May 10, 2007

Brändien massapsykologiaa

Kirjoitettu kommentiksi edellisessä päreessäni "Miksi täällä on niin pimeää?" olleeseen kommenttiin.
Tsekkaa myös Ahneen Järjen Kritiikki - rationaalisen valinnan d... ja Moraalittomia hyveitä (jatkoa brändi-kritiikkiin) sekä Saatanaa ei voi huijata?
*
jukka sanoi...

Jos ja kun maailmaamme pyöritetään nykyään jatkuvan ja kiihtyvän talouskasvun vaatimusten mukaan, niin eikö voisi ajatella, että on itse asiassa hyvä asia, että ihmiset käyttävät rahojaan illuusioihin ja muuhun immateriaaliseen sen sijaan, että hankkisivat vain enemmän ja isompaa?
Ja eivätkö juuri brändit ole antaneet meille ne vähät painostusmahdollisuudet yritysten suuntaan, joita meillä on?

RR

Ikäänkuin brändit olisivat jotain 'ympäristöystävällistä' stuffia? Nyt meni kyllä yli mun hilseen.

Minun mielestäni juuri trendit ja brändit takaavat sen, että osasta maapalloa tulee sekä konkreettisesti että metaforisesti käytöstä poistettujen, vanhojen innovaatioiden kaatopaikka.

Brändi aikaansaa aina yhä vahvistuvan materiaalisen kasvun ja kierron (kohti kaatopaikkaa), koska se ikäänkuin edustaa tai symboloi jonkun tuotteen, joka aina materialisoituu tavalla tai toisella, arvoa, merkitystä ja olemusta.

Brändi antaa tuotteelle sen 'hengen', jota sillä ei muutoin olisi. (Tietysti tällainen on vain 'tekohengitystä' mutta silti...)
*
Kuten sanoit - tavallaan on tietysti toisinkinpäin, eli myös kuluttaja voi spekuloida brändillä ja siten vaikuttaa sen hinnoitteluun, mutta olennaista asiassa mielestäni on kuitenkin se, että kuluttaja ei luo brändiä - hän 'vain' kuluttaa sitä - ja loppujen lopuksi aika passiivisella tavalla verrattuna trendien/brändien aktiivisiin tuottajiin.

Ehkä korostan liikaa kuluttajan passiivisuutta, mutta korostan sitä joka tapauksessa enemmän kuin rationaalisen valinnan teorian kannattajat, joiden mielestä tuotteitten hinnat määräytyvät markkinoilla ikäänkuin automaattisesti kysynnän ja tarjonnan kautta.

Tällainen on pelkkää - mahdollisesti tilastollista - mystifoitia, johon uusliberalistiset monetaristit haluavat 'markkinatapahtuman' kietoa, jottei heidän häikäilemättömiin 'mainosmanipulaatioihinsa' ja hintakeinotteluihinsa kiinnitettäisi liikaa huomiota.

Todellisuudessa etenkin brändien hinnat muodostuvat alunperin myytävän brändituotteen imaginaarisesta (ja sitä kautta rahallisesta) arvonnoususta (erotuksena ei-manipuloituun arvonnousuun, joka on tietysti vain teoreettinen tilanne), johon on päästy kytkemällä tuotteeseen illusorisia kiihokkeita, joilla ei ole rationaalista yhteyttä itse tuotteen valmistuskustannuksiin.

Myönnän kyllä, että onhan varsin luonnollista mainostaa tuotetta sen myynnin edistämiseksi, mutta juuri tässä kohtaa brändin kehittelijä antaessaan 'pirulle' (mainosmystifikaatiolle) pikkusormensa lopulta antaa sille myös koko kätensä.

Tämän jälkeen mikään ei pidättele mainospsykologia ja muita brändinikkareita.

Ainoastaan äärimmäisissä tapauksissa tietty mainos voidaan laillisesti kieltää sen rikkoessa aivan ilmiselviä kaupanteon eettisiä pelisääntöjä.

Henkilökohtaisesti kieltäisin kaikki 'terveysvaikutteisuuteen' vetoavien tuotteiden mainokset.
Nämä ja luontaistuoteet ovat ehkä suurinta humpuukia, joita ruoka- ja lääkemarkkinoilta tällä hetkellä löytyy...

####
Aiheeseen aivan oleellisesti ja hyvin mielenkiintoisella tavalla liittyen - tsekatkaa alta löytyvä palkittu dokumenttisarja The Century of the Self. Sen ensimmäinen osa kertoo, mistä brändäämisessä todella on kysymys.

Freud ei ollut kovinkaan otettu siitä, millä tavoin hänen USA:ssa asuva sisarenpoikansa Edward Bernays sovelsi hänen oppejaan alitajunnan irrationaalisista voimista massapsykologisesti juuri suurbusineksen myyntiartikkeleihin liitettyjen mainossloganien sisällön muotoilemiseksi.

Itse asiassa Freud inhosi Yhdysvaltoissa vallitsevaa mentaliteettia, jossa kaikella oli arvoa vain rahassa mitattuna.

Ateistimme oli siis varsin 'henkevä' herra. Hän tunsi ja arvosti suuresti antiikin mytologioita ja oli hankkinut itselleen pitkän elämänsä aikana suuren määrän taidetta ja mytologisia esineitä. Tässä suhteessa hänen ja Jungin harrastukset olivat siis aluperin varsin yhtäläisiä.

Tosin Freudille taide, mytologia (ja tavallaan myös brändit kaikessa pinnallisuudessaan ja kaupallisuudessaan) olivat vain ihmisen viettien ja sivilisaation (yhteisön) välisestä konfliktista syntyneitä, sublimoituneita - joskin vakuttavia -kuvia, kun taas Jungille ne edustivat viestiä ihmisen piilotajunnan arkkityyppisistä kerroksista.

Freud piti Jungin käsitystä epätieteellisenä, ja väitti Jungilla olevan taipusta julistautua profeetaksi. Ikäänkuin hänessä itsessään ei olisi tuollaista taipumusta ilmennyt lainkaan.. ;~].
*
http://video.google.com/videoplay?docid=8953172273825999151 (osan 1) pitäisi löytä tästä osoitteesta otsikolla Happines machines.)
2: The Engineering of Consent
3: There is a Policeman Inside All Our Heads: He Must Be Destroyed
4: Eight People Sipping Wine in Kettering.
*
http://www.kasablogi.com/arkisto/2007_04.html (Tässä on osoite Kasa-blogin päreeseen, josta I osan osoite ja muiden osien linkit on kopioitu.)

2 comments:

Anonymous said...

Heittääkseni lisää vettä myllyyn ja ennen poistumistani työmarkkinoille kirjoitan seuraavaa asian tiimoilta;

Myös nämä ovat brändejä

Paavo Nurmi

Nobelpalkinto

Suomalainen elokuva

Made in Hong Kong

Talvisota

Leo Tolstoi

Sauna

Ovathan ne toki muutakin.

Anonymous said...

Behold the child, by nature's kindly law,
Pleas'd with a rattle, tickl'd with a straw:
Some livelier plaything gives his youth delight,
A little louder, but as empty quite:
Scarfs, garters, gold, amuse his riper stage,
And beads and pray'r books are the toys of age:”
– Alexander Pope in Essay on Man.

Ilmaisin itseni huonosti, mutta kuten varmaan arvaatkin ei se suinkaan ollut ensimmäinen kerta.


Jos kirjoitan sinisellä keltainen, niin kumpaa tarkoitan?

Onko se sama asia, kuin jos kirjoitan keltaisella sininen?

Nythän kirjoitan mustalla sininen.

Yritin kuvata tilaa, jossa ihmismieli on otollisimmillaan brändeille.

eli

miten näemme esineet, asiat tai henkilöt.


Talvisodan henki.

Jos minun olisi pakko hakata naula seinään ja sitä varten voisin käyttää takomiseen joko omaa nyrkkiäni tai jompaa kumpaa kahdesta tarkoitukseen varatusta läppäristä, joista toinen olisi Fujitsu-Siemensin
ja toinen Applen valmistama, niin epäilemättä valitsisin sen Fujitsu-Siemensin.


Brändi aikaansaa aina yhä vahvistuvan materiaalisen kasvun ja kierron (kohti kaatopaikkaa), koska se ikäänkuin edustaa tai symboloi jonkun tuotteen, joka aina materialisoituu tavalla tai toisella, arvoa, merkitystä ja olemusta.

Tuolla tavalla tulkiten, mustan saa aina näyttämään valkoiselta, vaikka asiassa olisi vinha peräkin, tosin kirjallinen tulkinta tekee nopeasti lopun keskustelusta, mikä vie asialta tarkoituksen.

Ludwig Andreas Feuerbach.

Brändillä on väliä, vielä kaupanteon jälkeenkin. Toiset Mac-ihmiset keräävät talteen ne vanhat masiinansa ja arkistoivat jonnekin suuren tammen alle hiljaiseen lehtoon, jossa niiden kanssa voi vielä käydä keskustelua vuosienkin kuluttua samaan tapaan kuin haudalla käydessä. Hullua vai?

Kaipuuta on hankala mitata, mitä he kaipaavat ja mitä he käyttävät mittana? En kuitenkaan tuomitsisi heitä.

Brändi on olemassa markkinamiehistä huolimatta. Ei se ole heikäläisten synnyttämä, mutta he käyttävät sitä hyväkseen. Entä sitten?

Brändillä on merkitystä muussakin mielessä, kuin kusetuksessa.

Valokuvasin joskus paljon (noin 30 000 otosta).
Leica on hyvä kamera.
Hasselblad on hyvä kamera.
Parempia ei yksinkertaisesti tehdä. Ei tehdä. Ja jos etsii hyvää kameraa, kannattaa painaa merkki mieleen.

Niilläkin on tuo brändi, mutta olisi aikamoista paskanpuhumista jos sanoisin, että se antaa niille sen hengen, jota niillä ei muuten olisi.

Asioilla on merkityksiä, niin myös brändeillä.

Magnum on kuvatoimisto. Sillä on maineikas historia ja aikamoinen brändi.

Käy katsomassa;

http://blog.magnumphotos.com/


Robert Capa on.


Valokuvausta on hankala edes ajatella ilman Magnumia tai Ansel Adamsia.

http://www.anseladams.com/

Sitä ei melkeinpä edes olisi.

Kauneus sisältää ikuisen muuttumattoman elementin, mutta miten määrittelet sen kokoonpanon jos kokonaisuus muodostuisi vaikkapa seuraavista asioista
- aikakausi
- muoti
- moraali
- intohimo
- suorituskyky

Mikä silloin on ihmisen suhde muodostuneeseen asiaan?

Entä silloin jos se asia onkin tavara?

Kapitalisti harvoin suunnittelee itse mitään. Kuka edes kaipaa tekijää, joka suuntaa huomion itseensä.

Tulkinta, siis se mitä ihminen sanoo tai yrittää sanoa, kiinnostaa enemmän.

mutta

Ihmisten tulkinta tavarasta, esineestä tai henkilöstä vaihtelee, jos he puhuvat siitä kesenään.

Tulkitseeko esine itseään?

Stendhal väitti, että katse on hyveellisen keimailun tärkein ase.

Entä onko se myös väline?

Ei valokuvaaja voi pelätä kuviensa yhdennäköisyyttä kohteensa kanssa,
mutta
eihän se kuva ole sama kuin kohde.