Kirjoitettu kommentiksi Arhi Finnsanitylle päreessäni Kuollut äiti-kompleksi: koetun hyvän ja tyydytyksen täydellinen katoaminen.
*
Finnsanity kirjoitti mm.:
*
Finnsanity kirjoitti mm.:
Oletko kuullut käsitettä Musta rinta?
Jo imeväisellä lapsella on niin sanottu "mustan rinnan", puuttuvan tyydytyksen /rinnan aiheuttama viharaivo, rinnan negaatio-paradigma.
(Lukekaa loppuosa Arhin mainiosta kommentista em. päreen kommentilaatikosta)
*
Jo imeväisellä lapsella on niin sanottu "mustan rinnan", puuttuvan tyydytyksen /rinnan aiheuttama viharaivo, rinnan negaatio-paradigma.
(Lukekaa loppuosa Arhin mainiosta kommentista em. päreen kommentilaatikosta)
*
RR
Musta rinta tai paha rinta. Käsite ja siihen liitetty tulkinta on tuttu noin yleisluonteisesti.
Mutta kuollut äiti-kompleksi on eri asia kuin paha rinta.
Pahan rinnan 'vallassa elävä' splittaa todellisuuden hyvään ja pahaan, hyviin ja pahoihin, mikä tarkoittaa (kuten kuvaat), että fundamentalistisesti suuntautunut ihminen ikäänkuin kostaa pahoille kokemansa uhkan - siis mielihyvän menetyksen uhkan, jota rinta - primaari todellisuus - elämänantajana edustaa, väittäen omaavansa totuuden, joka ilmentää ainoaa ja pysyvää hyvää - samalla mielihyvän lähdettä - tässä maailmassa.
Mustan/pahan rinnan 'vallassa elävä' siis vielä etsii kiihkeästi positiivista merkitystä koetusta ja pystyy rakastamaan vaikkakin eläen maailmassa, joka on jaettu kahteen vastapooliin, jotta uhka, jonka jokainen meistä väistämättä elämän epävarmuuden vuoksi kokee, saataisiin rajattua psyykkisesti ja mielihyvän sekä merkityksellisyyden kokemus edes siten varmistettua.
Kuollut äiti-kompleksista kärsivä sen sijaan on menettänyt lähestulkoon lopullisesti kaiken sen hyvän, minkä hän saattoi ehkä saada äidin kautta (toisin sanoen elämästä).
Tällainen ihminen on ikäänkuin luovuttanut ja elää merkityksettömyyden, apaattisuuden ja indifferenssin ikuisessa yössä, jota saattaa ehkä silloin tällöin valaista huumori ja ilon purkaukset, jotka nekin katoavat nopeasti sulautuen elämän harmaaseen mitäänsanomattomuuteen vailla elämyksellisiä kohokohtia.
Silti tällaiselle ihmiselle elämä yhä vielä on edes hitusen verran enemmän ja merkityksellisempi asia kuin kuolema, sillä vaikka hän onkin potentiaali itsemurhaaja, hän yhä edelleen ikäänkuin odottaa elämältä jotain - jotain, mistä hän ei ehkä koskaan tule ymmärtämään mitään muuta kuin tuon odotuksen ja kaipuun.
Eino Leinon Tumman loppusäkeet kuvaavat kuollut äiti-kompleksissa elävää osuvasti - olkoonkin, että runon päähenkilön elämä maanpäällisenä olentona ei todellakaan enää muistuta kovin paljon innostavammalta kuin hänen isiensä elo Manan majoilla.
Jokin häntä silti pidättelee täällä. Muisto onnen lupauksesta ehkä...
Tuska ilmoille ajoihe:
"Oi isoni, ota minutkin
kera Kalman kartanoihin,
kun olen maammon tumma lapsi,
syntymässä säikähtänyt,
näen kauhut kaikkialla,
enin ihmisten elossa."
Nousi ääni nurmen alta,
sana Tuonelta samosi:
"Säikkyivät isätkin ennen,
toki aikansa elivät.
Autio elämän aamu,
Manan ilta autiompi.
Pirtit on pienet Tuonelassa,
maan alla kaitaiset kamarit,
kuu ei loista, päiv' ei paista,
yksin istut, yksin astut,
toukka seuloo seinähirttä,
itse seulot itseäsi
ikävässä ainaisessa,
haikeassa, vaikeassa."
Poika Tuonelta palasi,
tuli miesnä hiljaisena,
istui tuttuhun tupahan;
kohenti takassa tulta,
talon töitä toimitteli,
hymysuin hyreksi joskus
sinipiioista saloilla,
vellamoista veen selillä:
meni merelle, metsähänkin,
vei verkon, asetti ansan,
niin eli ikänsä kaiken,
ei iloiten eikä surren,
pannen päivät päälletyksin
niin tulevat kuin menevät,
niin paremmat kuin pahemmat;
päällimmäiseksi paremmat.
*
http://www.sci.fi/~alboin/helkavirsia/helkavirsia1.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Manala
http://www.encyclopaedia.es/fi/wiki/Tuonela.html
Musta rinta tai paha rinta. Käsite ja siihen liitetty tulkinta on tuttu noin yleisluonteisesti.
Mutta kuollut äiti-kompleksi on eri asia kuin paha rinta.
Pahan rinnan 'vallassa elävä' splittaa todellisuuden hyvään ja pahaan, hyviin ja pahoihin, mikä tarkoittaa (kuten kuvaat), että fundamentalistisesti suuntautunut ihminen ikäänkuin kostaa pahoille kokemansa uhkan - siis mielihyvän menetyksen uhkan, jota rinta - primaari todellisuus - elämänantajana edustaa, väittäen omaavansa totuuden, joka ilmentää ainoaa ja pysyvää hyvää - samalla mielihyvän lähdettä - tässä maailmassa.
Mustan/pahan rinnan 'vallassa elävä' siis vielä etsii kiihkeästi positiivista merkitystä koetusta ja pystyy rakastamaan vaikkakin eläen maailmassa, joka on jaettu kahteen vastapooliin, jotta uhka, jonka jokainen meistä väistämättä elämän epävarmuuden vuoksi kokee, saataisiin rajattua psyykkisesti ja mielihyvän sekä merkityksellisyyden kokemus edes siten varmistettua.
Kuollut äiti-kompleksista kärsivä sen sijaan on menettänyt lähestulkoon lopullisesti kaiken sen hyvän, minkä hän saattoi ehkä saada äidin kautta (toisin sanoen elämästä).
Tällainen ihminen on ikäänkuin luovuttanut ja elää merkityksettömyyden, apaattisuuden ja indifferenssin ikuisessa yössä, jota saattaa ehkä silloin tällöin valaista huumori ja ilon purkaukset, jotka nekin katoavat nopeasti sulautuen elämän harmaaseen mitäänsanomattomuuteen vailla elämyksellisiä kohokohtia.
Silti tällaiselle ihmiselle elämä yhä vielä on edes hitusen verran enemmän ja merkityksellisempi asia kuin kuolema, sillä vaikka hän onkin potentiaali itsemurhaaja, hän yhä edelleen ikäänkuin odottaa elämältä jotain - jotain, mistä hän ei ehkä koskaan tule ymmärtämään mitään muuta kuin tuon odotuksen ja kaipuun.
Eino Leinon Tumman loppusäkeet kuvaavat kuollut äiti-kompleksissa elävää osuvasti - olkoonkin, että runon päähenkilön elämä maanpäällisenä olentona ei todellakaan enää muistuta kovin paljon innostavammalta kuin hänen isiensä elo Manan majoilla.
Jokin häntä silti pidättelee täällä. Muisto onnen lupauksesta ehkä...
Tuska ilmoille ajoihe:
"Oi isoni, ota minutkin
kera Kalman kartanoihin,
kun olen maammon tumma lapsi,
syntymässä säikähtänyt,
näen kauhut kaikkialla,
enin ihmisten elossa."
Nousi ääni nurmen alta,
sana Tuonelta samosi:
"Säikkyivät isätkin ennen,
toki aikansa elivät.
Autio elämän aamu,
Manan ilta autiompi.
Pirtit on pienet Tuonelassa,
maan alla kaitaiset kamarit,
kuu ei loista, päiv' ei paista,
yksin istut, yksin astut,
toukka seuloo seinähirttä,
itse seulot itseäsi
ikävässä ainaisessa,
haikeassa, vaikeassa."
Poika Tuonelta palasi,
tuli miesnä hiljaisena,
istui tuttuhun tupahan;
kohenti takassa tulta,
talon töitä toimitteli,
hymysuin hyreksi joskus
sinipiioista saloilla,
vellamoista veen selillä:
meni merelle, metsähänkin,
vei verkon, asetti ansan,
niin eli ikänsä kaiken,
ei iloiten eikä surren,
pannen päivät päälletyksin
niin tulevat kuin menevät,
niin paremmat kuin pahemmat;
päällimmäiseksi paremmat.
*
http://www.sci.fi/~alboin/helkavirsia/helkavirsia1.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Manala
http://www.encyclopaedia.es/fi/wiki/Tuonela.html
7 comments:
Tuli mieleen tuosta musta-rinta -syndroomasta, että se kuuluu naisille (ja miksi ei miehillekin) joiden on pakko hakea lohtua ulkoapäin: eli bongaavat koko ajan uusia heiloja koska on tarve rakastua. Tämä ei (!) ole ikinä ollut ongelmani sillä olen ollut 21 vuotta naimisissa ja täällä kotona totaalisen narsistin kanssa, joka ei jaa elämäni mitenkään eikä puhu, ei pussaa, ei auta, ei helli, ei kosketa, ei tue eikä kannusta. Tästä syystä alienoituu keskustelusta - ei siis mistään sisäisestä ns. tarpeesta mikä on myös heilunut ilmassa kun ihmiset sekottavat aidosti empaattisen ja sellaisen omnipotentin kuten mm Hitlerkin oli: Hitlerhän antoi kuvan siitä, että hän on superluoteettava ja kaikki tiesi (huom sanavalinta) että hän on hyvä. Näin Hilter saavutti sen minkä sitten saavutti: totaalisen kuvan hyvyydestä ja ainutlaatuisesta johtajuudesta mutta päätyi sekä Saksan turmioon että Hitlerin omaan itsemurhaan 1945. Tämä vain viitekehyksenä kun ns. "tiedetään" niin paljon taas.
Minä tiedän missä elän mutta en pääse pois yksityissellistäni ja siksi kirjoitan. En löydä sympatiaa sillä kansa ei kuule koska ovat hurmioituneita oikeaan johtajaansa. Tässä on ikäviä samankaltaisuuksia.
Narsismius ei ole sitä, että pyytää apua ja kertoo elämästään (se on pateettista, säälittävää ja typerää korkeintaan) mutta narsistius on sitä, ettei huomaa ketään muuta kuin itse ja tämä itse käyttää valtaansa työntämällä alas toisen niin hyvin kuin voi. Narsisti ei anna arvoa kuin itselleen.
Tämä on elämäni ja avunpyynnön jälkeen jos mahdollista - vieläkin hirvittävämpi. Vieläkin sairaampi mutta ei minun sairautta. Minä kitun koska en enää tiedä missä minun pitäisi olla ja kenen avulla. Sellaista ei enää ole.
hg
Kalliolle kukkulalle, rakennan minä majani - jooooollllllllet sinua saaaaaaa niin lähden minä tääääältä poisssss
snyft
Synkkyys on siis ongelmanne. Ei minun - mutta analyyttisuus tarvitsee downgrade-asennetta eli synkkyyttä.
Mutta oikeassa se ei ole. On vain työkaluna.
Leuka ylös. Älä tee kärpäsistä härkäsiä hyvä Rauno. Olet jämähtänyt siihen sinun mielisairausteemaan - ehkä olit itsekin vähän sairas? Ehkä et ollutkaan ohjaaja vaan itse sairas?
Onhan tuo hieno runo.
Olen kuunnellut Tummaa E. Salmisen lausumana autossani kun olen ajellut lapsiani harrastuksiin.
Eivät ole tykänneet, vaan minä olen. Taitaa olla koko CD:n parhaita. Ja itse asiassa; helvetti ja saatana, osaan senkin ulkoa. mutta se ei varmaan vaikuttane maan pyörimisliikkeeseen eikä maailmankaikkeuden entropiaan suuresti eikä pienesti.
Jokaiselle järkevälle ja ajattelevalle ihmiselle, joka on harkinnut itsemurhaa joskus tai Nyt tai kenties tulevaisuudessa, Leinon Tumma on parasta terapiaa.
"Autio elämän aamu,
manan ilta autiompi."
Ja niille kirotuille ja onnettomille luusereille; joille Jumala(, ainoa ja oikea;) on antanut romantikon sydämen ja istuttanut sieluun rakkauden ikuisen janon,
Noille onnettomille Leinon Tumma antaa toivoa parantumisesta.
"niin eli ikänsä kaiken,
ei iloiten eikä surren,
pannen päivät päälletyksin
niin tulevat kuin menevät,
niin paremmat kuin pahemmat;
päällimmäiseksi paremmat."
Amen. Menkää Jumalan rauhaan!
naisen rinnat tarvitsevat paljon hellyytta ja hyvia ajatuksia, toimiakseen oikein
Post a Comment