"A big leg woman got no soul"

Kommentit Iinekselle jatkuvat.

*
Iines

Myönnettäköön, että kommenttini ei perusjatukseltaan ollut niitä selkeimpiä.

Mutta itselleni on tärkeintä, että ajatus jota hain, sai edes jonkinlaisen ilmiasun. Voin kehitellä sitä myöhemmin esim. tuon luonnoksen pohjalta.

Minun pyrkimykseni tässäkin keskustelussa on ollut etsiä aiheen käsittelyn argumentatiivisia ehtoja pikemminkin kuin pohtia joitain empiirisen/käytännön tason esimerkkejä.

Siinä vain tuppaa aina välillä ajautumaan dialogiin pelkästään oman itsensä kanssa, kun haluaa kehitellä omasta mielestään osuvia analogioita ja ajatuskulkuja (solipsismia?).

Kun väitin, että Sartren ja Beauvoirin suhde oli kuin kahden pornoelokuvan näyttelijän suhde, tein analogian, jota empiirisellä tasolla voi tietysti pitää lähes käsittämättömänä, mutta joka teoreettisemmalla tasolla toimii jo paremmin.

Yritin perimmältään kuvata tuon analogian kautta irtosuhteissa elävän sinkun suhdetta sellaisiin tapakäsityksiin/moraalisiin sitoumuksiin kuin kuuliaisuus, siveys, uskottomuus, huoruus jne.

Johtopäätös oli "mutkat oikoen" se, että Sartre-Beauvoir-affair (esimerkkini sinkut) ei ollut rakkaussuhde vaan ikäänkuin kahden älykkään narsistin "pornoelokuva", jossa he kohtasivat toisensa kyllä säännöllisesti, mutteivät olleet sitoutuneet toisiinsa muuten kuin nautinnon ja intellektuaalisen roolin kautta.

Vaikka suuresti arvostankin heidän lahjakkuuttaan, en pidä heitä "yli-ihmisinä", joille oli helppoa ja itsestään selvää elää tällaisessa suhteessa, jossa ei tunnettu moraalin perusparadigmaa eli lupausta ja sen pitämistä.

Pikemminkin he olivat kumpikin - kuten ylenmäärin lahjakkaat tuppaavat usein olemaan - emotionaalisesti ja älyllisestikin epävakaita, mutta kykenevät lahjakkuutensa avulla hallitsemaan narsistisen luonteensa ambivalenssia, joka heiluu äärimmäisen pätemisen tarpeen ja äärimmäisen riittämättömyyden tunteen välillä.

Narsistinen typerys saattaa ryhtyä konkreettisesti alistamaan muita, lahjakas sen sijaan kirjoittaa pamfletin, jos saan ehkä hieman epäonnistuneesti yleistää.

Sinkkuparimme Sartre-Beauvoir eli koko elämänsä tilanteessa, jossa jokainen sinkku elää.
Ehkä voi sanoa, että S ja B seurustelivat keskenään, vaikka sinkkuja olivatkin, mutta jos - vielä kerran - seurustelu perustuu vapauteen ja riippumattomuuteen toisesta, niin miten muuten se eroaa emotionaalisesti huoraamisesta ja prostituutiosta kuin siinä, ettei kyse ole kaupankäynnistä?

Silti S:n ja B:n suhdetta voi pitää "hyötysuhteena". He "hyötyivät toisistaan" - minun terminologiallani: he näyttelivät samassa pornoelokuvassa - sekä samoissa että eri kohtauksissa.

Irtosuhteissa elävä sinkku "näyttelee" aina eräänlaisessa pornoelokuvassa - olematta vielä sitoutunut kehenkään mutta etsien nautintoa ja hyötyen "vastanäyttelijästään" - jos ei muuten niin ainakin nautinnon takia.

Ei-seurusteleva, irtosuhteissa elävä sinkku on siis todellisen elämän live-pornotähti. Hän elää moraalikoodien ulkopuolella, omassa vapaudessaan. Hän on saalistaja, jolle kaikki ihmiset ovat vapaata riistaa.
Hän on malliesimerkki siitä, minkälainen emansipoituneesta, kapitalistisen yhteiskunnan ihmisestä lopulta tulee.
Ja mikä hämmästyttävintä - hän on yleensä nainen.

*
Lopuksi voin antaa neuvon. Älä koskaan rakastu tällaiseen ihmiseen, koska et saa häneltä mitään muuta kuin nautintoa. Sillä sekin mitä luulet rakkaudeksi tai edes myötätunnoksi on pelkkää sääliä. Olet tällaiselle "sinkkupornostaralle" pelkkä reppana ja koekaniini.

Toivon, ettet koskaan törmäisi sellaiseen, koska häneen pätee sama, mitä Led Zeppelinin Robert Plant lauloi aikoinaan kappaleessa "Black Dog": "I don´t know but I`ve been told - a big leg woman got no soul".

(Hahhaaa!)