Arvot ja itsenäiset päätökset

Kommentti Iinekselle päreessään "Hedelmöityshoidot miehen näkökulmasta" esittämään kritiikkiin.
(Lisäys alkuperäiseen klo: 08.45)

*
Iines kritikoi minua aiemmassa päreessäni olleen "lööpin" takia: "Onko iskä tuolla", kysyy kuvan "keinohedelmöitetty" sekä seuraavan kommentin johdosta, jossa väitän, että ko. lööppi mielestäni "ilmaisee ongelman siitä näkökulmasta, joka on vallitseva - ei johonkin marginaaliseen ja äärimmäisen miesvihamieliseen asenteeseen perustuen."

Iines kirjoitti

Ei ilmaise. Yhteiskunnallinen arvo ei ole se, että halutaan suojella lapsen oikeutta isään. Ei ole nimittäin koskaan eikä missään voitu osoittaa, että isättömyys vaarantaa lapsen edun tai että yksinäisten naisten tai naisparien lapset häiriintyisivät (lääketiet. etiikan professori Ilmo Launis, HS 12.10.) Suomessa ei siis ole tällaista arvoa! Ja näkyihän se äänestyksen tuloksessakin eilen. Puhut siis tältä osin potaskaa.

Käyttämäsi lööpin kaltainen lausahdus ei siis vastaa todellisuutta, vaan sanat, jotka olet asettanut lapsen suuhun, kumpuavat jostain muusta. Sisältäsi?

RR

Arvokeskusteluissa jokaisella on aina "oma lehmä" ojassa - niin sinulla kuin minullakin. Älä siis leiki Jumalaa eli kaikkitietävää fundamentalistia!
Äänestyksien tulokset eivät minua näissä asioissa vakuuta.
Mutta anyway - kommentissasi oli ruutia.

*
Länsimaisissa yhteiskunnissa ei ole yhteistä arvopohjaa - tarkemmin: ne ovat valistuksen myötä kadottaneet hyve-etiikan ja arvot. Sehän tässä suurin eettinen ongelma yhteisöllisesti onkin.
Vallitsee moraalinen laissez faire ("antaa mennä-anarkia"), jota yritetään kontrolloida lukemattomien lakien avulla.
Samalla kasvatetaan ja ruokitaan uutta rahastajaluokkaa - juristeja. Muun muassa tämä on sivilisoitunutta barbariaa.

Mutta jos keinohedelmöityksen puolustamisessa vedotaan nimenomaan siihen, että yhteinen arvopohja puuttuu, ei oikeuksista ja velvollisuuksista keskusteleminen ylipäätään voi enää olla kovin mielekästä.
Toki vaatimuksilla puolesta ja vastaan voi silloinkin olla vaikutusta, mutta niiltä puuttuu rationaalinen oikeutus ja uskottavuus, koska niiltä puuttuu sisältö eli moraalinen arvo.
(Lisäys)
Sitäpaitsi kun kuka tahansa voi tasa-arvon nimissä vaatia mitä tahansa oikeuksia, on lopulta vaikea välttää eri oikeuksien jopa avointa ristiriitaa.

Oikeuksista äänestäminen on tätä taustaa vasten aikamoista narrinpeliä.

Ikäänkuin meidän nyt pitäisi puheena olevan lain läpimentyä ajatella, että se edustaa yhteisön enemmistön arvonäkemystä - ja kuitenkin olimme jo ehtineet romuttaa aiemmin sen lähtökohdan, jolle moinen oikeutus ylipäätään voidaan perustaa...(sic)

*
Ymmärtääkseni Heta Gylling edustaa maltillista utilitarismia ja näemmä nytkin arvioi (en tosin ole lukenut tai kuullut hänen lausuntojaan) tätä keinohedelmöitysasiaa siitä näkökulmasta.

Utilitaristi pyrkii päättelemään tiettyjen oikeuksien arvon ei-normatiivisesti eli niiden hyödyn/ seuraamusten kannalta. Toisin sanoen - utilitaristille jollain oikeudella on arvoa, koska sen koetaan olevan luonnollinen (huom! tämä on naturalistinen virhepäätelmä!) ja siksi, että sen seuraamukset koetaan hyödyllisiksi.

Mutta mitä on tämä hyöty? Itse asiassa utilitaristi päästää ulos "lakaisemansa" normatiiviset arvot taka-ovesta sisälle puhumalla hyödystä - ja muuttuu samalla piilevästi jopa moralistiksi, vaikka vetoaakin empiirisiin tosiasioihin, mitä edustaa mm. tuo Gyllingin toteamus siitä, että arvoja löytyisi vain pienistä ja etenkin fundamentalistisista yhteisöistä.

Mihin hän sitten itse perustaa kantansa, joka varmaankin on keinohedelmöitystä puolustava? Objektiivisiin tosiasioihinko? Sallikaa mun nauraa.

Arvoja toki löytyy pienistä ja fundamentalistisista yhteisöistä, mutta niitä löytyy - ainakin piilevästi - kaikkien yksittäisten ihmisten ajatuksista - jopa utilitaristi Gyllingin.

Vaikka hän ajatteleekin - analyyttinen moraalifilosofi kun on - kuin kone, eivät hänen päätöksensä oikeuksia ja velvollisuuksia koskevissa asioissa - mikäli hän väittää noita päätöksiä omikseen - voi perustua pelkästään lakeihin, logiikkaan ja laskelmiin.

Onhan hänen tietyllä, hyvin henkilökohtaisella tasolla, lopulta itse hyväksyttävä loogisten päättelyjensä ja laskelmointiensa tulokset.
Ja mikä ongelmallisinta - ei pelkästään tuloksia vaan myös tietty tulkinta, joka noista tuloksista seuraa.
Eli päätös ei seuraa suoraan laskelmoinnista vaan edellyttää subjektiivista valintaa. Vasta sitten sitä voi pitää henkilökohtaisena.

Tämän kriteerin mukaan suurin osa ihmisistä ei moraalia koskevissa asioissa tee omia valintoja, koska he eivät ajattele, mitä ja miksi he mitäkin valitsevat. Kunhan ovat joko omien ennakkoluulojensa vietävinä tai antavat oman viiteryhmänsä päättää puolestaan.

Tämän vuoksi mielipidetutkimuksia ja äänestyksiä moraalisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvistä asioista - jopa eduskuntatasolla - voi pitää enemmän tai vähemmän hazardihommana.
Kun yhteisöllinen arvopohja on ohut, makuasioihin vetoaminen ("musta tuntuu") yleistyy. Silti emme pääse mihinkään siitä, että esimerkiksi keinohedelmöityslakiin kantaa otettaessa meitä pyydetään tekemään kyseisessä "arvottomassa" yhteisössä nimenomaan mahdollisimman perusteltuja ja harkittuja henkilökohtaisia ratkaisuja.

Utilitaristi, joka väittää päättävänsä suoraan laskelmien mukaisesti, näyttäisikin siten olevan paradoksaalisella tavalla yhtä lailla robottimaisesti käyttäytyvä kuin fundamentalistisen yhteisön asukki, jolta puuttuu vapaan valinnan mahdollisuus.
Erona on tietenkin se, että fundamentalismi perustuu autoritaariseen arvopohjaan, kun taas utilitaristi luottaa preferenssilaskelmiinsa ja amoraalisiin eli hyötyarvoihinsa.

Jos siis Heta Gylling väittää puolustavansa keinohedelmöityslakia siksi, että hänen "hyötylaskelmansa" jostain syystä näyttävät laille vihreää valoa, hän ei silti ole tehnyt itsenäistä päätöstä.
Jos hän kuitenkin myöntää joutuneensa pohtimaan laskelmiensa tuloksen moraalista uskottavuutta, oikeutusta ja toimivuutta ja on vasta sen jälkeen - ehkä pitkään harkittuaan - tehnyt päätöksensä, hän on ollut itsenäinen valinnassaan.

Lisäys

Mutta siten Gylling tuli tehneeksi normatiivisen arvovalinnan, ja näin tapahtui sen vuoksi, että kieleen perustuva kommunikaatio ja ajattelu ei voi toimia ilman kognitiivisia ehtoja, joita tässä nimitän laajemmin arvoiksi, vaikkei kyse olekaan julkilausutuista, toimintaohjeita sisältävistä arvoista vaan ajattelun kielellisistä edellytyksistä.

Väitteeni tunnetaan myös transsendentaaliargumentin nimellä, mutta juuri tätä - varsinkin Immanuel Kantiin perustuvaa ehtoa utilitaristi Gylling ei halunnut hyväksyä...
Nyt vain on niin, että heti kun hän ryhtyy tuota ehtoa hylkäämään, hän tulee sen hyväksyneeksi.
Kielen ulkopuolelle kun ei pääse kukaan, ja kieli on ladattu täyteen erityyppisiä arvovarauksia.

(Huom! Ajattelun transsendentaaliset ehdot eivät kuitenkaan rajoita ajattelun vapautta samassa mielessä fundamentalistiset, auktoriteettisidonnaiset arvot.)

*
Samaa asiaa eri perspektiivistä

"Musta tuntuu"-päätös ja fundamentalistinen, auktoriteetin varaan perustuva päätös ovat reflektiivisesti samankaltaisia - ne ovat epäitsenäisiä.
Jos vedän tiukkaa linjaa, väitän, että nimenomaan nämä eivät ole arvovalintoja juuri epäitsenäisyytensä takia.

Miten tässä näin kävi? Vain vapaa, itsenäinen ja harkitseva ihminen voi tehdä arvovalintoja, mutta keitä sellaiset ihmiset ovat po. asiasta keskusteltaessa ja päätettäessä?
Ne jotka propagoivat keinohedelmöityslain puolesta vai ne, jotka äänestivät sitä vastaan?

Vai onko niin, että molemmista ryhmistä löytyy noita epäitsenäisiä, joiden perustelut ja ennenkaikkea motiivit eivät kestä kritiikkiä ja päivänvaloa? Enkä nyt sulje pois edes itseäni - enkä myöskään sinua Iines...

*
Minulle on siis turha tulla tuputtamaan filosofisten tai muittenkaan asiantuntijoitten lausuntoja tässä asiassa. Arvokeskusteluissa EI OLE asiantuntijoita.

Naisen oikeutta keinohedelmöitykseen ei voi johtaa ehkä mistään muusta kuin yleisestä, liberaaliin demokratiaan sisältyvästä trendistä, jonka mukaan yksilöille - etenkin naisille - pitää taata mahdollisimman paljon oikeuksia.

Noitten oikeuksien perustelu on sitten lopultakin melko toissijaista. Viittaan yhä edelleen alussa esittämääni argumenttiin yleisen ja yhteisen arvopohjan (en tarkoita tällä fundamentalismia, joka estää vapaan arvioinnin) puuttumisesta, joka tekee oikeuksien rationaalisesta vaatimisesta, vastustamisesta ja arvioinnista pelkästään subjektiivsta suunpieksäntää.

Toisaalta ei voi kieltää sitä, että tällaisiin yksittäisiin lakiehdotuksiin, jotka kuohuttavat niin monella tavalla niin monien mieliä, latautuu aina enemmän merkityksiä kuin ne itsessään sisältävät.

Keinohedelmöityslaki on mielletty sen puolustajien joukoissa naisten tasa-arvon julistukseksi patriarkaalista ja alistavaa perhemallia vastaan. Vastustajat kokevat, että sen hyväksyminen tulee horjuttamaan itse perheinstituution rakenteita ja heteroparisuhteen eheyttä.

Molemmat kannat ovat täysin liioiteltuja siihen nähden, mikä hedelmöityshoitojen suhteellinen määrä väestöstä on toistaiseksi ollut.

*
Huomautan lopuksi, etten ole missään avoimesti vastustanut keinohedelmöityslakia, vaikka satiiriset provokaationi saattavatkin antaa aiheen olettaa niin.

PS. Kiitos Elonvirralle järkevistä ajatuksista.