Rakasta, kärsi ja - muistele

Toinen vastauskommentti minhille Iineksen päreessä "Seitsemäs kuolemansynti: siveys".

minh

Okei, Rauno: aiemmassa viestissäsi esitit irtosuhteissa elävän sinkun saalistajana, joka ei välitä muiden tunteista, vaan hyödyntää muita omaa nautintoaan varten. Toisessa kirjoitit jo sitten niin, että nyökyttelin, elikkäs ymmärsin ja olin jopa samaa mieltä.

*
RR

Ehkei siis ollut kovin yllättävää, että häivyin sen kuvaamani naisen kuvioista melko nopeasti ja varsin ristiriitaisessa mielentilassa, sillä en totisesti voinut käsittää, millaisten moraalikoodien mukaan hän seksisuhteissa toimi.

Mutta jäihän melkoinen seksikokemus, jos se nyt niin ihmeemmin jälkeenpäin lohduttaa. (Kts. PS.)

Olen pitkään ollut rakastunut (ja olen kai edelleenkin rakastunut) myös näissä asioissa huomattavasti tiukkapipoisempaan - etten sanoisi siveään - naiseen, enkä kadu, vaikka joskus tulikin siunailtua mielessään, että mikä helvetin Romeo mun pitäisi olla, jotta saisi aina silloin, kun haluaa.

Noo - kunhan nyt hieman liioittelen. Jos parisuhde on muuten kunnossa, niin kyllä seksisuhdekin toimii. Niin tässäkin tapauksessa, vaikka silti - pihtaaminen on ilkeä keino saada tahtonsa läpi.

Mutta miehet nyt tietty ovat juuri seksin suhteen pahimmillaan/"parhaimmillaan" erittäin impulsiivisia ellei suorastaan pakkomielteisiä.

Ja se on yksi tärkeimpiä syitä siihen, että prostituutiota on aina ollut ja tulee aina olemaan. Miehet eivät kykene pidättäytymään, ja kun seksiä voi "kätevästi" saada prostituoiduilta, niin sitä myös ostetaan.

Minun mielestäni ongelmaa ei ratkota lopullisesti minkään lain avulla. Jos seksin ostaminen ja myyminen kielletään, ollaan ihan varmasti samassa tilanteessa kuin viinan suhteen kieltolain aikaan - viinaa virtasi silloin ehkä enemmän kuin koskaan.

Seksin oston ja myymisen suhteen meillä ei kuitenkaan ole edes sitä keinoa, mikä alkoholin suhteen eli hintojen säätely.

Ongelma on siinä, että mikäli prostituutiota ja ennenkaikkea paritusta halutaan organisoida ja kontrolloida lakisääteisesti/valtiollisesti, se täytyisi ensin periaatteellisesti tunnustaa elinkeinon harjoittamiseksi.

Tätähän ylivoimaisesti suurin osa naisista ei hyväksy, vaikka kyseessä olisi ehdottomasti pitkä askel prostituoitujen oikeuksien ja aseman parantamiseen.

Naiset reagoivat asiaan tunteillaan - ihan niinkuin minäkin kritisoidessani kaiken maailman Lyyli Leväperiä, joille seksi menee ihmissuhteessa moraalisen vastuun ja sitoumusten ohi.

Valtiollisesti organisoidun prostituution ajatellaan horjuttavan perhe-instituution rakenteita - siis parisuhteen kiinteyttä. Ja näin kai asia myös on.

Miehet tosin saattavat puhua huorien käyttämisestä positiiviseen sävyyn - ikäänkuin varaventtiileinä seksin tarpeen tyydyttämiseen, mutta hyväksyykö avo-tai aviovaimo tällaisen selityksen?

*
Eräs olennainen kysymys asiassa kuuluu: missä määrin parisuhteen ongelmat ovat parin ajattelutapojen, luonteen ja harrastusten yhteensopimattomuutta ja missä määrin ne johtuvat seksuaalisista "komplekseista".

Kuvaamani Lyyli Leväperä olisi varmaankin suositellut ongelmaparille intensiivisten keskustelujen ohella eri asentojen kokeilemista, pornografisia - anteeksi aikuisviihteen suomia kiihokkeita jne.

Mutta - kirjoitti kai Paavali - jos minulla ei ole rakkautta, minulta puuttuu kaikki muukin.

Ei rakastamaan opita yksinomaan seksikaupan tuotteita kuluttamalla - olkoonkin, etten minä siinä mitään moraalisesti tuomittavaa näe, niinkuin esim. tämä siveä rakastettuni.

Tässä ajaudutaan syntyihin syviin - ikuisuuskysymyksiin, joiden perimmäinen lähtökohta ei sittenkään ole ammatikseen paritusta tekevien tahojen, jotka toki ilman muuta ovat rikollisia vaan usein todetusta kulutuksen ja tuotannon lainalaisuudesta: kun on kysyntää, löytyy myös tarjontaa.

Tietenkin paritus pitää saada kontrolliin, mutta - vielä kerran - se onnistuu parhaiten tavalla, jota suurin osa naisista ja suuri osa miehistä vastustaa - siis hyväksymällä prostituutio elinkeinon harjoittamisena.

Tällöin myös ilmiöön mahdollisesti liittyvät huumeongelmat saadaan paremmin hallintaan ja hoitoon.

Mikäli edellä mainittua vaihtoehtoa ei haluta hyväksyä, jäljelle ei jää ainakaan kovin selkeitä ratkaisuja.
Ne ovat yksilötason päätöksiä tai avioparien välisiä "kohtalonkysymyksiä".

Ja niihin minulla ei ole vastauksia...

*
PS.
Minulle ei nimittäin oikein riittänyt tämän kuvaamani Leväperän kommentti, kun soitin hänelle muutama vuosi sitten. Hän kuittasi kaiken aikoinaan koetun lauseeseen - "mutta hauskaa oli".

Saattoi hyvinkin olla, mutta meikäläisen tunteitten kustannuksella, ja sitä hän ei nähtävästi tullut edes ajatelleeksi? Päätin puhelinsoiton asialliseen mutta jääkylmään kommenttiin, jota hän ei sanonut ymmärtävänsä. Ja oli luultavasti täysin rehellinen näin sanoessaan...