November 19, 2008

Totuus, mytologia ja diversiteetti

Kommentti HG:n kommenttiin päreessään Tuleva diktaattori tai narsisti?
I
HG kirjoitti
Diversitetti on (montako kertaa pitää sanoa?) kaiken oppimisen ehto. Mutta persoonallisuuspsykologit ovat hullaantuneet samankaltaisuuteen (ja samat persoonat viihtyvät yhdessä -> pelottomat hakevat pelottomia, pelkäävät pelkääviä).
*
RR
Eikö psykologia noin yleisesti ottaen ole tieteenä yhdistymässä pitkälti keinoälytutkimukseen ja biologiaan - siis geeniteknologiaan? Kaikki muu psykologisointi - kuten persoonallisuuspsykologia - lienee saamassa lopullisesti mytologian leiman(?)

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen niinkuin olen tietoisuuden dialektiikan (ontologisen eron) pohdinnoissani osoittanut.

Uutta mytologiaa synnytetään sitä mukaa kuin vanhaa syrjäytetään. Kas kun tiede EI lähesty totuutta, vaikkakin se toki lähestyy diversiteettiä - kaiken loputonta monimuotoistumista, vaikkakin informaationkäsittely on aina jäljessä ja tulee jatkuvasti jäämään hieman jälkeen jatkuvasti lisääntyvän informaatiomäärän suhteen. Laskennallinen kapasiteettimme ei pysy universumin laajenemisen perässä (totesi mm. Kari Enqvist).

Tiede pystyy kyllä rakentamaan uusia 'mytologioita' - siis teorioita, ja niitä se kutsuu sitten totuudeksi jonkin aikaa.

Totuus ja myytti muistuttavat toisiaan liikaa ollakseen lopullisesti erotettavissa. Tarkoitan, että totuudella on perimmältään sama semanttinen funktio kuin myytillä. Se antaa meille käyttökelpoisen selityksen eräisiin käytännön ongelmiimme.

Mutta siinä missä myytti antoi selvityksen myös elämänongelmiimme, siinä totuudella tieteenä ei ole mitään sanomista. Mutta tämä asiaintila - kaikesta arvo-objektivismistaan, deskriptiivisyydestään ja metodisesta neutraaliudestaan huolimatta tai itse asiassa juuri niiden takia - on se kasvualusta, missä tieteen totuuden mytologia itää. Ikäänkuin näkymättömästi ja sanattomasti.

Joko totuus on pelkkä tautologia eli toisto siitä, mitä maailma on (siis lopulta ei-mitään ja/tai kaikkea mahdollista) tai siihen implikoituu myyttinen merkitysulottuvuus, jota ei tunnusteta, mutta jota jatkuvasti yhä silti tutkimukselliseen esiymmärrykseen implisiittisesti sisältyvänä etsitään, koska tyhjyys ei lopulta selitä mitään vaan pikemminkin hajottaa totuuden lopullisesti saavuttamattomaksi ulottuvuudeksi tai useitten ulottuvuuksien ihmisjärjelle käsittämättömäksi synkronistiseksi sarjaksi totuuden muuttuessa siten pelkäksi tyhjäksi sanaksi muiden referenssiltään kontingenttien sanojen loputtomassa joukossa.

Tämä käsitys totuuden semanttisesta tyhjyydestä perustuu havainnon saavuttamattomuuteen (ontologinen ero, tietoisuuden dialektiikka) mutta myös itse havainnon ja sanan välisen suhteen ilmaisemattomuuteen (sekä semantiikan äärideterministinen että ääri-indeterministinen luonne sopivat tähän malliin nimen ja objektin 'tavoittamattomasta'suhteesta).

Kumpikin ovat tietysti kantoja, joita ei ole pakko hyväksyä filosofisesti, kuten ei mitään muitakaan filosofisesti äärimmäisiä/perimmäisiä konstellaatioehdotuksia. Mutta filosofisen argumentaation kannalta ne ovat ohittamattomia. Emme ymmärrä todellisuuden hahmottamisen luonnetta ja vaikeutta, ellemme käy läpi eri ontologis-tietoteoreettisia mallinnusvaihtoehtoja.

Tiede on orja, joka tuottaa meille informaatiota, jonka merkityksen me sitten päätämme tiedeyhteisöissä teoreettisten mallinnusten uskottavuudesta kiistellessämme. Ja siinä kiistassa 'pelkät faktat' ovat vain yksi tekijä, joihin voimme vedota. Tiede ei ratkaise touuden ongelmaa. Se vain antaa meille käyttöön välineet (metodit ja mittalaitteet) ja välineitten avulla saadut tulokset.

Loppu on enemmän tai vähemmän antropomorfista hapuilua soveltavan teknologian praktisen utiliteetin preferensseistä/prioriteeteista kiisteltäessä.

II
En siis kiellä diversiteetin tilastollis-loogista totuutta - päinvastoin, mutta toisaalta en myöskään usko, että ihminen voisi elää ilman sellaista yhteistä nimittäjää, identiteettiä (tai miksi sitä nyt substanssiontologian jälkeen kutsuttaisiinkaan), joka kokoaisi todellisuuden ikäänkuin - vaikka vain väliaikaisesti - 'yhden ja saman' alaisuuteen.

Tällainen (hypoteettinen) sitoumus on tavallaan mytologista laatua, mutta jokainen tiede elää siitä, jottei hajoaisi vailla tutkimusalansa kiintopistettä jo alkumetreillä alkutekijöihinsä.

Hieman vain toisaalta jopa huvittaa, että tutkimuksen lopussa tuota hypoteesia ei 'muisteta' heittää pois. Ja tällä tavoin totuus sitten on ja perimmältään myös pysyy aina mytologisena totuutena.

Truthlikeness-teoreetikko olisi näin ollen ei-mytologinen vasta silloin, kun hän luopuu totuuden määritelmästään samaan tapaan kuin Wittgenstein potkaisi Tractatuksen lopussa ne kuuluisat (luultavasti Empedokleen) tikapuut altaan.

Mutta silloin hän tulisi samalla kumonneeksi itsensä - tai ainakin osoittaneeksi päättelynsä olevan pikemminkin metafysiikkaa kuin logiikkaa, koskapa ei pysty eliminoimaan totuuden tai ylipäätään käyttämiensä 'tikapuiden' - siis aksiomaattisten ja metodisten sitoumustensa - vaikutusta saavuttamaansa lopputulokseen.

Tai kyllä hän sen tietysti pystyy tekemään, mutta joko - kuten Wittgenstein - tunnustaen päätelmiensä olevan mielettömiä tai hyväksymällä niiden metafyysisyyden kuten truthlikeness-teoreetikko (Niiniluoto kyllä myöntää tämän seikan.)
*
Näin ollen diversiteetti ja totuus eivät 'mahdu' samaan yhtälöön, koska ne kuuluvat eri ontologisiin kategorioihin tai eri semanttisiin rekistereihin.

Totuus on aina metafyysinen käsite, diversiteetti sen sijaan tilastollinen ja looginen.

15 comments:

Homo Garrulus said...
This comment has been removed by the author.
ninni said...

Minusa tahan kirjoitukseen
on piilotettu pelko etta tiede saattaisi loytaa
totuud

Homo Garrulus said...

Totuus on siinä, että ainoa asia joka jää päähän tai geeneihin on tavat; habitit sillä tapa on struktuuria biologisesti. Koska on tapana tarttua neulaan paremmin kuin muut on altistunut esim. ompelijan työhön, joka on tieteellisesti todistettu että menee suvussa. Jos on parempi kurkku äänten suhteen nekin periytyvät: tavat mistä ollaan kiinnostuneita ja miten niitä tavataaan harjoittaa siirtyy mekanismiksi. Samalla lailla rahasta tullut tapakulttuuri siirtyy pikkuhiljaa geeneihin ja oppiminen on hiljaan sitä, että vain se, jolla on pyöritys geeneissä kykenee pyörittää.
Mutta entäs muut tavat? Ne, joiden pitäisi kuvata sivistystä? Sydämen sivistys ei lähdekään sormista eikä kurkusta vaan sydämestä. Ne, joilla on tapana ollut suvussa huolehtia muista omaavat toisenlaiset tavat.
Ja näin voimme sanoa, että rahan tapoihin orientoitunut käyttää sitä peliosaamista ennen kaikkea ja opettaa vähemmän osaavia kansoja siirtymään sosiaalisen oppimisen kautta kohti heidän maailmaa.
Ei kohti demokraattista maailmaa.

Näin simppelisti voimme sanoa, että pelitaito on myös opittu mutta geeneihin siirtynyt vuosien ja sukupolvien kautta. Minä naisena haluaisin silti, että eettiset ja naisten asioita vievät saisivat edes mahdollisuuden puhua: eivät juuri pääse. Eivät pääse edes esille koska ihailu laittaa pään vinoon heti alkajaiseksi.

Ja ne, joiden sinnikkyys on minun laisella kova; meitä ruvetaan vaan pitämään hulluina tai sekopäisenä.
Mutta emme ole koska voimme kertoa niin paljon muusta yhtä helposti. Olemme aidosti näkijöitä, emmekä opi apinoimaan kirjoista ilman kritiiikkiä.

Se on vain ollut kenties huonoa ennen vanhaan; nyt on sen aika (taika) tullut?

Anonymous said...

minä olen käyttänyt sanaa Häpeä aikuisiin ja se nayttaa toimivan

ninni said...

äi etta rahageeneja
hm

Anonymous said...

Piirrokset: Vicar

Aku saa jonkinlaisen oudon MacAnkan suvun rahageenin.

peeÄR - mies said...

Hyvä Rane, nyt olet taas (liki) omimmalla alueellasi.

Tästä mää tykkään.

Homo Garrulus said...

Hyvä Ninni: rahageenit. Onpa hyvä työnimi. Pitäisikö uhmata tuo itsekäs geeni?

Rauno Rasanen said...

HG, peeÄR-mies, ninni ja muut

Kiitti vain kommenteistanne.

HG:lle sen verran, että kyllä tämä oli ihan oma kirjoitukseni siinä merkityksessä, etten lainannut suoraan tai 'salaa' mitään, joskin käytin tietysti eräitä yleisesti tunnettuja faktoja mm. Kari Enqvistiltä, Ilkka Niiniluodolta ja Wittgensteinilta.

Nyt vain taisi loksahtaa mukavasti kohdalleen se asia, jota halusin painottaa.

Kirjoitin tämän kahdessa vaiheessa, ja vaikka olin ensimmäisen - luonnosvaiheen jälkeen hieman epäilevä, niin käyttämäni 'fiktiivis-persoonallisen kielimafian'- eli oikoluku- eli tyylin- ja sisällöntarkastajien tarkennuskäynti toi jälleen kerran juttuun ne korjaukset ja lisäykset, jotka koostivat tämän pätkän yhtenäiseksi ja osuvaksi otsikon suhteen.

Ei liian yleisluontoiseksi mutta ei myöskään liian paljon lisäviitteitä sisältäväksi 'filosofiseksi huomautukseksi'.

Mitään olennaisesti uutta tästä ette silti löydä, minkä HG hyvinkin havainnee ja todentaa, mutta mun jutuissani tärkeintä on 'päreen' itsenäinen omaleimaisuus kokonaisuutena - siis retorisen ja argumentatiivisen dialogin onnistuminen.

Ja koska tuo dialogi onnistui, meni myös moni muukin tarkennus kohdalleen.

Mähän en itse asiassa kirjoita filosofisia 'opinnäytteitä' vaan vapaamuotoista filosofista esseistiikkaa.

Saatan joskus olla hieman liian löperö joittenkin olennaisten yksityiskohtien suhteen.

Joten tarttukaa niihin yksityiskohtiin ihan vapaasti - myös HG, sillä mä yritän yhä vielä oppia jotain filosofiasta, mutta yritä sinä HG myös pitää itsesi tiukasti kiinni teeman puitteissa - joskin kontrolloitu 'improvisointi' on kyllä sallittua - mutta vielä kerran: mieluummin aina teemaan jotain kautta asiaperustein liittyen - ei vain henkilö- eli ad hominem-kriteereihin vedoten - joilla niilläkin on perusteltu sijansa aikanaan kontekstista riippuen.

Olen totta kai tällä(kin) kertaa samaa mieltä, mitä tulee siihen toteamukseesi, että meitä hallitsee yhä pienenevän piirin taloudellinen hegemonia ja sen intressien sanelema indoktrinaatiomielivalta.

*
Ninnille sen verran, että tässä kirjoituksessa on eksplikoitu juuri se tosiasia, että totuus on jo löytynyt - lukemattomia kertoja!

Ei siis suinkaan niin, että totuutta tässä muka kavahdettaisiin, pelättäisiin tai pyrittäisiin välttelemään.

Mutta se totuus ei ole metafyysis-tieteellinen TOTUUS, vaan pragmaattisesti priorisoitu ja sulkeistettu - tilastollis-looginen - 'pieni' totuus.

Homo Garrulus said...

Opeta minulle truthlikenessia vähän paremmin.
? löytyykö kirja Suomeksi?

Anonymous said...

on totta etta tuo kamera katsoo hiuksiani ylaviistoon, tutkii seinaa
siina on johto

Homo Garrulus said...
This comment has been removed by the author.
Homo Garrulus said...

Mutta luulisi, että perustuslakivaliokunnalla on tärkeämpääkin tekemistä kuin toisten ilmavaivat. Ilmavoimat esim.

Rauno Rasanen said...

HG

Tsekkaas tuosta Amazonilta kolme teosta truthlikeness-teoriasta. Miksi helkkarissa Niiniluodon kirja maksaa melkein 200 euroa?!

http://www.amazon.co.uk/s/ref=nb_ss_b?url=search-alias%3Dstripbooks&field-keywords=truthlikeness&x=17&y=19

Homo Garrulus said...

Se on niin arvokas varmasti. Tai sitten sitä on painettu niin muutama kappale, että yksikön hinnaksi tuli vähän suurempi. Olisi kannattanut varata Raamattupainoa; vaikka paperilaatu menee vähän ohueksi niillä on kapasiteettia vetää pitkät sarjat.