*
Kommentti Ironmistressin kommenttiin edellisessä päreessäni.
[Kielimafian lisäyksiä ja tarkennuksia - viimeksi klo: 17.30]
1
Minä en Ironmistress keskustele sinun lauseittesi vaan sinun intentioittesi tasolla. Ja niitä sinä et joko ymmärrä tai tunni/usta.
Siitä on kysymys - olkoonkin, että otan jälleen riskin liioitella. Tämä riski ei kuitenkaan ole mitään sen hämäyksen rinnalla, jota sinä harrastat vetoamalla jatkuvasti esim. johonkin hemmetin Humen lakiin [valheelliseen tautologiaan] kuin mantraan.
Minulle on kivenkova tosiasia, että sinä ihan oikeasti olet rasisti, mutta se väite ei nyt tarvitse perusteluja, koska argumentaatiopeli ei vakuuta tässä asiassa enää ketään - koska siitä on tullut pelkkää retorista väistelyä - jopa metodisesti muka pätevien loogisten väittämien tasolla - koska se on ajautunut tautologiseen kehään.
Sillä - mitä ihmisten asenteisiin tulee, niin tosiasioitten ja faktojen ero on kaikkea muuta kuin selvä. Käytännössä tuo ero on asia, joka neuvotellaan ja josta äänestetään.
Voisin tietysti mennä pitemmälle Humen lain upottamisessa ja todeta, että myös subjektin ja objektin ero on neuvoteltavissa oleva asia. - Muista Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen kantilaiset implikaatiot: havainnoitsijan vaikutus havaintoon/havaittavaan.
Se, että pystymme havaitsemaan/mittaamaan yhden ja saman[aikaisen] havainnon äärimmillään vain joko aaltoliikkeenä tai hiukkasena, emmekä kumpaakin yhtäaikaisesti, ajaa meidät ontologisen problematiikan keskeiseen dilemmaan. Onko tässä epätarkkuudessa kysymys itse todellisuuteen sisältyvästä ominaisuudesta, jota ei edes pysty tavoittamaan, koska se itsessään on eräänlainen 'halkeama' todellisuuden ytimessä, vai onko kyse meidän tietokykymme kapasiteetin rajoittuneisuudesta, mikä taas merkitsee, että todellisuus olemisena todella saattaisi vielä olla jotain tiedettävää ja jopa ymmärrettävää?
Tässä tilanteessa on järkevintä jättää ontologia avoimeksi. Ei siksi, että me emme tiedä vielä tarpeeksi vaan siksi, että me emme tiedä edes sitä ettemme tiedä ettemme tiedä tarpeeksi - eli emme tiedä voimmeko tietää ettemme voi tietää [mikä tietysti merkitsisi, että tietäisimme jne. - - haha].
2
Mitä kausaliteettiin tulee, niin ilmiöiden keskinäisistä suhteista voidaan kyllä löytää kaikenlaisia säännönmukaisuuksia ja korrelaatioita [kuka/mikä muuten keksi metodisen kriteerin [siis arvon!], jolla todennäköisyys korotetaan tiedoksi; sellaiset kriteerit eivät nimittäin ilmene välittömässä luonnossa/havainnossa], mutta kausaliteetti jää aina pelkäksi todennäköisyydeksi. Aina.
Arvot itävät todennäköisyyksien loputtomassa hämäryydessä, joka on tosiasioiden perimmäinen luonne. Siten Humen lain todellisuudelle vieras skeptinen käsite-empirismi on kuin käärme, joka syö oman häntänsä kadoten olemattomiin praktisena mahdottomuutena.
Naturalistinen empirismi sen sijaan pelaa matematiikalla. Ja kas - huomatkaa, miten ovelia nuo maagikot ovat. He antoivat tyhjälle symbolin 0, äärettömälle II…II ja oppivat myös vakioimaan funktion f(X). Ilman kyseisiä perusmerkkejä matemaattiset naturalistit olisivat pelkkiä näprääjiä, mutta nollan ja äärettömän [ääretön on nollan serkku] keksimisen jälkeen taivas aukeni näille noidille ja he pystyvätkin nykyään todistamaan numeroilla ihan mitä vain - siis ihan mitä vain! Numeroista on tullut heille lopullisesti elävää [henki-]todellisuutta [tosin kaikki matemaatikot ovat aina olleet jonkun asteen lukumystikoita].
3
Harva pohdinta on ajatuksellisesti niin hämärää ja siten niin turhauttavaa kuin keskustelu karman laista. Se on hyvin samankaltaista kuin, jos yrittäisi ymmärtää, miten Spinoza voi samaistaa subjektin olemassaolon ja vapauden todellisuutta/-dessa vallitsevan determinismin kanssa.
Spinoza nimittäin väittää [kuten väittävät myös karmalla tautologisia taikojaan tekevät], että mitä rationaalisemmin ihminen tajuaa todellisuuden deterministisyyden, sitä vapaampi hän on.
Hehheh. - - Jopa Kant, jonka mielestä myös ja nimenomaan järki on moraalilain tottelemisen perusta, kunhan se vain on vapaa, varmasti hätkähti Spinozan väitettä deterministisen rationaalisuuden ja ei-vapaan vapauden limittymisestä toisiinsa.
Kantin käsitys järjestä on kuitenkin kategorisesti toinen kuin Spinozan uusplatonismin rationalistinen luonnontiede-mystiikka.
Kant ei upota suhteellista vapautta todellisuuden determiniteettiin, jossa tuo vapaus sitten jollain liki maagisella tavalla muuttuu subjektiksi ehdottoman tiukasti vallitsevien luonnonlakien ehdollistamana [mikä on täysin käsittämätöntä!]. - Toisin sanoen spinozalainen, aktiivinen conatus (tahto) ja determinismin ehdoilla tautologisesti toimiva looginen järki yhtyvät rationaalisessa päättelyssä vapaana subjektina [edelleen täysin käsittämätöntä!].
Sen sijaan Kant lähtee ajatuksesta, jonka mukaan vapaus [strukturaalisesti ymmärrettynä deterministisen kausaliteetin 'ylimääränä', joka konstituoi subjektin; vrt. Lacanin objekti a] itse asettaa [inkorporoi] itsensä ja rajansa - ikäänkuin jälkikäteen, taaksepäin katsoen - psykofyysisenä rationaliteettina - erkaantuen siten väistämättä luonnon deterministisestä mykkyydestä itserefleksiivisen tietoisuuden muodossa [vrt. Hegel ja Minervan pöllö [itsereflektiivinen tieto], joka lähtee lentoon vasta pimeän tullen - kun 'kaikki' on ikäänkuin jo tapahtunut].
Spinozalla [kuten buddhalaisilla ja luonnontieteilijöillä] sekoittuvat imaginaarinen [jokin, johon voi samaistua] ja reaalinen [mykkä, tyhjä mutta energeettinen todellisuus]. - Mutta [maaginen] itseidentiteetti ei voi olla ihmiselle mahdollista kuin fantasioissa/fantasiana.
Kant sen sijaan ottaa radikaalin askeleen, joka erkaannuttaa hänet lopullisesti taikauskoisista toiveista, joiden mukaan todellisuus [tai itseidentiteetti] olisi tavoitettavissa sellaisenaan [totaliteettina, oliona sinsänsä] positiivisen havainnon [tai ylipäätään samaistuvan ajattelun] kautta.
Kantilla korostuu symbolisen [kieli reaalisen negatiivisesti/ vieraantuneesti paljastavana merkkinä] ja reaalisen välinen suhde, mikä merkitsee, että todellisuus an sich voi todellisimmillaan ilmetä vain eräänlaisina oikosulkuina - välähdyksinä [syntymä, kuolema, orgasmi. käsittämättömät merkityselämykset jne.], jotka eivät hahmotu vielä/enää kielellis-symbolisella eivätkä myöskään imaginaarisella tasolla.
Tämä katkos puolestaan merkitsee, että Kant ei myöskään lankea siihen Spinozan ja ylipäätään itämaisen ajattelun animistiseen loveen [johon esim. reduktionistinen luonnontiede lankeaa], jonka mukaan meillä voisi olla tietoa reaalisesta - siis Olemisesta ja/tai Ei-olemisesta, Jumalasta tai vastaavista Toiseuksista.
Lacan ja Zizek ovat oikeassa: mitään reaalista Big Other'ia ei ole kuin keinotekoisena lakina/auktoriteettina ja/tai kuvitteellisena samaistumisena ties miten höyrypäisiin fantasioihin - myös tieteellisiin.
Symboliselle reaaliselle rakentuva uskonnollisuus [Suuren Toisen/Isän palvonta] on luonteeltaan patriarkaalis-maskuliinista [auktoriteetti, hierarkia, erot ja käsitteellinen 'pakkoneuroottisuus' korostuvat], kun taas imaginaaris-reaalinen uskonnollisuus [Suureen Toiseen/Äitiin samaistuminen/sulautuminen] on androgyynis-feminiinistä [massahenkinen/populistinen, 'muodikas' empatia, tolerantti mutta sisällöllisesti tyhjä liberaalisuus ja sekavat, yhä avoimemmin seksuaalis-sävytteiset vapaus-fantasiat nousevat hysteerisesti pintaan].
4
Tosiasioista ei todellakaan voi johtaa arvoja, koska tosiasioita ontologisessa mielessä on täysin mahdotonta hahmottaa muuten kuin käsitteellisinä abstraktioina - reaalisen vieraantuneina artefaktoina! Niitä ei siis voi edes olla olemassa kuin eräänlaisina ajattelun ja kokemisen oikosulkuina - - paitsi tietenkin matemaatikkojen maagisessa metameta[jne.]-maailmassa - - ;\.
*
Revi tällä kertaa tästä Ironmistress, joskin lienee parempi, ettet kommentoi tekstiä, koska se menee taatusti niin paljon yli alkeellisen filosofian tajusi, etten ehkä edes siedä lukea vastaustasi.
PS.
1900-luvun suurimman teologin, Karl Barthin, filosofis-teologiset [dialektiset] lähtökohdat ovat kantilais-platonisia ja mielestäni mutatis mutandis samantyyppisiä kuin Jacques Lacanilla [jonka ajattelusta löytyy myös hegeliläisiä aineksia].
Itse asiassa Barthin teologian dualistis-monistinen peruslähtökohta muistuttaa varsin paljon Hegelin dialektista perusratkaisua, jonka mukaan voimme olla tietoisia Absoluutista [totaliteetti, todellisuus, Jumala] vain negaation kautta [aistittavan/havainnon samanaikaisesti epäsuora ja täydentyvä tiedostuminen käsitteellisessä kumoutumisessaan] - olkoonkin, että Barthin oma mielipide Hegelistä oli ambivalentti.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Jacques_Lacan
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0h&oq=slavoj+ziz&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=slavoj+zizek
http://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Barth
http://en.wikipedia.org/wiki/Karl_Barth
http://takkirauta.blogspot.com/
http://www.encyclopedia.com/topic/Karl_Barth.aspx
7 comments:
eiv't arvot mitenk''n h'm'ri' ole kun niit' kattoo
Minä en Ironmistress keskustele sinun lauseittesi vaan sinun intentioittesi tasolla. Ja niitä sinä et joko ymmärrä tai tunni/usta.
Siitä on kysymys - olkoonkin, että otan jälleen riskin liioitella. Tämä riski ei kuitenkaan ole mitään sen hämäyksen rinnalla, jota sinä harrastat vetoamalla jatkuvasti esim. johonkin hemmetin Humen lakiin [valheelliseen tautologiaan] kuin mantraan.
Onko sisälukutaidossasi vai ymmärryksessäsi jotain vikaa?
Humen giljotiini on sanasta sanaan totta: ought cannot be derived from is. Siitä, miten asiat ovat, ei voida päätellä miten niiden tulisi olla. Tosiasioista ei voi johtaa arvolauseita. Tosiasioiden sanominen ääneen ei ole moraalinen kannanotto mihinkään suuntaan.
Jos ruukinmatruuna sanoo ääneen, että joidenkin ihmisryhmien ÄO on todistettavasti alhaisempi kuin toisten, se ei ole moraalinen kannanotto mihinkään suuntaan. Se vain on. Sen jälkeen voidaan miettiä, että mistä se johtuu ja mitä asialle voitaisiin tehdä. Se ei ole oikeutus millekään syrjinnälle. Mutta aivan yhtä lailla se, ettei mielestäsi asiaa saa todeta ääneen, on rasismia. Se on sensuuria.
Voisin tietysti mennä pitemmälle Humen lain upottamisessa ja todeta, että myös subjektin ja objektin ero on neuvoteltavissa oleva asia. - Muista Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen kantilaiset implikaatiot: havainnoitsijan vaikutus havaintoon/havaittavaan.
Älä viitsi. Tiedät varsin hyvin, ettei Heisenbergin epätarkkuusperiaate päde makromaailmassa. Se pätee vain hiukkasfysiikassa, jossa etäisyydet ovat nanometriluokkaa ja massat mitataan elektronivoltteina.
Onko sinulla omia ajatuksia lainkaan, vaan tyydytkö name-droppingiin?
Et ymmärtänyt pointtiani, kuten arvelinkin ja varoittelin, vaan veivaat yhä vain samoja vanhoja kaavojasi.
Tosiasiat ovat neuvoteltavissa olevia konventioita - ja siten jo valmiiksi potentiaalisia arvoja ainakin yhteiskunnallisten asenteidemme suhteen.
ÄO riippuu paljon enemmän suotuisista ympäristötekijöistä - siis opetuksellisista ja kulttuurisista mahdollisuuksista sekä valmiuksista, kuin olet ikinä valmis myöntämään.
ÄO-tutkimukset ovat metodisessa suppea-alaisuudessaan täysin riittämättömiä priorisoimaan ihmisiä yleisesti suhteessa toisiinsa toiminnallisten resurssien suhteen.
Ja toisaalta - mikäli pelkästään ÄO-erojen perusteella alettaisiin tehdä systemaattista seulontaa ja valintaa, joka tähtää ryhmähierarkioiden synnyttämiseen yhteiskuntapoliittisesti, niin sellainen käytäntö ei nimenomaan ole mitään muuta kuin biovallan [Foucault] synnyttämää, hallinnollisesti luokittelevaa diskriminointia eli tiettyjen, hyvin spesifien ominaisuuksien 'rajatieteellisen' määrittelyn, tilastotieteen ja juridiikan kaapuun naamioitunutta rasismia.
Kärjistetymmin ja toisin sanoen: poliittisena ohjelmana meritokraattinen uusliberalismi [esim. Nozick] johtaa ihan oikeasti käytännön rasismiin.
*
Etkö lainkaan pysty oivaltamaan, mistä minä filosofisesti puhun? - Ontologinen problematisointini meni näköjään ohi kuin olisin epäonnekseni käyttänyt jotain täysin vierasta kieltä siellä, missä kukaan ei sitä ymmärrä.
Kyse on käsitteellisen kokonaiskuvan luomisen mahdollisuudesta todellisuuden suhteen - ajattelun ja ymmärtämisen mahdollisuudesta ja rajoista epätarkkuusperiaatteesta implikoituvan parallaksin suhteen.
Filosofisesti [loogis-ontologisesti] ei ole mitään merkitystä sillä, missä epätarkkuusperiaate käytännössä toimii ja missä ei, koska se joka tapauksessa edustaa fysikaalisten kokeitten [etenkin niiden metodisen problematiikan tasolla (muistanet myös Heisenbergia vastaan esitetyn ERP-paradoksin, jonka Bohr kumosi)] jotakuinkin viimeistä sanaa sen suhteen, missä havaitsemiskykymme äärimmäinen raja ja rajoittuneisuus on tullut vastaan.
Sitäpaitsi filosofit ovat kiinnostuneet vain äärimmäisestä - eivät niinkään todennäköisestä.
*
Eiköhän tämä meidän kommunikaatiomme ole nyt loppu taas kerran. Pysy sinä omassa blogissasi toistamassa omaa mantraasi. Minä toistan omaani täällä.
En ole kiinnostunut keskustelemaan tai edes neuvottelemaan kanssasi. Elämme kahdessa itseymmärryksen ja itserefleksion tasolla täysin erilaisessa maailmassa. Eivätkä ne maailmat kohtaa kuin siinä murtumassa, joka ne erottaa.
Mutta tätäkään sinä et ymmärrä, koska vedät omaa natsilinjaasi, joka vaatii aina olla fakki-idioottisesti oikeassa vailla mitään oletusta tosiasiaväittämiin sisältyvästä perspektiivi-differentaatiosta tai edes -parallaksista.
Ruukinmatruunan kaltaiset tuhatvuotta tietoa pyörittäneet ihmiset pitävät muita sukupolveja kaapattuina omaan henkiseen kuplaansa ja se on se
ahdistava tila, jota ihmiset vaistoavat mutta siirtävät sen vihan suoraan polittisiin päättäjiin, äitiin, omaan vaimoon tietysti jne eli tunne ahdistuksesta johtuu tiedosta, joka on rakentamassa ampiaisen pesän eli kovan kuoren, joka ei pian murru ja siinä rupeamme pörräämään, vihaisesti enemmän ja enemmän kuten Sapfo sen tajusi - mutta minkä sinä teet tietoa ei voi päättää ettei sitä käytetä koska heille se on tapa elää: kuristavat oikeaoppisuudellaan.
Siksi maapallo tuntuu pyöreältä, en usko että on sitä enkä usko, että tietoisuuskaan on ihan sitä miksi se on muodostumassa: ihminen ei siis lisää aivokapasitettia vaikka sitä haluaisi koska tieto on edessä - kuten Platon sanoi, olisi ollut pakko edetä yksi jalka edellä ja sitten toinen perässä - nyt etenevät meidän päämme yläpuolella kun me (sinä) löydät uusia tärkeitä rajapintoja he ottavat sen haltuun ja pakkaavat sitä entistäkin kovaa sementtiä vielä kovemmaksi ja siksi jokainen rimpputtelu lisää tuskaamme. Tästä varmasti alkoi kapitalismi lopulta eli hellurei vaan senkin sonta-
maapallo koska sitä ei voi suostua siihenkään, että on toisten panttivanki. Tämä on siis aina jollain lailla niin väärin mutta olen itse tullut siihen, että voin avata emansipatiota, olla läsnä, yrittää tukea jos voisin itse jaksaa jne ja ymmärtää miten nuo ihmiset toimivat, joilla on tuhansia vuorsia ns. etumatkaa. Näin voimme sanoa, että kiinalaisetkin tulevat olemaan maapallon joko pealastus tai raskas tappio. Katsotaan voivatko murtaa mm intialaisten ja juutalaisten keksimää tieto-intelligentiaa joka on sama kuin kapselointitaito.
Tosiasiat ovat neuvoteltavissa olevia konventioita - ja siten jo valmiiksi potentiaalisia arvoja ainakin yhteiskunnallisten asenteidemme suhteen.
Tervetuloa vain tänne terästehtaalle.
Jos tosiasiat ovat neuvoteltavissaolevia konventioita, niin kokeillaan pystytkö neuvottelemaan valkohehkuisen teräksen kanssa siitä, miten sitä tulee käsitellä. Onnea yrityksellesi.
Meillä on täällä prosessiteollisuudessa niin vaikeat ja erityisesti hengenvaaralliset prosessit ja työvaiheet, että niiden kanssa ei lähdetä neuvottelemaan että onko vaikkapa vuoto jäähdytysvesivaipassa vaarallista vai ei. Ne tosiasiat otetaan faktoina ja sellaisenaan ja toimenpiteet myös laaditaan niiden mukaan.
Tai teepä ihan lyhyt neuvottelu gravitaation kanssa. Ota tiiliskivi, nosta se vyötärön korkeudelle ja pudota. Katso, saatko neuvoteltua sen leijumaan siinä ilmassa vai huudatko kymmenesosasekunnin päästä tuskasta kun tiiliskivi putoaa varpaillesi.
Siinä perusasiat tosiasioista ja niiden neuvoteltavuudesta.
ÄO riippuu paljon enemmän suotuisista ympäristötekijöistä - siis opetuksellisista ja kulttuurisista mahdollisuuksista sekä valmiuksista, kuin olet ikinä valmis myöntämään.
Älykkyystutkimuksen tämänhetkinen paradigma on, että älykkyydestä noin 60-80% on perittyä ja 20-40% opittua. Jos olet eri mieltä asiasta, niin linkkaapa viitteitä.
ÄO-tutkimukset ovat metodisessa suppea-alaisuudessaan täysin riittämättömiä priorisoimaan ihmisiä yleisesti suhteessa toisiinsa toiminnallisten resurssien suhteen.
Jälleen, jos olet eri mieltä älykkyystutkijoiden kanssa asiasta, niin linkkaapa viitteitä.
Ja toisaalta - mikäli pelkästään ÄO-erojen perusteella alettaisiin tehdä systemaattista seulontaa ja valintaa, joka tähtää ryhmähierarkioiden synnyttämiseen yhteiskuntapoliittisesti,
Onneksi näin ei tehdä. Sillä jos tehtäisiin, tällöin rikottaisiin Humen giljotiinia vastaan - muodostettaisiin tosiasioista (ÄO) arvolauseita (korkeampi ÄO on parempi kuin alhaisempi ÄO, siispä suosikaamme korkeaa ÄO:ta)
niin sellainen käytäntö ei nimenomaan ole mitään muuta kuin biovallan [Foucault] synnyttämää, hallinnollisesti luokittelevaa diskriminointia
Onneksi näin ei tehdä. Ja hyvä niin. Ruukinmatruuna nimittäin ei kannata hierarkioiden muodostamista ÄO:n pohjalta.
Kärjistetymmin ja toisin sanoen: poliittisena ohjelmana meritokraattinen uusliberalismi [esim. Nozick] johtaa ihan oikeasti käytännön rasismiin.
Ehkäpä uusliberalismi (= parhaimmalla mahdollisella tavalla toimiva talousjärjestelmä) ei olekaan reaalimaailmassa se optimaalisin vaihtoehto, vaan mieluummin tulisi katsoa keynesiläisyyttä (= vähimmin huonosti toimiva talousjärjestelmä) sillä reaalimaailmassa vahinkojen estäminen on tärkeämpää kuin tulosten saavuttaminen. Jo pelkästään siitä syystä, että olemme kuolevaisia.
Kummallinen tämä Ironmistress. Hänessä ei ole luovuutta, eikä huumorintajua. Hän vain selittää asioita jotka ovat yhtä ymmärrettäviä kuin yhdentekeviäkin. Ei mitään omaa, höh?
Post a Comment