May 5, 2007

EU vai Nato? Viron ja Venäjän konfliktin herättämiä ajatuksia

Nämä kommentit on kirjoitettu J. J. KASVIN päreeseen Ulkoisia ja sisäisiä uhkakuvia (3.5).

*
RR

Onko yhdelläkään eurooppalaisella hallituksella 'uskallusta' loukkaantua, kun Venäjän johto valehtelee silmät päästään?!
Ei ole - tai virolaisilla oli, ja siitä heitä nyt haukutaan.

Mutta myös tämän takiahan meillä on EU.

Ongelmalliseksi asian vain tekee, että koska Saksa, joka on nyt EU:n puheenjohtajamaa, kokee olevansa riippuvainen venäläisestä kaasusta, eikä halua ärsyttää Venäjää vaatimalla rehellisyyttä, näyttää EU:nkin 'ulko-ja turvallisuupoliittinen' päätöskoneisto (mikä se lopulta sitten lienee) yskivän tosi pahasti.

Tuntuu siltä kuin lasten hiekkalaatikkoleikkejä seuraamalla pystyisi oppimaan ulkopolitiikankin peruskuviot hyvin nopeasti, sillä mitä muuta Venäjä tässä on ollut kuin se 'iso paha poika', joka tulee vaatimaan hiekkalaatikolta lisää tilaa, koska se on niin vahva...ja sen kanssa on pakko leikkiä, koska muuten se saattaa jopa viedä muiden lelut...

***
Mikko Saarinen

Suomen tulee liittyä Natoon ensi tilassa. me tarvitsemme tehokasta suojaa mahdollista Venäjän aggressiota vastaan. Suomen valtionjohdon tehtävä on turvata maan ja kansan itsenäisyys kaikissa tilanteissa.
Nykytilanteessa Nato on Suomellekin paras itsenäisyyden tae fasistisoituvaa, menetettyä imperiumiaan (ja ekä enempääkin) takaisin haluavaa Venäjää vastaan. Venäjä on Venäjä, eikä muuksi muutu. Tämä on nähty vuosisatojen ajan. Vihollinen mikä vihollinen.

RR
Mutta mihin me lopulta sitoudumme Natoon liittyessämme?

USA:n 'silmänkääntötemmpu' on siinä, että se levittää 'ikiomaa' poliittista käsitystään demokratiasta ja uusliberalismista kutsuen sitä kuitenkin globaaliksi!

Jotenkin tästä 'vapauden sanoman' levittämisestä tulee kuitenkin mieleen pelkästään raaka-aineitten hankintaan ja alunperin orjakauppaan tähdännyt riisto, joka naamioitiin lähetystyön ideologiseen savuverhoon, jolloin myös lähetystyöntekijöitä käytettiin kulisseina amerikkalaisen hegemoniapyrkimyksen 'siveelliselle' edistämiselle.

Jos Suomen pitää liittyä sellaiseen Natoon, jonka sotapolitiikasta joudumme ehkä sietämättömällä ja jopa kohtalokkaalla tavalla riippuvaisiksi, niin miten voimme toisaalta olla varmoja, että Nato todella tiukan paikan tullen takaisi USA:n kannalta vähäpätöisen, aivan Venäjän kupeessa sijaitsevan pikku maan turvallisuuden?

Mitä esimerkiksi Natoon kuuluva Viro lopultakaan merkitsee/merkitsi USA:lle tässä konfliktissa, mikäli niin vahvaa termiä voi käyttää?

Tuskin enempää kuin Suomi ja Baltian maat Saksalle ja Neuvostoliitolle Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa 23.8 1939 tai Suomi Venäjälle ja Ranskalle Tilsitin sopimuksessa 9.7.1807.

Sitäpaitsi 'turvallisuustakuumme' Ruotsi käytännöllisesti katsoen luovutti meidät Venäjälle ilman taistelu-apua 1808, joten se siitä 'liitosta'.

Toisen maailmasodan aikaan Skandinaviasta/Ruotsista luvattua taisteluapua puolestaan saatiin suorastaan naurettavan vähän.
Sillanpäälle kyllä luovutettiin Tukholmasta Nobelin palkinto, mutta tuskin olisi auttanut, vaikka 'Bättre folk' olisi antanut vaikka peräti 'Kymmenen käskyn' lain taulut venäläisiä jarruttamaan...

Jäimme yksin - jälleen kerran.

Ja jos nyt eräät ovat Viron tapahtumista saaneet mielestään tosi pätevän perustelun Suomen Natoon liittymiseksi, niin miettikööt ensin USA:n sotimisiin kytkeytyneitä/kytkeytyviä valtiollisia intressejä sekä noita paria Suomen historiaan erittäin syvästi vaikuttaneita sopimuksia, joissa asoista päätettiin meidän mielipidettämme kysymymättä ja jolloin 'paras' liittolainen petti kuin Juudas.

Toki jatkosodan tilannne oli jo paljon komplisoidumpi, mutta tulevaisuutemme olisi ollut satakertaisesti huonompi, jos Saksa - ja me sen liittolaisina - olisi voittanut sodan, kun nyt saimme sentään kaikesta huolimatta siedettävän rauhan eikä maatamme koskaan miehitetty.

Nämä ovat äärimmäisiä mutta tosia esimerkkejä siitä, miten Suomen maantieteellinen asema on määrännyt sen kohtalon - eikä vain yksi tai kaksi kertaa.
*
Toisaalta - avoin Venäjä-kielteisyys ja hyväuskoisuus Naton suhteen minua kuitenkin suuresti epäillyttää.

Suomen ainut reaalipoliittinen vaihtoehto hoitaa tämäntyyppisiä kiistakysymyksiä tapahtuu tällä hetkellä ilman muuta EU:n kautta.

Mutta EU:n on välttääkseen Venäjän pahemmat 'pompottelut' kyettävä organisoimaan jäsenmaittensa turvajärjestelyt niin toimivalla tavalla, ettei se ole koskaan riippuvaista pelkästään kulloisenkin puheenjohtajamaan omista edunvalvontaprojekteista - kuten esimerkiksi Saksan kaasukauppa Venäjän kanssa tällä kertaa.

Muistaakseni Jörn Donner sanoi aikoinaan pitävänsä EU:ta ilman muuta myös ja etenkin puolustusliittona, mutta sellaisen organisoiminen on toistaiseksi retuperällä kuten niin moni muukin asia EU:n päätöksentekoproseduureissa.

Tällaista EU:ta Venäjä pystyy koska tahansa pitämään pilkkanaan kuten taas kerran havaitsimme.

Mutta että Natoko takaisi turvallisuutemme? Epäilen, koska USA:n sotapolitiikka näyttää pikemminkin luovan enemmän ongelmia kuin, mitä kykenee ratkomaan, vietiin sitä sitten minne tahansa - ellei entisen Jugoslavian sodan 'rauhoitusoperaatiota' voi ehkä pitää kohtuullisena poikkeuksena.

Tosin Venäjä oli tällöin romahduksensa jälkeen myös sotilaallisesti lamassa eikä kyennyt puolustamaan Serbiaa, vaikka sitä halusikin.
*
Valitettavasti tilanne on muuttumassa koko ajan Venäjän militarisoituessa KGB-nationalistien totalitaristisella johdolla.

Vielä kerran: jos EU ei pysty kehittämään omaa puolustusjärjestelmäänsä ja nopeasti, on vaarana, että Eurooppa joutuu kolmannen kerran ehkä vain reilun sadan vuoden aikana turvautumaan amerikkalaisten massiiviseen ja ylivoimaiseen sotateknologiseen apuun - ja tällä kertaa Venäjää vastaan.

Mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että Suomen tulisi päätä pahkaa liittyä Natoon heti kun se vain on mahdollista.

Pidän täysin luonnollisena, että Venäjä haluaa sopia sekä kaupallisesta yhteistyöstä että poliittisiin ja sotilaallisiin asioihin liittyvistä erimielisyyksistä Euroopassa nimenomaan EU:n jäsenvaltioiden ja EU-organisaation - ei USA:n ja/tai Naton kanssa.

8 comments:

catulux said...

RR on luunkova sälli ja asiantuntija filosofiassa, mutta hänen ulko-/puolustuspoliittinen pelisilmänsä ei nyt kyllä natsaa.



Koska en jaksa toistaa tuhannennen kerran samoja juttuja, joita olen toistellut tuolla lapissa, kun olen kuunnellut kansan syvien rivien vääristyneitä ja fiksautuneita ennakkoluuloja Natosta;

niinpä sen tähden lainaan itseäni ja rivejä, jotka kirjoitin kemppisen erääseen päreeseen:

""Nato on Yhdysvaltain käsikassara eikä mitään muuta."

Voi aikoja, voi tapoja, voi punaisten lasien läpi nähtyä todellisuutta!

Nato ei ole mikään umpimielinen Varsovan liitto, johon liityttiin ase ohimolla (kuten puolueettomuusliturgiaan liittyvään YYA-sopimukseen).

Nato on länsimaisten demokraattisten valtioden liitto, jonka paras todiste/ on se, että G.Daubljuubush harhailee Irakissa yksin apunaan vain Great Britain+Blairin kävelykeppi. Joka sekin luultvasti tulee katoamaan piakkoin, aivan lähiaikoina, kohta ja heti...

Natoon vain ihan rennosti; siellä ovat juuremme, sinne kuulumme. Nato-askel on luonteva askel, vaikka idealistihörhöt Halonen/Tuomioja muuta väittävät. Menkkööt pois keitä lie..



Ja vielä pohdittavaksi; 21 EU:n 26 jäsenmaasta kuuluu Natoon ja ovat sen kautta myös varmistaneet koskemattomuutensa.

Rauno, missähän riisitilanteessa Euroopan lentokoneitten/panssareitten Naton ilmansuuntalogoja ruvetaan vaihtamaan EU-tähtiin???

Ei kait kuitenkaan sen vuoksi, että eräs kylmän sodan traumoista/suurvaltanuoleskelusta toipuva syrjäkylämaa vaatii sitä, säilyttääkseen valheellisen identtiteettinsä???

Rauno Rasanen said...

Noo - minä en ole yksin näine mielipiteineni, mutta jos Natoon halutaan mennä, niin eiköhän sen tason päätös ole kansanäänestyksen paikka.

Tässä maassa kun asuu muitakin kuin kokoomuslaisia tai ammattisotilaita...

Ja jos sinne Natoon viimein päädytään, niin varmaankin Suomen pitää ainakin yrittää neuvotella itselleen sellaiset liittymisehdot, jotka eivät velvoita osallistumaan ihan mihin tahansa sotilaallisiin 'demokratianlevittämiskampanjoihin.'

*
Venäjän tuleva ulko- ja talouspolitiikka ratkaisee ainakin minun mielipiteeni tässä asiassa hyvin pitkälti.

Venäjällä on aivan liian paljon luonnonvaroja, joilla se voi kiristää Euroopan valtioita, ja tämä merkitsee, että mitä suuremmassa määrin länsi tulee niistä riippuvaiseksi, sitä suuremmassa määrin Venäjä voi myös uhitella poliittisesti.

Ja niitä uhitteluja tuskin ratkaistaan sotilaallisesti ilman katastrofaalista selkkausta.

Tää on vaikea näkymä. Mutta eihän se ollut helppo myöskään syksyllä 1939 - jos tuo nyt loduttaa tippaakaan.
Tuskin - pikemminkin päinvastoin.

Anonymous said...

Uudisasukkaana olen tallustellut Mikkelin/Ristiinan maita, Porrassalmi on tuttua. Oon tietysti lukenut historiaa, tiedän, ettei ruotsalaiset ryssiä vastaan Tukholmassa tai Åressa taistelleet, 'hopsista', täällähän ne käytiin.
Täällä suomalaiset myös petettiin.
Ja petetään, yhä. (Esimerkiksi että muutetaan Varkaudesta Åboon puhumaan paskaa.)

catulux said...

Totta kai kansanäänestys; mutta ensiksi maamme johtajien pitäisi osoittaa olevansa johtajia, jotka työskentelevät maamme edun eteen.

Rauhan akseli Tarja/Erkki on keskittynyt lähinnä populismiin ja kansan miellyttämiseen, etten käyttäisi sanaa nuoleskeluun.


Aseteknologisen kehityksen myötä natoon liittyminen lienee välttämättömyys.

Tietenkin voi uskoa ihmiseen, kasvattaa pitkät hiukset ja mennä soittamaan kitaralla rauhanlauluja rajalle jos ja kun sota uhkaa.

RR. Tämä oli minulle aika järkytys.



"Ja jos sinne Natoon viimein päädytään, niin varmaankin Suomen pitää ainakin yrittää neuvotella itselleen sellaiset liittymisehdot, jotka eivät velvoita osallistumaan ihan mihin tahansa sotilaallisiin 'demokratianlevittämiskampanjoihin.'"

Tämä on se natovastaisten propagandistien ontuvin väite, johon aina törmää. Joka liittyy Usan Irak-sähläykseen.

Tämä ko. lauseke on siellä liittymisehdoissa. Saksa kieltätyi Irakiin menosta, Ranska kieltäytyi ja niin teki monet muutkin Naton jäsenvaltiot; niin että tuon kyseisen väitteen olisi jo aika upota jo valheellisten argumenttien suohon.

Mutta muista kuitenkin, että jokaisen filosofian takana on uusi filosofia; jokainen mielipide on piilopaikka ja jokainen sana on naamio....

Rauno Rasanen said...

catulux

En ymmärrä tuon Nietzsche-sitaatin pointtia tässä yhteydessä.

*
Tietysti minä olin selvillä Saksan ja Ranskan ym. Nato-maiden kieltätymisestä osallistumasta Irak-skandaaliin, mutta tarkoitin nyt jotain muuta kuin, mitä tuo osa kommenttiani painottaa.

Liittouttuminen on aina ongelmallista maan itsenäisyyden kannalta.
Joku tietysti sanoisi, että mitään ulkopoliittista itsenäisyyttä ei ole olemassakaan.
Jokainen maa on aina sidottu jonkun toisen maan intresseihin ja päinvastoin.

Mutta tämä on aivan liian yleinen toteamus.
Ehkäpä pohdintani kannalta on olennaista sanoa, että Suomen tulisi yrittää välttää sitoutumasta sellaisiin koalitioihin, joista se ei pääse halutessaan irti.

I maailmansodan syntyä voinee pitää malliesimerkkinä liittoutumistilanteesta, josta tuli sanalla sanoen patti.

Kukaan ei kyennyt tarpeeksi nopeasti avaamaan diplomaattisia solmuja, joihin Bismarckin ulkopolitiikka oli Euroopan johtanut.

Sen vuoksi kävi niin, että arkkiherttua Frans Ferdinandin murha, joka ei lopultakaan ollut mikään globaali selkkaus, aiheutti eri maitten välisten ultimaatumien ja tukireaktioitten vyöryn ja johti nopeasti siihen, että jäykkien liittoutumien 'paketti' räjähti eurooppalaisten omiin käsiin!

Ajatellaan nyt Viroa. Jos Suomi liittyy Natoon ja sitten käy niin, että Tallinnassa tapetaan Viron presidentti tai pääministeri venäläisten toimesta, Viron Moskovan suurlähetystö vallataan samanaikaisesti ja Viron itärajalle rahdataan ennennäkemättömästi venäläisiä joukkoja.

Pitääkö Suomen silloin natomaana (muitten natomaitten kanssa) ryhtyä sotaan Venäjää vastaan puolustaakseen toisen natomaan Viron oikeuksia?

Jos pitää, niin venäläiset panssarit ovat Kotkassa alle vuorokaudessa, jos/kun ne komennetaan tuosta itärajan tuntumasta liikkeelle - eikä kukaan voi mitään.

Toinen juttu on sitten se, että varustaudumme tällaisen invaasion varalta ja Suomesta tehdään varsinainen 'telaketjupuskuri' Moskovan aggressioita vastaan.

Kiva elää sellaisessa valtiossa...miinoja, rautaromua, suihkuhävittäjiä pilvin pimein, 'krooninen' poikkeustila päällä...?

Mutta juuri varustautumallahan me pystymme estämään venäläisten uhkaa paremmin kuin olemalla liittoutumatta - vai?

Hinta vain on turhan kova, koska joudumme - kuten edellä mm. I maailmansodan yhteydessä kuvasin - väistämättä mukaan sotaan teimmepä sitten mitä tahansa, mikäli Nato päättää hyökätä Venäjälle ja me olemme natomaa.

*
Tietenkin tämä on vain mielikuvituksellista spekulointia, mutta sitä sopii aina harjoittaa, jotta niitä mainitsemiasi 'naamioita' olisi edes hieman vähemmän kuin ennen 'demytologisointia'.

catulux said...

Tuo N-sitaatti oli vain hetken mielijohde; olen lueskellut hieman
Nietzscheä. Ja päätin heittää sen,koska se jäi soimaan mieleeni.

Mielenkiintoisia pointteja, aggressiisvisia argumentteja ja suoranaista riidan haastamista Nietzsche harrastaa. Ei mikään sovinnollinen tyyppi.

Ja mies haavoittui rakkauden piinassaan aika syvästi. Noin meille miehille käy....

Natosta kommentoin tuo Ruotsi-Suomi-matsin jälkeen...

catulux said...

Joo. Suomi hävisi ja Sosialististen Maraboutasavaltojen Ruotsi voitti.

Tämä näkökulma on ok:

"Toinen juttu on sitten se, että varustaudumme tällaisen invaasion varalta ja Suomesta tehdään varsinainen 'telaketjupuskuri' Moskovan aggressioita vastaan."

Maantieteellistä sijaintia on vaikea muuttaa; ja tosiasia on ,että liittoutuneena Suomi voisi olla taistelukenttänä kahden suuren koitoksessa.

Mutta siitä huolimatta uskon edelleen että nato on parempi vaihtoehto kuin jättäytyminen ulkopuollella.

Olen luonteeltani ikuinen pessimisti ja uskon enemmän voimapolitiikkaan kuin lepertelyyn.

ennen kaikkea uskon naton mukanaan tuomaan sotilaalliseen vahvuuteen ja siihen pelotteeseen minkä Natoon liittyminen tuo tullessaan..

Lähihistoriassa olemme nähneet ettei lpertely kanna pitkälle ja vallanhimoiset hullut koirat ala Milosevic pysäytetään vain voima keinoilla. Ei loogisilla argumenteilla.

Muslimin teurastus v. 1995 päättyi koska USA?Nato löivät luun kurkkuun Serbian pojille. EU:n lepertelyt eivät tuoneet mitään tulosta. T%ämän faktan kaikki USA-angstiset + muslimit jättävät huomiotta. Kiroavat vain Bushin ristiretkeä..

Sama juttu on meneillään Darfurissa. EU tuomitsee ja tuomitsee ja uhkää taloudellisilla pakoitteilla ja tuomitsee taas...mutta siitä huolimatta veri virtaa ja tulee virtaamaan kunnes Voima pakottaa murhaajat lopettamaan.

Talvisodan opetus oli: ei koskaan enää yksin ja se on myös tärkeä argumentti kun otetaan se askel kohti länttä ja Natoa. Sinne me kuulumme eikä itään Terenttilään.

Suomalaiset ovat aina luottaneet johtajiinsa ja kun maamme johto alkaa olla käsenyyden kannalla niin myös kansan syvien rivien mieli muuttuu. Näin on tosi.

Ja RR loogikkona ja viisaana miehenä äänestää natojäsenyyden puolesta...

Rauno Rasanen said...

catulux

'Ja RR loogikkona ja viisaana miehenä äänestää natojäsenyyden puolesta...'

Ei äänestä, ellei 'kohtuullisista optioista' päästä etukäteen kunnon sopimukseen...

Mulle itselleni Jatimatic ja miljoona panosta...