Jumalaa eikä tietää hänestä mitään. Jumala ei siis ole ihmisen pelastumista koskevissa kysymyksissä salattu, vieras tai toinen, vaan hän kuuluu kokonaan toiseen maailmaan ja todellisuuteen.

Barthin mukaan luodun todellisuuden piiriin kuuluvilla käsitteillä ei ole mahdollista kuvata Jumalan omaa sanaa tai puhetta. Ilmoitus, usko ja kaikki todella jumalallinen on historiassa vain tyhjiö. Ei ole mitään pohjaa mille asettua, ei mitään järjestystä jota seurata. Ilmoitus ja usko eivät milloinkaan voi tulla osaksi maailmaa eivätkä osaksi inhimillistä todellisuutta. Jumala ei milloinkaan tule maailmaksi, ei milloinkaan tule ihmiseksi. Jos ilmoituksen olemisesta ajassa halutaan puhua, jää jäljelle vain tyhjiön eli ei-olemisen kategoria.

----Barthin subjektiivisena intentiona on osoittaa ilmoituksen sanaa, viitata Johannes Kastajan sormen tavoin kohti Kristusta. Silti, vaikka ihmisen ja Jumalan välinen onttinen kuilu - kuolemanlinja - on ja pysyy, on olemassa myös sen yli osoittava sormi. Huovisen mukaan Barthin ajattelua säätelee ja suuntaa näin ollen selvästi teologinen motiivi: teologin tulee - kaikesta huolimatta - puhua Jumalasta. ----

Barthin kuvailemassa äärettömässä kvalitatiivisessa erossa on Huovisen mukaan kysymys inhimillisen tietämisen kriisistä. Ilmoitus on kaiken inhimillisen kriisi, tuomio ja loppu. Mutta vaikka Jumalan itseilmoitus on Barthin mielestä historialliselta sisällöltään tyhjä, ei tämä tyhjyys kuitenkaan ole mykkä. Ilmoituksen positiivisuus ilmenee siinä, että se osoittaa kaiken inhimillisen mahdottomuuden, kuolemanlinjan olemassaolon luodun ja Jumalan välillä.

Barthin ajattelussa laki ei edellä evankeliumia, vaan ilmoituksen evankeliumi on laissa. ilmoituksen varsinainen tehtävä on siten toimia lakina ja osoittaa kaiken inhimillisen kriisi. Ilmoituksen positiivinen funktio on negatiivisesti osoittaa, ettei jumalasta voida tietää. Yhtäältä ilmoitus on historialliselta olemukseltaan tyhjä, toisaalta ilmoitus on kaiken inhimillisen kriisi ja negaatio. Jeesus on ajan loppu, paradoksi, alkuhistoria, voittaja. Tämän ajatusrakennelman seurauksena Barthin teologiaa on myös usein nimitetty kriisin teologiaksi.----

Toiseena piirteenä Barthin ajattelussa esiintyy Huovisen mukaan aktuaalisuus. Pyhä Henki eli Jumala on Barthin mielestä actus purus, puhdas aktuaalisuus, puhdas tapahtuma, jolla ei ole alkua eikä loppua, ei rajoja, ei aikaa, ei paikkaa. Pyhä Henki ei ole mikään jokin muiden rinnalla, ei mikään asia eikä sen tähden mikään syy. Aktina se on kuin piste, jolla ei ole alaa eikä laajuutta; joka ei ala eikä lopu, vaan joka ainoastaan puhtaasti tapahtuu.

Jumala olemisena supistuu punktualistiseksi, pistemäiseksi tapahtumaksi, jolla ei ole mitään ontologisesti ilmaistavaa ulottuvuutta. Jumalan armokaan ei näin ollen ole onttisesti läsnä ajassa tai historiassa, vaan se toteutuu vain pistemäisinä tapahtumina yhä uudelleen ja uudelleen. Hetkellistä ilmoitusaktia voidaan tämän mukaan vain joko odottaa tai muistella.

Koska myöskään ilmoituksella ei ole ajallista ulottuvuutta pistemäisyytensä vuoksi, sen merkitys on vain osoittava. Ilmoitus ei toisin sanoen sisällä sitä todellisuutta, jonka se ilmoittaa. Se ainoastaan osoittaa ja viittaa siihen jumalalliseen todellisuuteen, joka varsinaisesti on muualla. Jumala ei tule lihaksi edes Kristuksen inkarnaatiossa. Kristuksen ihmisyys on vain vertauskuva tai viittaus, joka osoittaa muualla läsnäolevaan, ikuiseen Jumalaan. Kristuksen tosi ihmisyys on vain tietoa ikuisesta Kristuksesta.

Ilmoituksen lisäksi Barth ajattelee Huovisen mukaan samalla tavoin myös muusta kirkollisesta traditiosta. Kirkollinen traditio ja esimerkiksi uskontunnustukset ovat osa inhimillistä todellisuutta, joka on äärettömän kvalitatiivisen eron päässä Jumalasta. Tradition kohde ja sisältö ovat historiattomassa taivaassa, eivät maanpäällisessä historiassa. ---

Dualistisen ontologian ja aktualistisen ilmoitusteologian lisäksi Huovinen esittelee Barthin varhaisen ajattelun monistista luonnetta. Ilmoituksen paikka ajassa ja historiassa on Barthin mukaan tyhjiö, ja juuri tällaisena tyhjiönä se on viittaus Jumalan ikuiseen todellisuuteen. Myös kaikki inhimillinen on Barthin mukaan tyhjää. Siten kaiken inhimillisen tyhjyydella ja ilmoituksen tyhjiöllä ei viime kädessä ole mitään kvalitatiivista eroa. Kaikki viittaavat pois inhimillisestä. Näin ollen on loogista, että Barthin mukaan kaikki uskonnot, jopa koko historia yleensäkin, on viittaus Jumalaan, vaikka ja nimenomaan koska Jumala on niiden ulkopuolella. Juuri Jumalan ja maailman erottaminen toisistaan osoittaa kaiken olevaisen monistisen ykseyden.----

Barthia on kritisoitu hyvin voimakkaasti. Tosin Barthin asettamat kysymykset sekä hänen tapansa vastata kysymyksiinsä ovat olleet niin laajoja, että varmaankin jokainen vakavasti otettava teologi on kommentoinut jollakin vastaväitteellä Barthin ajatuksia. Samalla teologit ovat lähteneet kehittelemään vaihtoehtoisia tulkintatapoja Barthin ajattelulle. Tällaisia teologeja ovat olleet mm. Moltmann, Jungel, von Balthasar, Tillich ja Bultmann.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eero_Huovinen
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/1106901/5233686
http://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Barth
http://en.wikipedia.org/wiki/Karl_Barth
http://www.theopedia.com/Karl_Barth
http://standingonshoulders.net/2009/09/08/table-talk-with-karl-barth

5 comments:

ninni said...

tässä historian hetkessä nih Jumala tunttu mustaki on äärettömän kaukana kaikesta inhimillisestä. hassutteleva -kenelle on kenelle on.

nää vanhat termit synti ja pelastus vois käsittää vaika futurisesti,mekaanisesti jollain lailla ihmisen kehitykseen. haha. tilanne ei saa olla paha. ihmisen on pidettävä ihmisen puolta. voihan olla että nää termit on jotenkin symbolillisia. yksi ainakin on varmaa että jumala on helvetin syyllinen mitä meihin tulee.

pohja ja järjestys puuttuu. mutta pohja on elämä ja sen hyvyys. joka voisi olla myös järjestystä . .

tykkään sun tavasta kirjoittaa lyhyitä selvästi jäsenneltyjä kappaleita. olen aina tykännyt

mitään kovin puhdasta en tämän hetkisessä jumalassa näe meidän kannaltamme. mutta kyllä Jumala olemisena supistuu punktualistiseksi, pistemäiseksi tapahtumaksi, jolla ei ole mitään ontologisesti ilmaistavaa ulottuvuutta.

Rauno Rasanen said...

Ihan hyvä kommentti, mutta lue ninni tarkemmin - alusta lähtien.

'Eero Huovinen: Ei on kyllä. Karl Barthin filosofis-teologinen lähtökohta. [Per Lindbladin selostus TA 4/2002]'

TA on yhtä kuin 'Teologinen aikakauskirja'.

Tämä ei siis ollut minun tekstini. Toiseksi ylintä linkkiä klikkaamalla se olisi viimeistään selvinnyt.

Sitäpaitsi minä en mielestäni kirjoita kovinkaan usein juuri tällä tavoin erittäin säntillisesti jäsenneltyjä kappaleita. - No - ainakin yritän.

ninni said...

Huovisen kanssa mullaon kaks kertaa menny tikut ristiin - tikut ristiin ? - mutta silllä on kaunis hymy ja yksi hyvä lause jäähyväissaarnassa

jos haluatte tekojanne anteeksi niin nyt on viimmenen tilaisuus

Rauno Rasanen said...

Jos et ninni ole vielä lukenut tuota Huovisen tiivistä ja ytimekästä esittelyä Barthin teologian ajatusjärjestelmällisistä lähtökohdista, niin lue ihmeessä.

Barth on nero - vaikeahko ehkä, myös kiistelty mutta yhtä kaikki briljantti teologinen ajattelija.

Ei ole vähän sanottu paavi Pius XII:sta, että Barth on merkittävin teologi sitten Tuomas Akvinolaisen.

Sillä Tuomashan on teologian historiassa melkein Jumalasta seuraava auktoriteetti ainakin katolilaisille, ja hänet esitellään aina myös filosofian historian opinnoissa keskiajan tunnetuimpana ja vaikutusvaltaisimpana skolastikkona.

Mutta hehheh - Barth asettuu Tuomaan Aristoteleen filosofiasta modifioimaa luonnollista teologiaa [tomismia] vastaan.

Silti jopa katolisen kirkon viralliseen teologiseen linjaan eli tomismiin sitoutunut paavi myöntää Barthin ajattelun syvällisyyden!

Rauno Rasanen said...

Muistakaamme myös, että luonnollisen teologian ohella Barthin toinen peruskritiikin kohde oli liberaaliteologia [luonnollisen teologian reformatorinen muunnos].