Kaunaiset homot keksivät kristinuskon kosto mielessään?

Historiatieteessä nyt uusi löytö. 7-Päivää-lehden teettämä psykomikrohistoriallinen tutkimus on selvittänyt lopullisesti, miksi Augustinuksesta tuli kristitty. Lue, ylläty ja koe väristyksiä!

*

Kirjoitettu kommentiksi Sammalkielen päreeseen Kristinuskon seksuaalinen bias, jossa Sammalkieli kommentoi Finnsanityn kommenttia Mikko Ellilän blogiin.

*

Finnsanity kirjoitti:

Harva fundamentalisti, "Raamattukeskeinen uskovainen", tietää tai edes haluaa ajatella syitä ja asetelmia, miksi kirkon ja kaikkien fundamentalistien perusoppien rustaajat, "kirkkoisät" olivat niin seksuaalikielteisiä - ja ennen kaikkea heteroavioliittokielteisiä.
Syy on hyvin yksinkertainen.
He olivat homoseksuaaleja aikana, jolloin suku pakotti kaikki naimisiin. Jos et mennyt naimisiin, suku hylkäsi sinut ja varsinkin jätti perinnöttömäksi ja ilman virkanimikkeitä.
Naimisiin katkerasti pakotetut tai sukunsa hylkäämät homomiehet huomasivat uuden uskonnon nimeltä jeesus-lahko ja sen maailmanloppuodotukset.
Siitä he kyhäsivät itselleen sopivan ihmiskuvan, opin ja uuden yhteiskuntajärjestyksen kostona vallitsevalle heterohegemonialle: ihmisen täytyi Jeesuksen seuraajina odottaa vain maailmanloppua ja unohtaa, jopa halveksia koko seksuaalisuutta - ja sitä kautta ylistää vain niitä Jeesuksen "seuraajia", jotka kieltäisivät avioliiton ja seksuaalisuutensa.
Katkerat ja sukunsa painostuksesta itsensä kieltämiseen pakotetut homot siis kostivat heteroille seksuaalikielteisen maailmanloppujumalan käsitteen kautta ja vetivät tavallaan heterot aikansa homojen asemaan.
Seksuaalisuuden halveksunta asetettiin lahkoelämän keskipisteeseen "kilvoitteluna" ja se elämän vaikeuttaminen tehtiin Jeesuksen elämää helpottavien eettisten opetusten sijaan.

 *
[Kielimafian tarkennuksia - 4.7]

I

1

Jos Finnsanityn tulkinta otetaan täysin kirjaimellisesti tosissaan, se tietää kristinuskon uskottavuuden ja legitimaation totaalia romahdusta erään yleismaailmallisen moraalikoodiston superinstituutiona - - [ehdoton kirjaimellisuus on tietysti jo itsessään tieteenfilosofisesti absurdia, koska se hajottaa pirstaleiksi kaikki yleistystämisyritykset - myös mikrohistoriassa].

Kristinusko homojen kostona heteroyhteisölle? Tällainen tulkinta menee kuitenkin ja lujaa paitsi antiikin yksittäisen perhedraaman myös aatehistoriallisen scifin puolelle. Uskonnot ja vahvat ideologiat ovat kuitenkin suurempia asioita kuin yksilöt, jotka ovat olleet niitä synnyttämässä. 

Kristinusko ei ole pelkästään ne yksilöt, jotka sitä eniten teologisesti muokkasivat vaan se valtava massa, jonka fantasioihin kristinuskon sanoma syystä tai toisesta enemmän tai vähemmän sopi. Ja jos ei sopinut, 'ajan henki' pani sopimaan eli fantasioitiin lisää ja hiukan eri tavalla.

Homoteologien yhteisöihinsä, vanhempiinsa tai ylipäätään halveksijoihinsa kohdistamat yksityiset ressentimentti-fantasiat muuttuivat [erittäin innovatiivisissa] teologisissa kehittelyissä suureksi ajatushorisontiksi, joka alkoi vähitellen sulautua massojen fenomenologis-rakenneyhtäläisesti vastaaviin mielikuvatarpeisiin koskien elämää ja todellisuutta ylipäätään. Tällä tavoin homo-ressentimentti sai uusia merkityskokemuksellisia ulottuvuuksia sekä massan että yksilöitten mielissä.

Suuri uskonto alkaa lopulta elää omaa elämäänsä riippumatta sen alkuunpanijoitten henkilökohtaisista traumoista. Sitäpaitsi hylkäämisen, syrjäytymisen ja halveksunnan kokemukset ovat tietysti yhtä aikaa sekä yksilöllisiä että yleismaailmallisia. Niinpä se historiallinen tosiasia, että kirkkoisien ja teologien joukossa on oletettavasti ja tilastollisesti ehkä merkittävässäkin määrin ollut naimattomia homoja [naimisissa olevia en laske mukaan], ei sellaisenaan [kirjaimellisesti ja yksistään] ole kristinuskon synnyn psykologiaa ja itseymmärrystä [hermeneutiikkaa] aatehistoriallisesti riittävällä tavalla avaava evidenssi, mitä tulee kristinuskon seksuaalikielteisyyden vaikutteisiin ja lähteisiin.

On opittava sekä kuvittelemaan että ajattelemaan laajemmin ja syvemmin. Pelkkä psykoanalyyttis-psykohistoriallinen reduktio [piilevästi rasistisine teoria-tendensseineen] nimittäin ajautuu nopeasti banaliteetteihin ja triviaalisuuksiin, jotka muuttuvat lopulta siksi, mitä ne alunperinkin ovat olleet - juoruiksi ja anekdooteiksi. Ja mikäs siinä - ovathan juuri juorut ja anekdootit autenttisinta historiaa.

Toistan kuitenkin - jos haluamme ymmärtää historiaa laajemmin ja syvemmin - tässä tapauksessa kristinuskoon sisältyvän seksuaalikielteisen juonteen syitä, ymmärrystämme tuskin merkittävällä tavalla lisää mahdollinen uusi ja häkellyttävä ['7-päivää'-] tieto siitä, että Augustinus olikin insesti-tapaus [onko latinalaisen kristinuskon perustaja siis täti/äiti Monika?!] tai että Tertullianus epäonnekseen kärsi paitsi hillittömän voimakkaasta seksuaalisesta halusta myös liian tiukasta esinahasta, mikä 'oireyhtymä' sai tämän kiistellyn mutta nerokkaan kirkkoisän lopulta pelkäämään vaimonsa vaginaa ja pakenemaan askeettisten montanolaisten luo 'turvaan' [imaginaariseen askeesi-kohtuun; - stop].

2

En ole kovin usein pitänyt Finnsanityn vulgaari-psykoanalyyttisistä tulkinnoista - enkä välttämättä pidä tässäkään luultavasti psykohistorian alaan kuuluvassa tapauksessa, vaikka siitä kyllä löytyykin ilmiselviä totuuden aineksia. - - Lyhyesti ja karkeasti sanottuna vastenmielisyyteni johtuu siitä, että mielestäni Arhi Kuittisen kirjoitusten kaunainen [sic]  tendenssimäisyys on invalidisoinut hänen arvostelukykynsä tai ainakin kapeuttanut sitä huolestuttavassa määrin. Sama pätee mutatis mutandis myös Ironmistressiin. Finnsanity onkin eräänlainen vasemmisto-anarkistien Takkirauta. Pitäkää hyvänänne.

II

1

Tietääksemme Augustinus muttei myöskään Tertullianus [joka oli tulisieluinen retorikko-lakimies ja erittäin teräväpäinen teologi] ei ollut homo, joskin nainen oli hänelle kyllä muussa mielessä melkoinen ongelma. Tertullianus jopa kirjoitti vaimolleen [ja naisille ylipäätään] ohjekirjan avioliitossa ja seurakunnassa elämistä silmälläpitäen - - [haha - Nietzschen kanssa nauramme ääneen Tertullianukselle, joka antaa vaimolleen käyttäytymisohjeita eli mitä säädyllisen kristityn vaimon tulee tietää avioliitosta, elämästä ja seurakunnasta - - ;\].

Mutta Tertullianus oli tosissaan. Hänen mukaansa naimattomuus oli korkein tila ja selibaatti avioliitossa korkein hyve. Naisten piti luopua kultakoruistaan ja kalliista kivistään ja heidän piti myös olla tiukasti hunnutettuja [!?]  Seurakunnassa heidän piti olla aina hiljaa. Miehet hoitivat palvelut. Jne.  Jopa homoteologit taisivat olla vapaamielisempiä kuin tämä nerokas hetero?-tiukkapipo, joka elämänsä loppupuolella erosi [!] kirkosta ja liittyi jo vähitellen hiipumassa olevaan montanolaiseen gnostilais-liikkeeseen.

2

Paavalista emme todellakaan tiedä. Voisi kuitenkin ajatella, että hän oli homo ja tulkita, että se 'piikki', jonka Paavali pari kolme kertaa oli turhaan pyytänyt Jumalaa poistamaan itsestään, oli juuri taipumus homoseksuaalisuuteen. Mutta tämä on vain arvaus, koska Paavali tai tekstin asiayhteys ei paljasta 'piikistä' mitään. 

Paavalin 'nainen vaietkoon seurakunnassa' on kuitenkin irrotettu vääristellysti asiayhteydestään semminkin, kun Paavalin asenne naisiin muualla hänen kirjeissään on aikaansa nähden yllättävän liberaali.

Paavali ei muotoile tässä 'vaikenemiskäskyssä' jotain yleistä kirkko-opillista käyttäytymisohjetta vaan puuttuu erään seurakunnan puhejärjestys- ja ylipäätään kokoontumisongelmiin. Kun joku esim. puhuu kielillä uskonnollisista kokemuksistaan [mikä ei tuohon aikaan ollut harvinaista], niin muut ovat silloin hiljaa eli kuuntelevat ja tällöin Paavali tarkoittaa nimenomaan naisia, jotka ovat olleet häiritsevästi äänessä - [tuttua - - ;\?].

3

Homoja tietty varmasti löytyy alku- eli vanhan kirkon teologiporukasta tilastollisesti merkittävässä määrin [kuten heitä löytyy nykyäänkin esim. ortodoksisen kirkon ja etenkin luostarien piiristä], mutta kristinuskon ambivalenttia juonnetta seksuaalikielteisyyteen ei voi johtaa suoraan tästä tosiseikasta, joka yleistettynä [muutenhan sillä ei olisi todistusvoimaa] tekisi paitsi kaikista kirkkoisistä homoja myös kaikista vanhan kirkon homoista seksuaalikielteisiä eskatologeja [siis elämän vihaajia]. Absurdia.

Kristinuskon antropologiaan ja itseymmärrykseen vaikutti kaksi erilaista kulttuuria: etnis-feminiinen juutalaisuus ja universaali-androgyyninen kreikkalaisuus. Kristinusko on siis aivan liian iso asia ollakseen pelkästään joidenkin yksittäisten 'kostajahomojen' uskonto, vaikka heitäkin sen piiristä kyllä löytyy.

Näin ollen Finnsanityn kommentissaan esittämät psykoanalyyttis-sosiologiset yleistykset ovat mielestäni ressentimenttisen ja yhteiskunnallisilta näkemyksiltään epärealistisen anarkistin demagogiaa, joka viestii enemmän anarkistin omista henkilökohtaisista traumoista kuin kirkkoisien psykopatologiasta.

Mitä viiteryhmää Finnsanity edustaa? Kenen etuja hän on ajamassa? Näihin kysymyksiin haluaisin selventävän vastauksen. Tähän mennessä hänen mentaliteettinsa, perustelunsa ja tulkintansa ovat vaikuttaneet lähinnä vulgaarisia psykoanalyysitulkintoja aseenaan käyttävän fanaatikon itkupotkuraivareilta.

Finnsanity onkin malliesimerkki siitä, mitä psykoanalyysista tulee pakkoneuroottisesta auktoriteetti-kompleksista kärsivän ja syvästi katkeroituneen ihmisen käsittelyssä - käänteistä psykologista rasismia - ei enempää eikä vähempää. Mutta katkeruuden levittäminen ei suinkaan lievennä vaan päinvastoin lisää kostonhimoa ja kaunaa.

*

Valihuomautus

Kemppisen ärsyttävyyteen asti periaatteellista kantaa ottamaton kirjoittelu on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten katkeruus [ja vahvat affektit] hallitaan tarkastelemalla itselle epämiellyttäviä asioita jopa hilpeän asiallisesti, mahdollisimman uskollisena yksittäisille tosiasioille ja 'tosiasioille' [tuo Proustin ihana Madeleine-leivos] joskin ehkä turhan penseästi, itsetietoisesti ja elitistisen etäisesti - [joskus Kemppisen yksittäiset mikro-analyysit esim. musiikista ovat sinänsä miellyttävässä luettavuudessaan kuitenkin tahattoman teennäisiä, miten innokkaasti niissä sitten autenttisen tunteen paloon pyritäänkin].

Oma kirjoitteluni ainakin yrittää pyrkiä tunnistamaan ja myöntämään katkeruutensa ja tällä tavoin ylittämään sen vetämällä katkeruuden joskus täysin överiksi, jolloin kirjoittamiselle energiaansa luovuttanut 'aktiivinen viha-passio' muuttuu parhaimmillaan satiiriksi - - [ja satiirihan on totuuden tavoittelemista totuutta epäilemällä ja pilkkaamalla, mikäli ette tienneet].

4

Mitä Finnsanityn todistelu-logiikkaan muuten tulee, niin paradoksaalista kyllä juuri gnostilaisuuteen päin kallellaan oleva 'androgyyninen' kristillisyys ja ylipäätään hörhö-gnostilaisuus eli Finnsanityn 'oma jengi' oli sitä seksuaalikielteistä porukkaa, jonka vaikutus kristinuskon yksittäisiin seksuaali-moraalikäsityksiin oli [ja on ollut] etenkin kirkkoinstituution alkuaikoina todella kielteinen.

Kirkon pyrkimys rajoittaa seksuaalisuuden yksityiskohtaisimpia ja intiimimpejäkin ilmaisutapoja sai joskus [ainakin näin anakronistisesti tarkasteltuna] yhtä aikaa sekä naurettavia että ärsyttäviä ellei törkeitäkin piirteitä.

Katolinen kirkko esim. kielsi 300-luvulla myös hetero-anaaliyhdynnän paitsi luonnonvastaisena perversiona [seksuaalisena nautintona, joka ei tähtää lisääntymiseen] myös siksi, että sitä olisi väistämättä käytetty ehkäisytarkoituksessa, mikä tietysti sekin oli luonnonvastaista. - - Gnostilaiset homoteologitko tällaisia kieltoja värkkäsivät? Jos värkkäsivät, niin olivatpa jopa homoiksi todella patologisia nipottajia [LOL].

Gnostikkojen materia- ja maailmakielteisyys oli kuitenkin pahimmillaan aidosti perverssiä [ks. kuitenkin II]. Äärimmillään tuo askeettinen tämänpuoleisuuden halveksunta sai [mielestäni väistämättä] gnostikko-ryhmien salaisissimmissa kokoontumisissa orgiastis-ekstaattisia purkautumismuotoja. 

No - ei siinä mitään - purkautua pitää [olen ehdottomasti tätä mieltä], mutta Finnsanity on väärinkäsittäen tulkinnut kristinuskon ja gnostilaisuuden suhteen lähes naurettavuuteen asti yksipuolisesti. Katkerat homot eivät tehneet kristinuskosta seksuaalikielteistä vaan lähinnä platonismi eri suuntauksineen - etenkin uusplatonismi.

Pitää vielä muistuttaa ja korostaa, että askeettisen asenteen juuret löytyvät polyteistisesta, androgyynisestä ja/eli a-subjektiivisesta Aasiasta eikä suinkaan monoteistisesta, tietoisemmin sukupuolittuneesta sekä tahdon ja käskyn sisäistämän ihmisen mentaliteetista, joka ilmaantui  Kaldean kulmilta Välimeren pohjukkaan n. vuonna 1500 e.a.a.

.....

Tämä on kieltämättä mielenkiintoinen aihe, mutta vaatisi analysoiduksi tullakseen huomattavasti enemmän oppineisuutta kuin, mihin minulla on edellytyksiä. Varmaankin joku psykohistorioitsija on sen käsittelyyn jo uskaltautunut.

II

1

Perversiossa seksuaalisen halun varsinainen kohde [mies, nainen] ja tuon kohteen aikaansaama kiihottavuus korvautuu ja siirtyy fantasianomaisesti esim. johonkin alkuperäisen halun kohdetta representoivaan objektiin - vaikkapa kenkään [useimmiten kuvaan]. Kyetäkseen seksuaaliseen laukeamiseen pervertikko tarvitsee 'kengän' ja partnerin tai vain pelkän kengän, mutta pelkkä partneri ei orgasmin saavuttamiseen tarvittavan kiihotuksen aikaansaamiseen hänelle vielä riitä.

Perversio on tämän määritelmän mukaan yksinomaan halun kohteistamisen dynamiikassa tapahtuva libidinaalinen muutos eikä edes mikään neuroosi tai vastaava puhumattakaan sitten paheksuttavasta moraalisesta taipumuksesta - -  ellei siihen sitten varta vasten liitetä moraalisesti paheksuttavaa sanktiota, kuten vielä Freud muistaakseni jossain määrin teki [miten juutalaista].

En kuitenkaan kiellä, etteikö myös freudilais-psykodynaamisen perversio-määritelmän perusoletuksena olisi genitaalinen nautinto heteroseksuaalisen yhdynnän muodossa, jolloin kaikki tästä käytännöstä poikkeava voidaan luokitella automaattisesti myös patologiseksi poikkeamaksi ja siten ei-toivottavaksi, mikä merkitsee, että lisääntymis-biologisesta ideaalista [aikuisten ja ei-lähisukulaisten välisestä heteroyhdynnästä] ja vain siitä saadusta nautinnosta tehdään jopa moraalinen velvollisuus. Siten muut nautinnon muodot muuttuvat kyseisen ideaalin kannalta enemmän tai vähemmän epäonnistuneiksi ja sitä kautta moraalisesti 'arveluttaviksi'.

Tällä tavoin psyko-biologinen ideaali ['normaali terveys'] ja moraalinen ideaali ['normaali käytöstapa'] nivoutuvat kuin huomaamatta toisiinsa.

Väitän, että juuri kuvatunkaltainen biologisen ja moraalisen tason/position huomaamaton ja siten salakava yhdistäminen toimii myös yhtenä kaikkien rasististen perustelujen legitimoijana. Alempirotuisten ja -alempisäätyisten psykobiologiassa ei siis toteudu psykobiologinen ideaali eli normaali terveys, mistä selvänä merkkinä on heidän outo ulkomuotonsa ja oudot käytöstapansa. He ovat väistämättä paitsi biologisesti alempiarvoisia myös moraalisesti perverssejä.

.......

Mutta. Ollaksemme tiukan johdonmukaisia myös pelkät seksuaalifantasiat ilman korvaavaa objektia ['kenkää'] pitäisi tämän logiikan mukaan tulkita perversioiksi. Ja koska kaikilla ihmisillä on ainakin joskus elämänsä aikana ollut seksuaalisia fantasioita [joillakin on niitä päivittäin tai jopa tunneittain], voidaan vaikkapa Augustinuksen fantasia-kritiikkiä esimerkkinä käyttäen luokitella koko ihmislaji perversiiviseksi [ja sitä mieltähän Aku perisynti-opissaan olikin].

2

Fantasiat [ja imaginarisuus ylipäätään] eivät kuitenkaan vielä sellaisenaan merkitse elämän- ja maailmankielteisyyttä, joskin juuri ne ovat ihmisen ihmiseksi tulemisen eli hänen dialektisen tietoisuutensa alkulähtökohta, joka johtaa ihmisen erottautumiseen luonnosta eli vaistojen korvautumiseen vieteillä ja oppimisella. Lopulta vahvimmat ja pysyvimmät imaginaatiot muuttuvat viestinnän ja kertomusten kautta kielellisiksi symboleiksi. Uskonto, filosofia ja tiede syntyvät.

Tietenkin voidaan perustellusti [mutta ei Finnsanityn logiikalla] ajatella, että fantasioista saa alkunsa myös homokirkkoisien lähes hekumallisuuteen asti kohoava maailma-, materia-, ja lihakielteisyyden kristillis-gnostilais-sadomasokistinen versio, jossa korkein nautinto saavutetaan äärimmäisellä askeesilla - toisin sanoen itsekidutuksella.

Totaali seksuaalinen pidättäytyminen ei aluksi estä orgastista laukeamista vaan päinvastoin merkittävästi stimuloi halua ja lisää yhä vain jännitteisemmän halun laukeamisen aiheuttamaa nautintoa, kunnes itsensä kiduttaja viimein saavuttaa aikanaan [?] 'seestyneisyyden' tilan, joka uskonnollisesti herkistyneitten turistien mielestä näkyy jopa suoraan luostari-askeetikon silmistä.

Vilhelm Reich ja muut mentaalis-ideologisesti vinksahtaneet orgoni-teoreetikot ja seksuaali-anarkistit sen sijaan väittävät, että noista pidättättäytyjä-sadomasokistien silmistä näkyy vain hirvittävä viha, autoritaarisuus ja ennakkoluuloisuus, joiden fysiologinen vastine on seksuaalikielteisyyden aikaansaama kehollinen lihaspanssari - kurinpidollisten asenteiden ja fysiologisen jännittyneisyyden välinen vastaavuus. - - Kummallista, että eri ihmiset voivat nähdä saman kohteen niin täysin eri tavalla.

Kummallista on myös, että Finnsanity tulkitsee etenkin gnostilaisuuden niin täysin eri tavalla kuin minä [ja aatehistorioitsijoiden suuri enemmistö], joskin mitäpä tuosta, koska tiedän varmasti olevani oikeassa tässä asiassa, mitä tulee sen suhteuttamiseen ideahistorialliseen mittakaavaan ja teologis-filosofiseen merkityskokonaisuuteen. Se riittää.

*

http://sammalkieli.blogspot.fi/2012/07/kristinuskon-seksuaalieettinen-bias.html

http://finnsanity.blogspot.fi/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Gnostilaisuus

http://en.wikipedia.org/wiki/Augustine_of_Hippo

http://en.wikipedia.org/wiki/Tertullian

http://fi.wikipedia.org/wiki/Augustinus

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tertullianus

http://www.stmonicasodality.org/month_of_april_2009.htm

Gay Zombiet tulevat - oletko valmis?

Simo ja Antero [aiemmin heteroja] lähtivät tarkkailemaan Senaatintorin Gay Pride-kulkuetta, mutta palasivat bileistä täysin muuttuneina miehinä. He olivat kohdanneet Gay Zombien kuten kuvasta näkyy.
*
http://www.youtube.com/watch?v=1ZuK_wYrqp8
Gay Zombie
*
http://naurunappula.com/u/29511?c=1

Heterokirkon copyright Jeesukseen katkolla?

Voit seurata Jeesusta vain, jos sinulla on erinomaiset tiedot teologiassa [ei ole - pitää kai yrittää korottaa arvosanaa].
*
[Kielipuoli-mafia bongasi typo-viruksia, teki lisäyksiä ja paljasti Persujen palvelutalon nimen - klo: 01.30]
*
Tämä teksti lähti alunperin etenemään kommenttina anonyymin kommenttiin edellisessä päreessäni. Hän kirjoitti: Minusta poskettominta tässä jutussa on se että joku tulee, ja väittää, ihan pokkana, että hän on Jumalan Poika?
1
Jeesus ei muistaakseni koskaan sanonut kirjaimellisesti olevansa Jumalan vaan Ihmisen poika. Ehkä hän kuitenkin tarkoitti Ihmisellä Jumalaa :\ [tähän sanontaan löytyy kyllä selitys juutalaisesta kontekstista, jota en kuitenkaan juuri nyt muista].

Kristillisellä Jumalalla ei tarkoiteta mitään personoitua animistista henkeä - esim. pimeydessä jyrisevää vuorenjumalaa Siinailla kuten vielä Mooseksen tarinassa tai oikuttelevia ihmisten omien ominaisuuksien projektioita Kreikan Olympos-vuorella vaan Logoksessa eli Jeesuksessa [ihmisen lankeemuksen eli syntien - siis Jumalasta vieraantuneisuuden tähden] ihmisen ja Jumalan välisen eron välittäjäksi inkarnoitunutta kaikkivaltiaan, maailman luoneen Jumalan Sanaa.

Karl Barthille luotuisuus ja lankeemus tosin ovat sama asia. Tästä seuraa kuitenkin melko rankkoja loogisia ja soteriologisia vaikeuksia Barthin dogmatiikalle, ja niinpä hän onkin epäsuorasti [mutta sinänsä loogisesti] taipuvainen 'kaikki pelastuvat'-opin kannalle, mikä minun mielestäni kuitenkin edustaa pikemminkin itämais-gnostilaista eetosta kuin juutalais-kristillistä 'etno-rasismia' [juutalaiset ovat Jumalan valittu kansa jne.].

Jumalan Sana lähettää ja sisältää Pyhä Hengen, joka antaa meille innostusta, uskoa ja voimaa taistella Jumalan maailman puolesta tässä maailmassa [tästä esim. Augustinuksen Jumalan valtio].

Kristinusko on aina eskatologista [oppia lopun ajoista]. Se kulkee kohti loppua uskovien kokiessa rakastavaa yhteyttä toisiinsa juuri samassa yhteisessä uskossaan Jumalaan, joka on heidät pelastava viimeisellä tuomiolla.

Olennaisinta Suomen luterilaisen kirkon nykysekaannuksessa lienee kuitenkin viime kädessä pelastusopillinen perspektiivi: Ketkä pelastuvat? Mitä on se usko, joka pelastaa?

Toki Jumala kutsuu kaikkia: kaikki ovat Jumalalle otollisia, mutta jos Jumala ei pelasta kaikkia, niin Hänellä [iso kirjain isolle Asialle] täytyy olla siihen syynsä. Tämä jaottelu niihin, jotka pelastuvat ja niihin jotka joutuvat helvettiin on minun mielestäni kaiken länsimaisen rasismin paradigmaattisin teoreettinen lähtökohta.

Jos sen sijaan kaikki pelastuvat, niin miksi kirkkoa ylipäätään silloin edes tarvittaisiin armoa ja anteeksiantamusta välittävänä instituutiona?

Minun mielestäni kirkosta voitaisiin tehdä pelkkä museo, teatteri tai jopa huvipuisto kauhugallerioineen [Jeesus ristillä], mikäli kriteerit ja kannustin Jumalan tahdon mukaiseen hyvään elämään kumottaisiin 'kaikki pelastuvat-oppiin' implikoituvalla antinomismilla.

Mutta jos asetamme liian vahvoja kriteereitä ja ehtoja pelastuksen mahdollisuuden toteutumiseksi, niin emmekö silloin ole vaarassa siirtyä kohti lakiuskonnollisuutta ja siten pelagiolaisuutta [lain noudattaminen velvollisuutena, jonka toteuttaminen luetaan ansioksi], jossa ihminen lopulta itse pelastaa itsensä omilla teoillaan ja ansioillaan [periaatteessa kaikki voivat siis pelastua]. - Pelagiolaisuuskaan ei tarvitsisi kristillistä kirkkoa pelastuksen välittäjäksi.

Kaikki pelastuvat-opissa sen sijaan Origeneen mukaan itse Saatanakin pelastetaan kaikkein viimeisimpänä.- Ota nyt sitten joku tolkku tällaisesta paradoksien ja loogisten kehien ajattelujärjestelmästä.

2
Perimmäiseksi käytännön kysymykseksi pelastukselle otollisia 'ylös kirjattaessa' on kuitenkin noussut se, minkälaista ihmis- avioliittokäsitystä kirkko vaalii perinteenään. Se näyttäisi asettavan rajat kaikki kattavalle lähimmäisenrakkaudelle. Kirkko ei halua siunata pareja, jotka eivät täytä Raamatun avioliitto-instituutio-käsityksen edellytyksiä/ehtoja.

Samalla kirkko kuitenkin lobbaa sitä samaa universaalia. kaikkia koskevaa lähimmäisen rakkauden sanomaa, jota Jeesuksenkin tulkitaan julistaneen Vuorisaarnassaan.

Ongelma piilee toisin sanoen siinä, että saamme [ja meidän pitääkin] rakastaa toisiamme vapaasti ilman ehtoja, mutta ei ole olemassa [eikö?] yhteisöä, joka voisi sallia täysin vapaan - promiskuiteettisen parinmuodostuksen , koska sellainen yhteiskunta on aina vaarassa ajautua hajaannuksen tilaan.

[Pitää muistaa, että myös homosuhteet sallivassa Ateenassa (ei ainoastaan patriarkaalis-heteroseksuaalisessa Jerusalemissa) vallitsi varsin tiukka roolitus sukupuolten ja ylipäätään yhteiskunnallisen edustuksellisuuden suhteen. Kuka tahansa ei voinut mennä naimisiin kenen tahansa kanssa, vaikka avioliitto etenkin Roomassa salli miehelle käytännössä jopa kolme samanaikaista mutta juridisesti erilaisen statuksen omaavaa virallista suhdetta naiseen.]

Vapaamielisimmät [etenkin ideologiset anarkistit] lienevät eri mieltä promiskuiteetin väitetyistä yhteisöllisesti negatiivisista seurauksista [perheen integriteetti murenee ja kasvatusmoraali höltyy], mutta he eivät vakuuta minua, koska en usko ihmisen perimmäiseen hyvyyteen ja spontaaniin kykyyn kasvaa yhteistyöhön muiden kanssa sitä paremmin, mitä vapaampia ovat esim. seksuaalisuhteet.

[Sitäpaitsi juristeilla on enemmän hommia kuin koskaan aiemmin, ja tämä ihmisten lisääntynyt lakikärhämöinti toistensa kanssa on yksi seuraus nimenomaan liberaalien oikeuksien tulvasta. Ihmiset sietävät toisiaan yhä vähemmän, koska heillä on yhä enemmän oikeuksia pitää muut siedettävän välimatkan päässä itsestään. - Esimerkiksi kerjäläiskeskustelua motivoi osaltaan juuri liberalismista kumpuava, omiin oikeuksiin vetoava lakirasismi. Puhe toleranssista on useimmiten pelkkää double-talkia - silmää vinkkaavaa eli muka oikeutettua valehtelemista].

Mikään ei aiheuta niin paljon väkivaltaa, ahneutta, kateutta, kaaosta sekä syrjintää kuin sukupuolinen himo ja rakkaus. Jo pelkästään tämän vuoksi kirkko [uskonto ylipäätään] on ihmisyhteisöjen syntymisen alkuajoista lähtien ottanut tehtäväkseen integroida parit yhteisöön avioliitto-instituution rituaalilla.

Avioliittoon vihkiminen ei siis ole pelkästään kahden ihmisen rakkauden siunaava performaatio vaan heidän virallinen liittämis-seremoniansa yhteisöllisen järjestykseen, jossa perhe on traditionaalisesti ymmärretty heterosuhteessa tapahtuvan lasten hankinnan yksiköksi.

Näin ollen homoparien siunaaminen murentaisi tuota biologisestikin perimmäiseksi ymmärretyn ihmis- ja parikäsityksen perustaa niin radikaalisti, että tällaisen poikkeusluvan hyväksymisen jälkeen seuraava askel pluralistisempiin käytäntöihin olisi jo helpompi ottaa [näinä liberaali-demokraattisina aikoina].

Slippery slide-logiikalla ad absurdum ajautuen voitaisiin lopulta siunata kaikki mahdolliset parinmuodostuksen muunnelmat [ettei vain sorrettaisi vähemmistöjen oikeuksia; ehkäpä eläinparitkin siunataan johonkin liittoon joskus tulevaisuudessa eläinsuojelijoiden vaatimuksesta].

Lopputulos on selvä: kirkko vailla rationaalisesti ja funktionaalisesti selvää käsitystä itsestään, ihmisestä ja yhteiskunnasta ['kunhan hänes on'].

Kuten arvata saattaa, en suhtaudu kovinkaan vapaamielisesti homoparien siunaamiseen, mikäli pidän kiinni edellä kuvatusta logiikasta ja kirkon yhteisöllisen integraation tehtävästä.

Arvoisan lukijan tulee nyt kuitenkin huomata ja tajuta, että homous itsessään on minulle tässä epäolennainen seikka ja ominaisuus. Homoudessa on kyse on vain yhdestä erilaisuus-tekijästä suhteessa enemmistön [muka] samanlaisuuteen.

Tosin Päivi Räsänen pelkää, että liiallisesta sallivuudesta homouden suhteen seuraa androgynistisen ihmiskäsityksen virusmainen leviäminen, ja tässä hän on oikeassa. Ylipäätään liberaali-demokraattinen ihmiskäsitys antaa tilaa myös androgynismille.

Mutta androgynismissä ei minun mielestäni ole mitään uutta. Se on tunnistettu aina jossain muodoissaan uskonnoissa ja taiteessa - etenkin näiden kahden synteesissä. - Muun muassa gnostilaisuus, joka on androgynistinen oppi par excellence, tuntee äärimuodoissaan mitä tiukkapipoisimman askeesin, ekstaasin, sukupuolirasismin, promiskuiteetin, orgiat kuin monet muutkin hetero-poliittisesti korrektista sukupuolisidonnaisuudesta ja mikä tärkeintä - minuudesta irtautumisen rituaalit.

Androgynistinen ihmistyyppi tulee idästä kuten kaikki muutkin länsimaista kulttuuria elävöittäneet, vavahduttaneet ja kavahduttaneet päänsekoitus-käytänteet eli maanpäällistä kärsimystä pakenevat todellisuus-eskapismin muodot.

Vielä kerran: kuka tahansa voi minun puolestani harjoittaa parterinsa kanssa [tai ilman] mitä tahansa seksuaalisuutta, kunhan ei tee sitä partnerinsa tahdon vastaisesti - [mutta jos tekee vastoin tahtoaan, vaikka kokee kuin Bartleby: 'mieluummin en', niin silloin saattaa kyseessä olla oman tahdon lopullinen umpikuja ;\ ; - ks. vielä PS.].

Kirkko-instituution perimmäinen ongelma ei kuitenkaan piile erilaisessa seksuaalisuudessa, joskin se kyllä potentiaalisti sisältyy nimenomaan erilaisesta seksuaalisuudesta implikoituvaan ja siitä seuraavaan androgyyniseen ihmiskäsitykseen, joka nihiloi kristillisen hetero-subjekti-käsityksen. - Mikäli se hyväksyttäisiin avoimesti ja tuosta vain sormea napsauttamalla, se tekisi tyhjäksi ainakin kirkon fundamentaalisimmat hetero-poliittis-opilliset sitoumukset ja lähtökohdat.

Fataalein seuraus tällaisesta hetero-sidonnaisen opin tyhjäksi tekemisestä on tietenkin kirkon hengellisen uskottavuuden ja auktoriteetin kyseenalaistuminen ainakin jääräpäisimpien heterojen mielissä - ja heitä lienee vielä melko paljon.

Toisaalta sellainen kirkko, joka ihan oikeasti ottaa kaikki ihmiset tasavertaisesti kaikissa dogmeissaan ja praktiikoissaan huomioon, ei ole enää se sama kirkko, joka syntyi 300-luvulla rappeutuvan Rooman valtakunnan uudeksi moraaliseksi sementiksi - etten sanoisi teräsbetoniksi kaikessa tiukkapipoisuudessaan: kirkko kielsi aviopareilta jopa anaaliyhdynnän, vaikka sitä olisi harjoitettu vain [vain? - hehheh] ehkäisyn vuoksi.

Onko tällainen uusi, myös anaali-yhdynnän salliva, [pakanallis-kreíkkalaisessa seksuaalisuudessaan perinteisen hetero-juutalaisuuden vastainen] kirkko sitten enää kristillinen kirkko lainkaan - siihen en ota kantaa senkään vuoksi, että en ole uskova kristitty.

Olen edellä yrittänyt hahmottaa nykysekaannuksen lähtökohtia lähinnä kirkon pelastus-opillisista ja parisuhde-instituutioon liittyvistä lähtökohdista käsin, koska ne lopulta määrittävät kirkon hallinnon virallista kantaa ja sen päätöksien sisältöjä.

Homot olkoot minun puolestani vapaasti homoja, siunattakoot homoparit kirkoissa, jos niikseen tulee, hankkikoot he adoptio-lapsia jos niikseen tulee. - Dogmaatikkona kirjoitan tämän myönnytyksen pitkin hampain, mutta populismiin taipuvaisena opportunistina [haha] seuraan toki aikaani ja myyn mahdolliset vanhat periaatteeni välittömästi sille, joka tajoaa minulle lokoisat päivät syytinkivaarina Palvelutalo Nirvanassa, joka on kokoomus-vanhusten luxus-linna.

Menen Nirvanaan mieluusti vitt - eh kiusaamaan omahyväisiä ja elitistiä konservatiivi-mummoja. - Tiedän tosin etukäteen, että tulen ainakin väliaikaisesti saamaan sieltä potkut, ja että minut siirretään karenssiin demarien Lottolaan. -  Mutta koska inhoan massahenkistä lottoamista [pidän sitä vapaaehtoisena verotuksena, mikä tosin ei ole niin paha asia], saan Lottolastakin potkun perseeseen vähäksi aikaa ja joudun aloittamaan pohjalta eli minut siirretään alimman kastin vanhusten terminaali-navettaan. Sen nimi on  osuvasti Manala.

[Kerron näistä paikoista lisää joskus myöhemmin - lähestyväthän eduskuntavaalitkin jo vinhaa vauhtia. Tiesittekö muuten, että Perussuomalaisilla on myös oma  vanhushuoltamonsa. Sen nimi ei ole Soinila vaan Ryhti].

3
Pitäisikö sitten valtio ja kirkko erottaa kokonaan toisistaan, ikäänkuin tämä uusi byrokraattinen järjestys toisi selvitystä myös kirkon kiusalliseen nykytilanteeseen? Mutta ei se tuo. Tällainen radikaali leikkaus ei ratkaise niiden kristittyjen homojen ongelmaa, jotka haluavat kuulua kirkkoon ja saada papeilta myös siunauksen avioliitolleen.

Kirkon ja valtion erottamista ajavat henkilöt puhuvat eri asiasta kuin kristityt homot, ja siksi onkin hiukan ironista, että TV 2:n homoillan jälkeen kirkosta-eroamis-listan nettiin operoinut henkilö kuuului valtiokirkon eikä uskonnon vastustajiin.

[Homoillan toimittajien väitetään suunnitelleen etukäteen vastakkainasettelun tiukkapipoisen Päivi Räsäsen ja maltillis-liberaalien homojen välillä valikoimalla tarkoin keskustelijat. Tätä mieltä oli myös mediatuntija Kaarina Hazard Radio Suomen Pyöreä pöytä keskusteluohjelmassa].

PS.
Sadomasokistisessa seksissäkin masokistinen osapuoli haluaa kärsiä vapaaehtoisesti, koska hän saa orkkunsa juuri kivun aiheuttamasta nautinnosta [tässä mielessä kaikki avioliitot ovat tavallaan sadomasokistisia ja monessakin mielessä; sitäpaitsi intohimon lopputulos täytyy perin kivuliaasti pykätä maailmaan] - ellei sitten psykologisoida, että masokisti kärsii jostain perversiosta, mikä oletus häiritsee yleensä enemmän teorisoivaa ja terapoivaa psykologia kuin masokistia itseään.

Mutta mikä olisikaan sadomasokistisempi ajattelutapa kuin luterilainen pelastusoppi - tuo lamaannuttava tai hysterisoiva kaksoissidos. Ensin Jumala kutsuu meidät kaikki luokseen, sitten hän sanoo, että usko ja tahto pitää leikata irti toisistaan, koska tahto on Saatanasta ajaen ihmiset tällä tavoin mielenhäiriön partaalle [lamaannus tai hysteria]  ;{\]

PPS.
Liberaaliteologian upotus saa vielä vähän aikaa odottaa vuoroaan. Pohdin silloin tarkemmin tähän päreeseen [kuten myös jo Luterilainen kirkko hajaannuksen tilassa-päreeseen] epäsuorasti sisältyvää Dostojevskin kysymystä 'Jeesus vai Suurinkvisiittori?'
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jumalan_valtio
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antinomismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pelagiolaisuus
http://en.wikipedia.org/wiki/Christian_soteriology
http://www.optionc.net/category/humor/page/2/

Rakkaus ei tunne rajoja

Keskittykäämme tänään elokuvaan Brokeback Mountain - TV 1 - klo 22.15.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Brokeback_Mountain
*
http://thisisntsydney.blogspot.com/2008_01_01_archive.html