October 19, 2006

Nietzsche ja sosialismi vuonna 1878

Aika tarkkanäköinen arvio noin 40 vuotta ennenkuin Neuvostoliitto syntyi.

Toki ymmärrämme, että se sosialismi, josta Nietzsche puhuu, ilmaantui sittemmin kommunismina, mutta alla olevan sitaatin kirjoittamisen aikaan sosialismi olikin vielä varsin utooppinen hanke, ja sen nimikkeen alle mahtui ties mitä anarkismista Nietzschen despotismiin.

Sosiaalidemokratian tie eteni joka tapauksessa etenkin Karl Kautskyn ja Eduard Bernsteinin periaatteilla varsin toisenlaiseen suuntaan kuin, miten Nietzsche sosialismin kuvaa.

*
Sosialismin suhde menetelmiinsä

Sosialismi on despotismin haaveellinen, nuorempi veli ja se tahtoo periä veljensä; sosialismin pyrkimykset ovat siis pohjimmiltaan taantumukselliset.
Se vaatii despotismin tavoin valtion vallan täydellisyyttä, ylittääkin sen pyrkimällä yksilöllisyyden tuhoamiseen: sosialismin mielestä yksilöllisyys on turhaa luonnon ylellisyyttä, yksilö on muutettava paremmin yhteiskunnan tarkoituksiin sopivaksi.
Sukulaisuuden vuoksi sosialismi viihtyy lähellä rajuja vallanpurkauksia, kuten vanha sosialisti Platon sisilialaisen tyrannin hovissa. Sosialismi toivoo vuosisadallemme tyypillistä väkivaltavaltiota ja pyrkii sen perijäksi.
Mutta perintö ei riitä, kansalaiset tahdotaan alistaa ennen näkemättömän täydellisesti.
Sosialismi yrittää lopettaa vanhan uskonnollisen kunnioituksen valtiota kohtaan - koska nykyiset valtiot on tuhottava -, mutta juuri siksi se voi saada vallan korkeintaan lyhyiksi ajoiksi äärimmäisen terrorin avulla.
Se valmistautuu kaikessa hiljaisuudessa hirmuhallintoon ja lyö puolisivistyneisiin massoihin sanaa oikeudenmukaisuus kuin naulaa päähän riistääkseen kokonaan heidän ymmärryksensä (puolisivistys vei siitä osan) ja hankkiakseen heille hyvän omantunnon siinä näytelmässä, jota heidän on esitettävä.

Sosialismi opettaa sangen kovakouraisesti ja tehokkaasti, kuinka vaarallista on valtiollisen vallan kasaantuminen. Se valaa kansalaisten mieliin epäluuloa valtiota kohtaan.
Siksi sen karmea sotahuuto: "Valtiolle mahdollisimman paljon!" kuuluu entistä ilkeämmältä. Mutta pian kajahtaa voimakkaampi vastahuuto: "Valtiolle mahdollisimman vähän!"

Inhimillistä, liian inhimillistä (1878)

Friedrich Nietzsche

www.reed.edu/~fisheri/stash.htm.
academic.brooklyn.cuny.edu/.../0255/img0018.htm.

2 comments:

A-K.H said...

No, Nietzchekin oli vain ihminen ja hänellä on ollut tarvetta emotionaaliseen lärväilyynsä sosialismin aatteesta ja vahvasta valtiosta yleensä, jota kohtaan hänellä oheisen referaatin perusteella olisi ollut jonkinlainen viha-raukkaus -suhde, jollei hän sitten pyrkinyt tarkastelemaan asioita nuorallatanssijan tavoin, jossa joutuu kiinnittämään huomiota enemmän omaan tasapainoiluunsa kuin siihen, mitä alhaalla todella tapahtuu.

Marx ja Engels sanoivat, ettei kommunismi ole heille olotila, joka on pystytettävä, ihanne, jota kohden todellisuuden on suuntauduttava. "Me kutsumme kommunismiksi todellista liikettä, joka tekee lopun nykyisestä olotilasta." Herrat alleviivasivat sanoja olotila, ihanne ja todellista.

Juuri tähän Bernstein takertui toteamalla, että työväenliike tarvitsee lujat eettiset periaatteet eikä mitään utopistista kuvaa tulevaisuuden paratiisista. Tästä syystä oikeiden periaatteiden ohjaama liike on tärkeämpi kuin jokin kuviteltu päämäärä. He katsoivat, että niin kauan kuin työväenliike tarmokkaasto toteuttaa lähimpiä tarkoituksiaan, on lopulta yhdentekevää, kuvitteleeko se itselleen määrättyä lopputarkoitusta.

Lenin tietysti vihasi Bernsteinia ja "Luopio-Kaytskyä", mutta se on jo oma lukunsa, ja siitäkin voidaan kiistellä onko Neuvostoliitossa vallinnut yhteiskuntajärjestelmä sosialismin historiaa ollenkaan.

Jos oheisessa referaatissa on jotain todellisesti näkemyksellistä, niin en osaa sanoa, ankkuroituuko se erityisesti muuhun kuin Nietschen omaan megalomaniaan.

Monet meistä ovat hulluja ja Nietzche on kiehtovuudessaan vaikuttanut moniin filosofeihin ja runoilijoihin, mutta en pitäisi häntä erityisempänä valtiofilosofina. Hänkin ajatteli ihailemaansa mahdolliseen valtioon ylhäisen kastin siinä missä Neuvostoliiton ideologit kehittelivät opin tiedostavasta etujoukosta. Kommunistisen puolueen jäsenmäärä oli valtion väestömäärän nähden aivan mitätön.

Nietsche on kuollut! Eläköön Nietsche ja Rane!

Rauno Rasanen said...

Mutta mä en ole ihan vielä kuollut...toki melkein.