October 31, 2006

Andrei Tarkovskin elokuvia

Tämä postaus/päre on viime vuoden (2005) syyskuun lopulta kyseenalaisesta - jo telakalle siirretystä rinakkaisblogistani RAUNO RÄSÄNEN: Second Coming, jossa satsasin suurimmaksi osaksi kuviin - useimmiten pilailumielessä, mutta nyt ei ollut/ole kyse pilailusta vaan elokuvataiteesta parhaimmillaan.

Kuvapäre sisältää paljon informatiivisia linkkejä mm. Tarkovskista ja hänen elokuvistaan. Myös ikonimaalari Andrei Rublevin töistä löytyy kooste selityksineen.

Olen liittänyt mukaan mm. Ingmar Bergmanin ylistävän arvion ja luonnehdinnan Tarkovskin tavasta tehdä elokuvaa, sillä Bergman on varmaankin kaikkein merkittävin ja ehkä jopa asiantuntevin Tarkovski-fani koko elokuvamaailmassa.

ANDREI TARKOVSKI

(Tarkistin, että kaikki linkit toimivat. Niistä löytyy yllättävääkin kuvamateriaalia.)

3 comments:

Anonymous said...

Hienot linkit Tarkovskiin!

En tiedä mikä siinä on, mutta nämä mitkä T. teki ulkomailla. Italiassa (Nostalghia) ja Ruotsissa (Offret), eivät jotenkin kolahda, tai tuntuvat jotenkin pompööseilta, pakotetuilta...

Venäjällä (N-liitossa) tehdyt sitten ovat toista maata. Kun Rauno tuolla alempana sanoit jotenkin niin Peilistä että se on vaikeaselkoinen tai jotain, niin itse olen aina vaan _katsellut_ Tarkovskin leffoja, se tekee niin hienoa kuvaa että se jo itsessään, visuaalisena kokemuksena, "kantaa" katsojaa - se ei kaikilta tekijöiltä onnistu - ilman että tarvitsisi alkaa miettiä mitä se nyt "haluaa sanoa" tms. Senkin voi sitten tehdä, mutta Tarkovski on minulle ainakin niitä harvoja, joiden elokuvia vaan sananmukaisesti "katsoo", ja se riittää...

Olen ehkä romantikko, eräs viimeisistä...

Rauno Rasanen said...

Juuri näin.

Tarkovskin elokuvat toimivat nimenomaan visuaalisesti kaikkein voimakkaimmin ja "ymmärrettävimin".

Aivan kuten Krzysztof Kieslowskin trilogia "Kolme väriä: Sininen, Valkoinen, Punainen".

Rauno Rasanen said...

Ripsa

Kiitos mielenkiintoisista kommenteista ja analyyseista.

Stalker on monitasoinen elokuva, eikä siihen varmasti ole vain yhtä tulkintaa.

Jos vertaamme sitä vaikka Titanicin kaltaiseen suurella rahalla tehtyyn, keskinkertaisella juonella vastustettuun, toki hyvin kuvattuun katastrofispektaakkeliin, niin ymmärrämme taas kerran, mikä tekee todella hyvät elokuvat hyviksi ja mikä keskinkertaiset latteiksi.

(Edes loistavat näyttelijät eivät olisi parantaneet Titanicin tasoa.
Di Caprio on minun mielestäni keskinkertaisuus, ja hän sopi oikein hyvin tämäntyyppiseen "action-mättöön.")

Hollywoodin parhaimpina päivinä sentään tehtiin jopa erinomaisia käsikirjoituksia ja löydettiin karismaattisia näyttelijöitä (Bogart, Katherine Hepburn), mutta nykyään nämäkin taidot/kyvyt on siellä jo kadotettu tietokonesimulaation ja -animaation vallatessa elokuvanteon, josta on tullut yksinomaan rahantekoväline.

Tarkovskin (ja Kieslowskin) nerous sen sijaan oli/on hänen taidossaan käyttää hyväkseen elokuvan ominta ominaisuutta - kuvallisen kohtauksellisuuden leikkaamista täysin itsenäiseksi kokonaisuudeksi, jota juoni/käsikirjoitus/dialogi täydentää muttei voi koskaan korvata.

Tällainen - kuvallisen liikkeen ja kohtauksellisuuden autonomisuus tekee elokuvasta aina jotain ainutlaatuista.