October 25, 2010

Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä

Matthias Grünewaldin Isenheimin alttaritaulussa Johannes Kastajan sormi osoittaa kuollutta Jeesusta. Johanneksen pään viereen Grünewald on kirjoittanut sanat: Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä. - Jumala ei siis ilmesty maailmassa. Jumalaan voi vain viitata osoittamalla kuollutta Jeesusta: 'Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä'. - Kuollut Jeesus ilmaisee ihmisen ja Jumalan rajaviivan - tangentin, jossa Jumala sivuaa maailmaa samalla kun hän ikuisuutena synkronisen pistemäisesti lävistää ajan ikäänkuin ylhäältä alas.

1
Jos evoluutio toteuttaa jotain periaatteellista funktiota pyrkien siten johonkin päämäärään [oltiinpa tuon päämäärän mielestä ja merkityksestä mitä mieltä tahansa], se toimii tietyn arvon mukaan, sillä toiminta, jolla on perimmäinen suunta ja pyrkimys [lajin yksilöihin sisältyvän geneettisen informaation kopioitumisen varmistaminen uusissa yksilöissä], voidaan luokitella arvoksi itsessään vaikkei välttämättä ihmiselle arvokkaaksi.

Geenin kopioitumispakko on siis luettavissa evoluution perimmäiseksi arvoksi. Tässä asetelmassa arvo ja tosiasia eivät ole ristiriidassa keskenään.

Evoluution asettaminen vastakkain revoluution kanssa puolestaan on hiukan samaa kuin asettaisi rikkaat ja köyhät vastakkain.

Mutta jos tuollainen [rasistinen] vastakkainasettelu on ikäänkuin biologisen todellisuuden funktiivinen arvo ja/tai päämäärä, niin silloin evoluutiota pitää vastustaa, sillä evoluutio ei tajua itseään, mutta ihminen tajuaa, koska on astunut itsereflektiivisyydessään evoluution ulkopuolelle.

On siis asetuttava tätä eriarvoistavaa arvo-tosiasiaa vastaan, ellei halua evoluutio-hybriksen nimissä tunnustautua 'luonnonmukaiseksi' rasistiksi [tahtoipa tuota rasisimia sitten henkilökohtaisesti tai ei].

Jos ihmisen abstrakti ja luova ajattelu olisi jäänyt sille tasolle, mitä Ironmistress edustaa, mitään filosofisia ongelman asetteluja tai ajattelujärjestelmiä ei olisi koskaan syntynyt eikä kukaan pohtisi vakavasti oikeudenmukaisuuttakaan, sillä nämä ihmismielen kognitiiviset ja [myös metatason] abstraktin ajattelun mahdollistavat ominaisuudet ja kyvythän eivät ole evoluution perimmäisiä arvo-tosiasioita, koska evoluutio ei niitä toteutuakseen ja toimiakseen tarvitse.

Toisin sanoen evoluution arvolähtökohta ei tarvitse sitä, joka kysyy, miksi ihmiselle on ollut ilmeistä evolutiivista hyötyä järjestään. Eihän jäniskään kysy, miksi sille on evolutiivista hyötyä talttamaisista etuhampaistaan. Se vain rouskuttaa porkkanaa, niinkuin pitääkin. Käyttöä vartenhan ne talttahampaat sen suussa törröttävät.

Silti evoluutiossa kehittyi laji [joko vahingossa ja/tai evoluution virheenä], jonka edustaja kysyy evoluution ja mikä tärkeintä kysyjän itsensä merkitystä niin osana evoluutiota kuin irrallaan siitä.

Filosofi on jokainen kysyvä yksilö kysymässä kysymisensä mieltä maailmassa, joka ei tarvitse sellaista kysymystä eikä voi vastata siihen [koska tämä kysymys osoittaa maailman ja evoluution ulkopuolelle; - sen vuoksi yhtä aikaa ei-mihinkään ja kysyjään itseensä], merkitsee subjektiivisen tyhjyyden kokemuksen kyvyn alkua [subjekti voi ymmärtää tyhjyytensä vain vieraantumisen, lankeemuksen kautta: kysyvänä, käsitteillä ajattelevana].

Tämä lajin kannalta ilmeinen evolutiivinen etu on [kuten sanottu} samalla myös täysin tarpeeton evoluutiolle.

Geenin sokea kopioitumispakko jo itsessään ajaa lajeja tuhoon samalla, kun uusia kehittyy tilalle [tai ainakin kehittyi], mutta [evoluutiota palvelevan] kysymisensä mieltä kysyvä olio päätyy lopulta myös intellektuaaliseen tuhoon [nihilismiin] - jumalien ja nirvanoiden kanssa tai ilman.

Ihmiskunnan uskontojen ja ajattelujärjestelmien historia on nihilismin historiaa. - Ensin arvaamaton luonto ja olemisen tyhjyys täytettiin lepyteltävillä luonnonhengillä, sitten jumalilla tai nirvanalla, lopulta vain yhdellä Jumalalla tai metafysiikalla [Platonin ideat ja Aristoteleen substanssi]. Tämän jälkeen kaikki nuo illuusiot tuhottiin kriittisellä [anti-]filosofialla ja [luonnon-]tieteellä].

Tässä prosessissa viimeisetkit luonnolliset arvot osoittautuvat lopulta sekä itsetuhoisiksi että substantiaalisesti tyhjiksi [myös subjekti].

Loppuun asti viety metodinen epäily tuhoaa kaiken varmuuden ja viimein jopa oman pätevyytensä, koska se menettää metodisen perustansa, joka rakentuu paradoksaalisesti juuri kumottaville varmuuksille. Kun mitään kumottavaa ei enää ole, ei ole myöskään mitään Humen lakia - vain pelkkä oleminen ja tapahtuminen.

Humen giljotiini kaatuu performatiivis-tyyppiseen ristiriitaan, minkä kaatumisen jälken ilmenee vain fenomenaalinen yksilö [ohimenenevä, subjektiivinen ilmiö] kysymässä ei-mitään ei-mihinkään perustuen ei-missään ei-milloinkaan - pelkkä aktuaalis-punktualistis-solipsistinen piste - välähdys, joka häviää kuin sammuva hehkulamppu hehkulangan katketessa: Jumala ja ihminen yhdessä silmänräpäyksessä - actus purus ikuisuuden Tapahtumana.

Ainoa todellinen [vapaa] olio, joka jäi jäljelle, on siis oman kysymisensä mieltä kysyvä ihminen - katoava, tyhjä olio, jonka traaginen sankaruus on siinä, että hän [ennen tuhoutumistaan] ylitti evoluution deterministisen pakkopaidan sanomalla sille EI!

Sitäpaitsi miksi elämä olisi kuolemaa arvokkaampaa? Mikä on se auktoriteetti, joka vaatii meitä elämään? Mistä se saa legitimaationsa? - Vastaus: ainoastaan meidän kuolemanpelostamme eli heikkoudestamme olla sanomatta elämälle Ei Kiitos! - - Ja silti [huolimatta siitä sanommeko ei tai kyllä] lajimme tulee tuhoamaan itsensä juuri siksi, että toteuttaa evoluutiota - liian hyvin.

Evoluutioon sisältyvä ainoa arvo: sokea kopioitumispakko on kiellettävä. On siis vietävä nihilismi äärimmäisyyksiin. Ihmisen on lopullisesti otettava Jumalan/evoluution paikka, koska hän on noussut sen/niiden yläpuolelle.

Tämä on minun yli-ihmisyyttäni. Se on kykyä sanoa ajalle ja maailmalle EI, jossa intentoituu ikuisuudelle osoitettu KYLLÄ. Se on pyrkimystä ylittää evoluution sokea kopioitumispakko ja asettaa sille rautaiset rajat. Se on tahtoa valtaan par excellence antamalla olemiselle mieli puhtaassa aktissa - Tapahtumassa [barthilais-heideggerilais-badioulais-zizekiläisessä merkityksessä].

2
Jos tämä perimmäinen epäily ja kielto merkitsee osaltaan myös sitä, että ihmiset ajautuvat keskinäisiin antagonismeihin, niin ainakaan he eivät silloin tuudittaudu johonkin kapitalistiseen hyssyttelyyn, jonka etiikka perustuu välinpitämättömään tolenranssiin ja almujen antoon [halveksuntaan ja sääliin] - toisin sanoen itsetyytyväiseen illuusioon oikeudenmukaisuudesta, vaikka todellisuudessa tultaisiinkin silloin vain pönkittämään systeemiä [kapitalistista evoluutiota], joka erittäin ovelasti ylläpitää lakien ja ihmisoikeuksien paperikulisseihin piilotettua julkeaa rasismia sisällöllisellä double-talkilla.

Moraalisesti rehellisempää on siis olla avoimesti ja jopa groteskisti rasisti samalla kuitenkin syntisyytensä tunnustaen piilottamatta mieltä kalvava taipumus halveksimiensa ihmisten rasistis-tyyppiseen arvottamiseen lakien ja oikeuksien epistemologisesti tyhjällä mantralla, joka ei pysty erottamaan sisällöllisesti toisistaan edes altruismia ja egoismia - ei ainakaan sub specie aeternitatis - ikuisuutta silmällä pitäen.

Ja koska näin on - sisällöllisesti oikeudenmukaiseksi koettu oikeus pitää ottaa - jopa väkivalloin, koska sitä ei vapaaehtoisesti anneta - varsinkaan Wall Streetiltä, joka on Friedrich Hayekin seuraajien [Chicagon taloustieteen tyttöjen ja poikien] eli kulttuuristen arvokonservatiivien [mikä konservatismi rakentuu suurella rahalla ostetulle muka-sivistykselle - esim. kalliille taideharrastukselle] mutta markkinavoimien suhteen ultra-liberaalien ja ultra-monetarististen rahafasistien - noitten evoluutio-kapitalismin iljettävimpien vampyyrien pääpeliluola.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Isenheim_Altarpiece
http://www.espoonseurakunnat.fi/leppavaara/arto-vallivirta%3Bjsessionid=0A70535163973AE456906B63458DAD94?p_p_id=33&p_p_lifecycle=0&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-2&p_p_col_count=1&_33_struts_action=%2Fblogs%2Fview&_33_delta=1&_33_keywords=&_33_advancedSearch=false&_33_andOperator=true&_33_cur=5
http://en.wikipedia.org/wiki/Performative_contradiction
http://en.wikipedia.org/wiki/Actus_purus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoisuus
http://herkules.oulu.fi/isbn9514251105/html/x752.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich_von_Hayek

13 comments:

Sammalkieli said...

Entäpäs nämä meemit? Minkä kopioitumisesta puhumme, kun puhumme meemien kopioitumisesta? Ajatus kopioitumisesta kopioituu? Aikamoisia "kulttuurigeenejä"..

Reality Check: Suurin osa organismeista ja lajeistakin on kai jo ehtinyt kuolla. Jos tässä jotain tarkoitusta lähtisi luonnon prosesseista etsimään, niin kai se olisi kuolema: siihen suuntaan tässä kuitenkin ollaan aika varmasti menossa. Miksei tämä olisi aito arvo? Naiivi realisti voisi ainakin olettaa että tämä on paljon aidompi ilmiö kuin tuossa käsittelemäsi darwiniaaninen projektio.

Sammalkieli said...

Taannoinen keskustelu Matruunan blogissa erääseen brittiläiseen nuoreen mieheen liittyen jo osoitti konservatiivien täydellisen kaksinaismoralismin: kysymys ei koskaan ollutkaan "luonnollisesta" 'survival of the fittest' -pelistä, (Kuinka ei muka kymmenen potraa pentua siittänyt kundi todella olisi "fittest"!?), vaan pelkästä vallasta ja vallankäytöstä, jota oikeutetaan yksipuolisesti luetuilla myyteillä.

Ironmistress said...

Mikä on oikeus ja mikä on oikeudenmukaisuus?

Työläiselle kaikki se, minkä työnantaja hyötyy hänen työpanoksestaan miinus työläiselle maksettu lisäarvo on riistoa (exploitation).

Työnantajalle kaikki se, mitä hän joutuu työntekijälle maksamaan halvimman mahdollisen työtarjouksen yli on välistävetoa (rent).

Kumpi käsitys edustaa oikeudenmukaisuutta ja mitä noudatamme? Onko työnantaja työnriistäjä vai syyllistyykö työntekijä rent-seekingiin?

Kas siinäpä pulma.

Ironmistress said...

Jos evoluutio toteuttaa jotain periaatteellista funktiota pyrkien siten johonkin päämäärään [oltiinpa tuon päämäärän mielestä ja merkityksestä mitä mieltä tahansa], se toimii tietyn arvon mukaan,

Ei toimi. Se toimii tiettyjen lainalaisuuksien mukaan. Evoluutiossa sinänsä ei ole mitään päämäärää eikä mitään tarkoitusta. Evoluutio toimii aina tässä ja nyt, ei ikinä tulevaisuutta varten. Evoluutio on täysin arvovapaa prosessi.

sillä toiminta, jolla on perimmäinen suunta ja pyrkimys [lajin yksilöihin sisältyvän geneettisen informaation kopioitumisen varmistaminen uusissa yksilöissä], voidaan luokitella arvoksi itsessään vaikkei välttämättä ihmiselle arvokkaaksi.

"Arvo" on täysin antroposentrinen käsite. Tuo geneettisen informaation kopioituminen ja leviäminen mahdollisimman laajalle on päämäärä itsessään, ei arvo sinänsä.

Geenin kopioitumispakko on siis luettavissa evoluution perimmäiseksi arvoksi. Tässä asetelmassa arvo ja tosiasia eivät ole ristiriidassa keskenään.

Humen giljotiinin mukaan tosiasioista ei voi johtaa arvolauseita. Se ei tarkoita sitä, etteivätkö tosiasia ja arvo voisi olla yhteneviä tai että niillä väistämättä pitäisi olla ristiriita.

Evoluution asettaminen vastakkain revoluution kanssa puolestaan on hiukan samaa kuin asettaisi rikkaat ja köyhät vastakkain.

Ei ole. Se on hiukan samaa kuin jos aseittaisi rakentamisen ja räjäyttämisen vastakkain.

Mutta jos tuollainen [rasistinen] vastakkainasettelu on ikäänkuin biologisen todellisuuden funktiivinen arvo ja/tai päämäärä, niin silloin evoluutiota pitää vastustaa, sillä evoluutio ei tajua itseään, mutta ihminen tajuaa, koska on astunut itsereflektiivisyydessään evoluution ulkopuolelle.

Hyvää tuuria vain. Voit olla satavarma siitä, että hommat kusevat ja lopputulos on vain entistä hullumpi. Evoluution vastustaminen on vähän sama kuin yrittäisi vastustaa vaikkapa tuulta tai termodynamiikan II lakia.

Evoluutio ei ole hyvä eikä paha, ei rasistinen eikä seksistinen asia. Se vain on.

Ironmistress said...

Jos ihmisen abstrakti ja luova ajattelu olisi jäänyt sille tasolle, mitä Ironmistress edustaa, mitään filosofisia ongelman asetteluja tai ajattelujärjestelmiä ei olisi koskaan syntynyt

Kuinka niin?

eikä kukaan pohtisi vakavasti oikeudenmukaisuuttakaan,

Justice is but whining of the weak.

Ateistisessa maailmassa kysymys "oikeudesta" on pelkkää lässynläätä. Sitä ei voi olla olemassa ilman metafyysistä, ihmisen tuolla puolen olevaa arvoabsoluuttia. Olet muistaaksemme tunnustautunut ateistiksi. Sinulle tällöin sellaisen käsitteen kuin "oikeus" pitäisi olla tällöin pelkkä tulkinnanvarainen asia ja sopimuskysymys - ei mikään absoluutti.

Ainoa oikeus mitä ateistisessa maailmassa on olemassa on vahvemman oikeus. Revi siitä.

sillä nämä ihmismielen kognitiiviset ja [myös metatason] abstraktin ajattelun mahdollistavat ominaisuudet ja kyvythän eivät ole evoluution perimmäisiä arvo-tosiasioita, koska evoluutio ei niitä toteutuakseen ja toimiakseen tarvitse.

Ei tarvitse, mutta ne antavat suuremman vapausasteen (ja etulyöntiaseman olemassaolotaistelussa) niille, joilla ne on niihin verrattuna, joilta ne puuttuvat.

Toisin sanoen evoluution arvolähtökohta ei tarvitse sitä, joka kysyy, miksi ihmiselle on ollut ilmeistä evolutiivista hyötyä järjestään.

Katso, kuka keikkuu ravintoketjun huipulla ja kuka on se apeksisaalistaja. Mieti sen jälkeen, mitä evolutiivista hyötyä ihmiselle on ollut järjestään.

Eihän jäniskään kysy, miksi sille on evolutiivista hyötyä talttamaisista etuhampaistaan. Se vain rouskuttaa porkkanaa, niinkuin pitääkin.

Talttahampaat soveltuvat kaikkein parhaimmin porkkanan rouskuttamiseen. Paljon paremmin kuin omamme. Jänis kykenee hyödyntämään ihmistä paljon paremmin kasvisruoan. Vastaavasti huuhkaja kykenee hyödyntämään jäniksen paljon ihmistä paremmin. Ihminen on äärimmäisen hyvä kompromissi tästä välistä.

Jos eläinkunnan olympialaisissa ihmisen pitäisi pärjätä jossain lajissa, se olisi kestävyysjuoksu. Ihminen on kaikista eläimistä kaikkein paras kestävyysjuoksija, ja se kykenee juoksemaan kaikki itseään nopeammat eläimet näännyksiin. Ihminen on fyysisesti heikko eikä kovin nopea, mutta se on pahuksen sitkeä otus. Tämä(kin) on evolutiivinen etu.

Ironmistress said...

Geenin sokea kopioitumispakko jo itsessään ajaa lajeja tuhoon samalla, kun uusia kehittyy tilalle [tai ainakin kehittyi], mutta [evoluutiota palvelevan] kysymisensä mieltä kysyvä olio päätyy lopulta myös intellektuaaliseen tuhoon [nihilismiin] - jumalien ja nirvanoiden kanssa tai ilman.

Elämä on kovaa ja sitten sinä kuolet.

Arvaapa, miksi ruukinmatruuna sanoo, että hän on katsonut kuiluun ja että kuilu on katsonut myös häneen?

Tässä prosessissa viimeisetkit luonnolliset arvot osoittautuvat lopulta sekä itsetuhoisiksi että substantiaalisesti tyhjiksi [myös subjekti].

Voi voi. Amicus Plato...

Kun mitään kumottavaa ei enää ole, ei ole myöskään mitään Humen lakia - vain pelkkä oleminen ja tapahtuminen.

Entä sitten?

Humen giljotiini kaatuu performatiivis-tyyppiseen ristiriitaan, minkä kaatumisen jälken ilmenee vain fenomenaalinen yksilö [ohimenenevä, subjektiivinen ilmiö] kysymässä ei-mitään ei-mihinkään perustuen ei-missään ei-milloinkaan - pelkkä aktuaalis-punktualistis-solipsistinen piste - välähdys, joka häviää kuin sammuva hehkulamppu hehkulangan katketessa: Jumala ja ihminen yhdessä silmänräpäyksessä - actus purus ikuisuuden Tapahtumana.

Miten se siihen kaatuisi? Se vain on.

Ainoa todellinen [vapaa] olio, joka jäi jäljelle, on siis oman kysymisensä mieltä kysyvä ihminen - katoava, tyhjä olio, jonka traaginen sankaruus on siinä, että hän [ennen tuhoutumistaan] ylitti evoluution deterministisen pakkopaidan sanomalla sille EI!

Voithan aina yrittää. Se yritys on aivan yhtä tuhoontuomittu kuin Sisyfoksen yritys kiven vierittämiseen - tai taistelulaiva Yamaton viimeinen matka. Eikä ateistisessa maailmassa ole mitään instanssia, joka osoittaisi tälle traagiselle, täysin hyödyttömälle ja itsetuhoiselle pyrkimykselle minkäänlaista empatiaa.

Ironmistress said...

Sitäpaitsi miksi elämä olisi kuolemaa arvokkaampaa?

Siinä on kysymys, johon yksikään ateistinen filosofia tai oppijärjestelmä ei kykene antamaan mitään vastausta. Tämän kysymyksen korollaari on jos elämä on pelkkää kärsimystä ja epätyydyttävyyttä, eikä mitään toivoa paremmasta ole, niin eikö tällöin itsemurha ole ainoa looginen ratkaisu? Eikö tällöin järkevintä ja mielekkäintä ole ottaa riittävän iso tussari ja pamauttaa aivonsa jonnekin Alfa Centauriin, niin kärsimys loppuu kertalaukauksella.

Mikä on se auktoriteetti, joka vaatii meitä elämään? Mistä se saa legitimaationsa? - Vastaus: ainoastaan meidän kuolemanpelostamme eli heikkoudestamme olla sanomatta elämälle Ei Kiitos!

Päädyt siis siihen johtopäätökseen, että itsemurha ei suinkaan ole pelkurin ratkaisu, vaan itsemurha on todella rohkean ihmisen ratkaisu. Eläminen ja kärsiminen on helppoa; sensijaan maailman perimmäisimmän pelon - kuolemanpelon - voittaminen ja itsemurhan tekeminen vaatii hirvittävän määrän rohkeutta ja päättäväisyyttä.

- - Ja silti [huolimatta siitä sanommeko ei tai kyllä] lajimme tulee tuhoamaan itsensä juuri siksi, että toteuttaa evoluutiota - liian hyvin.

Ehkä, mutta toisaalta myös ehkä ei. Mutta kuka tai mikä siitä välittää? Eikö tällöin mielekkäintä ole pyrkiä tästä maailmasta kaikin keinoin pois?

Evoluutioon sisältyvä ainoa arvo: sokea kopioitumispakko on kiellettävä. On siis vietävä nihilismi äärimmäisyyksiin. Ihmisen on lopullisesti otettava Jumalan/evoluution paikka, koska hän on noussut sen/niiden yläpuolelle.

Tätä on kokeiltu aika useaan otteeseen. Lopputulos on ollut vain entistä pahempi snafu - ojasta allikkoon. Ihminen ei ole Jumala. Ihminen on Cthulhu. Omilleen jätettynä ihminen kykenee saamaan vain pahaa aikaan.

Ironmistress said...

Jos tämä perimmäinen epäily ja kielto merkitsee osaltaan myös sitä, että ihmiset ajautuvat keskinäisiin antagonismeihin, niin ainakaan he eivät silloin tuudittaudu johonkin kapitalistiseen hyssyttelyyn,

Niin. Kumpi nyt on pienemmän riesan tie: kapitalistinen hyssyttely vaiko avoin pang-pang-sota, jossa ihmisiä ihan oikeasti kuolee ja silpoutuu?

jonka etiikka perustuu välinpitämättömään tolenranssiin ja almujen antoon [halveksuntaan ja sääliin] - toisin sanoen itsetyytyväiseen illuusioon oikeudenmukaisuudesta, vaikka todellisuudessa tultaisiinkin silloin vain pönkittämään systeemiä [kapitalistista evoluutiota], joka erittäin ovelasti ylläpitää lakien ja ihmisoikeuksien paperikulisseihin piilotettua julkeaa rasismia sisällöllisellä double-talkilla.

Määrittele "rasismi".

Ja koska näin on - sisällöllisesti oikeudenmukaiseksi koettu oikeus pitää ottaa - jopa väkivalloin, koska sitä ei vapaaehtoisesti anneta -

Määrittele "oikeus".

Orjanomistajalle orjuus on oikeutta. Työntekijälle palkan ja työnantajan saaman hyödyn välinen raha on riistoa. Työnantajalle maksetun palkan ja minimipalkan välinen raha on välistävetoa. Kuka määrää oikeuden ja miten? Panu Höglund kirjoittaa, että raiskaajan penis on oikeuden miekka. Onko?

varsinkaan Wall Streetiltä, joka on Friedrich Hayekin seuraajien [Chicagon taloustieteen tyttöjen ja poikien] eli kulttuuristen arvokonservatiivien [mikä konservatismi rakentuu suurella rahalla ostetulle muka-sivistykselle - esim. kalliille taideharrastukselle] mutta markkinavoimien suhteen ultra-liberaalien ja ultra-monetarististen rahafasistien - noitten evoluutio-kapitalismin iljettävimpien vampyyrien pääpeliluola.

Jälleen se kysymys: mikä on pienimmän riesan tie? Oletettavasti pidät kuitenkin noita "ultra-liberaaleja ja ultra-monetarististisia rahafasisteja" (oksimoronivaroitus!) pienemmän riesan tienä ja vähemmän pahana asiana kuin mitä tahansa fyysiseen väkivaltaan perustuvaa sortojärjestelmää.

Muista, että kunnon ateistina et voi juutaa Jumalaa avuksesi.

Rauno Rasanen said...

Kommentti Ironmistressin ensimmäiseen kommenttiin.

1
OK matruuna. Asian voi redusoida noinkin, mutta pelkästään tuo ei ole minun lähtökohtani, sillä jos koko systeemi [rahan ansaitseminen] perustuu viime kädessä eri intressipiirien vedätysyrityksiin, niin silloin se systeemi on paska - ja mikä pahimnta - silloin myös sen taustalla vaikuttavat motiivit ovat paskoja [ahneus].

Me voimme ja meidän pitää yrittää muuttaa tällaista systeemiä oikeudenmukaisemmaksi, mutta emme kaataa sitä totaalisti. Sillä mitäpä kaataminen hyödyttäisi, jos ihminen on niin typerä kuin, minkä olemme historiasta oppineet [kovin paljon enempää emme sieltä juuri opikaan - paitsi, että ihminen on ollut myös nerokas ja luova].

Ihminen tekee samat virheet kaikkialla ja kaikissa järjestelmissä - eri konsteilla vain. Joissain järjestelmissä tapetaan vainoharhaisen diktaattorin käskystä, joissain taas ihmiset riistävät ja tuhoavat toisiaan vapaammassa yhteiskunnassa lakiin vedoten [ökykapitalistit].

Ylipäätään vapausoikeuksista seuraa myös kasvava rikollisuus ja eriarvoisuuskiistojen lisääntyminen, mikä elättää juristien lisääntyvää vampyyriparvea, mikä taas merkitsee paradoksaalisesti sitä, että juuri demokraattisesta liberalismista tulee kaikkein legalistisin yhteiskunta [jossa eriarvoisuus ja jopa rasismi kukoistaa laillisten oikeuksien välisten riitojen muodossa], vaikka demokratian ja vapausoikeuksien piti ymmärtääkseni mahdollistaa juuri päinvastainen yhteiskuntamalli!

Mutta jos arvot ja siten laki eivät perustu enää kuin muodolliseen ja muutettavissa olevaan ['liikenne'-]sääntöön, joka saa auktoriteettinsa vain rangaistuksen pelosta, niin se ei ole enää mikään arvo lainkaan vaan keisari ilman vaatteita. Sitä voidaan totella, jos parhaaksi nähdään, mutta sitä ei kunnioiteta.

Meidät voidaan pakottaa tottelemaan mutta ei rakastamaan arvoja tai toisten oikeuksia. Ja jo heti tästä hetkestä lähtien [totteleminen ilman legitimoidun arvon/oikeuden spontaania tunnustamista] auktoriteetti [arvo, laki, toisten oikeus] on menettänyt uskottavuutensa tottelevan ihmisen mielessä.

Tästä on melkoisen pitkä matka buddhalaisten lempeyteen - - johon en siihenkään usko - olenhan itsekin paha - mutta tunnustan pahuuteni avoimesti [koska se on eräs älyn briljantin toiminnan ehto] - toisin kuin ilmeisesti matruuna ja muut buddhalaiset.

Luther ymmärsi asian aivan oikein: järki on paholaisen suurin huora!

2
Silti en oikeastaan ole poliittinen vaan moraalinen vallankumouksellinen [miten nämä kaksi sitten lopulta eroavatkin toisistaan].

Oikeudenmukaisuutta on kuitenkin erittäin vaikea sovittaa universaalisti mihinkään aatteeseen - ei edes Habermasin loputtomaan diskurssi-jaaritteluun, joka pyrkii intressi-kompromissien [strateginen lähtökohta] sijasta yleiseen kommunikatiiviseen konsensukseen [joka on kielelliseen diskurssiin siirretty metafyysis-idealistinen oletus/usko - ikäänkuin Jumala].

Konsensusta ei kuitenkaan tavoiteta kuin idealistien siloisissa haavekuvissa [Habermas onkin piilo-idealisti eikä suinkaan materialisti, vaikka itse toista väittää].

Jäljelle jää yksittäisten intressiryhmien keskinäinen kilpailu - sota, jolle ei loppua näy.

Rauno Rasanen said...

Kiitos vain kommenteistasi matruuna. Et tuonut esiin mitään uutta, joten kiitos riittää jo.

Uskosi evoluutioon on minun mielestäni filosofisesti typerää ja katteetonta. Et lopultakaan tiedä, etkä voi tietää, mistä puhut.

En aio perustella tätä mitenkään, koska se ei auta. Et ymmärrä kuitenkaan.

Et ymmärrä lainkaan lähtökohtaani kysymisen kysymisen mielestä, vaikka se jos mikä on zeniläisen koanin perusmalli.

Jäljelle jäävä kysymisensä nihiloinut kysyjä [koska ei ole mitään, mitä kysyä] on subjekti eli ei-mikään kysyvänä.

*
Samaa vanhaa huttua sinulta ilman todella syvällisen älyn pilkahdusta. Keität sitä masuuni-mönjääsi jopa noissa kommenteissasikin.

Olen jo aiemmin sanonut, että kommentaattoreissani on kaksi ääripäätä: HG:n lähes psykoottinen sekoilu ja sinun lähes pakkoneuroottisen monotoninen mekanistisuutesi.

Kumpikin on rasittavaa luettavaa, joskin sinun älysi ja tietosi sentään kommunikoivat hiukan paremmin.

HG sen sijaan on solipsisti eli yksinään puhelija jos kuka [sellainen lähtökohta on kyllä otollinen kirjalliselle ja filosofisellekin pohdinnalle, mutta HG:lla ei riitä ajatuksen koherenssi eikä ymmärtämisen ulottuvuus].

Kiitos vielä kerran RM. Enää en siis kuitenkaan jaksa tuhlata paukkujani sinuun.

Minulla parempaakin tekemistä kuin väitellä jonkun fakki-idiootti-luonnontieteilijän kanssa siitä, tarvitseeko evoluutio ihmisen itsereflektiivistä järkeä [siinä muodossa kuin sen esitän] vai onko kyseessä evoluutioon sisältyvä virhe.

Vastaus on, että ei tarvitse, eli kyseessä on virhe, ellei sitten ollut tarkoitus, että ihmisestä tulee evoluution 'Jumala'.

Mutta tätäkään väitettä me emme voi tietenkään todistaa. Me vain höpisemme omiamme, ja jos joku väittää löytäneensä tietoa, hän on tehnyt todistekielipelissään kategorisen virheen.

Ironmistress said...

OK matruuna. Asian voi redusoida noinkin, mutta pelkästään tuo ei ole minun lähtökohtani, sillä jos koko systeemi [rahan ansaitseminen] perustuu viime kädessä eri intressipiirien vedätysyrityksiin, niin silloin se systeemi on paska - ja mikä pahimnta - silloin myös sen taustalla vaikuttavat motiivit ovat paskoja [ahneus].

Juuri niin. Ja p*skamaisinta koko jutussa on se, että sitä on mahdotonta edes yrittää saada yhtään paremmaksi. Muistanet sen Ginsbergin teoreeman:

1) Et voi voittaa.
2) Et voi päästä omillesi.
3) Et voi edes luopua leikistä.

Ja siitähän tässäkin on kyse.

Me voimme ja meidän pitää yrittää muuttaa tällaista systeemiä oikeudenmukaisemmaksi, mutta emme kaataa sitä totaalisti. Sillä mitäpä kaataminen hyödyttäisi, jos ihminen on niin typerä kuin

Siinäpä se. Nyt ymmärtänet varmaan sen henkisen, sosiaalisen ja taloudellisen konkurssitilan, jossa ruukinmatruuna kerran oli ja jossa hän katsoi kuiluun ja kuilu häneen. [Muistanet, että ruukinmatruuna voi olla fakki-idiootti mutta hän ei ole tyhmä.]

Mitä siinä voi tehdä, kun hiukan yli parikymppisenä tajuaa koko maailman typeryyden, turhuuden, älyttömyyden, hulluuden - ja sen, ettei tätä p*skapalloa voi saada mitenkään paremmaksi eikä täältä edes pääse pois? Loogisin vastaus on etsiä toivoa yliluonnollisesta.

Ylipäätään vapausoikeuksista seuraa myös kasvava rikollisuus ja eriarvoisuuskiistojen lisääntyminen,

Ja jos vapausoikeuksia ei ole, eletään hirvittävässä diktatuurissa, sorrossa ja tyranniassa, jossa kenenkään henki ei ole minkään arvoinen. Fair dinkum.

Mutta jos arvot ja siten laki eivät perustu enää kuin muodolliseen ja muutettavissa olevaan ['liikenne'-]sääntöön, joka saa auktoriteettinsa vain rangaistuksen pelosta, niin se ei ole enää mikään arvo lainkaan vaan keisari ilman vaatteita. Sitä voidaan totella, jos parhaaksi nähdään, mutta sitä ei kunnioiteta.

Rangaistuksen pelko on äärimmäisen vahva motivaattori silloin, jos pyritään saamaan ihmisiä olemaan tekemättä asiaa X. Jos sillä taas pyritään heidät saamaan tekemään asia Y, se on hyvin huono motivaattori.

Meidät voidaan pakottaa tottelemaan mutta ei rakastamaan arvoja tai toisten oikeuksia. Ja jo heti tästä hetkestä lähtien [totteleminen ilman legitimoidun arvon/oikeuden spontaania tunnustamista] auktoriteetti [arvo, laki, toisten oikeus] on menettänyt uskottavuutensa tottelevan ihmisen mielessä.

Mutta ikävä kyllä Singaporen malli toimii. Se, haluaisimmeko me asua Singaporessa, onkin sitten oma kysymyksensä.

Tästä on melkoisen pitkä matka buddhalaisten lempeyteen - - johon en siihenkään usko - olenhan itsekin paha - mutta tunnustan pahuuteni avoimesti [koska se on eräs älyn briljantin toiminnan ehto] - toisin kuin ilmeisesti matruuna ja muut buddhalaiset.

Siinäpä juuri se. Se, että tajuaa ne neljä jaloa totuutta ja tiedostaa itsekin olevansa paha - mahdollistaa täältä poispääsyn ja sen, että ylipäänsä voi tehdä asialle jotain. Me ihmiset olemme p*skiaiskuorrutteisia p*skiaisia p*skiaistäytteellä. Ainoa mielekäs tapa toimia on silloin yrittää päästä täältä pois ja jättää lopun maailmaa hautumaan omaan liemeensä.

Ironmistress said...

Luther ymmärsi asian aivan oikein: järki on paholaisen suurin huora!

Suurinpiirtein noin.

Silti en oikeastaan ole poliittinen vaan moraalinen vallankumouksellinen [miten nämä kaksi sitten lopulta eroavatkin toisistaan].

Mitä mieltä on olla vallankumouksellinen jos sillä ei pääse yhtään mihinkään?

Jäljelle jää yksittäisten intressiryhmien keskinäinen kilpailu - sota, jolle ei loppua näy.

Ymmärrätkö nyt, miksi eskapismi on tässä hulluuden täyttämässä läpeensä hullussa maailmassa se kaikkein mielekkäin toimintatapa?

AntiPlaton said...

Rautarouva,

"Mitä siinä voi tehdä, kun hiukan yli parikymppisenä tajuaa koko maailman typeryyden, turhuuden, älyttömyyden, hulluuden - ja sen, ettei tätä p*skapalloa voi saada mitenkään paremmaksi eikä täältä edes pääse pois? Loogisin vastaus on etsiä toivoa yliluonnollisesta."

Joo, vähän sama homma itselläni. Mutta, vai että 'loogisin'? Missä mielessä? Jälkeenpäin 'ulkopuolisena' järkeilynä loogisin, vai istuitko alas tuon tajuamisen jälkeen, ja mietit, että mikähän nyt olisi loogisinta?

Jos jälkimmäinen, niin kehtaan väittää, että fuskaat nyt tai silloin. Kyse ei todellakaan ole logiikasta. Jos sanoisit 'pakko', niin en väittäisi vastaan.

"Mitä mieltä on olla vallankumouksellinen jos sillä ei pääse yhtään mihinkään?"

Mitä järkeä omistaa auto, jos sillä ei pääse yhtään mihinkään?